Asetelma ei ollut missään nimessä Jukka Jalosen luotsaaman Suomen kannalta helppo, kun alkulohkon neljännessä pelissä oli vastassa Tanska.
Leijonilla oli allaan kolme kovaa ottelua Yhdysvaltoja, Kanadaa ja Slovakiaa vastaan. Ennakkoon lohkon kenties kovimmat joukkueet olivat vastassa jo ensimmäisissä peleissä. Niistä peleistä tulos oli kiitettävä: seitsemän pistettä.
Kun Yhdysvallat-ottelun jälkeen Leijonilla oli pari välipäivää ja torstaina vastassa kynsin ja hampain jatkopaikan syrjässä roikkuva Tanska, Suomelle ei ollut odotettavissa helppoa peliä.
Ulospuhallusta tai ohipeliä ei Leijonilta nähty vaan tyylikäs, ehjä esitys. Tanskalla ei ollut tasaviisikoin juuri palaa Suomea vastaan.
Suomi pysyi kiekossa
Jos oli vielä Kanadaa ja Slovakiaa vastaan Leijonien pelin rytmittämisessä puutteita, Yhdysvallat-pelistä alkanut positiivinen kehitys jatkui kisojen neljännessä pelissä.
Suomi tunnisti mainiosti tilanteita ja pelasi tukun viivelähtöjä. Tanskan korkea trap asetti Suomelle oivan haasteen, jonka Suomi selvitti melko kelvollisesti. Sitä pyrittiin purkamaan pitkillä syötöillä.
Ainakin valmennus sai arvokasta videomateriaalia, kuinka korkeaa trapia vastaan joukkueen tulee jatkossa peliä rakentaa. Yhdysvaltoja vastaan maanantaina Suomi sai kokemuksia matalempaa trapia vastaan pelaamisesta.
Torstaina tarvittiin kuitenkin Kaapo Kakon veivit, jotta Suomi pääsi vielä henkisesti optimitilaan. Ensimmäisessä erässä Suomi ei vielä aivan ytimessä vielä ollut, vaikka peliä ja kiekkoa hallitsikin.
Toisessa erässä syntynyttä Kakon 1–1-tasoitusmaalia edelti erinomainen pelin rytmitys Mikko Lehtoselta. Tanska vaihtoi uusia pelaajia jäälle, kun Lehtonen tunnisti tilanteen ja käänsi pelin ylöspäin. Kakko haki vauhdin, ja sai siten luotua merkittävän vauhti- ja laatuedun suhteessa kahteen häntä puolustaneeseen Tanskan pelaajaan.
Maali oli oiva esimerkki siitä, kuinka hyvin Suomi osaa tunnistaa tilanteita kaukalossa. Kyse ei ole pelkästään siitä, että rytmitetään peliä oikeilla hetkillä kiekkokontrollilla vaan löydetään myös raot, jolloin isketään nopealla hyökkäyksellä.
Jalonen on iskostanut yhteistyöpelaamisen periaatteet syvälle joukkueen pelaamiseen. Suomen viisikkopeli jauhaa tehtaan takuulla.
Kakon veivit sytyttivät Suomen koko joukkueen. Maalin jälkeen alkoivat toisen erän pitkät, liikkuvat hyökkäysalueen pyoritykset. Koko viisikko pysyi liikkeessä, puolustajat ajoivat voimakkaasti vastaan ja kiekko pysyi pitkiä aikoja hyökkäysalueella.
Hyökkäysalueen pelaaminen, erityisesti toisissa erissä, on osa-alue, jossa näkyy apuvalmentajien Mikko Mannerin ja Antti Pennasen kädenjäljet.
Tuolla tavoin Tanskan puolustusalueen puolustuspeliä revittiin pala palalta auki. Toinen maali syntyikin pitkän hyökkäyksen päätteeksi. Kolmas syntyi ensimmäisen tapaan suoran hyökkäyksen päätteeksi.
Eikä Tanskalla mitään todellista saumaa tasaviisikoin Suomea vastaan ollut. Sen verran tiiviisti ja yhtenäisesti Suomi puolusti ja toisaalta pysyi kiekossa, että pelin virtaus ei oikein missään vaiheessa kääntynyt Tanskalle suosiolliseksi.
Leijonat jauhoi jämäkästi omaa sapluunaansa ja reagoi pelitilanteisiin oikeilla pelitilannevalinnoilla.
Jalonen saa vielä jatkossa täsmentää puolustajilleen kiekollisten ratkaisujen tärkeyttä. Turhat pitkät kuskaamiset on saatava pois. Niitä nähtiin jokunen. Kiekko pitää tietyissä tilanteissa saada vielä nopeammin syöttämällä liikkeelle. Toisaalta hosumisen välttämiseksi puolustajien on tietyissä kohdin uskallettava pelata lyhyitä pausoja, taukoja kiekon kanssa, muutoinkin kuin oman maalin takana.
Tolppa-trapin purkamiseen lienee myös valmennuksella syytä paneutua.
Kokonaisuutena Leijonat on hyvällä tiellä. Jalonen on iskostanut yhteistyöpelaamisen periaatteet syvälle joukkueen pelaamiseen. Suomen viisikkopeli jauhaa tehtaan takuulla.
Peli on myös kehittynyt turnauksen aikana: Tanskaa vastaan Leijonat enää hyvin harvoin eteni kiekollisena paikkoihin, joissa vastustajalla oli siihen nähden selkeä etu esimerkiksi alueellisen ylivoiman muodossa.
Tanska-pelissä ratkaisu oli usein viivelähtö - niin kuin pelitilanne sitä vaati.
