Analyytikon aamukahvit: Jukurien liigamittarilla heikko pelaajamateriaali herää henkiin viivelähdöillä ja Abramovin virtuositeetilla

LIIGA / Artikkeli
Jukurit otti avausvoittonsa torstaina.
Kuva © Oskari Mäkisarka / https://www.facebook.com/makisarkaphoto

Mikkelin Jukurit oli aloittanut kautensa neljällä tappiolla. Peleistä JYP- ja TPS-ottelut olivat edistyneiden tilastojen valossa tasaisia, kun taas Ilvestä ja KalPaa vastaan joukkue ehti olla selvästi ottavana osapuolena. Omiin Jukureilla ehti ropista 14 osumaa. Torstain ottelussa vieraana pelannut Ässät oli aloittanut kautensa siten, että viidessä pelissä se oli hävinnyt varsinaisella peliajalla vain kerran.

Nyt Jukurien avausvoitto tuli lukemin 3−2 jatkoajalla.

Hyvää: Pelisuunnitelma oli hyökkäyksiinlähtöjen suhteen selvä, ja se toimi

Jukurien pelisuunnitelma torstaina oli hyökkäyksiinlähtöjen suhteen jokseenkin maksimaalinen kiekkokontrolli omassa päässä. Jukurit pelasi ensimmäisessä erässä tasakentällisin 14 viivelähtöä, ja toisessakin erässä toistakymmentä. Jukurien puolustajat lukivat peliä kiitettävästi, sillä he uskalsivat runsaasta viivelähtöjen määrästä huolimatta myös avata peliä nopeasti, mikäli kaista oli selkeästi olemassa. Tämä toimi, sillä pelkästään ensimmäisessä erässä joukkue sai kymmenen kertaa hallitusti kiekon alueelle, mikä taas tiesi laukauksia ja yhden hylätyn maalin.

Toisessa erässä Ässät näytti reagoivan viivelähtöihin tukkimalla keskialuetta paremmin, mutta hallittuja hyökkäysalueelle menoja syntyi lähes yhtä paljon, ja vastaavasti hyökkäyksien välittömiä menetyksiä tuli siniviivalla avauserää vähemmän.

Huonoa: Jähmeä pelaaminen omalla alueella

Jukurit on omassa päässä keskittynyt ja tarkka. Periaatteessa. Aluepuolustuksessa ongelmana on se, että Jukurit jää liian herkästi seurailemaan vastustajan kiekonliikuttelua, ja jokseenkin tyytyy liikaa tilanteeseen. Torstain pelissä Ässille kirjattiin lähes tuplasti laukaisuyrityksiä. Toisaalta tarkkuudesta kertoo se, että Ässät pääsi samaan aikaan laukomaan parhaalta sektorilta varsin vähän, mutta siitäkin huolimatta vaihdot omassa päässä venyvät niin paljon, ettei Jukurit ehdi sen päälle hyökätä virkeällä jalalla.

Jukurien pitäisi saada joko enemmän katkoja trap-pelaamisellaan, tai sitten päästävä aggressiivisemmin katkaisemaan vastustajan sen alueelle tuomia hyökkäyksiä. Nykylukemilla pelkkä sitkeys, peittäminen ja blokkaaminen eivät riitä.

Hyvää: Taikurimainen Abramov tuo virtuositeettia

Korona on syönyt Jukurienkin katsojia, mutta Vitali Abramovin ensiesitys ei taatusti jättänyt ketään kylmäksi. NHL:n sämpylöitä jo maistellut taituri teki varsinaisella peliajalla komeita kiemuroita jo ensimmäisestä vaihdosta lähtien, taikurimaisen soolomaalin kolmannessa erässä ja vielä voittomaalin rangaistuslaukauksella kaksi sekuntia ennen jatkoajan loppua. Pelityyliltään hänessä on samaa kuin TPS:n Ruslan Ishakovissa, mutta Jukurien pelaajalla pienet vapaudet laiturina eivät syö samalla tavalla viisikon puolustusvalmiutta kuin sentterillä.

Huonoa: Pelaajamateriaali kokonaisuutena on heikko

Jukurit näytti kiekollisena torstain voitossaan järkevältä. Se pelasi huolellisesti ja luki hyvin peliä. Ongelmaksi tällä hetkellä koituu se, että sen taitotaso on kokonaisuutena vähäinen. Hyökkäyspäässä mielikuvitus loppuu kesken joukkueena sekä yksilöinä, eikä sen pelinopeus hyökkäyksissä kasva riittävästi vaarallisten tilanteiden jatkumoon. Yksilöinä Abramovin taustalla yksi erottuvista pelaajista on nuori sekä taitava Axel Rindell, mutta hänen taitonsa rajoittuvat hyökkäämiseen. Rindell olisi parhaimmillaan, jos joukkueet pelaisivat koko ajan kolmella kolmea vastaan. Viidellä pelatessa lupaavalla nuorukaisella on vaikeuksia. Kun joukkueen kokonaishallinta on pahasti vastustajalle, viettää Rindellkin lähes kaksi kolmasosaa pelistä omassa päädyssä.

Joukkueen viime kausina tehokkaimmasta päästä henkilökohtaisissa pisteissä ollut Jesper Piitulainen ja täksi kaudeksi hankittu Anssi Löfman ovat pelanneet nollatehoilla ja 30 prosentin laukaisuhallinnalla, eli laukaisuyrityksistä lähes 70 prosenttia on suuntautunut omaa maalia kohti heidän ollessaan jäällä. Otanta on lyhyt, mutta lukema katastrofaalinen.

Hyvää: Säät vaihtelevat, Rajaniemi pysyy

Vesi on märkää, linnut lentävät taivaalla, autoissa on neljä kumipyörää, Sami Rajaniemi torjuu 90 prosentin varmuudella. Viidennen kautensa Jukurien maalilla aloittanut Rajaniemi ei lukeudu Liigan parhaiden maalivahtien joukkoon, mutta suoritusvarmuutta luotettavalla ammattilaisella löytyy. Rajaniemi kestää kuormaa ja pitää joukkuettaan pelissä mukana isossakin tulituksessa. Niin tälläkin kaudella. Jos Rajaniemen paitaa ei aikanaan nosteta hallin kattoon, niin kenenkäs sitten?

» Lähetä palautetta toimitukselle