Kuva © Mikko Ruohola

Ajatusleikki: Millainen on liigahistorian paras kokoonpano, jonka pelaajat eivät koskaan pelanneet samassa joukkueessa?

Artikkeli
Ketkä ovat liigahistorian parhaat kaksi maalivahtia, kolme puolustajaparia ja neljä ketjullista hyökkääjiä, jotka eivät koskaan pelanneet samassa joukkueessa? Jos kuulostaa helpolta, voit yrittää päihittää Jatkoajan toimittajan.

Liigan historiasta saa koottua monenlaisia tähdistökentällisiä, mutta luettuani The Athleticin toimittajan Sean McIndoen mainion jutun NHL-historian parhaasta kokoonpanosta, jonka pelaajat eivät ole urallaan pelanneet yhdessä, halusin ehdottomasti tehdä vastaavan myös Liigasta.

Kokoonpanon rakentamiseen pätevät seuraavat säännöt: Pelaajat eivät ole saaneet pelata Liigassa samassa joukkueessa – maajoukkuetta, juniorisarjoja tai Mestistä ei oteta lukuun. Kokoonpanoon otetaan kaksi maalivahtia, kuusi puolustajaa, neljä keskushyökkääjää ja kahdeksan laitahyökkääjää.

Kaikki pelaajat tuovat kokoonpanoon liigauransa parhaan suoritustason. Valinnoissani olen pyrkinyt painottamaan ottelumäärään suhteutettua suoritustasoa kokonaissaldon edelle. Kauden tai parin piipahduksia pyrin kuitenkin välttämään.

Aloitetaan. Kun Liigan historian tähdistökokoonpanoa aletaan muodostaa, ei minun näkökulmastani ole kuin yksi mahdollinen pelaaja, josta lähdetään liikkeelle. Arto Javanainen on kaikkien aikojen maalitilaston ylivoimainen ykkönen ja ainoa pelaaja, joka on pelannut Liigassa enemmän kuin yhden yli 40 maalin kauden.

Javanainen johti pitkään myös kaikkien aikojen pistetilastoa, kunnes 200 peliä enemmän pelannut Janne Ojanen meni muutamalla pisteellä ohi. Tässä kohtaa voisi spekuloida Javanaisen kokonaispisteillä, jos hän olisi pelannut sen yhden kauden Liigassa sen sijaan, että tehoili Ässissä alemmalla sarjatasolla. Jatketaan tämän spekulaation miettimisen sijaan kokoonpanon rakentamista.

Valitsemalla Javanaisen ensimmäisenä suljen pois monia Liigan tähtiä, kuten kaikkien aikojen kovimmalla pistekeskiarvolla pelanneen Veli-Pekka Ketolan, Javanaisen TPS-tutkaparin Esa Keskisen ja yhden kauden piste-ennätyksen kaudella 1986−87 tehneen Kari Jalosen. Niinpä valitsen Javanaisen sentteriksi Matti Hagmanin, jonka nimissä on Liigan toiseksi paras yhden kauden pistesaldo ja kovin pistekeskiarvo yhdeltä kaudelta: kaudella 1979−80 Hagman hurjasteli 87 tehopistettä 35 pelissä.

Kasassa on liigahistorian kiistatta paras maalintekijä ja yksi kaikkien aikojen parhaista keskushyökkääjistä, joten siirrytään puolustajiin. Parhaan puolustajan palkinnon nimeä kantava Pekka Rautakallio olisi pistekeskiarvoltaan ykkösvaihtoehto, mutta Javanaisen valinnan vuoksi mahdoton, koska Rautakalliokin on pelannut Ässissä.

Niinpä käännän katseeni Tapparan 80-luvun dynastiaan ja yhteen Suomi-kiekon tunnetuimpiin persooniin. Timo Jutila on puolustajien kaikkien aikojen pistepörssissä kakkosena, vaikka pelimäärä on pienempi kuin valtaosalla kärkikymmenikössä.

Lasse Kukkoselle (vasemmalla) pokaalin nostelu on tullut tutuksi.
Kuva © Jarno Hietanen

Jutilan pakkipariksi poimin vastaavan kulmakiven 2000-luvun menestysjoukkue Kärpistä eli Lasse Kukkosen, mikä samalla rajaa pois lähes kaikki Kärpissä 20 viime vuoden aikana pelanneet pelaajat. Kukkosen vuodet NHL:ssä ja KHL:ssä kuitenkin mahdollistavat yhden toisen 2000-luvun ikonisen pelaajan valinnan, mihin palataan myöhemmin.

Kaksi hyökkääjää ja kaksi puolustajaa ovat kasassa, joten valitaan seuraavaksi maalivahti. Valitsen tietoisesti ykkösmaalivahdin tuoreemmalta ajalta niin maalivahtipelin kehittymisen vuoksi kuin myös siksi, että aiemmat valinnat sulkevat pois 80-luvun kärkitorjujat, kuten Hannu Kamppurin ja Kari Takon.

Jos jatketaan myös maalivahtien kohdalla sillä periaatteella, että suoritustasoa peilataan pelimäärään, erottuu Kari Lehtonen ylivertaisena. Jokerikasvatti pelasi Liigassa kaksi kokonaista kautta ja voitti molemmilla kausilla parhaan maalivahdin palkinnon. Keväällä 2002 Lehtonen torjui Jokerit viimeisimpään Suomen mestaruuteen ja voitti myös pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnon. Lehtosen liigakokemus on kiistatta ohut mutta sitäkin vakuuttavampi.

Ykkösviisikko on yhtä laitahyökkääjää vaille valmis, ja kun mietitään suoritustasoa suhteessa pelimäärään, on Raimo Summasen 45 maalia 36 ottelussa kaudella 1982−83 suorituksena käsittämätön ja meriittinä ohittamaton. Summasen pirstaleinen liigahistoria ja yksittäiset kaudet HPK:ssa ja Jokereissa tosin sulkevat monia huippuja pois, mutta Summasen ja Javanaisen maalintekotaito yhdistettynä Hagmanin pelisilmään on sen arvoista.

Kakkosketjun keskushyökkääjäksi nappaan ainoan valintakelpoisen pelaajan, joka on pelannut uransa Hagmaniakin tehokkaammin eli Martti Jarkon. SM-sarjassa uransa aloittanut taituri pelasi yhteensä kahdeksan kautta Liigaa Tapparassa ja TPS:ssä − parhaalla kaudella syntyi 73 pistettä 35 pelissä. Mikä tärkeintä Jarkko siirtyi Tapparasta TPS:ään, ennen kuin Jutila aloitti uransa ja lopetti oman uransa ennen Javanaisen vaihtoa patapaidasta TPS-nuttuun.

Jarkon vasempaan laitaan on helppo valita saman aikakauden tähti Jouni Rinne, joka tehoili 365 liigapelissään peräti 492 pistettä, mikä on liigahistorian kovin pistetahti laitahyökkääjien kohdalla. Lisäksi Kultaranne-lempinimellä tunnettu Lukko-kasvatti pelasi uransa keskellä viisi häikäisevän tehokasta kautta sarjatasoa alempana.

Seuraavaksi tehokkain laitahyökkääjä Reijo Leppänen ei ole valittavissa, koska hän pelasi Jarkon kanssa TPS:ssä. Ja vaikka Teemu Selänne ehti ennen NHL-uraansa tehoilla myös Liigassa, valitsen kuitenkin ketjun kolmanneksi lenkiksi Juha Riihijärven.

Kärpissä uransa aloittanut taitohyökkääjä Riihijärvi pelasi tulokaskautensa jälkeen Liigassa aina yli piste per peli -tahdilla. Hän voitti kaudella 1995−96 maali- ja pistepörssit sekä runkosarjan parhaan pelaajan palkinnon. Myös Riihijärven liigahistoria on sirpaleinen, ja erityisesti kaudet JyP HT:ssä pakottavat jättämään pois monia aikansa tähtipelaajia.

Sitten puolustus. 80-luvun tähdet alkavat olla pikkuhiljaa poissuljettu, joten valintani kohdistuu kenties kaikkien aikojen kovimpaan kokoonpanoon eli HIFK:n mestaruusjoukkueeseen kaudella 1997−98. Harkitsin pitkään myös Jan Čalounia, mutta laadukkaita laitahyökkääjiä on kuitenkin enemmän, joten halusin kokoonpanooni Brian Rafalskin. Kolmen liigakauden aikana 43 maalia ja 111 pistettä 142 pelissä sekä kaksi Pekka Rautakallio -palkintoa on järisyttävän kova suoritus.

Henrik Tallinder viihtyi TPS-paidassa ennen ja jälkeen NHL-uransa.
Kuva © Timo Savela

Rafalski pelasi menestyksekkäästi myös NHL:ssä, mistä saadaan aasinsilta pakkipariin. Henrik Tallinder kävi 22-vuotiaana voittamassa SM-kultaa TPS:ssä kaudella 2000−01 ja palasi 12 NHL-kauden jälkeen Turkuun ja joukkueen kapteenistoon. Ruotsalainen olikin vielä 37-vuotiaana yksi Liigan tehokkaimpia puolustajia.

Alussa mainitsin, että jokainen valittu pelaaja tulee kokoonpanoon parhaalla suoritustasollaan. Tallinderilla on näyttöä kovasta liigatasosta 2000-luvun alusta ja 2010-luvun loppupuolelta. Rafalskin veroinen tähti Tallinder ei koskaan ollut, mutta sitäkin luotettavampi yleispuolustaja ja siinä roolissaan mainio pari hyökkäävälle Rafalskille.

Tässä vaiheessa voisi olla hyvä valita toinen maalivahti. Antti Raanta oli Ässien mestaruuskaudella 2012−13 jopa vakuuttavampi kuin Lehtonen Jokereissa 2002 − Raanta valittiin parhaaksi maalivahdiksi, runkosarjan parhaaksi pelaajaksi ja pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Edeltävilläkin liigakausillaan Raanta pelasi vakuuttavasti.

Antti Raanta torjui liigaurallaan Ässät mestaruuteen.
Kuva © Anna Ahola - anna.ahola@jatkoaika.com

Maalivahtikaksikon liigakokemus jää ohueksi, mutta suoritustaso on vahva ja kokeneemmat liigatorjujat karsiutuvat pois kenttäpelaajavalintojen myötä.

Palataan hyökkääjiin. Aiemmat valinnat ovat kohdistuneet Liigan alkuvuosikymmenien huippuihin, joten nyt on aika nostaa esiin tuoreempia tähtiä. 2000-luvun näkyviä hyökkääjiä ovat olleet Ville Vahalahti, Éric Perrin, Juha-Pekka Haataja ja Kristian Kuusela. Kaksi ensin mainittua täytyy unohtaa Tallinderin valinnan vuoksi, Haatajan valinnan puolestaan estää Kukkonen.

Kuusela sen sijaan pelasi nerokkaasti Kärpissä juuri niinä muutamana kautena, kun Kukkonen oli ulkomailla. Vahalahti on Kuuselaa edellä sekä kokonaispistemäärässä että pistetahdissa, mutta Tapparan monivuotinen kärkihyökkääjä on sen verran Vahalahtea edellä, että voitti parhaalla kaudellaan 2015−16 pistepörssin lisäksi runkosarjan parhaan pelaajan palkinnon.

Kristian Kuusela on yksi 2000-luvun valovoimaisimpia liigahyökkääjiä.
Kuva © Jarno Hietanen

Kolmosketjun keskushyökkääjäksi haaveilin ensin Niko Kapasta (Tallinderin kanssa TPS:ssä), Teppo Kivelää (Summasen kanssa HPK:ssa) tai Otakar Janeckýa (Summasen kanssa Jokereissa), mutta päädyin lopulta valitsemaan Jori Lehterän, jonka tehot 69 pistettä 57 pelissä kaudella 2009−10 on yksi 2000-luvun parhaita suorituksia. Liigakokemusta Lehterällä on vain neljältä kaudelta, mutta jälki on ollut vakuuttavaa: 170 pistettä 197 pelissä.

Ketjun kolmannen lenkin haen taas kauempaa historiasta. SaiPa-kasvatti Petri Skriko ansioutui NHL:ssä neljänä peräkkäisenä kautena vähintään 30 maalin tekijänä, mutta jo Liigassa nuori hyökkääjä osoitti maalivainunsa. Tulokaskaudella syntyi 20 maalia 36 pelissä – seuraavien kausien maalimäärät olivat 19, 23 ja 25.

Vaikka tehot olivatkin noususuuntaiset, jäi tulokaspalkinto Skrikon ainoaksi henkilökohtaiseksi suosionosoitukseksi Liigassa. Neljän SaiPa-kauden aikana Skriko tykitti 167 pistettä 144 ottelussa − NHL:stä palattuaan hän iski vielä Kiekko-Espoossa yhdeksän pistettä 18 pelissä.

Toni Söderholmin HIFK-ura oli loistelias.

Kaksi ensimmäistä puolustajaparia muodostuivat seuraikoneista ja ulkomaalaisvahvistuksista, niin kolmannen parin voi koota molemmista aineista. Toni Söderholm pelasi HIFK:ssa kymmenen kautta, 463 runkosarjapelissä kertyi 247 tehopistettä. Kaudella 2002–03 hän voitti parhaan tulokkaan palkinnon, seuraavalla kaudella Pekka Rautakallio -palkinnon parhaana puolustajana ja HIFK:n mestaruuskeväänä 2011 vielä pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon. Lisäksi Söderholm voitti kaudella 2011–12 puolustajien pistepörssin, mutta Sami Vatanen palkittiin parhaana puolustajana.

Viimeinen puolustajapaikka menee Bluesissa ja TPS:ssä tehoilleelle Jiří Vykoukalille. Tšekkipuolustaja keräsi parhaalla kaudellaan 38 pistettä 54 pelissä ja voitti kertaalleen myös puolustajien syöttöpörssin. Koko liigauran saldo oli 183 pistettä 309 ottelussa.

Kolme viisikkoa ja kaksi maalivahtia on valmiina, mutta yksi hyökkäysketju vielä pitäisi kasata. Aloitetaan taas keskushyökkääjästä. Jarkko Immonen on pelannut paljon ulkomailla, mutta 38-vuotias sentteri on ehtinyt Liigassakin jo kymmenellä kaudella pelata.

Tehokkaimmillaan Immonen oli NHL:stä palattuaan: 63 ja 65 pisteen kaudet kalpenivat vain Janne Pesosen, Ville Leinon, Hannes Hyvösen ja Kim Hirschovitsin tehoille. 400 pistettä 496 ottelussa on kova pistetahti tänä päivänä.

Jarkko Immonen on ollut JYPin kärkihyökkääjä.
Kuva © Valtteri Vainio www.valtterivainio.com

Laidalle haikailin esimerkiksi Marko Jantusta (Hagmanin kanssa Hockey-Reippaassa), Darius Rusnakia (Rinteen kanssa KalPassa), Pekka Peltolaa (Summasen kanssa HPK:ssa) tai Risto Kurkista (Riihijärven kanssa JyP HT:ssa), mutta päädyin tehokkaampien vaihtoehtojen osoittauduttua mahdottomiksi Pekka Arbeliukseen, joka pelasi parhaat liigakautensa Kärpissä ja palasi Jyväskylästä juurilleen, ennen kuin Riihijärvi siirtyi JyP HT:hen. Jääkiekkoleijonaksi aateloidun Arbeliuksen meriititkin ovat mainiot − 314 pistettä 338 pelissä ja parhaan tulokkaan palkinto.

Ei juttua ilman NHL-pelaajan veljeä. Kokoonpanon viimeinen paikka kokoonpanossa menee työsulkukaudella 2004−05 liigauransa aloittaneelle Steve Kariyalle − Paul Kariyan pikkuveljistä vanhemmalle. Pienikokoinen laitahyökkääjä tehoili Ilveksessä Hyvösen ja Patrik Stefanin rinnalla pistepörssin voittoon asti ja jatkoi vahvaa peliään myös Bluesissa ja HPK:ssa − 215 pelissä kertyi 190 tehopistettä, ja saldoa hieman himmentää aiempiin liigakausiin verrattuna heikommat tehot JYPissä.

Kokoonpano on täten valmis.

Raimo Summanen−Matti Hagman−Arto Javanainen
Jouni Rinne−Martti Jarkko−Juha Riihijärvi
Petri Skriko−Jori Lehterä−Kristian Kuusela
Steve Kariya−Jarkko Immonen−Pekka Arbelius

Timo Jutila−Lasse Kukkonen
Henrik Tallinder−Brian Rafalski
Toni Söderholm−Jiří Vykoukal

Kari Lehtonen
Antti Raanta

Siinä parhaaksi arvioimani kokoonpano pelaajista, jotka eivät koskaan pelanneet samassa liigajoukkueessa. Epäilemättä joku lukijoista kokoaa paremmankin, mutta aivan yksinkertaista se ei ole, koska Liigaa on pelattu vasta muutama vuosikymmen, ja huippupelaajatkin ovat liikkuneet joukkueesta toiseen.

Mutta harva ajankulu on ollut yhtä aikaa äärimmäisen hauskaa ja turhauttavaa – ei muuta kuin kaikki pyörittelemään omia kokoonpanoja ja kokeilemaan hermojen kestävyyttä.

» Lähetä palautetta toimitukselle