JYP on monella tapaa uuden ajan kynnyksellä. Taloudellisella puolella taseeseen vaikuttaneet velat korjattiin pois, ja taloudenpidollista kurssia on alettu muutenkin korjata.
Urheilullisella puolella uusi urheilutoimenjohtaja Mikko Viitanen ja päävalmentaja Pekka Tirkkonen aloittavat uutta projektia. Tästä viitteitä onkin nähty kaukalossa, sillä JYPin pelitapa on muuttunut valtavasti.
Kiteytettynä JYP on ollut pelitavallisesti erilainen joukkue moneen muuhun Liiga-seuraan verrattuna pelin kiekollisella puolella. Tälle kaudelle kontrollia näytetäänkin lisäävän huomattavasti. Kontrollia lisätään monipuolisemmalla Meidän pelin hyödyntämisellä.
Syynä muutokseen ja sen ajankohtaisuuteen on erittäin heikko viime kausi, joka toi runkosarjan kymmenennen sijan ja putoamisen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Lukolle. Alkukaudesta Lauri Merikiven aikana JYPin pelaamisesta oli vaikeaa löytää toisteisuutta ja selvää sapluunaa, jolla peliä halutaan pelata. Risto Dufvan ajalla pelissä mentiin vahvasti puolustaminen edellä, jossa onnistuttiin heikosti. Vanhentuneet tavat, kuten puhdas mies vastaan mies-puolustaminen ei sopinut jalkanopeuden puutteesta kärsineelle hurrikaaniryhmälle.
Käytännössä koko vuosikymmenen JYP on ollut enemmän peliä rikkova kuin peliätekevä joukkue. Viime kaudella pelitavan puute heijastui esimerkiksi päätykiekkoihin, joiden ajoitukset olivat pielessä, ja tämän takia jyväskyläläisten pelaaminen oli pitkälti vastustajan perässä juoksemista. Tämä korosti entisestään joukkueen ongelmia fysiikan puolella.
Koska JYP on mennyt tietyllä tapaa vastakarvaan jo vuosia, takamatkaa pelitavallisella saralla on kertynyt moniin joukkueisiin. Tirkkosen johdolla peliin halutaan tuoda selvää rakennetta ja toisteisuutta, mitä kautta hyötyä omalle joukkueelle halutaan. Ei umpimähkäisesti ja kaavamaisesti, vaan pelin pyytämällä tavalla. Voidaankin sanoa, että JYP hyödyntää Meidän pelin prioriteeteista useampaa ja eri tärkeysjärjestyksessä.
Tätä kautta JYP pystyy paremmin määrittämään ottelun virtausta. Ja tämä mahdollistuu valmennuksen luomilla pelitavallisilla selvillä raameilla, joiden sisällä pelaajat pääsevät pelaamaan pelin tarvitsemalla tavalla.
Silmänräpäys tiivisti muutoksen
Uusiutunut JYPin hyökkäyspelaaminen voidaan kärjistäen tiivistä yhteen parin sekunnin pätkään kauden avanneessa HPK-ottelussa. Samuli Ratinen lähti hyökkäämään, mutta huomasi olevansa selvästi alivoimaisessa tilanteessa. Tyypillisessä JYP-kiekossa kiekko olisi heitetty päätyyn, vaihdettu uusi viisikko ja aloitettu vaihto puolustamalla vastustajan hyökkäystä. Nyt Ratinen käänsikin suuntansa, rauhoitti pelin omalle alueelle ja jyväskyläläiset pääsivät aloittamaan seuraavan vaihtonsa kiekollisena.
Tätä voidaan pitää klassisena esimerkkinä Meidän pelin mukaisesta tilanteen tunnistamisesta. Kun hyökkäyspelin kakkosprioriteetti, tilan voittaminen, ei edistä peliä ja joukkueen pyrkimystä, käytetään kolmosprioriteettia: tilan tekeminen. Tätä kautta todenneäköisyys tasavoimaiseen tai jopa ylivoimaiseen hyökkäykseen kasvaa.
Aiemmin pelattu päätykiekko olisi korostanut neljättä prioriteettia, puolustusvalmiutta. Samalla myös hyökkäyspelin ykkösprioriteetti, maalinteko, on huomattavasti todennäköisempi.
JYP siis tekee peliä, eikä riko sitä.
JYPin pelaamisessa oli muutenkin runsaasti yllätyksiä monelle katsojalle. Esimerkiksi ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana JYP pysätti lukuisia kertoja pelin oman maalinsa taakse ja lähti hyökkäämään viivelähdöllä. Tätä kautta hyökkääminen tapahtuu tiiviimmällä viisikolla.
Kuvastavaa jyväskyläläisten maaleille onkin ollut selvä pelitavallinen rakenne ja viisikkona hyökkääminen, minkä takia onnistumiset eivät ole olleet viime kauden tapaan yksilöiden varassa.
Alkukaudella laadukkaamman valmennuksen ja pelitavan merkitys on näkynyt selvimmin hyökkäysalueella. Pelissä on nähtävissä paljon samoja piirteitä kuin MM-kultaa voittaneiden Leijonien hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Pitkillä pyörityksillä vastustaja pyritään jatkuvasti pitämään varpaillaan ja reagoimaan. Paikanvaihdot avaavat tiloja hyökkäysalueelle ja vastaliikkeillä kiekollinen pelaaja saa tilaa kiekollisille suorituksille.
Laadukkaamman hyökkäyspelin johdosta myös karvauspelaaminen ja kiekon voittaminen korkealla on ollut mahdollista. Tilanteiden tunnistamisen ja pelin virtauksen mukaisesti myös trapia tai keskialueen ohjauspeliä on käytetty, jos yhtenäinen karvauspeli ei ole ollut mahdollista.
Puolustusalueella JYP ei nojaa enää mies vastaan mies-puolustamiseen, vaan edellämainitun ja aluepuolustuksen sekoitukseen. Tätä kautta yksi hävitty yksi vastaan yksi-tilanne ei aiheuta samanlaisia kerranaisvaikutuksia kuin aiemmin.
Etuja on monella saralla
Vaikka JYPin joukkue onkin nuorentunut ja sitä kautta tullut jalkavammaksi, selvemmällä pelitavalla pystytään kompensoimaan myös raskasjalkaisempien pelaajien puutteita. Selvemmällä pelin rakenteella pelinopeus kasvaa, mikä tekee puhtaasta jalkanopeudesta epäoleellisemman. Tämä heijastuu esimerkiksi puolustusalueen puolustuspelaamiseen, jossa viime kauden mies vastaan mies-puolustaminen tehtiin jatkuvasti aseettomaksi pitkillä hyökkäyspeleillä.
Muutenkin pelitapa on selvästi vähemmän kuluttava. Kiekkokontrollilla JYP pystyy määrittämään pelin virtausta ja ennenkaikkea hidastamaan sitä, kuten toisteisesti tällä kaudella on nähty. Yksi kiekkokontrollia mahdollistava osa-alue on aloitukset, joissa JYP on ollut vahva: kaikki vakituiset aloittajat ovat voittaneet vähintään puolet aloituksistaan. Liigan kauden kymmenen parhaan aloittajan listalta löytyvät Jarkko Immonen (69,6%) ja Juha-Pekka Hytönen (56,2%).
Pelitavan voi muutenkin ajatella tukevan avainyksilöitä huomattavasti paremmin. Raskasjalkaisemmista mutta kokeneista pelaajista esimerkiksi Immosta voi pitää älykkäänä pelaajana, joka tunnistaa tilanteita peliä edistävästi. Anttoni Hongalla on raamit, joiden sisällä hän pääsee toteuttamaan itseään. Monille kokeneille pelaajille Meidän pelin periaatteet ovat tuttuja, ja nuoremman kiekkoilijapolven kohdella peliäly on yksi toistuvasti esiinnouseva vahvuus. Tilanteiden tunnistamiseen luulisi siis olevan eväitä, kun pelitapa iskostuu entisestään selkärankaan.
Töitäkin vielä jäljellä
Ymmärrettävästi peli ei ole vielä valmista ja kehityskohteitakin riittää. Pelitavan iskostuminen selkärankaan vaatii runsaasti toistoja pelitilanteista, jotka ovat vielä olleet vähissä.
Jokaisessa ottelussa isoin kompastuskivi on ollut pelitavan toteuttaminen riittävän nopeasti. Tämä on korostunut erityisesti hetkinä, jolloin vastustaja karvaa aktiivisemmin. Tyypillisesti näitä tilanteita tulee eniten toisessa erässä, kun vaihtomatkat ovat lyhyempiä, jolloin painekin tulee luonnollisesti nopeammin.
Koska pelitapa ei ole täysin selkärangassa, peliin tulee viivettä, joka kasvattaa virheen todennäköisyyttä. HIFK-ottelussa syntyneisiin viiveisiin saattoi vaikuttaa myös tunteen puute. Tunne karkasi olennaisesti Ville Varakkaan lennettyä ulos taklausestaan Anton Stråkaan, ja siitä seuranneella ylivoimalla HIFK karkasi ottelussa johtoon.
Hyökkäyksiinlähtöihin liittyen myös sentterin ja puolustajien yhteistyötä tulee teroittaa. Vuosien ajan JYP on hyödyntänyt avauspelissään vähäisesti sentteriä, mitä kautta myös kolmioiden muodostaminen olisi todennäköisempää. Kolmioiden ja sitä kautta kasvavan syöttösuuntien määrän avulla pelinopeus todennäköisesti kasvaisi. Näin myös puolustus- ja keskialueen hyökkäyspelin laatu olisi korkeampaa, mikä mahdollistaisi laadukkaan hyökkäysalueen hyökkäyspelin. Koska kaksi ensimmäistä olivat vaillinaisia, HIFK-ottelussa laadukas hyökkäysalueen hyökkäyspeli ei ollut mahdollista kuin hetkittäin.
Myös suunnanmuutospelin voi odottaa vielä paranevan, olihan se Tirkkosen SaiPan suurimpia tunnuspiirteitä.
Puolutuspelillisesti puolustusvalmiutta on hetkittäin laiminlyöty, mutta tämä voi mennä myös alkukauden intoilun piikkiin.Isompi korjattava asia JYPille on puolustusalueen täyttäminen, sillä se on ollut epätasapainoista. Hurrikaaniryhmä on jopa korostetusti vetäytynyt suojaamaan keskustaa, ja valuva puolustaminen on avannut tilaa hyökkäävälle joukkueelle toiseen aaltoon.
Laadukkaammalla puolustuspelillä kauden haparoivasti aloittanut Eetu Laurikainenkaan ei ole niin haavoittuvainen. Ajoittain myös melko yksin jäänyt maalivahti ei ole aloittanut kauttaan siitä, mihin viime kaudella jäi, vaan useammassa maalissa syyttävä sormi osoittaa myös häntä.
Pysyykö JYP nyt valitsemallaan tiellä?
Tirkkosen valmennustiimi ja joukkue ovat selvästi paiskineet paljon töitä, sillä keskeneräisyydestä huolimatta muutoksen pyrkimykset ovat tulleet selvästi esille. Jos JYPin pelaaminen jatkaa kehittymistään, viime kautta parempaa menestystä ei voi pitää yllätyksenä. Materiaaliakaan ei voi pitää merkittävästi heikompana, mutta ennenkaikkea selvä pelitapa toisi merkittävän kilpailuedun viime kauden joukkueeseen verrattuna.
Näiden syiden vuoksi JYPin tulisikin pysyä valitulla tiellä. Pelin modernisointia on yritetty erityisesti Marko Virtasen aikakaudella, mutta laihojen tulosten vuoksi paluu vanhempaan pelityyliin on tapahtunut ennemmin tai myöhemmin.
Nähdyn perusteella edellisiin yrityksiin verrattuna harjoittelu ja harjoitteet pelitavan pelaamiseksi ovat olleet laadukkaampia. Tätä kautta siirtokiekkojen ja alivoimaisten hyökkäysten määrän voi odottaa laskevan.