Analyytikon aamukahvit: Lauri Mikkolan Kärpät näyttää pitkästä aikaa mestarikandidaatilta

LIIGA / Artikkeli
Kärpät on päässyt tuulettamaan maalia 35 kertaa kuluneella kaudella.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com
Kärpät osoitti monipuolisuuttaan päättyneen viikon otteluissa. HIFK:n se onnistui kaatamaan puolustuspeliin nojaten, kun taas TPS-voitossa oululaiset hallitsivat kiekkoa ja kenttätapahtumia.

Oulun Kärpät on 11 pelatun ottelun jälkeen runkosarjassa sijalla kolme. Ennakkokaavailuissa HIFK ja Tappara lähtivät kauteen suurimpina ennakkosuosikkeina. Kun näillä joukkueilla on ollut omat vaikeutensa, vähäisemmälle huomiolle jäänyt Kärpät on noussut edelle varsin varmaotteisella pelaamisella.

Neljä kautta Kärpissä apuvalmentajana toiminut Lauri Mikkola otti täksi kaudeksi puolen Suomen joukkueesta vetovastuun Mikko Mannerin siirryttyä valmentamaan Ruotsin puolelle. Toistaiseksi Mikkola on suoriutunut ensimmäisen kauden päävalmentajista parhaiten, kun Olli Salon valmentama KooKoo on sijalla viisi.

Kärppien pelaaminen on ollut vakuuttavaa niin joukkue- kuin yksilötasolla. Mikkolan vetämä valmennustiimi herättää luottamusta myös siltä osin, että Kärpät on pystynyt hiomaan pelitapaa parempaan suuntaan sen sijaan, että samat ongelmat toistuisivat ottelusta toiseen.

Kärpät kohtasi viime viikolla KooKoon, HIFK:n sekä TPS:n, ja hävisi ainoastaan KooKoolle heikon vierasesityksen seurauksena. Jatkoaika analysoi edellä mainitut ottelut, mitkä antoivat hyviä merkkejä Kärppien pelaamisesta.

Lauri Mikkola näyttää palauttaneen Oulun Kärpät sellaiselle pelilliselle tielle, jossa ei pyritä miellyttämään tai viihdyttämään ketään, vaan tähtäin on keväässä ja mestaruuden voittamisessa.

Valmennustiimi reagoi KooKoo-tappioon

Kärpät hävisi keskiviikkona vieraissa KooKoolle numeroin 4–3. Kärpät lähti otteluun omituisella pelisuunnitelmalla, kun Mikkolan suojatit pyrkivät prässäämään Kouvolan isossa kaukalossa pitkänkin matkan päästä. Tämä johti siihen, että Kärpillä oli usein kaksi ja välillä jopa kolme pelaajaa pelin ulkopuolella, kun KooKoo kiekotteli löyhän prässin alta vaivattomasti.

Esimerkkinä tästä on KooKoon ensimmäinen maali, joka syntyi jo 30 pelisekunnin jälkeen. Kaksi Kärppien prässääjää pelasi ensin itsensä tilanteesta ulos ja tämän jälkeen kolmas pelaaja ajoi vielä myöhässä sisään. Tämän seurauksena syntyi KooKoon ylivoimahyökkäys, joka päättyi Joose Antosen viimeistelemään maaliin.

Jostain syystä Kärpät jatkoi yltiöpäistä prässäämistään, mikä ei missään vaiheessa tuonut toivottua tulosta ja tämän lisäksi pelin muutkin osa-alueet sakkasivat heikon pelin virtauksen hallinnan vuoksi.

Atte Ohtamaa on tehoillut oululaisten puolustuksesta eniten, yhteensä 10 tehopisteen verran.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Perjantain HIFK-otteluun ongelma oli kuitenkin korjattu ja sama jatkui TPS:ää vastaan. Kärpät prässäsi edelleen kahdella, mutta oikea-aikaisemmin. Kärppien viisikko tunnisti tilanteet, jolloin vastustajan viisikko oli epätasapainossa ja tällöin oululaiset antoivat vastustajan avauspelaamista sekoittaneen paineen.

Kaksivaiheisen karvauspelin toista pelitilannetta, eli keskialueen ohjauspeliä Kärpät pelasi kolmessa edellä mainitussa ottelussa myös paljolti. Määrät vaihtelivat 14 kappaleesta 24 kappaleeseen trapia, riippuen pitkälti siitä minkä verran Kärpät itse hallitsi kiekkoa.

Keskialueen trap toimi yleisesti hyvin, mutta ajoittain kärkipelaaja lähti antamaan painetta, minkä vuoksi kärkihyökkääjän ja neljän muun pelaajan väliin syntyi melkoisesti tilaa. Muun muassa IFK hyödynsi tätä tilaa keskialueen ylityksissään.

Viivelähdöt on palautettu maalin taakse

KooKoo-ottelussa Kärpillä oli erikoinen tapa avata peliä hitailla lähdöillä. Siinä oli jotain samaa kuin Mikko Mannerin jatkuvan liikkeen kontrollilähdöissä, mutta peliä edistäviä nuo lähdöt eivät olleet.

Kiekko pysyi jatkuvassa liikkeessä kiekottomien hyökkääjien hakiessa vauhteja siniviivan tuntumassa, mutta ajoitukset eivät tuntuneet onnistuvan ja tuloksena oli usein kiekonmenetys tai heikko päätykiekko.

Välillä Kärppien avaaminen paineen alla oli varmempaa hitaisiin rakenteluihin verrattuna. Nopeasti peliä avatessaan Kärpät on löytänyt suurimmaksi osaksi keinot päästä pois omalta alueelta – usein keskustan kautta – ja hyökätä laadukkaasti usealla kaistalla kohti vastustajan maalia. Tästä kunnia menee laadukkaalle puolustukselle, joka pystyy pelkästään omalla toiminnallaan pysymään kiekossa ja edistämään peliä.

HIFK-otteluun Mikkola palautti kuitenkin perinteiset viivelähdöt ja TPS:ää vastaan joukkue pelasikin peräti 26 kappaletta kontrollilähtöjä. Osasyy näin suureen määrään oli se, että TPS pelasi ansiokasta keskialueen ohjauspeliään vuorostaan 29 kertaa, eikä pakottanut Kärppiä avaamaan peliä paineistamalla. Perinteisten viivelähtöjen toteutus näyttää sopivan Kärpille huomattavasti paremmin. Tämänlainen kiekkokontrollipelaaminen toi välillä jopa mieleen Lauri Marjamäen ajan Kärpät, missä viivelähtöjä viljeltiin tuon tuosta.

TPS-ottelun kolmannessa erässä Kärpät käytti myös liikkuvia kontrollilähtöjä. Ne toimivat kuitenkin tällä hetkellä vain silloin, jos vastapuoli ei anna laisinkaan painetta. Pienenkin prässin alla niiden rakenne tuntuu pettävän ja toiminta menee hienoiseksi sekoiluksi.

Joka tapauksessa 5000-päinen yleisökin näytti viihtyvän varsin hyvin lauantaina Oulussa, vaikka kiekkoa ei jatkuvasti pelattukaan pystyyn.

Oma pää ei vuoda

Kärppien puolustuspelaaminen yhdistettynä Stanislav Galimovin huippuotteisiin on ollut alkukaudella erinomainen yhdistelmä. Kärpät on päästänyt toiseksi vähiten maaleja ja alivoiman onnistumisprosentti on huima 96,77. Toistaiseksi Galimov on kuitenkin pelannut kaikki ottelut, joten hänen kuormaansa pitäisi pystyä jakamaan kauden mittaan.

HIFK:ta vastaan Kärpät joutui alusta alkaen pelaamaan hieman alakynnessä ja puolustamaan paljon, mutta mies vastaan mies -puolustaminen, oikea-aikaiset tuplaukset sekä Galimovin torjunnat takasivat oululaisten maalin puhtaana pysymisen. Oma osansa oli toki tuskaisen IFK:n viimeistelyssä, mutta yhtä kaikki Kärpät pelasi sitoutuneesti.

TPS:ää vastaan oululaiset eivät joutuneet puolustamaan yhtä paljon. TPS toki laukoi ottelussa 34 kertaa Galimovia kohden, mutta laukaukset tulivat pitkälti sektorin ulkopuolelta eikä Kärpillä ollut omalla alueella hätää yksittäisiä merkkausvirheitä lukuun ottamatta.

Oululaisten hyökkäyspelaaminen toimii myös, sillä joukkue on tehnyt eniten maaleja (35) ja ylivoima on tuottanut tulosta 33,33 prosentin tehokkuudella. Tästä huolimatta vakuuttavinta on nimenomaan se puolustus- ja maalivahtipelaaminen, mitä Kärpät on pystynyt alkukaudella lyömään pöytään.

Kuten kulunut sanonta menee, hyökkäämällä voitetaan otteluita ja puolustamalla mestaruuksia.

» Lähetä palautetta toimitukselle