Kaudella 2015−2016 Florida Panthersin tulevaisuus näytti kirkkaalta. Joukkue voitti runkosarjassa Atlantin divisioonan ja joukkueen nuoret runkopelaajat Aleksander Barkovin, Jonathan Huberdeaun ja Vincent Trocheckin johdolla nousivat joukkueen johtaviksi pelaajiksi. Lopullista loikkaa menestyjien joukkoon ei kuitenkaan tullut, vaan kolme seuraavaa kautta päättyivät runkosarjaan.
Tänä kesänä Panthers pyrki aggressiivisilla peliliikkeillä vahvistamaan erityisesti viime kausien ongelmakohtia. Päävalmentajana kaksi kautta toiminut Bob Boughner sai lähteä ja tilalle tuli Chicago Blackhawksissa menestystä niittänyt Joel Quenneville.
Maalivahtiosasto uusiutui kokonaan, kun rikkonaisia kausia pelannut Roberto Luongo siirtyi viettelemään eläkepäiviä ja James Reimer kaupattiin Carolina Hurricanesiin vaihdossa Scott Darlingiin, jonka sopimus ostettiin välittömästi ulos. Korvaajaksi saapuu kahdesti NHL:n parhaaksi maalivahdiksi valittu Sergei Bobrovski. Lisäksi joukkueen GM Dale Tallon hankki vapailta markkinoilta syvyyttä puolustus- ja hyökkäysosastolle.
Quenneville tuo vankkaa kokemusta ja tukea pelaajille
Joukkueen merkittävin muutos tapahtui penkin takana. Kaksi edelliskautta joukkuetta luotsannut Bob Boughner oli saapuessaan kokematon valmentaja, jolla oli NHL-tasolta kokemusta vain kahden San Jose Sharksissa apuvalmentajana vietetyn kauden verran.
Boughnerilla oli visio joukkueen pelillisestä suunnasta, mutta työkalupakista ei löytynyt työkaluja pelillisten heikkouksien paikkaamiseen. Lopulta käytännössä vain Barkovin johtamat viisikot pystyivät toteuttamaan päävalmentajan haluamaa aktiivista ja nopeaa suunnanmuutospeliä puolustuspelin kärsimättä.
Kevätkaudella Boughnerin ura Panthersissa häämötti jo loppusuoralla, eikä tilannetta helpottanut valmentajan kommentit medialle. Boughner siirsi vastuuta yhä enemmän pelaajien suuntaan sen sijaan, että ratkaisua olisi haettu pelilliseltä puolelta.
Quenneville on monilta osin Boughnerin vastakohta. Kokenut valmentaja voitti Blackhawksissa Stanley Cupin kolmesti, nojaa vahvasti puolustuspelaamisen organisointiin ja on tunnettu valmentajana, joka pitää viimeiseen asti pelaajiensa puolia. Toisaalta konkarivalmentajan vaatimustaso on korkealla, eivätkä varsinkaan nuoret pelaajat pääse Quennevillen kanssa helpolla.
Tulevalla kaudella onkin odotettavissa, että Panthersin pelit eivät ole enää parin viime kauden kaltaista ilotulitusta, mutta yhtä lailla on odotettavissa, että myös menestys on aiempaa parempaa, kun pelaajat joutuvat miettimään enemmän hyökkäyspään suoritustensa vaikutusta myös puolustussuuntaan.
Bobrovskin harteille luvassa valtava taakka
Yksi Boughnerin epäonnistumiseen vaikuttaneista seikoista oli maalivahtipeli. Pelkästään sen taakse ei voi kätkeytyä, mutta Panthersilta puuttui maalivahti, joka olisi joukkueen huonompanakin päivänä tasaisesti torjunut pisteitä.
Roberto Luongo täytti keväällä 40 vuotta ja kolme edelliskautta olivat rikkonaisia. Vaivat vaikuttivat myös seuralegendan pelaamiseen, eikä veräjällä häärinyt enää sähäkkä kumiukko vaan ajoittain jopa varovainen konkari. James Reimer ei puolestaan pystynyt ottamaan Luongolta jäänyttä roolia, vaan epävarmuus heijasteli myös puolustuspelaamiseen. Parhaimmillaan myös Reimer pystyi pelastamaan pisteitä joukkueelle, mutta tasaisuus puuttui koko kolmivuotisen Panthersissa vietetyn jakson ajan.
GM Tallonin ratkaisu olikin uudistaa koko maalivahtiosasto. Luongo ripusti räpylän naulaan ja Reimerin tilalle tulleen Scott Darlingin sopimus ostettiin ulos heti kaupan jälkeen.
Syntynyttä aukkoa Panthersin johto paikkasi kaksi kertaa NHL:n parhaaksi maalivahdiksi valitulla Sergei Bobrovskilla. 30-vuotias venäläismaalivahti oli yksi kesän vapaiden agenttien markkinoiden keskustelluimmista pelaajista. Lopulta Tallon onnistui vakuuttamaan Bobrovskin hulppealla seitsemän vuoden ja 70 miljoonan dollarin sopimuksella.
Sopimus kertoo organisaation tavoitteista kaiken oleellisen − menestystä odotetaan ja vaaditaan tässä ja nyt. Maalivahtien kohdalla fysiikan lait alkavat vääjäämättä tulla vastaan iän myötä, mutta Bobrovskilla on vielä useampi vuosi aikaa kannatella Panthersin joukkuetta. Uhkapeli oli menestyksen kannalta välttämätöntä, sillä vastaavan tason maalivahteja ei ole usein saatavilla, ja Bobrovski tuskin olisi suostunut lyhyempään sopimukseen.
Seuraavien kausien aikana Bobrovskin onkin pystyttävä kantamaan jättimäistä kuormaa, sillä kakkosmaalivahtiin ei Bobrovskin sopimuksen jälkeen uhrata suuria summia. Vahvimmin kakkosvahdin paikassa on kiinni viime kaudella NHL-debyyttinsä tehnyt Sam Montembeault, joka on Panthersin oma kolmannen kierroksen varaus kesältä 2015.
Lähitulevaisuudessa Bobrovskin palkan rasitusta toivotaan helpottamaan Spencer Knightia, Panthersin tämän kesän ensimmäisen kierroksen varausta. Mikäli Knight jatkaa odotettua kehitystä, muutaman vuoden sisällä Panthers saanee edullisen kakkosmaalivahdin Bobrovskin tueksi.
Hyökkäykseen ja puolustukseen syvyyttä
Panthersin takalinjoilla oli jo ennestään kiinnitettynä neljä pelaajaa, joista Aaron Ekblad, Keith Yandle ja Mike Matheson sitoivat palkkakatosta yhteensä lähes 19 miljoonan dollarin siivun. Kolmikko on myös profiloitunut myös vahvemmin hyökkäyspään pelaajiksi, joten ei ollut yllätys, että katseet kääntyivät kokeneeseen ja viisikkoa tasapainottavaan Anton Strålmaniin.
Viime kaudella loukkaantumisesta kärsinyt puolustaja tuo takalinjoille vakautta verrattuna viime kauteen, jolloin Mathesonin alisuorittaessa Yandle ja Ekblad joutuivat kantamaan liian suurta kuormaa. Tallon on ennenkin hankkinut kovalla rahalla kokemusta helpottamaan muiden taakkaa. Parhaana esimerkkinä Willie Mitchellin palkkaaminen Panthersiin kesällä 2014.
Vastaavat odotukset kohdistuvat myös Strålmaniin, jonka hankintaan sisältyy jo sopimuksen arvon vuoksi riskejä. Kolmen vuoden sopimus 5,5 miljoonan dollarin keskiansioilla 32-vuotiaalle puolustajalle olisi muutenkin riski, mutta etenkin kun alla on heikompi ja loukkaantumisten sävyttämä kausi.
Puolustuksen tapaan myös hyökkäys rakentuu viime kauden reseptin ympärille. Viime kauden yhdeksän parasta pistemiestä jatkaa joukkueessa myös tulevalle kaudelle. Täysin samalla konseptilla Panthers ei kuitenkaan pelaa, sillä leveyspelaajiksi Tallon naarasi vapaiden pelaajien markkinoilta Brett Connollyn ja Noel Acciarin.
Vuonna 2010 varaustilaisuuden kuudentena varattuun Connollyyn on kohdistunut odotuksia jo vuosia, mutta lopullinen läpimurto NHL-tasolle tapahtui vasta viime kaudella, kun kanadalaishyökkääjä rikkoi ensimmäistä kertaa urallaan kahdenkymmenen maalin ja neljänkymmenen pisteen rajapyykin.
Tehopisteet itsessään eivät vielä nosta odotuksia huippuunsa, mutta neljän vuoden sopimus 3,5 miljoonan dollarin keskiansioilla on parhaimmillaan loistava sopimus Panthersin kannalta. Connolly oli viime kaudella Washington Capitalsin toiseksi tehokkain pelaaja tasakentällisin, vain Aleksandr Ovetškin teki enemmän pisteitä tasakentällisin.
Acciarilta tuskin odotetaan suurta panosta kiekolliseen pelaamiseen, vaan lisää särmää alempiin ketjuihin. Viime kaudella Boston Bruinsin alemmissa ketjuissa raatanut Acciari oli joukkueen toiseksi ahkerin taklaaja, eikä 178-senttinen hyökkääjä muutenkaan kaihda fyysistä peliä.
Acciarin kiekollinen peli on aliarvostettua. Vaikka nimi ei esiinny vakituisesti pistesarakkeessa, pystyy hyökkääjä kääntämään pelin painopistettä kohti hyökkäyspäätyä. Hyökkääjän kiekonmenetysten ja -riistojen välinen suhde oli Bruinsissa koko kauden pelanneista joukkueen paras. Riskiä Acciarin sopimuksessa ei juuri ole: siitä pitää huolen maltillinen kolmen vuoden sopimus, jonka keskiansiot kaudessa ovat vain 1,7 miljoonaa dollaria.
Uudet hankinnat tuovat syvyyttä Panthersin pelaamiseen, mutta edelleen joukkue rakentuu vahvasti Barkovin ympärille. Uuden valmennuksen alaisuudessa pistekehitys tuskin jatkuu yhtä hurjana, mutta suomalaisen rooli pysyy edelleen keskeisimpänä.
Menestystä on tultava tässä ja nyt
Panthersin kannalta parhaat mahdollisuudet menestyä ovat seuraavan kolmen vuoden aikana. Joukkueessa on useita halvoilla sopimuksilla pelaavia tähtikastin jäseniä, joten lähivuosina on odotettavissa ongelmia.
Ensimmäiset haasteet palkkakatossa nähtäneen jo vuoden päästä, kun hyökkääjistä Mike Hoffmanin, Jevgeni Dadonovin ja Henrik Borgströmin sopimukset ovat katkolla. Hoffmanin nykyisen sopimuksen arvo on reilut viisi miljoonaa dollaria, Dadonovilla neljä miljoonaa. Viime kaudella 70 pisteen rajapyykin rikkoneesta kaksikosta kumpikin vaatii ensi kesänä reilua palkankorotusta. Borgström on puolestaan ensi kesänä rajoitettu vapaa agentti, mutta mikäli kehitys jatkuu nähdynlaisena, nousee myös Borgströmin palkkapyyntö nykyiseen tulokassopimukseen verrattuna moninkertaiseksi.
Seuraava suurempi haaste on edessä kesällä 2022, kun neuvottelupöytään pääsee Barkovin lisäksi Vincent Trocheck. Kaksikon nykyinen yhteenlaskettu vaikutus palkkakattoon on 10,65 miljoonaa dollaria, kun kolmen vuoden päästä luku saattaa olla jopa yli kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.
Kirkkaimpien tähtien taustalla hyökkäys on tasapaksu. Nykyisistä sopimuspelaajista Borgströmin lisäksi vain Owen Tippettin ja Serron Noelin voi laskea tulevaisuuden potentiaalisiksi tulosketjujen pelaajiksi. Heistä Tippett kävi jo toissa kaudella kokeilemassa seitsemän ottelua NHL:ssä, mutta vielä tuolloin kokonaisvaltainen pelaaminen ei riittänyt isoon liigaan, vaan kohtalona oli pelata vielä viime kausikin juniorisarja OHL:ssä.
Lisäksi viime kesän ykköskierroksen varauksen Grigori Denisenkon sopimus Lokomotiv Jaroslavlin kanssa päättyy ensi kesänä. Venäläishyökkääjän taitotaso riittäisi jo nykyisellään NHL-kaukaloihin, mutta se, haluaako Denisenko taistelemaan NHL-paikasta jo tuolloin, on toinen kysymys.
Joka tapauksessa Panthers tarvitsee lähivuosina lisää suotuisilla sopimuksilla pelaavia pelaajia, kun nykyiset tähdet saavat lähempänä markkinahintaa olevia sopimuksia.