Analyysi: Kääpiövastustajat ovat Raimo Helmisen Nuorille Leijonille haaste − Peliä on tarkasteltava kuin vastassa olisi Kanada

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Suomi juhli Slovakiaa vastaan kahdeksan tehdyn osuman myötä.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Nuorten MM-kisojen lohkot ovat muodostuneet käynnissä olevissa kisoissa epätasaisesti. Kun toisessa lohkossa ovat kovat kiekkomaat Yhdysvallat, Kanada, Venäjä ja Tsekki sekä Saksa, joka ei missään nimessä ole osoittautunut heittopussiksi, Suomen lohko on selvästi heikompi.

A-lohkossa on Suomen lisäksi ainoastaan yksi kova vastustaja eli Ruotsi. Sveitsi on ihan kelpo kiekkomaa, mutta näiden lisäksi lohkossa on kaksi suorastaan heikkoa porukkaa: Slovakia ja Kazakstan.

Suomi pelasi turnausavauksessaan Ruotsia vastaan, ja oli useita askeleita länsinaapuria perässä monellakin osa-alueella.

Lauantain peli Slovakiaa vastaan oli yhtä maalia, kun Suomi takoi taululle 8–1-voittolukemat. Suomi oli ylivoimainen käytännössä jokaisella pelin osa-alueella. Yksilötasolla ero oli valtaisa: Suomi pystyi ihan vain luistelemaan Slovakian puhki. Slovakia on tätä nykyä lähinnä vastaantulija näissä karkeloissa.

Viisikkotasolla Suomella oli ihan kelpo juttuja. Kolmen kaistan suorahyökkääminen oli määrätietoista, ja vauhti kiihtyi keskialueella. Hyökkäysalueen hyökkäyspeli ja ylivoimapeli rullasivat mainiosti. Isoja johtopäätöksiä ei kuitenkaan kannata tehdä, koska vastustajan tarjoama vaatimustaso oli olematon.

Myös heikkoja kohtia oli pelissä. Hyökkäämisessä sekä hyökkäys- ja keskialueen puolustuspelaamisessa oli sellaista yltiöoptimismia, joka heikensi puolustusvalmiutta. Kiekollisen pelin rytmittämisessä puolustajat olivat kelvollisesti kartalla, mutta hyökkääjille on edelleen täsmennettävä hetket, jolloin palautetaan. Samoja ongelmia oli Ruotsi-pelissä, joten nämä on Raimo Helmisen valmennustiimin pikaisesti saatava kuntoon. 

Sunnuntaina on vastassa toinen heikkotasoinen poppoo eli Kazakstan. Nämä pelit kääpiövastustajia vastaan ovat ison kuvan kannalta Nuorten Leijonien valmennukselle haaste.

On pelattava kuin vastassa olisi Kanada! 

MM-turnauksessa Suomen onnistuminen kulminoituu pitkälti siihen puolivälieräpeliin. Se on vedenjakaja. Koska Suomi pystyy lähtökohtaisesti jo peruspelillään varmistamaan paikan puolivälieriin, alkulohkon pelit toimivat myös, ja jopa ennen kaikkea, tilaisuuksina kehittää joukkueen pelaamista puolivälierää ajatellen.

Puolivälierässä pelin vaatimustaso on niin fyysisesti, teknisesti kuin taktisesti huomattavasti korkeammalla kuin alkulohkossa.

Nyt tilanne on se, että nämä Slovakia- ja Kazakstan-ottelut alkulohkossa eivät itsessään haasta ja kehitä Nuoria Leijonia ja joukkueen valmennusta, vaan valmennus päävalmentaja Raimo Helmisen johdolla joutuu tekemään kovasti töitä sen eteen, että tekemistä valmistetaan koko ajan sinne puolivälierään.

Toista on B-lohkossa, jossa haastetta on jokaisella joukkueella jokaisessa pelissä.

Slovakia- ja Kazakstan-ottelut alkulohkossa eivät itsessään haasta ja kehitä Nuoria Leijonia.

Tässä mitataan nyt hieman eri tavalla Helmistä ja hänen tiimiään.

Olisi tavallaan helppo tuudittautua siihen, että voitettiin Slovakia näin paljon ja Kazakstan näin paljon. Pelaamisen heikot osa-alueet eivät pompsahdakaan samalla tavalla esiin kuin avauspelissä Ruotsia vastaan. Suomi on etenkin Slovakiaa ja Kazakstania vastaan jo yksilötasolla, mutta myös viisikkotasolla, niin ylivoimainen, että peli näyttää väkisinkin "hyvältä", vaikka pinnan alla kytisikin viisikkotason ongelmia.

Olisi helppo luiskahtaa siihen harhaluuloon, että ihan hyvinhän se peli on uomissaan – vaikka ei se ole. Ei ole millään joukkueella MM-turnauksen alkulohkossa. Ei yksinkertaisesti voi olla. Ja se on ymmärretty laajemminkin nuorten MM-turnauksessa, jossa joukkueet pääsääntöisesti luottavat turnausvalmentamisen konsteihin eli siihen, että peliä kehitetään peli kerrallaan turnauksen aikana.

Sehän on tuttu konsepti myös Suomen maajoukkueille viime vuosilta. Jussi Ahokkaan Nuoret Leijonat vuosi sitten oli esimerkki turnausvalmentamisesta. Lopputulos: kultaa.

Haaste on nyt valmennuksella pitää joukkueen fokus edelleen oman pelin kehittämisessä. On katsottava nöyränä pelien nauhoja ja löydettävä niistä seikkoja, jotka onnistuivat Slovakia- tai Kazakstan-peleissä lähinnä yksilöosaamisen turvin – seikkoja, jotka pettäisivät kovia joukkueita vastaan. Niitä löytyy.

Asetelma on hieman hölmö: peliä ei ikään kuin arvioida käsillä olevan vastustajan pohjalta vaan sen pohjalta, että vastassa olisi esimerkiksi Kanadan tai Yhdysvaltojen tasoinen joukkue, jollainen lähes väistämättä puolivälierässä tulee vastaan.

On jopa pelattava sillä asenteella, että vastassa olisi huippujoukkue! Slovakiaa vastaan en tätä vielä havainnut: Suomi pelasi haaleasti lilluen peliä, jossa ei erityisen täsmällisesti rytmitetä puolustuksessa taikka hyökkäyksessä, ja pelin organisointi on löyhää.

Kazaksania vastaan on pelistä tultava esille paremmin se, mitä Nuoret Leijonat pelillään hakee. Ei riitä pelkkä korkea prässi, joka näyttäisi olevan Helmisen suojattien tärkein ase. Sillä ei pitkälle pötkitä pudotuspeleissä. Jos halutaan rytmittää kiekolla, kuten Suomi on jollain tasolla tehnyt, tilanteiden tunnistamisen ja pelin rakenteen organisoinnin on oltava säntillisempää.

Korostan: on pelattava kuin vastassa olisi Kanada! Heikolla pelin organisoinnilla saadaan ihan varmasti murskavoitto sunnuntainakin, mutta lopulta yksi murskavoitto lilliputtia vastaan ei yksistään vie Nuorten Leijonien tekemistä juuri eteenpäin.

Hyvä benchmark löytyy viime keväältä, kun Jukka Jalonen, turnausvalmentamisen osaaja, luotsasi miesleijonat maailmanmestaruuteen. Alkulohkon ennalta selvästi heikompia joukkueita vastaan lähdettiin pelaamaan nöyränä omaa juttua. Suomi pelasi kuin vastassa olisi ollut Kanada: voitto olisi irronnut varmasti railakkaalla hyökkäysrallattelulla, jopa suurinumeroisemmin, mutta Suomi pelasi tiiviinä omaa peliään viivelähtöineen ja keskialueen sumppuineen.

Kun tuota Helmisen valmennustiimin touhua on seurannut, on pohdittava: pystyykö itse valmennustiimi pitämään fokuksen pelin kehittämisessä?

Vai mennäänkö ikään kuin peli kerrallaan? Napataan helppoja voittoja mukavasti rallatellen ja tyydytään niihin. Verkko soi, ja pisteitä kertyy. Ja sitten puolivälierässä iskee pelin vaade tylysti kasvoille.

Jalonen on itsekin paikalla kisakaupungissa. Nyt, Helminen, kannattaa hyödyntää tämän ammattilaisen osaamista! 

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös