Yleisradio tiedotti jo hyvissä ajoin ennen alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuja kokeilevansa jotain erilaista arvoturnauksen aikana, kun Youtube-tähdet Arttu Lindeman ja Jaakko Parkkali selostivat Yle Areenaan Suomi-Kazakstan-ottelun.
Poikkeuksellinen kokeilu ei toki ollut ainutlaatuinen, sillä Yle on tarjoillut poikkeuksellisen selostuskokemuksen jo muun muassa 2014 talviolympialaisissa, kun Kaj Kunnas selosti ja Ville Haapasalo kommentoi naisten Suomi-Kanada-ottelua.
Youtube-tähtien selostustempaus on herättänyt runsaasti huomiota myös mikroblogipalvelu Twitterissä, niin puolesta kuin vastaan. Myös oma ennakkoasenteeni oli hämmästyneisyyden ja skeptisyyden sävyttämä, mutta idea oli kaikkinensa kiinnostava.
Selostus itsessään oli selvästi viihteellinen, kuten tubetähtien tyylistä saattaa päätellä. Erilaisuus, räväkkyys ja suorapuheisuus erottivat kaksikon selvästi muusta selostajamassasta, jota Suomestakin löytyy loputtomiin. Myös fanius Nuoria Leijonia kohtaan kuului muun muassa toistuvilla sanamuodoilla "me tehtiin maali, me saatiin jäähy" ja niin edelleen.
Selostus oli kovatempoista tykitystä. Vanha ohje "älä selosta kuvaa puhki" ei painanut kaksikon mielessä, vaikka tilaa riitti myös itse pelitapahtumaa ympäröiville asioille. Tämä olikin ehdottomasti yksi kaksikon vahvuus. Lajia avaavat yksityiskohdat niin pelaajista kuin pelistä tekivät heikkotasoisesta tapahtumasta selvästi mielenkiintoisemman.
Huomiot pelaajan rintamasuunnasta maalinedustalla, paineistamisen oikeaoppisuudesta ja sääntöjen avaamiset olivat juuri oikeanlaista täsmentämistä, johon myöhemmin palaan.
Suurimman plussan Lindeman ja Parkkali ansaitsevat suorapuheisuudestaan. Vaikka selostus olikin tehty selvästi sinivalkoisin silmin, vaivaa oli nähty myös vastustajan pelaajiston opettelemisessa. Heikkouksia ruodittiin ja vahvuuksia kehuttiin suoritusten ansaitsemalla tavalla.
Erityisesti suomalaisten kritisointi on jo pitkään ollut asiantuntijakommentaattoreiden heikkous meidänkin maassamme. Kaikki kritiikki haudataan tuhannen mutkan ja käännöksen taakse ja yritetään naamioida se kaikeksi muuksi. Tässä usein myös kritiikin syy katoaa usein matkalla.
Tällainen heikkous loisti poissaolollaan. Vaikka "lampaanpyllyt" ja "seksikkäät harhautukset" tuskin vakiintuvat selostuskieleen, suora palaute kriittisessä tai kehuvassa muodossa on arvostettavaa.
"Miksi tubepojat tuonne otetaan?"
"Tubepoikien" selostaminen herätti luonnollisesti myös närää. Ehkä myös oma alkuperäinen mielipahani oli sitä kuuluisaa "mielenpahoittamista mielenpahoittamisen vuoksi", sillä selostuksen välttäminenhän oli tehty äärimmäisen helpoksi. Sen kuin vain avaa lineaarisen television suoratoistopalvelun sijaan. Ja tämänhän todennäköisesti myös moni kritisoija teki, käytännössä siis pahoittaen mielensä muiden puolesta.
Yksi kynnyskysymys tuntui olevan myös se, että "verorahoja käytetään johonkin kalliisiin tubettajiin." Ja miksi ei käytettäisi? Summista puhuminen ei ole pääpointti, sillä sisältö on keskiössä. Ja sitähän Yle on velvollinen tarjoaamaan suunnatusti niin nuoremmille kuin vanhemmillekin katsojille.
Pienen makustelun jälkeen Yleisradion idea vaikutti koko ajan kiintoisammalta ja järkeenkäyvemmältä.
Melko nopealla päätelmäketjulla voi päätellä, että tällä kokeilulla Yle haluaa kosiskella nuorta polvea katsojakuntaansa. Ketkä olisivat tähän kosiskeluun parempia kuin nuoren sukupolven suurimpiin mielipidevaikuttajiin kuuluvat Lindeman ja Parkkali?
Vaikka heidän katsojakuntaansa kuuluu varmasti myös paljon jääkiekkoihmisiä runsaan aiheeseen liittyvän Youtube-tarjonnan vuoksi, nimet houkuttelivat varmasti myös lajiin vihkiytymätöntä katselijakuntaa. Onhan heidän Youtube-tarjonta paljon muutakin, parisuhdeneuvoista syömishaasteiden kautta matkustusvideoihin.
Juuri tämän takia täsmällinen, lajin yksityiskohtia avaava ote oli mannaa.
Lisähuomiona: nuoren ja raikkaan otteen tarve iski vahvasti silmille, kun kaksikkoa ohjeistettiin ennen selostusta siitä, miten voi alkaa tulla "monenlaista palautetta, kun tulee pois tubeista televisioon." Vaikka kyseessä on vain preppauksen sivujuonne, kommentti kaikkinensa oli absurdi. Eikö juuri internetiin pesiydy palautteen annon primus motorit, eikä television ääreen?
Tubettajia pidetään usein helposti lähestyttävinä ja samaistuttavina hahmoina, joiden kanssa tuskin samanlaista kommunikoinnin muuria rakentuu. Näin myös nuoremmat katsojat on helpompi tempaista mukaan, kun tuotteen tarjoajan kanssa puhutaan ikäänkuin samaa kieltä.
Hetkinen, tulinko juuri antaneeksi palautetta asiasta, jonka näin suoratoistopalvelusta, enkä telkkarista? Kummallista...
Mitä seuraavaksi?
Päänavauksesta kokeilun kohdalla ei voida puhua, mutta on mielenkiintoista nähdä, poikiiko lähitulevaisuus lisää vastaavanlaisia kokeiluja, jotka mullistavat urheilulähetysten kenttää. Esimerkiksi jääkiekko lajina on suuressa murroksessa, ja pitääkseen asemansa Suomen ykköslajina senkin tulee uudistua.
Mitä esimerkiksi televisiotuotteen ympärille voidaan keksiä, jotta lajin suosion jatkuvuus on taattu? Voidaanko tämänkaltaisilla "sivulähetyksillä" esimerkiksi kokeilla muitakin teemoituksia?
Entä voitaisiinko Suomessa myös naisia repiä voimakkaammin televisiotuotteen keskiöön myös jääkiekossa? Jalkapallon puolellahan on nähty jo useitakin naispuolisia jalkapalloasiantuntijoita.
Ruotsissahan naisselostajat ja -asiantuntijat ovat myös jääkiekossa jo arkipäivää. Suomessa ajatus tuntuu edelleen jotenkin absurdilta.
Mistä sekin sitten kertoo.
