Analyytikon aamukahvit: Hallitseva mestari loistaa hyökkäyspäässä, mutta Lukon kiekollinen peli ontuu omalla kenttäpuoliskolla

LIIGA / Artikkeli
Lukon pelaajien pisteet ovat jakautuneet tasaisesti.
Hallitsevan mestarin ruoriin tarttunut Marko Virtanen on pyrkinyt säilyttämään Pekka Virran pelikirjasta aktiivisesta kiekkokontrollijääkiekosta kertovan sivun. Toistaiseksi Virtasen Lukko näyttää kuitenkin pyrkivän oikotietä pitkin kohti viime kauden Lukon pelaamista.

Lukko on voittanut viidestä ottelustaan kolme – joista kaksi varsinaisen peliajan jälkeen – ja hävinnyt varsinaisella peliajalla kaksi. Tulos ei päätä huimaa, joskin Lukon vastustajien taso on myös ollut korkea.

Edellisellä viikolla Lukko kohtasi neljän päivän sisään HIFK:n, Kärpät sekä viime kauden finaalivastustajan TPS:n. Raumalaiset onnistuivat tiiviissä tahdissa kellistämään kaksi ensin mainittua joukkuetta.

Hybridiptikän hyödyntäminen

Lukko käyttää erityisen paljon hybridipitkää hyväkseen keskialueen ylittämisessä ja hyökkäysalueelle pääsemisessä. Sen toimivuus on toistaiseksi ollut vaihtelevaa. Välillä ajoitukset osuvat erinomaisesti ja Lukko onnistuu saamaan kiekon hallintaansa, josta seuraa raumalaisten pitkä kulmapeliralli.

Kolikon toinen puoli hybridipitkän avulla päätykiekkoon pääsemisessä on kuitenkin pitkän kiekon jälkeinen oman pään aloitus, mikäli vastustajan pelaaja ehtii kiekolle ennen Lukon hyökkääjää.

Välillä Lukon pelaajat myös pelaavat päätykiekkoja turhan kategorisesti, sillä raumalaiset ovat saattaneet pelata päätykiekkoja 3−2 -ylivoimahyökkäyksistä sen sijaan, että hyökkäyssiniviiva ylitettäisiin kiekon kanssa.

Pitkät ja laadukkaat kulmapelit

Vaikka kausi on vielä nuori, on Lukko saanut hyökkäysalueen hyökkäyspelisapluunansa mainioon kuntoon. Lukko on onnistunut viimeistelemään 16 maalia, toiseksi eniten liigajoukkueista. Raumalaiset ovat viimeistelleet tasaviisikoin maaleja melko tasaisesti niin suorahyökkäyksistä kuin kulmapelien kautta.

Lukkoa vastaan onkin erittäin vaikeaa puolustaa, kun se saa hyökkäysalueen kulmapelinsä rullaamaan. Tässä yhdistyy yksittäisten pelaajien kyky pysyä kiekossa ja ostaa sitä kautta lisää aikaa, mikäli tilanne uhkaa muuten kuivua kasaan. Lisäksi Lukon viisikko on erittäin liikkuva, mikä luo ison haasteen vastapuolelle.

Mikäli keskusta on tukossa, Lukon pelaaja lähtee ensisijaisesti pelaamaan kiekkoa kulmasta viivaan tai nousemaan sinne itse kiekollisena syöttämisen sijasta. Hyökkääjän luistellessa kohti siniviivaa painottoman puolen puolustaja reagoi ja nousee syvään painolliselle puolelle vastustajan selustaan, jolloin viivaan saattaa jäädä hetkellisesti vain yksi puolustaja.

Nämä nousut mahdollistavat hyökkäyspelin jatkumisen ensinnäkin siski, että syntyy uusi syöttösuunta viivan tuntumasta pelata kulmaan. Sen lisäksi vastapuoli joutuu reagoimaan puolustajan nousuun, minkä ansiosta viivaan jää enemmän tilaa operoida.

Avauspelaamisen vaikeudet

Otteluissa IFK:ta, Kärppiä sekä TPS:ää vastaan Lukko pelasi kontrollilähtöjä 14–17 kappaletta per ottelu. Määrät kertovat siitä, että kiekkokontrollipelaaminen on edelleen tärkeä elementti Lukon pelaamisessa.

Avauspelaamisen laatu kokonaisuudessaan on kuitenkin pudonnut rajusti siitä, mitä se oli Pekka Virran aikaan. Olisi epärealistista odottaa Marko Virtasen Lukon pelaavan välittömästi yhtä laadukkaasti kuin Virran Lukko pelasi projektin neljäntenä vuonna.

Yhtä kaikki Lukko pelaa edelleen jatkuvan liikkeen kiekkokontrollilähtöjä hyvin paljon, mutta niiden toteutuksessa on heikkouksia, jotka vastustajien prässipelaaminen on paljastanut.

Kontrollilähdöt liikkeestä ovat huomattavasti vaikeampia toteuttaa kuin perinteisesti maalin takaa lähtevät viivelähdöt. Isona erona Virran ajan pelinavaamiseen on etenkin toiminta tien ollessa tukossa. Tämän hetken Lukko ei malta syöttää sitä ylimääräistä kertaa alaspäin ja odottaa vielä kerran hyökkääjien kaarroksia, jotta keskialue ylittyisi vauhdilla koko viisikon toimesta.

Sen sijaan peliä pakotetaan paineen alla ylöspäin hakemalla vaikeita ja pitkiä syöttöjä, jotka eivät yhdeksän kertaa kymmenestä edistä peliä. Ja sen yhdenkin kerran Lukko saa korkeintaan alivoimaisen hyökkäyksen aikaiseksi.

Lukko suuntaa seuraavaksi Vaasaan Sportin vieraaksi. Ottelun luulisi olevan otollinen avauspelaamisen hiomiseen, sillä Risto Dufvan johtama Sport ei tunnetusti epäröi pelata keskialueen ohjauspeliä.

» Lähetä palautetta toimitukselle