JYP pöllyttää maaliverkkoja urakalla tulevalla kaudella. Joukkueen suurimmat ongelmat ovatkin aivan muualla kuin yläkerrassa.
Kuva © Juuso Koro

Analyysi: Nuorentuvan JYPin hyökkäyksessä on laatua, mutta haperoinen alakerta aiheuttaa harmaita hiuksia

Artikkeli
Uudistuva JYP on koonnut vahvan hyökkäyskaluston. Kokematon ja epävarma puolustus on riskitekijä. Veini Vehviläinen vahvistaa muutoin vaatimatonta maalivahtiosastoa. Kokoonpano on täynnä tulevaisuuden nimiä, mutta potentiaali ei vielä puhkea kukkaan.

JYP on Mikko Viitasen johtamana rakentanut uuden vuosikerran joukkuetta melkein puhtaalta paperilta, eikä sen ole tarkoituskaan olla vielä valmis menestyjäryhmä. Hankintoja on tehty maltillisesti, ja fokus on nuoriso-osaston kasvattamisessa raakileista liigajyriksi.

JYPin tuleva kausi on täynnä haasteita ja samalla haasteissa piilee toivonkipinä. Nuoressa joukkueessa piilee suuri määrä lupauksia huomisesta. 2020−21 tulee olemaan välikausi, sillä harvoissa projekteissa palaset loksahtavat yhteen ensi yrittämällä.

Pelaajakartta JYPin pelaajakartta

VLH

Jani Tuppurainen
Patrik Puistola
Robert Rooba
Mikko Salmio

KH

Jarkko Immonen
Miska Siikonen
Antti Kalapudas
Patrik Siikanen
Samuel Helenius
Samuel Valkeejärvi

OLH

Jerry Turkulainen
Brad Lambert
Severi Lahtinen
Ossi Louhivaara
Oskari Kalajanniska
Joni Airo

P

Mikko Kalteva
Anttoni Honka
Alex Lintuniemi
Roni Allén
Valtteri Kakkonen
Aleksi Salonen
Tomi Niku,
Joni Jurmo
Kimi Kuusela
Aleksi Malinen

MV

Veini Vehviläinen
Niko Parkkinen
Markus Ruusu

Valmentaja

Pekka Tirkkonen

Hapero alakerta kerää kokemuspisteitä

Puolustus vaikuttaa kovin heiveröiseltä fyysisesti ja taktisesti. Alakerran kokoonpano on nuorta ja kokematonta, ja vaikka nuoruus ei automaattisesti merkitse huonoutta, kokemattomuus altistaa virheille. Mikko Kalteva on paljon vartijana, eikä hänkään mahdu pelipaikkansa eliittiin Liigassa. Kaltevan aisapari Anttoni Honka ei ole valmis sen suurempaan vastuunkantoon. Honka on ennen kaikkea hyökkäävä kiekollinen pakki, ja sikäli riskitekijä, kun JYPin alakerta kirkuu peruspuolustajan perään. Honka tulee olemaan myös tärkeä lenkki JYPin ylivoimapelissä, joka viime kaudella ontui todella pahasti.

Raamikkaalta Alex Lintuniemeltä odotetaan paljon tässä roolissa, viime kausi antoi jo osviittaa suotuisasta kehityksestä. On epävarmaa, onko Lintuniemi vielä valmis suurempaan vastuunkantoon Kaltevan jälkeen.

Paluumuuttaja Aleksi Salonen istutettaneen TOP4-puolustajien lokeroon. Alla on tosin vaisu kausi TPS:ssä, ja mikäli kuntopuntari jatkaa trendiään samaan malliin, saattaa muodostua joukkueelle taakaksi. Salonen on omimmillaan kuudentena tai jopa seitsemäntenä puolustajana, mutta JYPissä nämä roolit on varattu muille. Henkisellä puolella Salonen on näkyvä ja kuuluva hahmo pukukopissa mielenluojana. Sellaisia tarvitaan haasteellisen kauden aikana.

Roni Allén ja pelaajaprofiililtaan Kaltevaa muistuttava Valtteri Kakkonen täydentävät puolustuskuusikon lähtökohtaisesti. Erityisesti viime kaudella KeuPassa vakuuttaneella Kakkosella on käsillä läpimurtokausi Liigatasolla. Valinta seitsemännestä puolustajasta tehdään Joni Jurmon ja Tomi Nikun välillä.

Luultavaa on, että JYP ei liiku aktiivisesti pelaajamarkkinoilla, ja ilman puolustuspään vahvistuksia JYP saa toden teolla puristaa mailaa pudotuspelipaikkansa eteen. Tällä haavaa Jyväskylässä joudutaan jännittämään jopa pudotuspelien karsintakierrokselle pääsyä.

Jos viisikkopuolustaminen ja kaksinkamppailut pettävät, ei luukulta välttämättä löydy maalivahtia, joka voisi illasta toiseen tarjota joukkueelleen mahdollisuutta voittaa.
JYPille onnenpotkuksi osoittautui MM-kultavahti Veini Vehviläisen kiinnitys lainasopimuksella.

Vehviläisen kausi AHL:ssä oli toki epätasainen, joten pelivire saattaa olla hakusessa ainakin alkukaudesta. Toisaalta kauden edetessä Vehviläinen saattaa tutuissa miljöissä verttyä 2017−19-kausien veroisiin otteisiin. JYPin kannalta pelkona voi olla kutsu takaisin Pohjois-Amerikkaan, jos paikalliset sarjat saadaan pyörimään Liiga-kauden aikana.

Vehviläisen takana joukkueen maalivahtitarjonta on kevyttä. Niko Parkkinen ja Markus Ruusu eivät parhaalla tahdollakaan sanoen kuulu Liigan huipputorjujien joukkoon. Ilman Vehviläistä olisi JYPin maalivahtiosasto ollut Liigan heikoimmasta päästä. Jos ja kun Vehviläinen lähtee kauden aikana muihin tehtäviin, koittavat JYPin alakerrassa ankarien koettelemusten ajat.

Hyökkäysosasto on tehokas mutta epätasainen

Hyökkäyksessä on sopiva yhdistelmä nopeutta, taitoa, kokemusta ja nuoruutta. Tähän JYP tukeutuu, sillä sen on tehtävä joka ottelussa vähintään 3−4 maalia voidakseen haaveilla sarjapisteistä.

Yläkerrassa yksilötasolla taitoa riittää haastamaan melkein minkä tahansa Liigan kärkijoukkueista, mutta haasteena on ollut koostumusten sovittaminen. Erilaisia yhteen pelaavia pelaajatyyppejä on ollut vaikea saada samaan troikkaan.

Jarkko Immonen, Jani Tuppurainen ja Brad Lambert muodostavat luotettavan ja tehokkaan kolmikon. Nälkäiset Jerry Turkulainen ja Patrik Puistola ovat valmiita nousemaan Liiga-hierarkiassa ylemmäs ja muodostavat vaarallisen tutkaparin. Vitjan kolmas osanen voisi olla yhtä Miska Siikonen tai Severi Lahtinen, ja kummankin on saatava suoritustasonsa vakaammaksi.

Vasta 16-vuotias Lambert lukeutuu Liigan huippulupauksiin ja tulee näin olemaan keskeisessä roolissa JYP:n suunnitelmissa. Kaksivuotisen sopimuskauden aikana Lambertista voi kehittyä syömähammas ja pelote Immosen ja Tuppuraisen kaltaisen tasavarmojen suorittajien rinnalla.  Robert Rooba on täydellinen pöljän päivän jokerikortti, jolta voi odottaa mitä tahansa: kahden maalin iltaa tai totaalista tapettiin vajoamista. Rooba on näin ollen käyttökelpoinen ylivoimalla, jossa puhdas maalintekijätyyppi pääsee usein loistamaan.

Kaksi tehokenttää on näin ollen miehitykseltään kunnossa, mutta "duunariosasto" vaikuttaa kaukana valmiista. JYPin perinteisesti työteliäs joukkue saa nyt totisesti miettiä jarrukenttiensä tilannetta. Antti Kalapudas, Mikko Salmio ja Patrik Siikanen eivät ole vakuuttaneet harjoituspeleissä, ja näin ollen jyväskyläläisten materiaali uhkaa jäädä kapeaksi.

Tervaskanto Ossi Louhivaara tuo kokemuksellaan joukkueeseen vakautta ja johtajuutta, vaikka tehot jäävätkin vaatimattomiksi. Samuel Helenius on vasta kokeiluasteella ja miehittää lähtökohtaisesti 13. hyökkääjän tontin. Reservissä odottaa jonon kärjessä Oskari Kalajanniska, jonka kohdalla kysymys kuuluu: nelosketjun pesti Liigassa – mikä ei tunnu hänelle sopivalta roolilta – vai avainpelaaja Mestiksessä?

Kaiken kaikkiaan JYPin offensiiviorkesterilla on alkavalla kaudella potentiaalinsa yhteismittaamisen paikka. Kokonaisuus on periaatteessa lupaava, mutta absoluuttinen taso on tällä hetkellä Liigan keskikastia.

JYP on ilmeeltään energinen ja pirteä joukkue, mutta jonka kokemattomuuttaan ja fyysisyyttään haperoinen alakerta tulee tuottamaan sille ongelmia pitkällä aikavälillä. JYP hyökkää ja laukoo tiensä pudotuspeleihin, mitä luultavimmin säälikierroksen kautta, minkä jälkeen pelaajamateriaaliset puutteet iskeytyvät silmille karulla tavalla. Pienet marginaalit eivät käänny hurrikaanipaitojen eduksi, sillä tilan syvyydestä ei löydy suurten pelien ratkaisijoita.

» Lähetä palautetta toimitukselle