Pelicansin ja Ilveksen välisen välieräsarjan tilanne on kääntynyt päälaelleen ennakko-odotuksiin nähden. Torstaina Lahteen siirtyvä sarja on tilanteessa, jossa sensaatiomaista kautta Tommi Niemelän johdolla pelaavalla Pelicansilla on mahdollisuus katkaista sarja ja edetä finaaleihin kotiyleisön edessä.
Kahden ensimmäisen Lahdessa pelatun ottelun jälkeen tilanne näytti selvänä ennakkosuosikkina sarjaan lähteneelle Antti Pennasen luotsaamalle Ilvekselle hyvältä. Sarja oli tasan, peli kulki ja seuraavat kolme ottelua joukkue pääsi pelaamaan kotiyleisön edessä.
Nyt tilanne on kuitenkin se, että se onkin Pelicans, jolla on mahdollisuus katkaista sarja kotona. Tarkastellaan seuraavaksi syitä, jotka tähän ovat johtaneet.
Pelicans parantanut otteitaan
Sarjan teema on ollut pitkälti sellainen, että Ilves on rummuttanut tasaisen tappavasti omaa pystysuunnan peliään, kun Pelicans taas on pystynyt parantamaan omaa suoritustaan jatkuvasti. Erityisesti nelos- ja vitoskamppailu olivat sellaisia, joissa Pelicansin laadukas operointi kiekolla tuotti paljon hyviä asioita.
Rohkeus pysyä kiekossa, pelata lyhyin syötöin ja tarvittaessa avata peli yksilösuorituksen kautta on ollut avainasemassa Pelicansin parantuneeseen hyökkäyspelaamiseen. Malliesimerkki tällaisesta pelaamisesta on Topias Vilén, jonka liikkeet näyttävät ajoittain jopa hämmentävän rauhallisilta tupsukorvien karvauksen alla.
Suorahyökkäyksissä lahtelaiset ylittävät siniviivan usein kolmelta kaistalta puolustajien osallistuessa hyökkäyksiin mukaan, jolloin hyökkäysalueen pyöritykseen on edellytykset suorahyökkäyksen päätyttyä.
Pelicansin pelissä on maankuulun jatkopainepelaamisen lisäksi isossa osassa myös keskialueen trap, joka on usein mainio pelitilannevalinta Ilveksen kaltaista pääosin pystyyn pelaavaa joukkuetta vastaan. Tampereen otteluissa Pelicans pelasikin keskimäärin noin 22 kappaletta trapia ottelua kohden.
Pelicans pelaa siis erinomaista kiekkokontrollijääkiekkoa yhdistettynä laadukkaaseen ja ennen kaikkea sitkeään puolustuspelaamiseen, joka on höystetty loistavalla maalivahtipelillä.
Kaikki edellä mainittu huomioiden on silti todettava, että vaikka Pelicans on pelannut tietyiltä osin laadukkaasti, on se ollut myös onnekas Ilvestä vastaan. Tolpat ovat olleet lahtelaisten puolella, ja he ovat vuorostaan itse olleet tehokkaita viimeistelyssä.
Jääkiekon hienous on kuitenkin juuri siinä, että materiaaliltaan heikompi joukkue voi kuroa etua umpeen taktisuudella ja valtavalla yhteishengellä, joka Pelicansista juuri nyt huokuu. Jokainen luottaa vierustoveriin sataprosenttisesti, eikä tulos ohjaa pelaamista, vaan joukkueessa uskotaan omaan tekemiseen kuin vuoreen.
Lahtelaisten kyky sietää vaikeita jaksoja onkin ollut läsnä jo alkukaudesta. Nuo yhteiset kokemukset ovat varmasti asioita, jotka antavat selkänojan myös näissä peleissä, kun panokset ovat korkeimmillaan.
Viimeistelyn tuska
Siinä missä tulos ei erityisemmin ohjaa Pelicansin peliä, on se tietyiltä osin ohjannut Ilveksen pelaamista. Ilves on kyennyt luomaan läpi sarjan noin kaksi kertaa enemmän maalipaikkoja kuin Pelicans, ja näistä valtaosa on vielä ollut ykkössektorin paikkoja.
Patrik Bartošák on kuitenkin venynyt jatkuvasti kiekkojen eteen, ja joskus tolpatkin ovat pelastaneet. Ilves ei ole saanut palkintoa tehdystä työstä, ja se näyttäisi syövän valtavasti itseluottamusta.
Tässä kohtaa katseet kääntyvät erityisesti kultakypärä Petri Kontiolan kipparoimaan ykkösketjuun. Kokeneen sentterin koostumus on luonut sarjan jokaisessa ottelussa selvästi enemmän maalipaikkoja kuin se on vastaanottanut, mutta tulos on karu.
Vain yksi tasakentällisin tehty maali, jonka senkin viimeisteli kakkosottelussa sittemmin nelosketjuun siirretty Eetu Päkkilä.
Ilves on paperilla hyvin roolitettu joukkue, mutta tällä hetkellä sen selvä tulosyksikkö ei tuota tulosta. Se lienee suurin yksittäinen syy sille, että Ilves on nyt sarjassa selkä seinää vasten.
Pennasen pelitapaa on vaikea moittia siltä osin, että se on kyllä tuottanut ihan riittävän määrän maalipaikkoja pelien voittamiseen, vaikka nopea pystyyn pelaaminen ei aina viisain ratkaisu olisikaan Pelicansin ylläpitämää puolustusvalmiutta vastaan.
Herääkin kysymys, että tarjoaako Ilveksen jatkuva pohjoista kohti rummuttava pelitapa hankalina hetkinä vastaavaa pelillistä selkänojaa, mitä Pelicansin pelikirja näyttää pelaajilleen tarjoavan?