Lauri Marjamäki on taas Suomi-kiekon valonheittimen alla.
Kuva © Emil Hansson www.hanssonsphoto.net

Analyysi: Suomi-kiekon entinen valmentajalupaus Lauri Marjamäki palauttaa Kärpissä mainettaan 2010-luvun Meidän pelillä

Artikkeli

Kun Lauri Marjamäki oli edellisen kerran Kärpissä, hän oli suomalaisen jääkiekkovalmennuksen Valittu. Seuraava suuruus Jukka Jalosen ja Kari Jalosen jälkeen.

Marjamäki oli 38-vuotias, kun hänestä tuli Jalosten menestysputken jälkeen vuonna 2016 Leijonakuningas. Nousukiidossa siivet paloivat. Maajoukkuepesti jäi kahden epäonnistuneen kauden mittaiseksi. Seuraavat neljä kautta Marjamäki valmensi valtakunnallisen huomion katveessa KHL:ssä Jokereissa. Tulokset olivat maltillisia, status tähtivalmentajana upposi.

Kunnes viime helmikuussa Venäjä aloitti tuhoamissodan Ukrainassa, Jokerit poistui KHL:stä ja Kärpät päätti yrittää pelastaa kautensa. Marjamäki palasi Ouluun ja loi jo keväällä joukkueelle selkeän pelitavan. Nyt Suomi-kiekon entinen lupaus aloittaa kuuden vuoden tauon jälkeen kauden Liigassa, pelaajiin on satsattu poikkeuksellisen paljon rahaa ja panoksena on Marjamäen, 45, valmennusuran suunta.

Heti tosissaan

Kärppien viime kausi lähti Lauri Mikkolan alaisuudessa väärille urille jo ennen vuodenvaihdetta. Helmikuun lopulla Kärppiin liittynyt Marjamäki ajoi nopeasti pelikirjansa tutut ydinasiat joukkueen pelaamiseen, mikä riitti aina puolivälierien seiskaotteluun asti, mutta Ilves oli lopulta maalin verran parempi.

Kaksivuotisen sopimuksen Kärppien kanssa solminut Marjamäki on ehtinyt nyt käydä pelilliset asiat rauhassa läpi. Kärpät on vahvistunut kesän aikana lukuisilla Euroopan huippupelaajilla, eikä oululaisten materiaalista löydy varsinaisesti heikkoja lenkkejä – ehkä maalivahtitandemia lukuun ottamatta.

Harjoituskaudella Marjamäen suojattien pelaaminen näytti ajankohta huomioiden melko valmiilta, mutta luonnollisesti kaikki osa-alueet eivät ole vielä täysin iskussa. Mutta Marjamäen Kärppien yksi valttikortti näyttäisi olevan alkavaa kautta ajatellen se, että jo harjoituspeleissä peli otetaan vakavasti. Voidaan olettaa, että runkosarja ei tuo tullessaan mitään epämääräistä kokeilulätkää, vaan iso kuva on pelaajille alusta asti selvä ja joukkue maksimoi mahdollisuutensa pudotuspelejä ajatellen.

Peruselementit samat kuin keväällä

Kärpät ei ole kaukalossa viihdyttämässä.

– Eihän tässä mitään viihdyttäjiä olla, vaikka pelaajat tuovatkin viihdettä kaukaloon. Runkosarjassakin teimme aikoinaan eniten maaleja, mutta silti jääkiekkomme oli katsojien mukaan tylsää. Se viihdyttävyys on vain ihmisten mielessä. Jos liikaa miettii tuota, pelaaminen voi mennä koheltamiseksi ja se on maailman tyhmin asia, Marjamäki totesi vastikään Jatkoajan haastattelussa.

Marjamäki palauttaa Liigaan 2010-luvun Meidän pelin. Kärpät pelaa alkavallakin kaudella runsaita määriä keskialueen matalaa 3–2-trapia, eikä joukkue kaihda kiekolla vaihtamista ja hitaiden viivelähtöjen pelaamista. Kärpät pelaa hyvin tiiviin viisikon lätkää niin kiekollisena kuin kiekottomana, joskin määrätyissä pelin vaiheissa viisikot etäisyydet voivat venyä jonkin verran.

Kiekottomana Kärppien pelaamisessa on selkeä kaksivaiheisuus. Vaikka joukkue vetäytyy herkästi keskialueen muodostelmaan, on sen prässipelaaminenkin laadukasta. Tosin siinäkin näkyy puolustusvalmius edellä pelaaminen alakolmion toiminnan osalta. Kahden hyökkääjän prässätessä kolmas hyökkääjä pelaa hyvin varovaisesti siniviivan ja ringetteviivan välissä ja reagoi vasta, jos tilanteesta kehkeytyy jotain.

Joel Blomqvist on Kärpille elintärkeä pelaaja.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Kärpät pyrkiikin aina pitämään huolen siitä, että pelin alla on vähintään kolme eikä vastapuoli pääse tasavoimaisia hyökkäyksiä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Riskien välttelystä kertoo sekin, että Kärppien puolustajat eivät esimerkiksi aja siniviivalta vastaan, mikäli hyökkääjä ei ole riittävän lähellä varmistamassa.

Puolustusvalmiuden vaaliminen ja tiiviillä viisikolla pelaaminen tuottaa myös laadukkaampaa oman alueen puolustuspelaamista, kun oman alueen täytöt sujuvat nopeasti eikä vastapuoli pääse hyödyntämään esimerkiksi toista aaltoa järin helpolla.

Kärpät pelaa omalla alueella yhdistettyä alue- ja miespuolustusta, joka toimii pääpiirteittäin kohtuullisen hyvin, mutta välillä esimerkiksi epäonnistuneiden ylimiehitysten seurauksena vastustaja on päässyt vaarallisiin maalipaikkoihin. Alakolmio eli puolustajat ja keskushyökkääjä vaihtelevat paikkoja jonkin verran tilanteen mukaan, mutta laitahyökkääjät pysyvät omilla tonteillaan säntillisesti eivätkä esimerkiksi lähde seuraamaan viivalta nousevaa pelaajaa päätyyn asti.

Hyökkäyspelaamisessa suurimmat haasteet

Avauspelaamisen osalta Kärpillä on jo nyt valmiudet niin nopeisiin kuin hitaisiin lähtöihin. Pelaa Kärpät sitten matalan tai ylemmän viivelähdön, se pyrkii keräämään joukot siten, että hyökkääjät hakevat läheltä puolustajien tasalta ja keskialue ylittyy vuorostaan kolmea tai neljää kaistaa pitkin lyhyillä etäisyyksillä. Ja Tommi Kivistön kaltaiset pelaajat huolehtivat siitä, että avaussyöttö tulee suoraan lapaan.

Kärpät pyrkii pitämään pelin leveänä mahdollisimman usein. Harjoituskaudella se on tarkoittanut sitä, että hyökkäyssiniviiva on ylittynyt rintamana 10–15 kertaa ottelua kohden joko kiekolla tai päätykiekon kautta. Kiekollisena se tarkoittaa edellytystä hyökätä laadukkaasti maalia kohden ja aloittaa jatkopelien kautta pidemmät hyökkäysalueen pyöritykset. Jos taas joukkue pelaa päätykiekon, niin edellytykset laadukkaaseen prässipelaamiseen on olemassa.

Paineen alta lähdöissä Kärpillä on muutamia erilaisia malleja riippuen vastapuolen pelaajien sijainnista. Kärppien painollisen puolen laituri pudottaa usein jopa ringetteviivan alapuolelle, jolloin puolustajalla on helppo työ antaa avaussyöttö ja kiekon saanut laitahyökkääjä voi jatkaa peliä pelaamalla joko keskustan kautta tai kiskaisemalla ristipiston painottomalle laidalle.

Toinen tekijä laiturin alas tarjoamisessa on siinä, että vastapuolen puolustajalla on korkeampi kynnys ajaa viivalta vastaan mikä antaa laiturille enemmän tilaa operoida kiekon kanssa, tai sitten Kärpille avautuu potentiaalinen ylivoimahyökkäyksen sauma, jos vastustajan puolustajan vastaan ajo kostautuu.

Jos painollinen puoli on vastustajan toimesta tukossa ja avaussyötön vastaanottava laituri ei pysty jatkamaan kontrolloidusti, niin vaihtoehtona on pelata siirtokiekko keskialueelle, mihin painottoman puolen laitahyökkääjä suorittaa ylijuoksun. Tämänkaltaisia tilanteita on näkynyt harjoituspeleissä muutamaan otteeseen.

Toisissa erissä Kärpät kääntää peliä hieman nopeammin ja pidemmillä syötöillä, jolloin viisikon etäisyydet kasvavat, mutta toisaalta pidemmän vaihtoetäisyyden vuoksi alueen nopeaan voittamiseen syntyy useammin mahdollisuus.

Hyökkäysalueella Kärpät pelaa hieman samanlaisella tyylillä kuin Jukka Jalosen Leijonat. Perusperiaatteena on siis se, että maalilla on kahden kerroksen maski, yksi hyökkääjä operoi viivalla puolustajien kanssa ja viivatoimitusten kautta pyritään luomaan maalipaikkoja. Tämä ei tuota erityisen paljoa maalipaikkoja tasaviisikoin, mutta toisaalta puolustusvalmius säilyy hyvänä jatkuvasti.

Kärppiä vaivasi hyökkäyspään tehottomuus tasaviisikoin myös keväällä, kun joukkue pyrki korostuneesti välttelemään riskejä. Mutta nyt joukkueella on lähtökohtaisesti hyvin pullat uunissa niin puolustus-, maalivahti-, kuin erikoistilannepelaamisen osalta. Koska Marjamäki on Liigan eliittivalmentaja ja pelaajisto on sarjan nimekkäin, on oletettavaa, että hyökkäyspään pelaaminen kehittyy kauden mittaan.

Mistä puolustusvoittoisuus kielii?

Kärppien käynnistämä missio puolen Suomen vastaiskusta ja Marjamäen maineenpalautus tekevät oululaisista alkavan kauden kiinnostavimpia Liiga-joukkueita. Se on yhdistelmä kirkasta tähtiloistoa ja nihilismiä lähentelevää pragmaattista pelitapaa. Marjamäki on tyly huippuammattilainen. Voittoon pyritään tyylipisteitä ajattelematta.

Jos voittoja ei tule odotetusti, puolustusvoittoisesta pelityylistä voi kasvaa taakka. Marjamäen uratulevaisuuden kannalta valinta palata Liigaan vanhoilla tempuilla – sarjan nykyistä aktiivisemman Meidän pelin valtavirtaa vastaan – on mielenkiintoinen.

Onko se pohjan rakentamista tuleville kehitysaskelille. Vai vain samat vanhat temput.

» Lähetä palautetta toimitukselle