Analyytikon aamukahvit: Fleury ja toisteisuus Golden Knightsin valttina, Wildin puolustaminen romahti − tuomarit ja Kaprizov floppasivat

NHL / Artikkeli
Kaprizovin onnistumiset jäivät vähiin.
Kuva © Getty Images

Vegas Golden Knights vei ratkaisevan seitsemännen pelin Minnesota Wildia vastaan lukemin 6−2. Ero oli maaliodottamaa selkeämpi ja sisälsi tyhjiin tehdyn maalin. Vegas eteni sarjasta toiselle kierrokselle Colorado Avalanchea vastaan. Viimeisessä pelissä hattutempun viimeistellyt Mattias Janmark nousi koko sarjan tehokkaimmaksi pelaajaksi.

Erikoinen ja kaksijakoinen sarja, jossa Fleuryn merkitys oli suuri sarjan alkupuolella

Ottelusarja oli kiinnostava osoitus onnen ja sattuman merkityksestä jääkiekossa, mutta myös maalivahtipelin. Sarjan ensimmäisistä neljästä ottelusta Wild vei kolmessa nimiinsä maalipaikkojen määrän sekä maaliodottaman, mutta voitti vain kerran − avauspelissä jatkoajalla. Vegasissa saadaan olla kiitollisia etenkin Marc-Andre Fleuryn mahtavasta pelivireestä silloin kun joukkue oli ahdingossa.

Peleissä viisi ja kuusi Golden Knights taas rullasi yli Wildista vastaavissa tilastoissa, mutta päästi vastustajansa voittamaan ottelut selkeästä hallinnasta huolimatta. Seiskapelissä tilanne repesi, ja tehokkaasti paikkansa käyttänyt Golden Knights voitti ansaitusti ja selkeästi. Samaan hengenvetoon ei voi olla mainitsematta Cam Talbotia, joka pelasi runkosarjan perustasoonsa nähden hyvän sarjan, ja piti joukkuettaan pystyssä etenkin silloin, kun Golden Knights oli kovimmillaan otteluissa 1, 5 ja 6.

Wildin aseet sarjassa

Kuten jo ensimmäinen ottelu antoi vihiä, pelasivat joukkueet erilaisilla vahvuuksilla sarjassa. Golden Knightsille sen vahvuus oli suoraviivainen hyökkääminen, kaksinkamppailuvoima sekä sitkeä koko kentän puolustaminen. Wild taas lähti sarjaan ryntäilemällä, mutta se pyrki äkkiä rytmittämään peliä paremmin. Tällä ja aktiivisella blokkaamisella se sai aikaan vauhtietua hyökkäyksiinsä silloin, kun muuta ei ollut tarjolla.

Tämä toimi vain aikansa. Wildin 1-2-2 ja välillä viidellä omaa siniviivaa puolustanut trap vei mehuja, eikä Wildin hyökkäysten ja tukitoimien laatu riittänyt. Seitsemännen pelin avauserässä Wild pelasi peräti 12 viivelähtöä tai hidastusta (enimmäkseen ylempiä viivelähtöjä) kontrolloidakseen nopeutta laadukkaampiin hyökkäyksiin, mutta vaihtelevin tuloksin: vaaralliset maalipaikat vei Golden Knights 6−3. Yksi paikoista johti tosin tasoitusmaaliin. Siinä merkitsevää oli Wildin oljenkorsi sarjassa: kiekon pelaaminen nopeasti siirtokiekosta.

Läpi sarjan oli selvää, että Golden Knights hallitsi laitojen vääntöjä, ja Wild oli siellä nopeampi, eli peliä edistäviä tekoja ja maalipaikkoja syntyi sille ensisijaisesti vain silloin, kun Wildin pelaaja ehti kiekkoon, mutta ensisijaisesti pelaamaan sitä eteenpäin, ei hautomaan sitä laidan vieressä.

Kaprizov floppasi − vai oliko kyse viisikkopelin floppaamisesta?

Upean tulokaskauden pelannut mahdollinen vuoden tulokas Kirill Kaprizov ei ollut omimmilaan fyysistä Vegasia vastaan. Siinä missä 24-vuotias venäläistähti viiletti runkosarjan melkein piste per peli -tahdilla, kertyi pudotuspeleissä seitsemässä ottelussa vain tehot 1+1. Kaprizov kykeni paikoittain luomaan oivalluksillaan joukkuekavereilleen maalipaikkoja, mutta välillä hän puuroutti joukkueensa peliä. Hyökkäyspäädyssä juuri se peliä edistävä syöttö saattoi jäädä antamatta ja hyökkäys katkesi. Omassa päässä ja keskialueella viivyttely saattoi johtaa siihen, että Golden Knights ennätti toivomallaan tavalla asettua trapiin, mikä taas vaikeutti luonnollisesti Wildin hyökkäämistä.

Vaaralliset maalipaikat menivät Kaprizovin ollessa jäällä tasakentällisin Vegasille 22−13. Ensimmäiset pudotuspelit NHL:ssä näyttivät siis menevän kokemuksia hakiessa, joskin myös viisikkopelin vaikeuksilla oli oma osansa siihen, minne Kaprizov kiekkoja sai, ja minne hänellä oli niitä mahdollisuus pelata.

Toisteisuus yllätti kolmannessa maalissa Wildin housut nilkoissa

Ritaripaitojen kolmas maali oli samalla Wildilta löysä ja halpa lahja, mutta myös osoitus toisteisen ja selkärankaan upotetun Golden Knightsin pelitavan onnistumisesta: tiiviistä viisikosta, tilanteessa sopivasti olleista kätisyyksistä sekä toisteisesta pelaamisesta, jossa jokainen oma pelaaja tietää, minne kiekko on seuraavaksi menossa.

Ritaripaitojen hyökkäyskolmikko oli vasemmalla puolella antamassa painetta alueeltaan pois pyrkivälle Wildin viisikolle. Paineen alla kiekko karkasi keskialueelle, missä pakkien välinen syöttö oikealle puolelle antoi hyökkääjille riittävästi aikaa pyörähtää pois paitsioasemasta. Välitön kääntyminen rintamana antoi hyökkääjille valmiuden hakea pakin päätyrännin kautta ristikulmaan ampumaa kiekkoa.

Hyökkääjät tiesivät, mitä tehdä. Golden Knightsin vasemmassa laidassa sentteri Chandler Stephenson ehti ensimmäisenä kiekkoon. Koko Wild-viisikko myöhästyi tilanteesta. Sen pakkipari valui maalia kohti, eikä yksikään Wildin hyökkääjistä ehtinyt antaa kunnollista painetta Stephensoniin, lähellä Stephensonille tukea tarjonneeseen Mark Stoneen tai oikealta kohti keskustaa kaartaneelle Max Paciorettylle.

Kun kyseisen puolen Wild-puolustaja ehti Stephensonia kohti, oli syöttö jo lähtenyt suoraan Paciorettyn lapaa kohti. Poikittaissuunnassa suoraan maalin eteen annetusta syötöstä suoraan tullut laukaus oli käytännössä mahdoton Cam Talbotin torjuttavaksi. Wildin laiturit nauttivat ensiluokkaisilta katselupaikoiltaan Golden Knightsin maalia selät suorana.

Mainittakoon vielä tämä toisteisuudesta: jos Stephenson olisi menettänyt kiekon puolustajan paineen alla, tai syöttö olisi onnistuttu katkaisemaan, olisi viisikko näiltä paikoilta ollut valmis karvaamaan sen juuri samalla tavalla irti kuin tämän hyökkäyksen synnyttäneessäkin tilanteessa! Wildin viisikossa kaikki miettivät, mitä tekevät − ritaripaidoilla kaikki tiesivät, mitä tekevät.

Vielä pari sanaa rytmittämisestä

Ennakkokaavailuihin nähden Wild ja Dean Evason ansaitsevat kehut ottelusarjasta, jossa sen piti olla selkeästi vastaantulija. Minnesotan pelisuunnitelma ansaitsee kehut, vaikka sarjan edetessä se ei lopulta riittänytkään sen voittoon, ja sarja alkoi piilevien numeroiden valossa kääntyä Vegasille jo aikaisemmin. Kiekon nopealla juoksuttamisella saatiin etenkin sarjan alkupuolella horjutettua Golden Knightsin pelaamista ja luotua vaarallisia maalipaikkoja. Keinot alkoivat loppua kesken sitten, kun se onnistui vastaamaan tähän tiiviillä trapilla sekä Wildin ampumien siirtokiekkojen katkaisuilla. Sen pelitapa oli lopulta liian vahva ja toisteinen − Wildin keinojen hiipuessa pyristelyksi.

Wildin kiekollinen pelaaminen oli usein puolihuolimatonta hitaissakin lähdöissä, ja tämä korostui joukkueen väsyessä. Vegasin avausmaali seitsemännessä ottelussa oli tästä oiva esimerkki, kun kontrolloidut avaukset oli liian usein helppo pelata keskialueella tai omalla sinisellä pois.

Tuomaritoiminta väläys NHL:n kykenemättömyydestä suojata tähtiä

Seiskapelissä nähtiin useampi NHL:n kannalta surkea esimerkki sarjan kykenemättömyydestä puuttua etenkin loukkaantumisia aiheuttamiin poikittaisin mailoihin sekä yleisellä tasolla sen tähtien suojeluun. Jonas Brodinin ottelun ja sitä kautta kauden päätti Nicolas Royn poikittainen maila jo toisessa vaihdossa. Brodin pelasi kiekkoa laidassa katse kentälle päin. Nick Bjugstadin uhrina oli Patrick Brown. Brown nyt ei käy sarjan tähdistä, mutta sellainen on Ryan Suter, jonka Ryan Reaves kolasi päin tolppaa. Suterin naama osui maalikehikkoon − vakavammalta vammalta onneksi vältyttiin.

On pelin, yksilöiden ja sarjan kannalta surkeaa, että pelkät kaksinkamppailut ja taklaukset eivät riitä NHL:lle, vaan myös poikittaiset mailat saavat olla jatkuvasti mukana aiheuttamassa tarpeettomia loukkaantumisia ja kiekollisen pelin hidastamista.

» Lähetä palautetta toimitukselle