Hyvää: Ne pelkää meitä!
Yhdysvallat vastasi pelin kahdesta ensimmäisestä laadukkaasta maalipaikasta, mutta muuten avauserä oli Suomelta erinomaisuutta hipova suoritus. Peliväline oli Suomen hallussa, mikä tarkoitti omalla kohdalla pitkää hyökkäyspelamista ja vähäistä pyörimistä omalla alueella vastustajan perässä.
Korkea puolustuspelin nopeus sai Yhdysvaltojen hyökkäyspelin sekavaksi. Joukkue viljeli siirtokiekkoja toisensa perään, mikä korosti entisestään Suomen otetta pelistä.
Huonoa: Suomi käveli Yhdysvaltojen ansaan
Vaikka hallinta oli vielä toisessakin erässä Suomella, Yhdysvallat alkoi pala palalta rakentaa siirtymäänsä kohti pelin johtoasemaa. Kärsivällinen keskustan puolustaminen oli Yhdysvaltojen pelisuunnitelman ydin, ja sillä Suomi pidettiin myös hyvin pois maalipaikoilta.
Tasakentällisin Suomella ei ollut ainuttakaan laadukasta maalipaikkaa. Kenties lähimpänä maalia oli Kasper Puutio ylivoimalaukauksellaan.
Ehkä maalipaikkojen puutteen vuoksi Suomi muutti jälleen kentällisiään, tällä kertaa toisessa erässä. Ketjut ovat läpi turnauksen eläneet niin pelien sisällä kuin niiden välillä todella paljon.
Huonoa: Huolellisuus rakoili
Kun Yhdysvallat oli aikansa tylsyttänyt Suomen hyökkäyksiä, alkoi se saada omia mahdollisuuksiaan. Pitkälti ne rakentuivat keskialueella roikkuvien "haukien" varaan. Roikkusyötöt keskialueelle eivät ole takuuvarmin pelisapluuna maalipaikkojen luomiseen, mutta sillä voidaan saada Trevor Zegrasin kaltaiset yksilöt ison tilan yksi vastaan yksi -tilanteisiin.
Keskialueelle syntyi 50–50-tilanteita, jotka kääntyivät toisen erän lopulla aiempaa enemmän Yhdysvaltojen eduksi. Näillä testattiin Suomen puolustustasapainoa ja -valmiutta.
Huonon erän lopun kruunuksi huolimattomuusvirheet maksoivat kaksi maalia: ensin Ville Heinola ja Anton Lundell töppäsivät kiekon keskialueella Yhdysvalloille seurauksena läpiajo. Hetkeä myöhemmin Aku Räty otti neljä rangaistusminuuttia hyökkäyspäässä huolimattomasta mailankäytöstä.
Hyvää: (Ylivoima)tehokkuus
Suomen kahdesta ensimmäisestä maalista vastasi sama kaksikko, samalla työnjaolla: Kasper Puutio syötti ja Kasper Simontaival viimeisteli. Ensimmäinen osuma syntyi ylivoimalla, toinen tasakentällisin.
Erityisesti toisessa ylivoimakoostumuksessa Simontaival on päässyt paremmin vahvuuksiinsa kiinni, kun Puutio korvasi vaisusti esiintyneen Roby Järventien. Puution juonikkaat siirrot ja Simontaipaleen hyvin ajoitetut liikkeet kohti maalia olivat myrkkyä Yhdysvalloille.
Illan toinen ylivoimamaali syntyi käytännössä samalla kuviolla, tosin asialla olivat eri miehet. Anton Lundell ja Puutio olivat vaihtaneet puolia ja tällä kertaa Lundellin kautta paikka rakentui maalinedustalle Roni Hirvoselle.
Suomi lähti tähänkin otteluun selvähkönä altavastaajana. Tällaisissa tilanteissa toimiva ylivoimapelaaminen on elinehto, ja sillä saralla Suomi teki kaiken voitavan loppuottelupaikan eteen.
Hyvää: Sitkeys
Suomi näytti omaa selkärankaansa ja sitkeyttään jälleen kerran. Vaikka joukkue valahti notkahduksen vuoksi kahden maalin takaa-ajoasemaan, Suomi palasi heti päätöserän alussa kuskin paikalle.
Selvään pelitapaan nojaten Suomi onnistui saamaan painetta aikaiseksi ja luomaan pitkiä hyökkäyspelejä. Suomi onnistui jälleen nousemaan päätöserässä rinnalle, mutta tällä kertaa punnerrus ei riittänyt voittoon asti.
Pelitavallisesti Suomea on hiottu hiljalleen eteenpäin ja merkit kohti pronssipeliä ovat rohkaisevia. Venäjä oli Kanadaa vastaan aneeminen, ja näytti siltä, ettei Igor Larionovilla ole enää uutta annettavaa tämän turnauksen Venäjälle.
