Ajatusleikki valmennuskulttuurista: Toisin kuin NHL:ssä, voi Liigassa ja Leijonissa valmentaja olla tärkeämpi kuin yksittäinen pelaaja

LIIGA, MAAJOUKKUE / Artikkeli
Jukka Jalonen on maajoukkueen menestykselle tärkeämpi kuin yksittäiset pelaajat.
Kuva © Saimi Airaksinen
Jos hypoteettisesti olisi pakko valita joukkueen päävalmentajan tai parhaan pelaajan väliltä, kumpi saisi todennäköisemmin lähteä?

On helpompi vaihtaa valmentaja kuin koko joukkue, lausuu vanha sanonta. Tämä tiedetään esimerkiksi Mestis-joukkue Kiekko-Vantaassa, jossa päävalmentaja on vaihdettu jo kahdesti kuluvan kauden aikana. Vaan entä jos vaakakupeissa olisivatkin päävalmentaja ja yksittäinen pelaaja?

Törmäsin tällä viikolla oheiseen tviittiin, jonka vastauksissa esimerkiksi The Athleticin toimittaja Sean McIndoe kommentoi, että todennäköisesti NHL:ssä ketään valmentajaa ei valittaisi yksittäisen pelaajan edelle.

Välittömästi aloin siirtää ajatusta kohti Suomea ja melko pian mieleen tuli Jatkoajan Vuoden jääkiekkopersoona -äänestys, jossa nimenomaan valmentajat juhlivat. Tältä pohjalta päätin käydä läpi joitakin nykyisiä ja historiallisia menestystarinoita ja pohtia valmentajan merkitystä suhteessa joukkueen parhaaseen pelaajaan.

Korostan vielä, että valintatilanne päävalmentajan ja parhaan pelaajan välillä on täysin hypoteettinen. Lisäksi esimerkkien valinta ja käsittely on enemmän viihteellistä kuin analyyttistä. Aloitetaan.

Jukka Jalonen ja Leijonat 2019

Perustelut valmentajan puolesta: Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen valittiin Jatkoajan Vuoden jääkiekkopersoonaksi tämän luotsattua nimettömän leijonaryhmän sensaatiomaisesti MM-kultaan. Perustelut voisi lopettaa jo tähän, mutta huomionarvoista on ollut, kuinka moni pelaaja painotti valmennuksen ja yhteisöllisyyden merkitystä.

Jalosella ja tämän tavalla hitsata joukkue yhtenäiseksi oli elintärkeä merkitys Suomen kolmannen aikuisten MM-kullan saavuttamisessa. Tätä ajatusta puoltaa sekin, että joukkueessa ei ollut käytännössä yhtään NHL-vahvistusta.

Perustelut pelaajan puolesta: Ensin pitäisi määrittää, kuka oli kultaleijonien paras pelaaja. Marko Anttila? Kevin Lankinen? Kaapo Kakko?

Lankinen nousi MM-kisojen pudotuspeleissä ilmiömäiseen vireeseen ja kapteeni Anttila teki ratkaisevat maalit. Kumpaakaan suoritusta ei voinut alkusarjan perusteella selkeästi ennustaa, mikä kuvastaa sitä, että tiiviistä miehistöstä kuka tahansa olisi voinut nousta ratkaisijaksi.

Lopputulos: Tässä ei ole mitään epäselvää. Jalonen oli mestaruuden kannalta ratkaisevampi yksilö kuin yksikään pelaaja. Voimme siis pitää kiinni valmentajasta ja uhrata parhaan pelaajan − kuka hän sitten olikaan.

Jukka Jalonen ja Leijonat 2020

Perustelut valmentajan puolesta: Nyt mennään jo monta askelta hypoteettisempaan suuntaan. Onko viime kevään kaltainen temppu enää toistettavissa vai tarvitseeko Suomen kaltainen keskikokoinen kiekkomaa sittenkin harvoja huippujaan?

Jalosen meriitit ovat vakuuttavat, ja sopimustakin jatkettiin kevään 2022 kotikisoihin asti, mikä on epäilemättä päätavoite. Jalonen on Leijonien päävalmentajana osoittanut, että menestyminen on aina mahdollista, vaikka se ei niin todennäköiseltä vaikuttaisikaan.

Perustelut pelaajan puolesta: Miltä kuulostaisi Leijonien ykköstorjujana maalin päähän Stanley Cupista viime keväänä jäänyt Tuukka Rask, joka on tälläkin kaudella kuulunut NHL:n parhaimmistoon?

Tai realistisempana vaihtoehtona Aleksander Barkov, joka ylsi vasta neljäntenä suomalaisena − Mikko Rantasen, Teemu Selänteen ja Jari Kurrin jälkeen − 100 tehopisteeseen kalenterivuoden aikana? Uransa tehokkainta NHL-kautta pelaavalla Patrik Laineella on konkreettistakin kokemusta valmentajan kanssa riitelystä.

Kumpi tahansa NHL-vahvistus nostaisi Suomen hyökkäyspelin aivan uudelle tasolle. Barkov on monipuolisuudellaan ja nöyryydellään lisäksi valmennuksen unelmapelaaja − Laineen optimaalinen hyödyntäminen puolestaan vaatii valmentajalta enemmän pelisilmää keskivertopelaajaan verrattuna.

Lopputulos: Jalosen ja muun johtoryhmän suulla kiistettiin viime kevään NHL-pelaajien kieltäytymisien johtuneen valmentajasta, mikä korostaa ajatuksen hypoteettisuutta. Kuitenkin jos ajattelen vaihtoehtona Barkovin tai Laineen kaltaisen pelaajan mukanaan tuomia menestysmahdollisuuksia verrattuna Jalosen vastaaviin, uskon Jalosen olevan joukkueelle arvokkaampi.

Valinta oli edellistä esimerkkiä vaikeampi, mutta edelleen oli helpompi uhrata paras pelaaja valmentajan sijaan.

Antti Pennasen ja HPK:n onneksi tämän jutun päätökset eivät ole lainvoimaisia.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Antti Pennanen ja HPK 2018−19

Perustelut valmentajan puolesta: Viime kaudella runkosarjassa viidenneksi selviytynyt HPK ylsi Antti Pennasen valmennuksessa pudotuspeleissä mestaruuteen asti − ja Jatkoajan Vuoden jääkiekkopersoona -äänestyksessä kakkoseksi. Kausiennakoissa HPK:n ei uskottu yltävän runkosarjassakaan noin pitkälle, joten Pennasen suoritusta on helppo kehua.

Puolustus arvioitiin ennakkoon HPK:n suurimmaksi heikkoudeksi, mutta runkosarjassa Pennasen valmentama joukkue päästi lopulta toiseksi vähiten maaleja ja oli laukaisuhallintatilastossa Liigan paras.

Perustelut pelaajan puolesta: Teemu Turunen oli pistepörssin kolmas, Jere Innala maalipörssin neljäs, Petteri Nikkilä puolustajien pistepörssin kakkonen ja Emil Larmi Liigan parhaita maalivahteja. Näistä kärkipelaajista Larmi siirtyi Tapparan kanssa sopimuksen tehtyään Pohjois-Amerikkaan ja Turunen puolestaan HIFK:hon, jossa 24-vuotias hyökkääjä pelasi ennen loukkaantumistaan vielä viime kauttakin tehokkaammin.

HPK:ssa jatkaneet Nikkilä ja Innala eivät ole yltäneet viime kauden tasolleen, eikä uudeksi ykkösmaalivahdiksi hankittu Joona Voutilainen ole ollut Larmin veroinen joukkueen kannattelija. HPK on myös runkosarjassa tällä hetkellä huonommin sijoittunut kuin viime kaudella runkosarjan päättyessä – tosin nousu kuuden parhaan joukkoon on vielä hyvin mahdollista.

Lopputulos: Pennasen tähti on nousussa ja 41-vuotias valmentaja siirtyy tämän kauden jälkeen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen valmentajaksi. Meriitit viime kaudelta olivat häikäisevät, mutta erityisesti Turusen merkitys viime kevään mestaruuteen mietityttää.

Jos kysyisin asiaa hämeenlinnalaisilta, todennäköisesti jokainen pitäisi mieluummin Pennasen. En pysty mitenkään kiistattomasti osoittamaan sitä vääräksi valinnaksi, mutta tässä leikkimielisessä asetelmassa nostan hyökkäyspelin dynamon Turusen valmentajan edelle.

Jussi Ahokas on tehnyt KooKoossa erinomaista työtä.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/

Jussi Ahokas ja KooKoo 2019−20

Perustelut valmentajan puolesta: KooKoon päävalmentaja Jussi Ahokas sai Jatkoajan Vuoden jääkiekkopersoona -äänestyksessä kolmanneksi eniten ääniä. Vuosi alkoi alle 20-vuotiaiden maajoukkueen kultajuhlissa, mutta erityisen ansiokasta työtä Ahokas on tehnyt KooKoossa.

Kaudeksi 2015−16 Liigaan noussut KooKoo on sensaatiomaisesti sarjataulukossa neljäntenä ja on vakuuttanut tasapainoisella viisikkopelaamisellaan, mikä on kiistatta valmennuksen ansiota.

Perustelut pelaajan puolesta: Ykkösmaalivahti Henrik Haukeland valittiin Liigan tammikuun pelaajaksi, ja kymmenessä viime pelissään norjalainen on päästänyt vain yhdeksän maalia. Haukelandin ulkopuolelta on vaikea nostaa ketään yksittäistä pelaajaa ylitse muiden.

Libor Šulák oli veret seisauttava hankinta kesken kauden, mutta toinen ulkomaalaispuolustaja Matt Caito on pelannut vielä tehokkaammin. Kuuden parhaan pistemiehen joukossa on kolme ulkomaalaista ja kuusi tehokkainta pelaajaa mahtuvat seitsemän pisteen haitariin.

Lopputulos: KooKoo on Ahokkaan joukkue, jossa edes Šulákin kaltainen tähti ei nouse muiden yläpuolelle, mutta täyttää ruutunsa laadukkaalla pelillä. Haukelandin hyvistä otteistakin saa ison kehun antaa valmennuksen laatimalle pelikirjalle. Ilman sen suurempaa miettimistä, valmentaja jatkaa.

Jouko Myrrä on onnistunut Ilveksen peräsimessä Karri Kiveä paremmin.
Jouko Myrrä on onnistunut Ilveksen peräsimessä Karri Kiveä paremmin.
Kuva © Jarno Hietanen

Jouko Myrrä ja Ilves 2019−20

Perustelut valmentajan puolesta: Kakkosvalmentajana kauden aloittanut Jouko Myrrä nostettiin Karri Kiven tilalle päävalmentajaksi, minkä jälkeen Ilves onkin pelannut odotusten mukaisesti. Tällä hetkellä Ilves on sarjataulukon kolmantena ja pystyy haastamaan paikallisvastustaja Tapparan jopa kakkospaikasta.

Perustelut pelaajan puolesta: Ilveksellä on todella laadukas joukkue, mistä esimerkkinä pistepörssiä johtava joukkueen kapteeni Eemeli Suomi. Lukáš Dostál on puolestaan Liigan parhaita maalivahteja. Tämä on se taso, mitä Ilvekseltä odotettiin kauden alusta asti.

Siihen on varmasti syynsä, miksi Kiven alaisuudessa joukkue ei saavuttanut potentiaaliaan, mutta uskallan väittää, että Ilveksen menestys on tapahtunut enemmän Myrrästä riippumatta kuin Myrrän ansiosta.

Lopputulos: Ilveksellä on ollut varaa luopua tällä kaudella jo yhdestä valmentajasta, mutta huippumaalivahdin tai kapteenin ja johtavan hyökkääjän menettäminen veisi tuulen purjeista. Valmentaja lähtee.

Kärpät on Mikko Mannerin alaisuudessa menestynyt.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Mikko Manner ja Kärpät 2019−20

Perustelut valmentajan puolesta: Kärppien päävalmentajalla Mikko Mannerilla on jo yksi suomenmestaruus keväältä 2018 takataskussaan. Viime kaudella plakkariin tarttui hopeaa ja tällä hetkellä Kärpät johtaa runkosarjaa.

Kärpät jäi syyskaudella ilman pisteitä vain kerran Tapparaa ja HIFK:ta vastaan. Loka-marraskuussa joukkue otti 11 peräkkäistä kolmen pisteen voittoa. Koko kauden aikana Kärppiä vastaan on vastustaja pystynyt tekemään vain 14 ylivoimamaalia.

Perustelut pelaajan puolesta: Tähtisikermästä on vaikea bongata yksittäistä nimeä. Jesse Puljujärvi ei ole ollut niin dominoiva kuin odotettiin. Juho Lammikko on hieman yllättäen pistepörssin kolmosena. Justus Annunen on tilastojen valossa Liigan paras maalivahti, mutta on pelannut vähemmän kuin Patrik Rybár, joka on myös pelannut huipputasolla.

Lammikko olisi kenties se vaikeimmin korvattava pelaaja, mutta kun Jussi Jokinen ja Janne Pesonen pystyvät pelaamaan myös keskellä, on sillekin tontille lopulta leveyttä olemassa.

Lopputulos: Ääni menee Mannerin pitämiselle − osin tämän kiistattomien ansioiden takia ja osin taidokkaasti rakennetun joukkueen takia, josta on vaikea irrottaa yhtä kärkinimeä.

Huutokaan ei auta, Kristian Kuusela on Tapparan menestykselle tärkeämpi kuin Jukka Rautakorpi.
Kuva © Jarno Hietanen

Jukka Rautakorpi ja Tappara 2019−20

Perustelut valmentajan puolesta: Tappara pääsi 2010-luvulla Jukka Rautakorven valmentaessa joka kausi mitaleille − saldona kolme hopeaa ja yksi pronssi. Tällä hetkellä joukkue on sarjataulukossa toisena seitsemän pisteen päässä Kärpistä. Rautakorven läsnäolo penkin takana on myös aina helpottanut huippupelaajien hankkimista.

Perustelut pelaajan puolesta: Rautakorven ollessa kolme kautta poissa Tapparan valmennuksesta joukkue voitti Jussi Tapolan johdolla kaksi mestaruutta. Tällä kaudella Tapparalla oli suuria ongelmia pelissään kapteeni Kristian Kuuselan oltua sivussa. Myös Rautakorven bravuurissa eli johtoasemassa pelaamisessa on ollut vaikeuksia.

Lopputulos: Viime viikkojen peliesitykset ovat osoittaneet, että Tappara kaipaa menestyäkseen enemmän johtavaa pelaajaansa kuin valmentajaansa. Rautakorpi lähtee, Kuusela jää.

Curt Lindström oli Suomen ensimmäisen maailmanmestarijoukkueen valmentaja, mutta pelaajistossa oli vielä tärkeämpiä yksilöitä.
Kuva © Getty Images

Curt Lindström ja Leijonat 1995

Perustelut valmentajan puolesta: Suomen ensimmäinen maailmanmestaruus, joka lopetti laman. Ainutlaatuinen sukupolvikokemus, joka synnytti muun muassa käsitteet ”Juti-pumppu” ja maalivahdin vieminen kebabkioskille. Muiden valmentajien alaisuudessa oli totuttu häviämään, mutta Curt Lindström opetti suomalaiset voittamaan.

Perustelut pelaajan puolesta: NHL:n työsulkukauden vuoksi turnauksessa ei pelannut NHL-vahvistuksia, mutta Suomella oli sekä Saku Koivun kaltaisia NHL-valmiita nousevia tähtiä että Timo Jutilan kaltaisia kokeneita johtajia. Olisi vaadittu melkoisen osaamaton valmentaja olla menestymättä tällä miehistöllä.

Lopputulos: Lindström on − osin ansaitustikin − nostettu jonkinlaiseen kansallissankarin asemaan. Jos kuitenkin Lindströmin pitäminen olisi edellyttänyt esimerkiksi Koivun, Jutilan tai Jarmo Myllyksen poissaoloa, olisin mieluummin antanut Hannu Aravirran aloittaa päävalmentajapestinsä jo vähän aikaisemmin.

» Lähetä palautetta toimitukselle