Analyysi: Jussi Ahokkaan Nuoret Leijonat epäonnistui jälleen henkisellä tasolla kovassa pelissä

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Suometa uupui pelirohkeus avauserässä.
Suomi pelasi viisikkona kelvollisesti Yhdysvaltoja vastaan. Ongelmakohtia löytyy edelleen kärkipelaajien suorittamisessa ja joukkueen henkisessä valmistamisessa.

Yhdysvallat-peli oli varsin tuttua kaavaa pelillisesti Nuorilta Leijonilta. Suomi pyrki tunnistamaan tilanteita ja pysymään kiekossa. 

Siinä se onnistui kuitenkin heikommin kuin Slovakia-pelissä.

Suomella oli vaikeuksia tunnistaa tilanteita ja valita ratkaisuja sen mukaan, miten peli niitä vaati. Ennen kaikkea rohkeus kääntyä omiin ja pelata poikittan tai alaspäin puuttui useasta tilanteesta.

Tähän vaikutti varmasti Yhdysvaltojen tarjoama kova tempo, jossa kiekollisille ratkaisuille oli vähemmän aikaa kuin esimerkiksi Slovakiaa vastaan. Suomen tulee edelleen petrata siinä, kuinka kovassa temmossa pystytään tekemään pelin vaatimia ratkaisuja kiekon kanssa, jotta kiekkokontrolli säilyy.

Toisaalta kiekottomien liikkuminen ei aina tarjonnut edes mahdollisuutta pelata kiekkokontrollin kautta.

Suomella oli avauserän alkupuolella ainakin viisi tilannetta, joissa peli olisi vaatinut kiekkokontrollitekoja, mutta Suomi päätti hyökätä pystyyn tai tyytyä siirtokiekkoon. Heikko pelin alku asetti askelmerkkejä koko pelille.

– Vähän jännitettiin. Pelirohkeus puuttui, Suomen päävalmentaja Jussi Ahokas sanoi.

Erän edetessä tilanne parani. Pelissä alkoi näkyä kiekkokontrollielementtejä. Hieno osoitus pelirohkeudesta olivat Anttoni Hongan kisuttelut erän lopulla Yhdysvaltojen körkikarvaajia vastaan. Hyökkäykseenlähtö rytmitettiin erinomaisesti, ja keskelle luotiin tila. Hyökkäys päättyi kuitenkin Samuli Vainionpään hölmöön jättöön oman siniviivan tuntumassa.

Toisessa ja kolmannessa erässä Suomen pelaaminen vaihteli. Toisinaan joukkue tunnisti tilanteet erinomaisesti, mutta heti seuraavassa tilanteessa saatettiin päätyä kehnoon kiekolliseen ratkaisuun.

– Kun uskallettiin pelata, saimme hyviä jaksoja tasaviisikoin, Ahokas sanoi.

Puolivälierässä Kanadaa vastaan Suomen on saatava pelistä parempi kontrolli heti alussa. Puolustajien pelaamista on valmennuksen syytä täsmentää vielä terävämmäksi. Tilanteen tunnistamisen lisäksi kiekottoman puolustajan on tarjottava aktiivisemmin helppoa syöttöä.

Ei Suomella kuitenkaan ole suurta paniikkia pelillisesti. Viisikkopelaaminen on hyvällä tasolla, ja sen tulisi tarjota Suomelle mahdollisuus haastaa Kanada puolivälierässä.

Nuoret Leijonat siniviivoilla Puolustussiniviiva Hyökkäyssiniviiva
Kiekon kanssa 49 (68%) 28 (44%)
Siirtokiekko 15 (21%) 23 (36%)
Kiekonmenetys 8 (11%) 13 (20%)

Tilastoitu Nuorten Leijonien kiekollinen pelaaminen siniviivoilla Yhdysvaltoja vastaan.

Ylivoimalla viitteitä paremmasta – Henkinen puoli sakkaa

Ahokas luopui odotetusti ylivoimapelin paikanvaihtopelaamisesta, joka jäi melkoiseksi mysteeriksi. Nyt ylivoimassa Eeli Tolvanen ja Kaapo Kakko pysyivät omilla paikoillaan oikealla siivellä.

Tolvasen ylivoimaviisikossa Aleksi Heponiemen pelaaminen oli oikeansuuntaista. Hän pyrki ajamaan kiekolla kohti maalia ja pelasi syvemmällä. Se avasi siniviivaan Henri Jokiharjulle ja toisaalta toiselle puolelle Tolvaselle tilaa. Tolvanen pääsikin useaan otteeseen laukomana ylivoimalla, mutta tulos jäi uupumaan.

Mielenkiintoista on se, että Nuoret Leijonat pelaa viisikkotasolla melko mallikkaasti – ainakin huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten – mutta peli silti on tehotonta ja jopa turhautunutta. Viidellä viittä vastaan ei pystytä luomaan riittävästi laadukkaita maalipaikkoja.

Esiin nousee henkinen puoli, joka vaikuttaa sakkaavan. Suomi otti Ruotsia ja nyt Yhdysvaltoja vastaan turhia jäähyjä, mikä kielii siitä, että henkisellä puolella on jotain mennyt vikaan.

Ruotsi-pelissä Suomi oli alussa henkisesti täysin telineissä ja Yhdysvaltoja pelirohkeus puuttui etenkin alussa. Se, miten joukkue valmistetaan henkisesti kovimpiin peleihin, ei ole vakuuttanut Ahokkaan joukkueilla – ei näissä kisoissa eikä vuosi sitten.

Pelaaminen on ollut myös hermostunutta, mikä näkyy kiekonmenetyksinä ja kehnoina syöttöinä. Hyökkäyspään tähtipelaajien kuten Heponiemen, Rasmus Kuparin ja Eeli Tolvasen pelaaminen on kaukana siitä, mihin he edes normaalitasolla pystyvät.

Jos kärkipelaajat epäonnistuvat roolissaan, ongelmia on taktisella tasolla, henkisellä tasolla tai molemmilla. Nyt viisikon pelillisen suorittamisen pitäisi tarjota hyvät puitteet kärkipelaajien onnistumiselle, joten silloin ongelmakohdat löytyvät henkisen puolen valmennuksesta.

Perussapluunan osalta Nuorilla Leijonilla on palaset kasassa, mutta ympärillä on edelleen paljon kysymysmerkkejä.

» Lähetä palautetta toimitukselle