Analyysissa Conn Smythe -kandidaatit: Tuukka Rask oli pudotuspelien arvokkain pelaaja

NHL / Artikkeli
Tuukka Raskilta meni viimeyönä kaksi pokaalia sivu suun.
Kuva © Getty Images
Koko kevään mittapuulla Tuukka Rask oli pudotuspelien paras ja arvokkain pelaaja. Ryan O'Reillyn palkitsemiseen löytyy kuitenkin myös omat perustelunsa.

Kulunut NHL-kausi päättyi St. Louis Bluesin mestaruuteen ja Ryan O'Reillyn valintaan pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Edellisistä vuosista poiketen kohtuullisia vaihtoehtoja palkinnonsaajaksi oli tänä vuonna harvinaisen monta. Jatkoajan NHL-toimittaja Lassi Alanen käy läpi pätevimmät ehdokkaat ja antaa mielipiteensä siitä, kenelle Conn Smythe Trophy hänen mielestään olisi kuulunut.

Tuukka Rask, Boston Buins

Jos Conn Smythe Trophy jaettaisiin oikeasti koko pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle, olisi Rask ollut vahvin kandidaatti. Erityisesti toisella kierroksella Columbus Blue Jacketsia ja konferenssifinaaleissa Carolina Hurricanesia vastaan Rask oli ilmiömäisessä vireessä. Suomalaisvahdin epäonneksi hänen heikoimmat hetkensä sattuivat finaalisarjan aikana.

Vastustaja TOI xGA GA
Toronto Maple Leafs 414,31 18,07 16
Columbus Blue Jackets 386,48 16,31 11
Carolina Hurricanes 239,54 9,80 5
St. Louis Blues 417,37 16,19 17
Yhteensä 1458,49 60,36 49

Yllä olevasta taulukosta nähdään Raskin päästäneen kolmessa ensimmäisessä ottelusarjassa vähemmän maaleja kun hän kohtasi maaliodottamaa. Esimerkiksi Blue Jackets loi Bruinsia vastaan toisella kierroksella maaliodottamaa 16,31 maalin verran kaikki tilanteet huomioiden, mutta Rask päästi sarjan aikana ainoastaan 11 maalia.

Jordan Binnington oli seitsemännessä ottelussa Bluesin mestaruuden takuumies, mutta koko sarjan otannalla Rask oli myös finaaleissa parempi maalivahti. Jos Bruins olisi voittanut vain yhden ottelun enemmän, olisi hänet palkittu Conn Smythe Trophylla ylivoimaisen äänivyöryn turvin.

Kenttäpelaajien ja maalivahtien vertaileminen on toki ongelmallista, sillä lähtökohtaisesti maalivahdilla on paljon suurempi mahdollisuus vaikuttaa joukkueen menestykseen. Esimerkiksi runkosarjassa Bluesin kohdalla nähtiin, kuinka valtava vaikutus Binningtonin hyvillä otteilla oli joukkueen tuloksiin.

Pudotuspelien arvokkaimman pelaajan äänestykseen vaikuttaa myös kirjoittamaton sääntö siitä, että palkinnon tulee voittaa mestaruuteen asti etenevän joukkueen pelaaja. Palkinnon kriteereissä ei kuitenkaan ole tällaisesta mainintaa, minkä vuoksi on hieman hassua, että Raskin ylivoimainen johto Conn Smythe -kisassa kuroutui umpeen yksittäisen ottelun lopputuloksen perusteella. Vaihtoehtoja pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi oli toki myös muita, mutta yksikään heistä ei tuonut joukkueelleen yhtä suurta lisäarvoa koko pudotuspelien mittapuulla kuin Rask.

Ryan O'Reilly, St. Louis Blues

On helppo nähdä, miksi O'Reilly lopulta voitti Conn Smythen. Hänen kahden suunnan pelaaminen ei ollut kolmessa ensimmäisessä sarjassa runkosarjasta nähdyllä tasolla, vaikka tehopisteitä kertyi mukavaan tahtiin. Finaalisarjassa O'Reilly oli kuitenkin ilmiliekeissä kaikilla mahdollisilla osa-alueilla. 

Vastustaja TOI G A1 P xGF% (5v5) GF +/- (5v5)
Winnipeg Jets 130,10 2 1 4 43,65 -3
Dallas Stars 160,07 0 2 5 47,74 -1
San Jose Sharks 116,46 1 1 5 41,72 +5
Boston Bruins 139,03 5 3 9 65,43 +5
Yhteensä 546,09 8 7 23 49,50 +6

O'Reilly kirjautti Bruinsia vastaan yhteensä viisi maalia ja yhdeksän tehopistettä. Hän onnistui maalinteossa jokaisessa neljästä viimeisestä ottelusta. Edellisen kerran yhtä monessa peräkkäisessä finaalissa verkkoa heilutti Wayne Gretzky vuonna 1985. Kun kahden suunnan pelaaminen oli tuottanut aikaisemmissa sarjoissa ongelmia, finaalisarjassa Blues dominoi O'Reillyn ollessa jäällä, kontrolloiden 65,43 prosenttia maaliodottamasta tasaviisikoin.

O'Reillyn voitto on myös erinomainen tarina. Buffalo Sabres kauppasi sentterin viime kesänä Bluesiin. Viimeisellä Sabres-kaudellaan O'Reillya oli koeteltu kovasti henkisellä puolella. Hän omien sanojensa mukaan "kadotti rakkauden peliä kohtaan". Bluesin kulunut kausi oli niin ikään kaukana ruusuilla tanssimisesta, mutta tärkeimpinä hetkinä O'Reilly nousi joukkueensa parhaaksi pelaajaksi ja johtajaksi. 

Colton Parayko, St. Louis Blues

Parayko nousi viimeistään näiden pudotuspelien myötä NHL-puolustajien eliittiin, vaikka hän otteidensa perusteella on kuulunut sinne jo aikaisemmin. 197-senttinen kanadalaispuolustaja kirjautti valtavia minuutteja joukkueen takalinjoilla, tasaviisikoin eniten kaikista pudotuspeleissä pelanneista kenttäpelaajista. 

Vastustaja TOI G A1 P xGF% (5v5) GF +/- (5v5)
Winnipeg Jets 133,01 0 1 2 40,15 -2
Dallas Stars 177,07 1 2 5 42,38 +3
San Jose Sharks 154,10 0 2 4 59,56 +3
Boston Bruins 188,42 1 0 1 44,76 +0
Yhteensä 653,01 2 5 12 47,01 +4

Parayko ei erityisesti loistanut pisteiden suhteen, vaikkakin 26 ottelussa kertyi kohtuulliset 12 tehopistettä. Hän oli kuitenkin Bluesin vastaus vastustajien parhaiden hyökkääjien neutraloimiseen. Parayko teki tämän pelatessa parhaat päivänsä kauan sitten nähneen Jay Bouwmeesterin puolustajaparina, kun taas Bluesin toinen kärkipuolustaja Alex Pietrangelo pääsi pelaamaan laadukkaampien Joel EdmundsoninVince Dunnin ja Carl Gunnarssonin kanssa.

Parayko pelasi kiekollisena varmasti ja laadukkaasti, ja puolusti erittäin hyvin erityisesti maalinedustaa. Hänen kiekonhallintalukemat eivät olleet kaunista katsottavaa konferenssifinaaleja lukuunottamatta, mutta tasaviisikoin Paraykon ollessa jäällä Blues teki silti neljä maalia enemmän kun se päästi.

Colton Parayko ahkeroi pudotuspeleissä eniten kaikista pelaajista tasaviisikoin.
Kuva © Getty Images

Jaden Schwartz, St. Louis Blues

Schwartz oli Bluesin tasaisin hyökkääjä pudotuspeleissä. Hän sijoittui pudotuspelien maalipörssissä toiseksi ja pistepörssissä neljänneksi. Sekä tasaviisikoin tehdyissä maaleissa että tehopisteissä hän oli ykkönen. Schwartz teki peräti kymmenen 12 maalistaan tasaviisikoin, mikä on erittäin vakuuttava suoritus.

Vastustaja TOI G A1 P xGF% (5v5) GF +/- (5v5)
Winnipeg Jets 97,46 4 0 5 54,01 +4
Dallas Stars 134,16 4 0 6 53,60 +5
San Jose Sharks 99,15 4 1 5 52,58 +0
Boston Bruins 122,52 0 3 4 46,06 +4
Yhteensä 402,51 12 4 20 51,22 +13

Schwartzin maalit ja tehopisteet eivät tulleet sattumalta, sillä hän oli tasaviisikoin yksi Bluesin vaarallisimmista hyökkääjistä koko kevään ajan. Hänen ollessaan jäällä joukkue hallitsi pudotuspeleissä 51,22 prosenttia maaliodottamasta ja teki 24 maalia päästäen omiin vain 11. 

Schwartz oli selkeästi Bluesin paras kandidaatti Conn Smythe Trophyyn kolmen ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta edellisiin sarjoihin verrattuna hänen finaalinsa olivat melko keskinkertaiset. Schwartz ei onnistunut seitsemässä finaaliottelussa kertaakaan maalinteossa ja hänen ketjunsa joutui pelaamaan paljon Bruinsin ykkösnyrkkiä vastaan, mikä näkyy hänen laukaisuhallintalukemissaan.

Alex Pietrangelo, St. Louis Blues

Pietrangelo pelasi eniten kenttäpelaajista kaikki tilanteet huomioiden ja voitti pudotuspelien puolustajien pistepörssin 19 tehopisteellä. Blues-kapteeni oli koko kevään ajan erittäin hyvä kiekollisena. Hänen 19 pisteestään peräti 15 tuli tasaviisikoin, kun esimerkiksi Torey Krugin 18 pisteestä 13 tuli ylivoimalla.  

Vastustaja TOI G A1 P xGF% (5v5) GF +/- (5v5)
Winnipeg Jets 149,46 0 3 6 46,87 +1
Dallas Stars 184,30 2 2 5 55,39 +5
San Jose Sharks 151,09 0 1 2 41,83 +1
Boston Bruins 184,03 1 3 6 57,79 +7
Yhteensä 669,28 3 9 19 51,13 +14

Pietrangelon suorittaminen oli melko tasaista läpi kevään, ja finaalisarjassa hän nosti itsensä vielä uudelle tasolle. Tasaviisikoin Bruinsia vastaan Blues kontrolloi peräti 57,79 prosenttia maaliodottamasta Pietrangelon ollessa jäällä maalierottaman ollessa +7. 

Parayko ja Pietrangelo olivat molemmat olennaisia tekijöitä Bluesin mestaruuteen. Ratkaisevissa otteluissa kaksikosta jompi kumpi oli lähes koko ajan jäällä, sillä he pelasivat koko ajan eri pareissa. Esimerkiksi ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa Parayko pelasi yli 27 minuuttia ja Pietrangelo lähes 26 minuuttia, ja yhteistä jääaikaa heille kertyi vain muutama minuutti.

Brad Marchand, Boston Bruins

Marchand oli Bruinsin paras kenttäpelaaja koko pudotuspelien ajan. Hän oli pudotuspelien pistepörssin jaetulla kärkisijalle yhdessä O'Reillyn kanssa, ja teki pisteitä tasaisesti läpi kevään. Bruinsin ykkösylivoima oli koko pudotuspelien ajan uskomattomassa vireessä, ja Marchand oli tähän suuri syy ollen mukana puolissa joukkueen ylivoimamaaleista. Hänen 23 pisteestään peräti 21 oli ykköspisteitä (maalit ja ykkössyötöt). 

Vastustaja TOI G A1 P xGF% (5v5) GF +/- (5v5)
Toronto Maple Leafs 143,54 4 4 9 50,53 +3
Columbus Blue Jackets 130,37 1 3 4 50,39 +1
Carolina Hurricanes 75,48 2 3 5 69,84 +0
St. Louis Blues 135,49 2 2 5 56,71 -5
Yhteensä 486,10 9 12 23 54,78 -1

Laukaisuhallintalukemia katsottaessa Marchandin, Patrice Bergeronin ja David Pastrnakin johtama ykkösketju pelasi erittäin hyvin erityisesti kahdessa viimeisessä sarjassa, mutta kenttätapahtumien hallinta ei tällä kertaa johtanut maaleihin.

Finaalisarjassa Bruins teki Marchandin ollessa jäällä seitsemään otteluun ainoastaan yhden maalin ja päästi omiin kuusi. Koko pudotuspelejä katsottaessa laiturin ollessa jäällä Bruins jäi yhden maalin pakkaselle tasaviisikoin, vaikka se loi noin 2,5 maalin edestä enemmän maaliodottamaa. Bruinsin ykkösnyrkki olikin tasaviisikoin kahdessa viimeisessä sarjassa hieman epäonninen, mutta toisaalta uskomaton ylivoimatehokkuus tasapainotti tilannetta. 

» Lähetä palautetta toimitukselle