NHL:n uusi tulokasjoukkue Seattle Kraken on pelannut runkosarjaa kuuden ottelun verran. Tuloksena näistä sillä on vain kolme pistettä mahdollisesta 12:sta. Se on voittanut peleistä yhden, hävinnyt kerran jatkoajalla ja hävinnyt varsinaisella peliajalla neljä kertaa. Otteluista viisi pelattiin ensin vieraissa ja vasta kuudes ottelu kotona.
Hyvää: selkeä pelitapa
Siinä missä NHL-joukkueiden valmennuksesta löytyy jääkiekon ehdotonta kärkeä ja edelläkävijöitä sekä siirtokiekkoihin ja äijäilyyn keskittyviä menneen ajan koutseja, on Dave Hakstol alkutaipaleen perusteella ihan moderni pelitapavalmentaja. Vaikka Krakenin tulokset ovat olleet heikkoja, on joukkueella selkeä pelitapa, jonka raamien sisällä se operoi.
Puolustussuuntaan joukkue pyrkii hyökkäyspäässä pitämään riittävän paineen ja varmistuksen kiekolliselle puolelle. Kärki jahtaa kiekkoa, ja muut pelaajat täyttävät kaukaloa riippuen siitä, pysähtyykö kiekko paikoilleen vai pääseekö vastustaja hyökkäykseen.
Keskialueelle haetaan 1-2-2-trapia. Monelle NHL-joukkueelle ominaiseen tapaan tämä tuttu ja turvalliinen valinta mahdollistaa etenkin vastustajan hyökkäyksen hidastamista sekä sivupaineella ohjaamista laitaan. Tämä taas vaikuttaa siirtokiekkojen määrään: taitavatkin vastustajan pelaajat joutuvat heittämään kiekkoa päätyyn. Omassa päässä pelataan paljon mies miestä vastaan ja painotetaan peliä kiekon puolelle kaukalossa.
Kiekko ei polta lavassa
Hyökkäyksiinlähdöissä Kraken on jopa mainostanut haluavansa paljon huolellisuutta ja kiekonkuljetusta siniviivojen yli. Paikoittain tämä on näyttänyt siltä, että Kraken-puolustajat jäävät seisomaan ja ajautuvat vaikeuksiin omalla alueella normaalia herkemmin. Parhaimmillaan tämä käynnistää hyviä hyökkäyksiä ja parantaa avausten laatua.
Myös hyökkäyspään hyökkäyspelaamisessa näyttää olevan sikäli ideaa, että peli tähtää laadukkaisiin laukauksiin parhaalta alueelta silmittömän räiskimisen sijaan. Kraken on yleisvaikutelman perusteella harjoitellut pelaamisessaan sitä, että pelin suunnilla haetaan etuja alivoimaisissakin tilanteissa. Pää vaikuttaa olevan mukana tekemisessä.
Huonoa: tulokset, toistaiseksi
Numerot taululla eivät ole antaneet tähän mennessä syytä juhliin. Krakenin fanien ikäväksi myöskään numerot niiden takana eivät anna erityisen suurta aihetta riemuun.
Otanta on onneksi pieni, mutta kautta edeltäneissä todennäköisyyslaskelmissa noin 50 prosentin todennäköisyydellä pudotuspeleihin pääseväksi arvioitu joukkue on toistaiseksi jäänyt kauaksi kyseisestä tasosta. Kraken on Evolving-Hockeyn maaliodottamien mukaan ollut heikompi joukkue viisi kertaa kuudesta sekä tasakentällisin että erikoistilanteet mukaan huomioituna.
Ensimmäinen niukasti maaliodottamassa voitettu peli oli ensimmäinen kotipeli Canucksia vastaan, mutta sekin päättyi toteutuneissa maaleissa tappioon 2−4. Pelejä siis riittää, mutta myös esitysten on parannuttava, jos Kraken meinaa voittaa enemmän otteluja.
Yksilöissä ristiriitaa
Yksilötasolla edistyneissä tilastoissa on havaittavissa joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kuudella tehopisteellä kuudessa pelissä sisäistä pörssiä johtava Jared McCann on periaatteessa aloittanut pirteästi, mutta samaan aikaan hänen puolustuspelinsä on ollut vuotavalla puolella.
McCannin ollessa kentällä päästettyjen maalien odottama on kaksinkertainen luotuun verran. Tässä välissä todettakoon se, että McCannin lukemat aiemmilta kausilta ovat sen verran paremmat, että hyökkääjä parantanee kauden mittaan.
Myös Joonas Donskoin maaliodottamat ovat kokonaisuutena miinuksen puolella, mutta joukkueen sisäisesti hän on keskitasoa. Neljä syöttöpistettä kuudessa pelissä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jahka maalitili aukeaa, voi peli vapautua entistä tehokkaampaan suuntaan.
Yanni Gourde on pelannut toistaiseksi vasta kaksi peliä. Ykkösketjun keskelle tullut entinen Lightning-pelaaja parantanee joukkueen hyökkäyksen tasoa kiitettävän paljon.
Johtopäätös: Kraken parantanee peliään, mutta toistaiseksi merkittävään parannukseen ei ennusmerkkejä ole
Pitkä vieraskiertue, loukkaantumiset ja koronapoissaolot ovat vaikuttaneet osaltaan Krakenin ensimetreihin siten, että paras on varmasti vielä näkemättä. Vaikka Kraken onkin epäonnistunut lähinnä oman päänsä tukkimisessa, on sen maalivahdeilta ja materiaalilta lupa odottaa parempaa − etenkin, kun joukkueella joka tapauksessa on tunnistettavat ideat pelaamisessaan sekä kohtalainen pakisto sekä puolustustakin osaavia hyökkääjiä.
Samalla kokonaistaso on toistaiseksi ollut − enimmäkseen keskinkertaiset vastustajat huomioiden − sen verran kaukana hyvästä, että kyse on ollut muustakin kuin huonosta tuurista. Krakenista puuttuu ainakin kärkitaitoa ja eliittitason pelaajia pelipaikoilta, joilta pelejä saadaan välillä huonostakin asemasta käännettyä voitoksi.
Etenkin puolustuksen päästämää maaliodottamaa ja ketjujen onnistumista tässä kannattaa seurata erityisen tarkasti.
Erikoista: seuraa Krakenin omaa mediaa
Eri NHL-seurojen hovitoimittajat eivät ole aina erityisen kiinnostavaa seurattavaa kritiikittömyyden ja yleisen yllätyksettömyyden takia. Kraken teki mediasivujensa kanssa toisin, kun seuran hovianalyytikoksi on palkattu aikaisemminkin datapohjaisia juttuja muun muassa Columbus Blue Jacketsin peleistä kirjoittaneen Alison Lukan.
Raakoja paljastuksia seuran kulisseista on turha odottaa, mutta Lukanin kirjoittamissa jutuissa käydään paljon sopivan pieniksi palasiksi pureskeltuja knoppeja sekä edistyneitä tilastoja. Tätä tuottaa hyvin todennäköisesti lisäarvoa joukkuetta seuraaville kiekkoihmisille − niillekin, jotka eivät jatkuvasti edistyneitä tilastoja eri verkkosivustoilta tongi.
