Analyysi: Nuoret Leijonat petrasi puolivälierässä mutta takkuili tuttujen ongelmien kanssa – tästä vastuun kantaa Tomi Lämsä

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Ruotsi oli tiukassa ottelussa lopulta parempi.
Kuva © Saimi Airaksinen / https://urheilu.kuvat.fi/SaimiPhoto/

3–2-tappion puolivälierässä Ruotsille kokenut Suomi kaatui saappaat jalassa. Vaikka Ruotsi-kamppailussa joukkue jäi edelleen tiettyjen pelillisten asioiden kanssa vajaaksi, onnistui Nuoret Leijonat petraamaan selvästi Yhdysvallat-ottelusta, minkä lisäksi Jani Lampinen pelasi loistavan ottelun maalilla.

Pettymyksen edessä asiat täytyy kuitenkin laittaa perspektiiviin siltä osin, että Suomi oli jälleen kolmen ja puolen minuutin päässä mitalipeleistä, joten tähtien ollessa hieman eri asennossa Suomen turnaus jatkuisi edelleen. Mutta sellaista on turnauselämä, ja onhan Suomi viime vuosina aika monta kertaa saanut nauttia siitä kolikon paremmasta puolesta.

Fakta on kuitenkin se, että vaikka Suomi pelasi parhaan ottelunsa Ruotsia vastaan, pelissä oli edelleen haasteita, joihin valmennustiimiltä olisi kaivattu enemmän tukea. Tässä vaiheessa katseet kohdistuvat Tomi Lämsään, joka ei pystynyt kehittämään Nuorten Leijonien peliä riittävästi turnauksen edetessä. Ja se on selvä epäonnistuminen 43-vuotiaalta käskijältä.

Paineen alta avaaminen

Suomella toistui Ruotsia vastaan samat ongelmat kuin Yhdysvaltoja vastaan pelin avaamisen osalta, mikä johtui osaltaan yksilövirheistä ja osaltaan viisikkopelin puutteista.

Ruotsin avausmaali syntyi kuvaavasti päätykiekon haun jälkeen. Ruotsi paineisti kolmella ja Suomi pyrki tulemaan painolliselta puolelta ahtaasta tilasta läpi. Tätä seurasi kiekonriisto, Ruotsin erän ensimmäinen maalipaikka ja tasoitusmaali.

Niko Huuhtanen onnistui puolivälierässä.
Kuva © Saimi Airaksinen / https://urheilu.kuvat.fi/SaimiPhoto/

Yksilövirheiden osalta kyseessä oli monesti puhtaat kiekonkäsittelyvirheet, joiden seurauksena Ruotsin hyökkääjät pääsivät karvauspelaamisen kautta kiekkoon.

Yksi merkittävä tällainen hetki oli toisessa erässä, kun Ville Ruotsalainen meni hakemaan päädystä kiekkoa ja menetti sen ruotsalaiselle. Tätä seurasi muutaman minuutin heikko jakso, jonka aikana Ruotsi loi puolenkymmentä maalipaikkaa.

Yksittäisen pelaajan nostaminen tikunnokkaan ei ole tarkoituksenmukaista, mutta pointtina on se, miten merkityksellistä kapean kaukalon pelissä päätykiekkojen selvittäminen paineen alla on. Tässä osa-alueessa Suomi epäonnistui niin yksilö- kuin viisikkotasolla, ja se maksoi monta kertaa pelin virtauksen menettämisen.

Hyökkäysalueen toiminta

Positiivista kehitystä oli tapahtunut ennen kaikkea hyökkäysalueen pelaamisessa. Ensinnäkin kiekottomana Suomi toteutti heti ottelun alusta asti erinomaista kaksivaiheista karvauspelaamista, mikä tuotti valtavan määrän riistoja niin keskialueella kuin hyökkäysalueella.

Kiekon saatuaan Suomi pysyi kiekossa ja pystyi kahteen ensimmäiseen erään pelaamaan hyvän määrän pidempiä päätypelejä, kun niiden luominen alkuturnauksessa oli ajoittain kiven takana. Maalilla oli jatkuvasti kiekottomia valmiina luomaan maskia ja pelaamaan mahdollisista irtokiekoista, puolustajien toimittaessa kiekkoa viivalta.

Suomi myös sai palkinnon nopeasti ottelun alkuun, kun Oliver Kapanen pääsi laukomaan irtokiekon huippupaikasta verkon perukoille.

Isossa kuvassa ottelu oli kaikkinensa tasainen, ja kumpi vain olisi voinut edetä jatkoon. Tapahtumien valossa tulos oli kuitenkin oikeudenmukainen siltä osin, että välieriin edennyt Ruotsi loi myös niukasti enemmän maalipaikkoja.

» Lähetä palautetta toimitukselle