Analyysi: Raimo Helminen aliarvioi nuorten jääkiekkoa − Suomea möyhennettiin kisa-avauksessaan

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Raimo Helmisen Nuoret Leijonat ei vakuuttanut kisa-avauksessaan.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

MM-kultaa puolustava Nuoret Leijonat ei näyttänyt kultajoukkueelta, kun se avasi turnauksensa Ruotsia vastaan. Toki valmennus ja pelaajisto on vaihtunut lähes täysin, joten siksi odotuksien asettaminen edellisvuoden tuloksen perusteella on hieman onttoa.

Nykyisestä ryhmästä lyhyt analyysi: pelaajisto on kelvollinen, maalivahti erinomainen ja valmennuksen yllä leijuu vähintään kahden kissan kokoinen kysymysmerkki.

Nuorten Leijonien päävalmentaja Raimo Helminen on herättänyt epäilyksiä kiekkoväessä jo ennen turnauksen alkua, eikä syyttä, sillä aiempi menestys pääluotsina on Helmisellä heikohko.

Epäilyksiä on kasaantunut syksyn mittaa lisää. Jostain syystä pääluotsi Helminen on lähtenyt aliarvioimaan omaa joukkuettaan ja nuorten jääkiekkoa ylipäätään. Se on heijastunut Helmisen kommenteista syksyn aikana, ja heijastui karusti MM-kisojen avauspelissä.

Helminen näyttäisi elävän omassa mielikuvitusmaailmassa, jossa nuorten jääkiekko on päätöntä kaahotusta, nuorten miesten villiä peliä. Hän aliarvioi nuorten peliä, joka on mennyt yhä taktisempaan suuntaan vuodesta toiseen.

– Nuorten peleissä ei rytmitetä peliä ollenkaan yhtä paljon kuin aikuisten peleissä. Muutenkin rytmittäminen on jäämässä vähemmälle ja vähemmälle, hän totesi Iltalehdelle marraskuussa.

– Tämä on kuitenkin nuorten jääkiekkoa. Täällä sattuu ja tapahtuu. Tämä on vähän erilaista, Helminen totesi naurahdellen puolestaan ennen Ruotsi-ottelua torstaina Ylen TV-haastattelussa.

Jostain syystä pääluotsi Helminen on lähtenyt aliarvioimaan omaa joukkuettaan ja nuorten jääkiekkoa ylipäätään.

Helminen ei kyseisen Iltalehden haastattelun mukaan edes luokittele Nuorten Leijoniensa pelitapaa Suomen peli-identiteetin, Meidän Pelin, piiriin.

Siis mitä?

Suomen toiseksi seuratuimman maajoukkueen peräsimessä on valmentaja, joka ei edes puheissa suostu asettumaan suomalaisen peli-identiteetin kastiin. Siinä valossa Rauli Uraman kommentit Ylelle viime nuorten kisojen jälkeen asettuvat kyseenalaiseen valoon. Urama nimenomaan painotti tulevaisuudessakin vahvaa identiteettiä ja sitä, että Suomen tulee olla pelitavallisesti maailman kärkeä. Ne ovat nyt ihan höpöpuhetta, kun penkin takana on näitä meritoituneita ex-pelaajia, joilla ei ole riittävää käsitystä nykykiekon taktisista vaatimuksista.

Puheissa rima halutaan asettaa todella korkealle, mutta käytäntö laahaa perässä.

Tämä koko kuvio kielii tietynlaisesta ylimielisyydestä ja älyllisestä laiskuudesta, jotka leimaavat Jääkiekkoliiton toimintaa ja näitä perin ihmeellisiä valmentajavalintoja.

Langat hukassa, puolustajat pulassa

Itse peliin, jos mennään. Suomi pelasi siis Ruotsia vastaan, ja hävisi 2–3 jatkoajan jälkeen. Tulos oli Suomelle erinomainen pelitapahtumiin nähden.

Peli oli Suomen osalta oikeastaan juuri sellaista, mitä olikin Helmisen päävalmentajaosaamisen, hänen kommenttien ja Nuorten Leijonien harjoituspelien kautta odotettavissa.

Peliä leimasi sekavuus, puolustusvoittoisuus ja heikko kiekollisen pelin organisointi. Harvemmin tosin avauspelit mitään riemujuhlia ovatkaan tämäntyyppisissä turnauksissa, ja esimerkiksi Nuorten Leijonien ensimmäinen peli MM-kultaan päättyneissä viime kisoissa ei ollut mitenkään ruusuinen sekään, mutta siellä oli sentään hyviä, toisteisia juttuja, ja pelissä oli jo vähän punaista lankaa.

Nyt ne langat loistivat poissaolollaan.

oliko lyhyiden pausojen, niin sanottujen viivelähtöjen, pelaaminen kokonaan kielletty Suomen puolustajilta.

Pelisuunnitelma Suomella oli lähteä paineistamaan ahkerasti Ruotsin taitavia pakkeja, jotta he eivät pääse kuljettamaan kiekkoa. Taktiikkahan on suoraan sieltä ajatusmaailmasta, jossa nuorten peli on sitä päädystä päätyyn kohkaamista!

Ei se peli hirveän modernilta näyttänyt, kun Suomi heikkojen hyökkäysten jälkeen ja pitkien välimatkojen päästä paineisti. Kyllä sillä hetkellisesti luotiinkin kaaosta, mutta onhan se kuluttava tapa pelata, ja lopunpäiten Ruotsin peliviisaat puolustajat kuljettamisen sijaan nokkelasti syöttelivät tuolta Suomen paineen alta pois. 

Suomella on kiekollisesti fiksuja pakkeja liuta kokoonpanossaan. He osasivat kiekollisena rytmittää peliä, ja mikseivät osaisi. Ovathan he junioreista lähtien, ja nyt Liiga-joukkueissaan, saaneet oppia siitä, että peliä kannattaa rytmittää. Välillä kääntyä omiin ja niin edelleen.

Sitä Suomi tekikin avausottelussaan itse asiassa yllättävän paljon, vaikka Helminen olikin syksyllä aiemmin julistanut, ettei nuorten peleissä niinkään rytmitetä peliä.

Helminen ei ole kuitenkaan pystynyt tuomaan Nuorten Leijonien pelaamiseen riittävän säntillistä ja täsmällistä kiekollisen pelin organisointia. Aivan kuin hän aliarvioisi pelaajiaan, etteivät he muka osaisi pelata kiekolla ja siten niihin rakenteisiin ei kannata panostaa. Mikseivät osaisi? Pelaavathan nämä pelaajat Liiga-joukkueissaan varsin täsmällistä ja pedanttia pelitapajääkiekkoa. 

Sen verran Helminen kuitenkin näyttää uskovan pelin rytmittämiseen, ettei ole sitä karsinut puolustajiltaa pois, kun he sitä luontevasti yrittävät tehdä. Antaisi Helminen nyt pakki-raukoille jotain tukea sinne pelin avaamiseen.

Tai sitten hän uskoo, että pelaajien pitää vain osata "karsia huolimattomuudet ja jännitys" pelistään, niin sitten se homma yhtäkkiä rupeaa toimimaan. Tämä fiilis valmennuksen kommenteista kieltämättä jäi.

Ongelma Suomen pelissä oli se, että omiin päin kääntymistä ei ollut valmennuksen taholta kielletty, joten Suomen pakit tekivät sitä ikään kuin selkärangasta suhteellisen ahkerasti, mutta kiekottomien pelaamisessa sen sijaan ei ollut mitään organisointia. Kaukaloon ei luotu systemaattisesti minkäänlaisia etuja, joiden kautta olisi pyritty etenemään.

Puolustajilla meni kaikki aika ja huomio kiekon kanssa siihen, että he skannasivat kaukaloa ja etsivät sieltä omia pelaajiaan, jotka olivat kerta toisensa jälkeen eri alueilla kaukalossa, usein vieläpä vartioituina. Ihmekös tuo, jos tuli kiire ja harhasyöttöjä, kun ahnaat ruotsalaishyökkääjät jo iskivät kiinni!

Syötöt, jos löysivät perille, menivät vaikeisiin paikkoihin, joista oli liki mahdoton jatkaa peliä mitenkään erityisen edistävällä tavalla.

Hyvin organisoidussa kiekollisessa pelissä puolustajat tietävät heti kiekon saadessaan, mitkä alueet kiekottomat täyttävät, jolloin he voivat keskittää huomionsa etsimään kulloiseenkin pelitilanteeseen parhaiten sopivaa syöttövaihtoehtoa. Nuorten Leijonien kiekonmenetykset selittyvät ennemmin ja loogisemmin tällä seikalla kuin "huolimattomuudella" tai "jännityksellä", joita valmentajat ja pelaajat yksi toisensa perään manasivat pelin tuoksinnassa.

Luonnollisesti Ruotsilla oli laadukkaammat rakenteet kiekollisessa pelissään kuin Suomella – siis maalla, joka on uhonnut haluavansa olla pelitavallisesti maailman kärkeä.

Ihmettelen tosin, että oliko lyhyiden pausojen, niin sanottujen viivelähtöjen, pelaaminen kokonaan kielletty Suomen puolustajilta. Kiekko kun pyrittiin jostain kumman syystä pitämään jatkuvassa liikkeessä. Lyhyillä pausoilla olisi nähdäkseni saatu Suomen kiekolliseen pelaamiseen heti edes pientä ryhtiä ja toisteisuutta. Jos valmennus antaa puolustajien edelleen rytmittää peliä, heille tulee täsmentää ne hetket, jolloin otetaan pieni pysähdys. 

Missä on varma videovalmentaja Varmanen?

Onko Suomen valmennusjohdolla (Helminen, Tuomo Ruutu, Erik Hämäläinen ja videovalmentaja Mikael Tolkki) osaamista ja kykyä lyhyessä ajassa terävöittää, tai oikeastaan rakentaa Suomen kiekollisen pelin organisointia? Hieman epäilen.

Helminen ei ole tullut tunnetuksi hyvänä hyökkäyspelin organisoijana, tai no muutenkaan viisikkopelin organisoijana. Ruutu on hengenluoja ja henkisen puolen osaaja. Hämäläinen on kysymysmerkki, hän on toki päässyt opiskelemaan peliä Pekka Virran apulaisena Lukossa. Onko Hämäläinen se "Olli Salo" (Nuorten Leijonien apuvalmentaja viime kisoissa), joka laittaa viisikkopaketin kuntoon?

Videovalmentaja Mikael Tolkki ei ainakaan haastattelujen perusteella ole ihan yhtä hyvin kärryillä kuin osaava ja ammattitaitoinen Jukka Varmanen viime kisoissa.

Valmennustiimi on nyt osoittanut sen, että ainakin puolustusalueen puolustuspelin aukkoja se pystyy tilkitsemään.

Itse asiassa Varmasen piti alun perin olla valmennustiimissä videovalmentajana. Missä on Varmanen? Samoin valmennusryhmään piti kuulua myös Tommi Miettinen, joka luotsaakin nyt KalPaa ja on siksi ymmärrettävästi sivussa. Miettisellä olisi ollut Varmasen kanssa varmasti osaamista viisikkopelin saralla.

Ehkäpä järkevin vaihtoehto tuolle nykyiselle valmennustiimille voisi olla suosiolla jopa kieltää puolustajilta ylenmääräinen kiekkokontrollipelaaminen, jos ei löydetä pikaisesti konsteja kiekollisen pelin organisointiin tai siihen ei ole osaamista. Tyydytään toteamaan pakeille, että plekseistä ulos. Laitetaan liinat kiinni, puolustetaan tiiviinä ja luotetaan maalivahti Justus Annuseen.

Suomi onnistui tiivistämään puolustuspeliään heikosta Kanada-harjoituspelistä, jossa sen puolustusalueen puolustuspeli oli suorastaan karmaisevan heikkoa. Valmennustiimi on nyt osoittanut sen, että ainakin puolustusalueen puolustuspelin aukkoja se pystyy jotenkin tilkitsemään. Lisäksi nyt Suomi kykeni myös hyökkäämään ihan napakasti avoimella jäällä suoria hyökkäyksiä puolustajien tuella oman alueen riistojen jälkeen. 

Ei kirvestä sovi vielä heittää kaivoon, jos mietitään turnauksen lopullista tulosta. Lyhyissä turnauksissa huonommallakin viisikkopelillä voi mennä yllättävän pitkälle – se on nähty useasti. Suomella on kenties turnauksen paras maalivahti, joka oli huippuiskussa heti avauspelissä. Yksilöitä löytyy ratkaisemaan pelejä, kyllä. Ylivoimapelikin väläytteli, ja se on Helmisen erikoisosaamista. Joukkueessa vaikuttaisi olevan myös hyvä yhteishenki.

Maalivahtipeli, puolustus, ylivoima. Kyllä tuolla reseptillä voi tällaisissa turnauksissa menestyä, vaikka kiekollinen peli noin muutoin sakkaisi. Ei se välttämättä kovin todennäköistä ole, sillä nuorten kisoissakin peli on taktisesti jo hyvinkin valveutunutta.

Ei nyt ainakaan vielä lyödä kisamaskotin leimaa Helmiselle. Nyt on päävalmentajan katsottava, mitkä kortit ovat kädessä ja mitä niillä kannattaa tehdä. Tehdään mitä tehdään, mutta selkeän prosessin on näyttävä jo seuraavassa pelissä. Nähdynkaltainen avauspelin haalea lilluminen tuottaa puolivälierässä melko varmasti ruman tappion.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös