Leijonat palasi viiden vuoden tauon jälkeen Jukka Jalosen komentoon. Helsingin EHT:llä tuloksena oli kaksi voittoa ja yksi tappio. Kaksi edellistä kautta Leijonia valmensi Lauri Marjamäki.
Jalosen pelikirjasta oli toisteisuutta näkyvissä jo viikonlopun turnauksessa, vaikka toki otanta on vielä pieni. Jalonen on tuonut mukanaa monia hänelle tuttuja asioita, mutta on myös antanut apuvalmentajiensa Antti Pennasen ja Mikko Mannerin tuoda omia vahvuuksiaan esiin. Manner ja Pennanen olivatkin pelien aikana todella aktiivisia Leijonien penkin takana, kun he jakelivat ohjeita pelaajille.
Jatkoaika esittelee Leijonien pelitavan pilareita.
Koko viisikon voimin
Leijonien edellisen päävalmentajan Marjamäen johdolla Leijonissa tuotiin puolustajat vahvemmin mukaan hyökkäyspeliin. Jalosen Leijonat näyttää EHT-turnauksen perusteella jatkavan samalla linjalla.
Tähän vaikuttaa varmasti se, että Manner on Jalosen valmennustiimissä mukana, kuten oli myös Marjamäen aisaparina. Mannerin valmentama Kärpät on tullut Liigassa tunnetuksi voimakkaasta puolustajien hyökkäyspelaamisesta.
Puolustajien kiekollinen pelaaminen on ollut iso trendi niin kansainvälisessä kuin suomalaisessa jääkiekossa. Kaikilta puolustajilta vaaditaan puolustustaitojen lisäksi kiekollista osaamista, syöttötaitoa, vahvaa luisteluvoimaa ja terävää hyökkäyspelin lukemista, jotta koko viisikkoa voidaan hyödyntää hyökkäyspelaamisessa. Puolustajat eivät ole missään pelin vaiheessa passiivisia.
Puolustajat eivät ole missään pelin vaiheessa passiivisia.
Se näkyy konkreettisesti Leijonissa siten, että puolustajat nousevat keskialueella mukaan hyökkäysrintamaan. Leijonat pyrkii saamaan hyökkäykseen vähintään kolme pelaajaa, mielellään neljä, jotka vievät suoran hyökkäyksen kohti maalia tai säntäävät päätykiekon perään prässäämään. Alle jää yksi selkeästi varmistava pelaaja.
Puolustajien rooli korostuu, kun hyökkäyksiä viedään keskialueen yli. Jotta siihen saadaan neljä pelaajaa mukaan, on yhden niistä oltava puolustaja. Puolustaja voi myös paikata hyökkääjän jättämää aukkoa, jos tämä ei ehdi mukaan hyökkäykseen.
Hyökkäysalueella Leijonat pyrkii siihen, että siniviivan tuntumassa olisi kaksi pelaajaa varmistamassa. Puolustajilla on vapaus ajaa sisään kiekollisena ja kiekottomana.
Olennaista ovat vastaliikkeet, eli jos hyökkääjä liukuu kohti siniviivaa, puolustaja voi lähteä nostamaan siniviivalta kohti maalia. Tästä saatiin turnauksen aikana lukuisia esimerkkejä ja myös maali. Leijonien toinen maali Ruotsi-ottelussa sunnuntaina syntyi, kun Arttu Ruotsalainen liikkui hyökkäysalueella kiekon kanssa kohti siniviivaa ja samalla Teemu Eronen nousi puolustajan paikalta kohti maalia. Koska Eronen tuli maalin eteen nousun päätteeksi, häntä ei oltu merkattu joten hän pääsikin laittamaan kiekon melko vapaasti maaliin.
Erosen osuma oli hyvä osoitus siitä, mitä puolustajien aktiivisuus ja nousut parhaimmillaan tuovat: uusia variaatioita hyökkäyspeliin.
Peli pyytää
Jalosen pelitapa, Total hockey, perustuu reagointiin ja pelin rytmeihin.
Pelaajien on reagoitava pelin sisällä, tunnistettava tilanne ja valita millä rytmillä hyökätään ja puolustetaan. "Pelataan niin kuin peli pyytää", Jalonen kuvasi pelitapaansa Jatkoajalle ennen turnausta. Total hockey on ollut Jalosen sapluuna jo pitkään.
Huomattavin muutos viime kauden Marjamäen Leijoniin on se, että viivelähdöt vaikuttaisivat palanneen Leijonien pelitapaan. Viivelähdöistä pyrittiin viime kaudella jopa täysin eroon lukuunottamatta muutamaa yksittäistä peliä, joissa ne kuuluivat selkeästi pelisuunnitelmaan.
Joka tapauksessa Jalosen Leijonissa on laaja skaala eri pelin rytmityskeinoja käytössä. Pelaajien on osattava tehdä ratkaisuja, jotka edistävät peliä.
Leijonien hitaat kontrollilähdöt eivät olleet pelkästään viivelähtöjä, vaan joukossa oli runsaasti myös kiekottelua samaan joustavaan tapaan kuin Mannerin Kärpissä. Kiekko liikkui nopeasti pelaajalta toiselle ja samalla kiekottomat pysyivät liikkeessä.
Toisaalta Leijonat käytti myös oikea-aikaisesti nopeita hyökkäyksiinlähtöjä, joihin se sai terävän reagoinnin myötä puolustajia tueksi.
Puolustaessa Leijonat antoi vastustajien puolustajille painetta aina kuin se oli suinkin mahdollista, mutta myös keskialueen trapia käytettiin tarvittaessa.
Kolmen kaistan hyökkäämistä
Marjamäen aikana viisikon tasapainoa rikottiin melkoisesti. Samaa on tehnyt myös Manner Kärpissä. Suomalainen pelitapa Jalosen johdolla tuli aiemmin tunnetuksi kenttätasapainosta ja kolmen kaistan hyökkäämisestä.
Jalonen näyttäisi vievän Leijonien viisikon rakennetta napsun kohti kenttätasapainoa tukevaa, perinteistä kolmen kaistan mallia.
Vielä turnauksen ensimmäisessä ottelussa Venäjää vastaan Leijona-hyökkääjät liusuivat tiuhaan kaistalta toiselle. Tätä osa-aluetta terävöitettiin seuraaviin peleihin. Tšekkiä ja Ruotsia vastaan hyökkääjät pysyivät keskialueen ylityksissä paremmin kaistoillaan ja näin Leijonat hyödynsi kolmen kaistan hyökkäämistä.
Leijonat käytti viivelähdöissä yhtä hyökkääjää venyttämässä vastustajan viisikkoa.
Käytännössä ero Marjamäen Leijonien ja Jalosen Leijonien hyökkäyspelin rakenteessa näkyy seuraavasti. Esimerkkitilanteessa kiekko on vasemmalla puolustajalla. Painottoman eli oikean laidan hyökkääjä on vauhdissa muutaman potkun vasenta laituria edellä. Marjamäen Leijonissa oikea laituri olisi kiihdyttänyt vauhtiansa, leikannut kohti keskustaa ja samalla siis jättänyt oman laitansa.
Jalosen Leijonissa oikea laituri pysyy laidallaan ja mukauttaa oman vauhtinsa siten, että muu viisikko ehtii mukaan ja hänen ei tarvitse hyökkäyssiniviivalla hidastaa tai pysähtyä. Tärkeintä on kuitenkin se, että hän pitää pelissä leveyden ja tarjoaa puolustajalle mahdollisuuden pelata poikittaissyöttö.
Niin sanottua repivää hyökkääjää, eli pelaajaa, joka karkaa muulta viisikolta ja luo keskialueella tilaa, Jalosen Leijonat käyttää nopeissa hyökkäyksissä säästeliäästi. Ja jos käyttää, silloinkin on kenttätasapainon säilyttävä.
Toisaalta se, missä näkyy apuvalmentajien Mannerin ja Pennasen kädenjälki ja missä Jalosen pelitapa on muuttunut, ovat Leijonien viivelähdöt. Helsingin EHT-peleissä Leijonat käytti viivelähdöissä yhtä hyökkääjää venyttämässä vastustajan viisikkoa, kun neljä haki vauhteja omalta alueelta. Sekä Manner Kärpissä että Pennanen HPK:ssa ovat käyttäneet runsaasti venyttäjää.
