Leijonat päätti alkulohkonsa Saksaa vastaan ja hävisi 4–2. Samalla hävisivät mahdollisuudet lohkovoittoon.

Omiin kolisi neljä kertaa, mikä on Leijonien joukkueelle yksinkertaisesti liikaa.

Koko turnauksen ajan Suomi on ollut nöyrä, yhtenäinen joukkue, jonka puolustusta on ollut vaikea murtaa. Sen sijaan Saksaa vastaan Jukka Jalosen ryhmä ei ollut henkisesti aivan täydessä iskussa: kiekollisena joukkue oli huolimaton, kiekottomana tutut elementit falskasivat.

Saksa aika ajoin jopa käveli Suomen hieman seisahtaneen keskialueen puolustuksen läpi. Puolustusalueella pelaajien merkkaukset ja alueen täytöt hieman vuotivat. Saksan maalit syntyivät Suomelle epätyypillisen huolimattomuuden seurauksena.

haastajan ja kiusaajan rooli sopii Suomelle paremmin.

On hieman outoa, että Suomi ei nähdyn enempää antanut taistelussa lohkovoitosta. Lohkovoittajana sillä olisi vastassa puolivälierässä ollut Sveitsi. Hieman vaikutti, että oltiin jo toinen jalka puolivälierissä.

Toisaalta turnauksen alun Slovakia-peli jo osoitti, että työteliäs Suomen joukkue ei ole vahvimmillaan ennakkosuosikin asemassa: haastajan ja kiusaajan rooli sopii sille paremmin.

Samalla on kuitenkin annettava tunnustusta Toni Söderholmin valmentamalle Saksalle. Kokematon suomalaiskoutsi oli ladannut joukkueensa erinomaiseen iskuun etenkin taktisesti.

Saksa pelasi onnistuneesti tiivistä trapia Suomen kontrolloituja lähtöjä vastaan. Myöhästelevää prässiä harvemmin nähtiin, vaan Suomi joutui usein hyökkäämään viittä saksalaista vastaan.

Samalla Saksa tunnisti kiekollisena vaiheet, jolloin pystyhyökkäyksien sijaan sen kannatti kontrolloida hetki pelivälinettä. Palautuksien ja kiekottelun myötä se sai hyvin pelin rytmistä kiinni ja hyökkääjiä vauhtiin keskialueella.

On myös muistettava, että Saksalla oli selvästi terävämpi kärki, jos tarkastellaan pelaajamateriaalia. NHL-tähdet Leon Draisaitl, Dominik Kahun ja Philipp Grubauer olivat lopulta yksi erottava tekijä, jolla Saksa käänsi pelin voitoksi.

Suomen vaisuhko puolivälierän kenraali osoitti, että voitosta joukkueen on turha haaveilla, jos se ei ole 100-prosenttisesti sitoutunut kurinalaiseen pelitapaansa koko 60 minuuttia.

Suomen mahdollisuudet lepäävät tiiviissä puolustuspelissä ja siinä, että vastustaja pidetään korkeintaan kahdessa maalissa. Jos tuo sääntö olisi pitänyt Saksaakin vastaan, Suomi olisi pisteistä jälleen taistellut.

Suomen maalivahtipelaaminen ei ole erityisen vakuuttavaa ollut turnauksessa. Tämä korostaa puolustuspelin sitkeyttä entisestään.

Puolivälierään Suomi lähtee kiusaamaan ja haastamaan.