Analyysi: Nuoret Leijonat liiti maailmanmestaruuteen miltein turnauksen heikoimmalla pelillään

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Jussi Ahokkaan Nuoret Leijonat juhli maailmanmestaruutta.

Nuoret Leijonat kaapi maailmanmestaruuden, kun Yhdysvallat kaatui MM-finaalissa jännittävien vaiheiden jälkeen 3–2. Peli oli Suomelta kaikkea muuta kuin vakuuttavaa.

Suomen pelaaminen ei kunnolla asettunut uomiinsa finaalissa Yhdysvaltoja vastaan. Päätöserässä nähtiin melkoinen jäätyminen Nuorilta Leijonilta, kun Yhdysvallat nousi kahden maalin takaa tasoihin.

Vastassa oli peliään turnauksen aikana monipuolistanut Yhdysvallat, joka antoi Suomelle erittäin kovan vastuksen myös taktisesti.

Suomen vaikeuksista finaalissa kuvastaa hyvin maaliodottama, jota Yhdysvallat loi Suomea huomattavasti enemmän. Mestaruuden yhtenä merkittävimpänä takuumiehenä oli maalilla Ukko-Pekka Luukkonen.

Rytmiä ei löytynyt

Suomi ei päässyt avauserässä ihan oman pelinsä ytimeen. Puolustajat rytmittivät kiekollista peliä, mutta hyökkääjät eivät olleet samassa rytmissä. Hyökkääjien vauhdit tyssäsivät keskialueelle, eikä Suomi päässyt kovilla vauhdeilla hyökkäysalueelleen.

Vauhtia ei haettu riittävän maltillisesti alhaalta. Kun puolustajat pelasivatkin vielä yhden poikittaissyötön, hyökkääjät olivat jo siinä olettamuksessa, että peliä vietäisi nopeammin ylös.

Vaikka Suomi murtautui kiekon kanssa hyökkäyssiniviivansa yli avauserässä kelvolliset 14 kertaa, suorahyökkäysuhka puuttui, kun viisikko ei tullut vauhdilla keskialueen yli.

Samalla, kun kiekollisen pelin rytmi hieman haki itseään, Suomi alkoi menettelemään kiekkoa. 

Taitavasti puolustuspeliään varioinut Yhdysvallat sai Suomen kiekonliikuttamisen sijoiltaan. Yhdysvallat pelasi toisinaan tiivista trapia, mutta iski oikeissa kohdissa hanakasti kiinni. Suomen nopea syöttöpelaaminen ei lähtenyt rullaamaan.

Yhdysvallat pelasi myös keskialueen puolustuksessa huomattavasti tiiviimmin kuin Suomen välierävastus Sveitsi, jonka yli Suomi tuli nopeilla syötöillä ja kovilla vauhdeilla.

Myös puolustajien tilanteen tunnistamisessa ja kommunikoinnissa oli ongelmia. Esimerkkinä oli avauserässä tilanne, jossa Anttoni Honka otti jäähyn. Yhdysvallat paineisti kahdella, ja Honka viittoi pakkiparilleen Otto Latvalalle, että kiekko pitäisi pelata omalta alueelta ulos.

Latvala päätti yrittää pelata poikittaissyötön kautta, Honka joutui kiekon kanssa vaikeuksiin ja otti jäähyn.

Tilanteiden tunnistaminen sakkasi myös, kun peliä olisi pitänyt rauhoittaa. Suomella ei ollut ihan sitä samaa malttia tehdä tilaa kuin esimerkiksi välierässä Sveitsiä vastaan.

Rikkonaisessa toisessa erässä Suomen haasteet jatkuivat, mutta toisaalta joukkue vyöryi muutamia kertoja kiekon kanssa kovalla koko viisikon vauhdilla hyökkäysalueelleen. Aina, kun niin tapahtui, Yhdysvallat oli vaikeuksissa.

Suomi notkahti pahasti mutta kasasi rivinsä

Päätöserässä Suomi antoi avaimet käteen Yhdysvalloille. Peli luisui käsistä, kun kiekossa ei pysytty kiinni. Syöttöpeli loisti poissaolollaan, ja Suomi tyytyi luopumaan kiekosta.

Katsomoon näytti siltä kuin Suomen valmennus olisi päättänyt livetä pelitavastaan, lähteä päätöserään pelaamaan tiivistä puolustusta ja odottelemaan päätössummeria. Suomi pelasi peräti 12 siirtokiekkoa omalta alueeltaan pois päätöserässä, kun kahdessa ensimmäisessä erässä niitä tuli yhteensä vain viisi.

Suomen valmentajan Olli Salon mukaan valmennus oli painottanut erätauolla oman pelin jatkamista.

– Halusimme edelleen olla rohkeita, ja siitä puhuttiin, että jatketaan samalla lailla peliä. Sitten se vaan menee tuohon. Yhdysvallat tuli kovaa ja me olimme rohkeita, mutta ei tarpeeksi rohkeita. He pääsivät pelin päälle, ja yritimme sisukkaasti puolustaa. 

Yhdysvallat samaan aikaan rytmitti omaa kiekollista peliään, tuli vauhdilla keskialueen yli ja sai pelin näppeihinsä. Nähtiin kaksi maalia lyhyen ajan sisään, mutta sen jälkeen Suomen pelaaminen rauhoittui.

– Yhdysvallat puski tasoihin, mutta meillä ei usko hiipunut. Enemmän se peli ehkä vapautui. Kun jenkit tuli tasoihin, me aloimme taas pelaamaan, Salo näkee.

Nuoret Leijonat alkoi tasoituksen jälkeen pelaamaan enemmän kontrollilähtöjä omalta alueelta ja sai siten kiekkoa taas vauhtiin keskialueella. Peli kääntyi, Suomi iski voittomaalin ja johto piti loppuun asti.

Kiekollisen pelin tilastot olivat finaalissa Suomella kelvolliset. Pieni kiekonmenetysten määrä kieli siitä, että joukkue pystyi vaikeuksista huolimatta pelaamaan suhteellisen riskittömästi.

Nuoret Leijonat siniviivoilla Puolustussiniviiva Hyökkäyssiniviiva
Kiekon kanssa 61 kertaa (76%) 36 kertaa (51%)
Siirtokiekko 17 kertaa (21%) 26 kertaa (37%)
Kiekonmenetys 2 kertaa (3%) 8 kertaa (11%)

Tilastoitu Suomen kiekollinen pelaaminen tasaviisikoin finaalissa.

Vaikka Suomi ei pelillisesti loistanut finaalissa, henkinen sekä taktinen selkäranka oli jo niin vahva, että heikommallakin pelillä se taisteli tiensä mestariksi.

» Lähetä palautetta toimitukselle