Helsingin Jokereiden toinen kausi Lauri Marjamäen alaisuudessa on alkanut, jos ei katastrofaalisesti, niin vähintäänkin nihkeästi. Yhdeksästä pelistä on kasassa vain seitsemän pistettä ja sijoitus on valunut KHL:n läntisen konferenssin häntäpäähän.
Omissa on kolissut viime kauden tapaan tiuhaan. Viime kaudella Jokerit päästi keskimäärin 2,6 maalia ottelua kohden, selvästi eniten kärkijoukkueista. Tämän kauden lukema on nyt kohonnut jo 3,5:een.
Puolustusvoittoisessa KHL:ssä ei tuollaisilla päästettyjen maalien määrällä pitkässä juoksussa pärjää. Jokerit päästi viime kaudella 164 maalia, kun läntisen konferenssin kaksi parasta joukkuetta, Pietarin SKA (80) ja Moskovan TsSKA (75), päästivät yhteensä vähemmän kuin Jokerit!
Lyhyen alkukauden aikana Jokereilta on nähty rumia kyykkäyksiä: romahdus Torpedo Nižni Novgorodia vastaan ja aneemiset esitykset muun muassa Dinamo Minskiä ja TsSKA Moskovaa vastaan.
Hyökkäyspelissä ei ole päätä eikä häntää. Puolustuspeli vuotaa kuin seula. Pelin perusasiat falskaavat vähintään yhtä pahasti kuin viime kaudella. Nyt vuotaa myös maalivahtipeli.
Katseet kääntyvät penkin taakse. Päävalmentaja Marjamäki upposi suohonsa jo muutama vuosi sitten, eikä ole vieläkään päässyt sieltä ylös.
Pedantti pelitapa jäi Kärppiin
Ennen Jokereita Marjamäki valmensi Liigaa ensin Espoon Bluesissa ja sen jälkeen Kärpissä. Kolmen menestyksekkään Kärppä-kauden jälkeen Marjamäki valmensi kaksi kautta miesten maajoukkuetta.
Kirjoitin ennen vuoden 2018 olympialaisia, kuinka Marjamäki on hukannut maajoukkueessa valmentajaidentiteettinsä. Hän näyttää jatkavan samalla tiellä.
Marjamäki tunnettiin Liiga-aikoinaan pedanttina ja täsmällisenä valmentajana. Viisikkopeli oli hiottu taitavasti uomiinsa, joidenkin mielestä joskus jopa liiaksikin. Kärpät pelasi tarkkaa ja laskelmoivaa kiekkokontrollipeliä, jossa viisikko pidettiin tiiviinä. Peli oli toisteista, ja siinä toistuivat esimerkiksi samat syöttö- ja liikesuunnat. Jokaisella peliteolla yksilö- ja viisikkotasolla piti olla jokin tarkoitus. Peruasiat, kuten maalineduspelaaminen ja työnteko, olivat vahvasti iskostettu kaikille.
Alamäki alkoi maajoukkuepestin myötä vuonna 2016, kun Marjamäki päätti, jostain syystä, luopua omasta valmentajaidentiteetistään – siis siitä, joka oli Kärpille tuonut Liigassa menestystä.
Menestys on siitä lähtien kiertänyt suomalaisvalmentajan. Ensimmäisellä maajoukkuekaudellaan hän peluutti sekavaa hybridikiekkoa, josta kukaan ei oikein ottanut selvää. Menestystä tuli niukalti, kritiikkiä sitäkin enemmän.
Sen jälkeen hän linjasi peliä yhdessä Mikko Mannerin ja Jussi Tapolan kanssa. Toisella kaudella olikin Leijonien pelissä erottuvampi punainen lanka: peliä "nopeutettiin", viisikkoa venytettiin ja puolustajat tuotiin vahvemmin mukaan peliin. Pelaaminen näyttikin ajoittain ihan kelvolliselta, suoraviivaiselta ja "viihdyttävältä", mutta se oli samalla kuritonta ja liian notkeaa. Perusasiat vuotivat, eikä tulosta tullut odotetulla tavalla olympialaisissa tai MM-kisoissa.
Sama on jatkunut Jokereissa. Viime kausi oli runkosarjan osalta kelvollinen ja siinä oli paljon pelillisesti samaa kuin Leijonissa. Pudotuspeleissä narripaidat olivat kuitenkin lopulta yllättävän hampaattomia ja tippuivat sen myötä heti ensimmäisellä kierroksella.
Marjamäen pelillinen ajatus jatkuvasta liikkeestä on naiivi, etenkin KHL:ään.
Nyt toisella Jokerit-kaudellaan Marjamäki vaikuttaisi uponneen yhä syvemmälle suohonsa.
Marjamäen Jokerit pelaa jonkinlaista jatkuvan liikkeen peliä. Siinä on samoja elementtejä kuin vaikkapa Kanadan maajoukkueen pelitavassa jotain vuosia sitten tai Mikko Mannerin Kärppien pelaamisessa. Kiekko ja pelaajat pysyvät jatkuvasti liikkeessä, eikä peliä ja kiekkoa pysäytetä ja rivejä kasata.
Marjamäen pelillinen ajatus jatkuvasta liikkeestä on naiivi, etenkin KHL:ään, ja myös toteutus sakkaa pahasti. Peli on koheltamista, ja siitä puuttuvat temmon- ja rytminvaihtelut. Jokereiden pelaaminen on kuin musiikki ilman dynamiikkaa eli äänentason vaihtelua: yksitoikkoista ja monotonista.
Tavoite, mitä ilmeisimmin, on jatkuvalla kiekon liikkeellä liikuttaa vastustajaa ja luoda siten keskialueelle tilaa ja positionaalisia etuja suhteessa vastustajaan. Toki voin olla tässä hakoteillä – sen verran hankalaa Jokereiden peliä on toisinaan tulkita. Mitä sillä haetaan?
Ongelma on se, että KHL-joukkueet keskimäärin organisoivat puolustuksensa todella kurinalaisesti. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joukkueet puolustavat keskialuetta tiiviisti eivätkä höntyile päättömästi Jokereiden kiekottelun perässä.
Olen yrittänyt sitkeästi etsiä Jokereiden kiekollisesta pelaamisesta toistuvia kaavoja. Olen toistaiseksi tullut tulokseen, että niitä ei ole. Jokerien kiekollinen peli on uskomatonta: siellä tullaan ja mennään vähän miten sattuu. Pelaajat leikkailevat kaistoja, vakioituja syöttösuuntia ei ole kuin pakki–pakki-syötö. Sen jälkeen ollaan sattuman varassa. Kiekottomat pelaajat turhautuvat, nostavat selän ylös ja kaartelevat vailla päämäärää.
Välillä koko hyökkäyskolmikko karkaa venyttämään vastustajan viisikkoa hyökkäyssiniviivalle, ja puolustajille jää kohtuuton vastuu pelin avaamisesta. Välillä koko hyökkäyskolmikko ahtautuu samalle kaistalle. Välillä kaksi hyökkääjää hakee kiekkoa suurin piirtein puolustajien lavasta. Ei löydy toisteista syöttökolmiopelaamista, kuten Mannerin Kärpillä. Ei löydy systemaattisia kiekottomien liikkeitä, joilla taitavasti luodaan ja täytetään tilaa.
Käytännössä tilanne on kaukalossa usein se, että vastustaja puolustaa tiiviisti keskustaa, kun Jokerit hakee epämääräistä kiekottelulähtöään, jossa tullaan ja mennään vähän miten tuntuu. Kun tuttuja kaavoja ei ole, syötöt eivät napsu kohdilleen, eikä keskialueelle pystytä luomaan minkäänlaisia etuja suhteessa vastustajaan.
Tällöin Jokerit ampuu toiminnallaan koko ajan itseään jalkaan. Kun hyökkäyspeli on kuritonta ja siitä puuttuu rakenne, se ei tuota laadukkaita hyökkäyksiä, ainoastaan repaleisia hyökkäyksiä ja kiekonmenetyksiä. Ja jos hyökätään "vähän miten sattuu" on vaikea asennoitua puolustuksessa riittävään kurinalaisuuteen ja jämäkkyyteen.
Rakenne luo turvaa, tuttuutta, kurinalaisuutta ja sitoutumista. Jos hyökkäyspelissä annetaan pelaajille liikaa joustavuutta, on vaikea odottaa täydellistä, jämptiä puolustuspeliä.
Ero esimerkiksi keskiviikkona TsSKA:han oli huomattava puolustuksen ja ennen kaikkea hyökkäyksen osalta. TsSKA pysäytteli kiekkoa oman maalin taakse tämän tästä, vaihtoi kiekon kanssa ja hyökkäsi tuttuja raiteita pitkin.
Jokereiden pelaaminen on kaikessa yksinkertaisuudessan yksilövetoista koheltamista, jossa viisikkopeli ei anna pelaajille riittävästi tukea ja turvaa. Tulokset, ja ennen kaikkea peliesitykset ailahtelevat niin pelien välillä mutta myös todella paljon niiden sisällä.
Jokerit haluaa himoitun Gagarin Cupin
Marjamäki vakuutteli viime kevään pettymyksen jälkeen, että tarkat analyysit on tehty siitä, mikä meni vikaan ja mitä pitää kehittää. Silti pelillisesti Jokereiden otteissa ei ole näkynyt merkkejä paremmasta hänen toisella kaudellaan Jokereissa.
Toki Marjamäen idea jatkuvan liikkeen pelistä voisi olla tavallaan edistyksellinen, mutta nyt Marjamäki on haukkaamassa liian isoa palasta väärässä paikassa. Pelitapa ei sovi puolustusvoittoiseen ja kurinalaiseen KHL:ään, eikä Marjamäki ole näyttänyt osanneen luoda esimerkiksi siihen sopivaa harjoitepankkia joukkueen harjoitteluun. Lisäksi Jokereilla sakkaa peruasiat: sitoutuminen, työnteko, maalineduspelaaminen ja niin edelleen – mikä on taas tietysti osin seurausta siitä, että pelitapa ei toimi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tarkkana ja pedanttina valmentajana tunnettu Marjamäki peluuttaa nyt jääkiekkoa, jossa pelaajilla on liikaa valtaa, jossa omissa kolisee tuhotonta tahtia ja jossa perusasiat vuotavat. Vuonna 2016 alkanut alamäki ei näytä Marjamäen kohdalla kääntyvän.
MM-kultaan viime kevään luotsannut Jukka Jalonen sanoi Jatkoajalle vuosi sitten seuraavaa.
– Se, mihin valmentaja uskoo ja mitä osaa tehdä, on aika tärkeää tässä hommassa. Ei ruveta kaivelemaan kaneja hatusta.
Homma on lähtenyt väärille raiteille, ja monien pelaajien itseluottamus on alamaissa.
Siinä olisi myös Marjamäelle mietittävää.
Nähtäväksi jää, millaisen muutosprosessin Marjamäki saa valmennustiiminsä kanssa aikaan Jokereissa. Nyt ennusmerkit ovat vahvat sille, että Jokereiden kaudesta tulee pannukakku. Homma on lähtenyt väärille raiteille, ja monien pelaajien itseluottamus on alamaissa. Lisäksi joukkuetta riivaavat loukkaantumiset.
Onko GM-puheenjohtaja Jari Kurrilla rahkeita potkia Marjamäki Hartwall Arenan ovista pihalle? Kurri julisti ennen kauden alkua Jokereiden mainoskampanjassa, että joukkue haluaa "kaapata himoitun Gagarin Cupin ensi keväänä Helsinkiin". Nyt Gagarin Cup -puheet ovat pelkkää haihattelua. Kevääseen on toki runsaasti vielä aikaa.
Onhan Jokereiden alkukausi ollut monilta osin myös hieman kohtuuton: paljon loukkaantumisia ja vastassa on ollut useita KHL-kärkiseuroja alkukauden peleissä. Kun sairastupa tyhjenee, on oletettavaa, että esitykset nykyisestä petraantuvat. Viisikkopelissä on tapahduttava kuitenkin iso muutos ja pian.
Jokereiden tilanne on mielenkiintoinen. Marjamäellä on sopimusta jäljellä seuran kanssa vielä kaksi vuotta tämän kauden jälkeen. Se ei ole Jokerien kannalta paras mahdollinen tilanne, että seurassa on kiinnitetty pitkäksi aikaa valmentaja, joka on hukannut oman identiteettinsä.