NYI - STL 2.00
NYR - CAR 2.00
CBJ - NJD 2.00
MTL - FLA 2.30
DET - ANA 2.30
NSH - WSH 3.00
MIN - LAK 3.00
WPG - VGK 3.00
DAL - TBL 3.30
SJS - PIT 5.00

97-98 – Kokkolan tehoketju ja ulkomaalaisten invaasio

MESTIS / Artikkeli
Kaudella 1997-98 divaria dominoi Hermeksen ykkösvitja. Kokkolalaisjoukkue löysi tehonsa Turusta, mutta lähinnä joukkueet etsivät avaimiaan onneen ulkomailta – faxit sauhuten ja agenttien tarjouksia plaraten. Ilman ulkomaalaiskiekkoilijoita kauden klaarasi vain neljä joukkuetta. Kärpät pääsi taas kauden finaaliksi haastamaan KalPan, mutta joutui valmentajan vaihdoksestakin huolimatta tyytymään vielä pelkkään opintomatkaan.

Joukkueet (1.-12.): Kärpät, Hermes, Pelicans, FPS, TuTo, Diskos, SaPKo, Sport, Haukat, K-Karhut, Ahmat, UJK

Ottelumäärä: 44

Soutamisessa ja huopaamisessa sarjajärjestelmän suhteen oltiin nyt päästy takaisin siihen perinteiseen malliin, jossa divarissa pelaa 12 joukkuetta. Myös suunnitelmat joukkuemäärän pienentämisellä vielä kahdella ensi kaudeksi haudattiin. Ilkeämieliset löysivät epäonnistuneen 16 joukkueen kokeilun takaa vain sen, että sekä Oululle että Joensuulle haluttiin antaa paremmat mahdollisuudet nousta takaisin sarjaan mahdollisimman pian.

Oulussa ongelmat jäivätkin uuden tulemisen myötä unholaan ja Kärpät otti viimeisimmän divarivisiittinsä ensimmäisen runkosarjavoiton, tosin ei läheskään yhtä ylivoimaisesti kuin mihin tulevina kausina oli tottuminen. Kokkolan Hermes jäi 67 pinnaa keränneistä oululaisista vain seitsemän pistettä. Jo viime kaudella KalPan karsinnoissa kohdannut Kärpät satsasi nyt liiganousuun tosissaan. Kari Heikkilän tilalle penkinpäähän tuli Risto Dufva, joka oli tehnyt edelliskaudella vakuuttavaa jälkeä yllättäjä-FPS:n peräsimessä. Myös pelaajapuolella myllerrettiin ihan tosissaan, eikä hankintoja tehtäessä säästelty. Niin suuri buumi Oulussa ei kuitenkaan vielä ollut päällä, että Kärpät olisi pystynyt kisaamaan täysipainoisesti isoimmissa ympyröissä pyörivien seurojen kanssa.

Merkittävin menetys oululaisille oli Hämeenlinnaan muuttanut tehopakki Francois Bouchard, edellisen talven paras pistemies Ian Hebert puolestaan suuntasi Saksaan – jonne Bouchardinkin tie vei vielä kesken syksyn. Kärppien puolustus meni muutenkin melko lailla uusiksi, sillä Santtu Karppinen siirtyi Diskokseen, Marko Elorinne Norjaan, Juha Juntunen Ruotsiin ja kesken edelliskevään hankittu Patrick Thompson Anaheimin farmiin. Hyökkääjistä Oulun jättivät Hebertin lisäksi vain Tero Tiainen (Blues), Jari Kontio (K-Karhut), Teemu Käyhkö (Ruotsi) ja alasarjoihin siirtynyt Markku Holappa.

Uusia pelaajia Ouluun saapui jo kesän aikana kymmenkunta. Kärpissä jatkanut Reijo Ruotsalainen ei ollut enää joukkueen ainoa konkari, kun porukkaan liittyivät Ruotsista palanneet Kai Tervonen, Juha Jokiharju ja Jarno Miikkulainen. Ehkä mielenkiintoisin ulkomailta Suomeen palannut peluri oli kuitenkin vielä syksyn ensimmäiset pelit Ruotsissa ja Saksassa kiekkoillut 37-vuotias Jarmo Mäkitalo – olihan hän edellisen kerran edustanut suomalaista seurajoukkuetta kaudella 1979-80! Tervonen ja Miikkulainen tosin joutuivat olemaan loukkaantumisten johdosta sivussa varsin pitkään. Myös venäläispuolustaja Dimitri Tsvetkov siirtyi Ouluun Ruotsista.

Muita ennen kauden alkua Ouluun hankittuja ulkomaalaisvahvistuksia olivat maalivahti Duane Derksen ja hyökkääjät Oleg Jashin ja Matthew Robbins. 28-vuotias jenkkivahti Derksen oli pelannut edelliskauden hivenen arvoituksellisessa CoHL-liigassa, mutta osoittautui todelliseksi loistovahvistukseksi. Myös Derksenin maanmies ja ikätoveri, keskushyökkääjä Robbins, oli kova luu divarissa. Islandersin vuonna 1989 varaama jenkki oli mättänyt kausi kauden jälkeen ECHL:ää yli pinnan per peli tahdilla ja teki niin Oulussakin.

Ennakkoon kovimmat odotukset kärppäleirissä oli nakattu kolmikymppisen venäläislaituri Jashinin niskoille – olihan Saksasta siirtynyt peluri iskenyt maajoukkueessakin 19 tehopistettä 18 ottelussaan. Jashin aloittikin kautensa melko tehokkaasti, mutta ei ehkä kuitenkaan sopeutunut joukkueeseen toivotulla tavalla. Niinpä mies päästettiin Tapparaan jo kuudentoista pelin jälkeen. Hivenen samanlainen kohtalo oli myös Vesa Lehtosella. Edelliskaudella vastuuta oli riittänyt K-Karhuissa rutkasti, mikä näkyi myös tehoissa, mutta nyt rooli oli pienempi laajan materiaalin Kärpissä. Niinpä Lehtonen saikin palata Joensuuhun kauden puolivälissä.

Kärpät oli kärppänä markkinoilla vielä kauden aikanakin – ja tällä kertaa todella muutenkin kuin menettävänä osapuolena. Ennen siirtorajaa Ouluun matkasivat vielä hyökkääjät Pekka Virta (Ässät), Sakari Palsola (Lukko) ja Jari Laukkanen (HIFK), sekä IHL:ssä kauden aloittanut venäläispakki Denis Tsigurov, jonka uralle mahtui 47 NHL-otteluakin.

Kärpät olisi vienyt runkosarjan nimiinsä ilman viime hetken vahvistuksiaankin, mutta tähtäin oli jo pidemmällä. Runkosarjan voiton Kärpät oli varmistanut jo hyvissä ajoin pelattuaan vuodenvaihteen molemmin puolin pitkän satsin tappioitta, eikä muilla ollut enää helmikuun alun jälkeen teoreettisiakaan mahdollisuuksia sen ohittamiseen. Kärpät ei ollut millään yksittäisellä osa-alueella runkosarjan paras joukkue, mutta kuitenkin kokonaisuutena varsin ylivoimainen. Joukkue teki toiseksi eniten maaleja (171) ja päästi niitä toiseksi vähiten (99).

Hermestä turkulaisin maustein

Hermes oli ollut edelliskauden suurin alisuorittaja. Suurin toivein kauteen lähtenyt ryhmä joutui tuolloin tappelemaan tosissaan jopa pudotuspeleihin pääsystä. Kun vielä muistetaan seuran jokavuotinen perinne vaihtaa valtaosa pelaajistaan, ei tämän vuotinen tuuletus ollut varsinaisesti mikään yllätys. Totaalinen se oli kuitenkin.

Edelliskauden pelaajista Kokkolaan jäivät ainoastaan hyökkääjät Jukka Hentunen ja Marko Lapinkoski sekä puolustajat Teemu Aalto ja Vesa Lahtinen. Joukkueen monivuotinen luottolaituri Jouni Kalliokoski siirtyi penkin taakse ja ryhtyi Turusta tulleen Ismo Lehkosen kakkosluotsiksi. Hermes-hyökkääjistä Aleksanders Matsijevski siirtyi SaiPaan ja Miikka Kemppi Saksaan, mutta lähes koko muu porukka jatkoi toisissa divariseuroissa. Antti Ahokas ja Jarno Mensonen suuntasivat Hyvinkäälle, Mika Viljanen Lahteen, ykkösmolari Timo Järvinen Forssaan, Marko Kuronen Diskokseen ja Petri Virolainen palasi Vaasaan. Kanukkipakki Lariviere suuntasi Las Vegasiin ja Jouni Vuorinen sekä Petri Forsell pelaamaan kakkosdivaria Nivalaan. Kapteeni Lahtonenkin siirtyi yllättäen marraskuun lopussa Lahteen.

Hermeksen kovimmista hankinnoista puhuttaessa voitaneen käyttää termiä “kaappaus”. Viime kauden kohuketju, TuTon tulokashyökkääjät Antti Virtanen, Aki Uusikartano ja Timo Pärssinen, siirtyi nimittäin kokonaisuudessaan Kokkolaan. Ottajia nuorelle ja tehokkaalle troikalle olisi ollut kaikissa ilmansuunnissa, eikä TuTokaan olisi mielellään helmistään luopunut. Loppujen lopuksi Virtanen ja Pärssinen siirtyivät vuokralle Hermekseen vasta liiton sovittelun ja käräjäuhan jälkeen. Muita joukkueen uusia hyökkääjiä olivat muun muassa Jouni Lahtinen (Ilves), Sami Kokko (Pelicans), Kimmo Piispanen (Junkkarit) sekä omista junnuista mukaan nostettu Petri Laitinen. Pakiston hankintoja olivat Tuomo Kyhä (Ässät-A), Juha Peltonen (K-67), Kimmo Eronen (Tanska) ja Alaskassa ja Saksassakin kiekkoillut Petri Tuomisto. Alaskasta tuli myös Mika “Pekan poika” Rautakallio. Läheltä piti, ettei Hermes saanut enemmänkin kuuluisaa verta joukkueeseensa, kun Ville “Esan veli” Keskinen siirtyikin ennakkotiedoista poiketen Turusta Kokkolan sijasta Norjaan.

Paitsi ennen kauden alkua, oli vaihtuvuus Kokkolassa erittäin suuri myös läpi koko kauden. Hermeksessä ehti pelata kauden aikana peräti 56 eri pelaajaa. Osa pelaajista oli liigaseurojen lyhytaikaisia lainoja (Johannes Alanen, Mikko Jokela, Antti Boman), osa taas kävi try out –tyylisesti hakemassa peliaikaa ja sopimusta (Hollannissa pelannut Markku Piikkilä, Vesa Goman ja lukuisat kakkosdivarin pelaajat). Pelaajia siis tuli ja meni jatkuvalla syötöllä. Radikaaleimmat muutokset nähtiin mille tahansa joukkueelle elintärkeällä maalivahtiosastolla. Jo lokakuussa kumpikin joukkueen veskareista käväisi liigassa. Nollat Lukolle pitänyt Vesa antoi liiankin hyvät näytöt kokkolalaisten kannalta, siirtyi pian Raumalle ja kakkosvahti Bäckströmkin palasi HIFK:n leipiin. HPK:sta apuun saadulle Samuli Peltosaralle jäi täten kova työsarka, mutta tuntemattomuudestaan huolimatta hän osoittautui erinomaiseksi vahvistukseksi. Joukkueen uutena kakkosvahtina toimi HIFK:n junnuista siirtynyt Juuso Riksman, joka pelasi vain neljä ottelua.

Kenttäpelaajista kesken kauden joukkueen jättivät tai saivat jättää Vesa Lahtisen lisäksi toinen tähtipakki Eronen (TPS) sekä hyökkääjistä muun muassa Rautakallio (Haukat) ja Jomi Santala (FPS). Joukkueen värväyksiä olivat puolestaan kevään korvilla P-Amerikasta siirtynyt latvialaispakki Olegs Sorokins sekä maanmiehensä Aigars Tribuntsov, Ilves-hyökkääjä Jari Suorsa, K-67:ssa pelannut Jesse Saarinen, Kärppien Heikki Kettunen, UJK:sta napatut Jussi Eloranta ja Jukka Pietilä sekä KooKoosta Nivalan kautta kiertänyt Markku Erholtz.

Varsinkin Sorokins oli Hermekselle erinomainen löytö. Myös Suorsan panos oli merkittävä – vaikka yksi maali yhdessätoista pelissä ei vielä sen kummempi meriitti olekaan. Suorsan tärkein teko Kokkolassa taisi nimittäin olla joukkuekavereiden lompakoiden pelastaminen pitkäkyntiseltä. Pukukoppiin kesken pelin murtautunut varas pelästyi pahanpäiväisesti, kun luistimestaan nauhan katkaissut Suorsa tulikin koppiin jo pari minuuttia ennen päätössummeria. Ansaittuja kauhun hetkiään kokenut voro pelastautui vessaan, josta uskaltautui pois vasta muiden pelaajien saavuttua rauhoittelemaan hurjistunutta voimahyökkääjää.

Valinnanvarasta huolimatta Hermeksen ratkaisijat pysyivät silti samoina läpi kauden: TPS:n C-junnujen peräsimestä Keski-Pohjanmaalle loikanneen Ismo Lehkosen Turusta mukanaan tuoma tehoketju Virtanen – Uusikartano – Pärssinen teki noin 40% joukkueen maaleista. Maalintekovoimaa löytyi kuitenkin kahdesta muustakin ketjusta. Myös Jouni Lahtinen, Jukka Hentunen, Marko Lapinkoski, Tuomo Kyhä ja Sami Kokko tekivät kukin vähintään 10 maalia. Kokkolalaisjoukkue olikin runkosarjan maaliahnein poppoo 183 osumallaan. Jatkuva kokoonpanojen muuttelu näkyi kuitenkin tuloksissakin, sillä siirtoajan umpeuduttua ja tilanteen vakiinnuttua Hermes paransi pistetahtiaan ja päätti runkosarjan kahdeksaan voittoon. 60 pistettä kasaan saanut Hermes oli sarjan parhaita myös omassa päässä: sen verkkoon tehtiin 44 ottelussa 113 maalia.

Onnekkaampi voro

Lahdessa Kari Eloranta valmistautui toiseen kauteensa Pelicansin peräsimessä. Viime kaudella joukkue oli yltänyt mukaan kärkikahinoihin pitkälti Pasi Nurmisen loistotorjuntojen ansiosta, sillä paras terävyys oli puuttunut hyökkäyksestä. Kun peräpään ainoaksi menetykseksi voitiin laskea vain kokeneen Timo Kahelinin siirtyminen sarjaporrasta alemmas Heinolaan jäi seuralle pelivaraa hyökkääjähankintojen suhteen. Hyökkäyksestään lahtelaisjoukkue menetti kolme tehopelaajaansa: Craig Hamelin suuntasi Uuteen Meksikoon, Jason Melong Hyvinkäälle ja Sami Kokko Kokkolaan. Kovia paluumuuttajia Pelicans sai kolme: Kevin McKinnon palasi Lahteen USA:sta ja Jani Uski sekä puolustaja Niko Marttila Ruotsista.

Pelicansin toisena ulkomaalaisvahvistuksena aloitti Manchesterissa edelliskauden pelannut Nick Poole. Muita uusia pelureita olivat KalPa-puolustaja Tommi Kovanen, Hermeksen Mika Viljanen ja HPK:n A-nuorista bongattu Toni Saarinen. Ruotsissa pelannut konkaripakki Antti Tirkkonenkin käväisi Lahdessa pelaamassa muutaman pelin, mutta jatkoi sitten uraansa ulkomailla. Sen sijaan Kokkolasta kesken syksyä kaapattu puolustaja Vesa Lahtinen ehti pelata Lahdessa lähes täyden kauden.

Satsauksista huolimatta homma ei toiminut toivotulla tavalla. Poolen piti olla joukkueen ja sarjan ykköshyökkääjiä – mutta vielä yhdentoista pelin jälkeen hyökkääjä oli tilastoinut taulukoihin lukemat 0+7. Tammikuussa joukkue vielä menetti kauden suurimpiin yllättäjiin lukeutuneen Toni Saarisen Hämeenlinnaan. Saarinen (27. 5+19) oli yhdessä ketjukaveriensa Jani Uskin ja Kari Laitisen kanssa vastannut suuresti Kaanien tehoista, mutta uusi syömähammaskin ehti löytyä kun Ahmoissa kautensa aloittanut Jason Melong siirtyi takaisin Kevin McKinnonin (13+18) ja Nick Poolen (6+17) rinnalle täydentämään kanukkiketjua. Uski iski 35 pelistä joukkueen korkeimmat tehot 17+23 ja Laitinenkin 14+13. HPK:n kanssa lahtelaisilla oli sen verran muutakin vispilänkauppaa, että puolustaja Marttila siirtyi kesken kauden Kerhoon, kun taas hyökkääjä Tommi Varjonen pelasi tammikuusta alkaen Lahdessa.

Pelicans teki kuitenkin kaikista pudotuspelijoukkueista selvästi vähiten maaleja (123). Nurminen oli tosin jälleen sarjan paras molari, joten kurinalaisen puolustamisen ja varman maalivahdin ansiosta lahtelaiset päästivätkin vähiten maaleja (90) koko sarjan joukkueista. Pelicans jäi 54 pisteellään selvästi kärkikaksikon taakse, mutta ylsi kuitenkin arvokkaalle kolmannelle sijalle. Joukkueen alkukausi oli vaikea, eritoten vieraskaukaloissa. Ja kun viimein oli ensimmäisen vierasvoiton aika, ei joukkue sitä osannut juurikaan juhlia. Diskos kaatui, mutta voro oli vienyt lompakot pukukopista. Niinpä niin: jokaisella joukkueella olisi ollut käyttöä Suorsan kaltaiselle poliisille…

Mukaan pudotuspeleihin pääsivät myös FPS (50p.), TuTo (44p.) sekä sarjanousija Diskos (43p.). FPS:ia pidettiin – jälleen kerran – melkoisena kysymysmerkkinä. Se oli yltänyt edellistalvena kärkikahinoihin, mutta nyt sen oli tultava toimeen ilman Ouluun siirtynyttä valmentaja-Dufvaa, erinomaisesti torjunutta maalivahtikaksikkoaan ja sarjan parhaiten pitäneen puolustuksensa runkomiehiä. Ykkösvahti Tommi Satosaari palasi JYP:iin, luukkumies Mika Oksa vaihtoi ahmapaitaan ja pakiston menetyksiin kuuluivat Jori Halonen (Diskos), Teemu Immonen (Haukat), Samuli Kivelä (Ruotsi) ja Esa Säteri (Saksa).

Ykkösvahdiksi Forssaan värvättiin Ville Koivula, joka oli torjunut JYP:in nuoret SM-kultaan. Lokakuussa hän sai vielä pätevän partnerinkin, kun Timo Järvinen siirtyi Hermeksestä. Uusia puolustajia olivat Riku Varjamo (K-Espoo), Juha Mattila (Ässät) sekä Sami Nummi omista junnuista. Ehkä eniten askarrutti kuitenkin uusi ja nuori päävalmentaja – kakkosluotsin paikalta vastuuhommiin ryhtynyt ja vasta 28-vuotias Niki Andersson.

FPS-hyökkäyksessä muutokset olivat huomattavasti pienempiä. Pasi Kangas tosin palasi Diskokseen ja Marko Ursin sekä Samuli Rautio siirtyivät sarjaporrasta alemmas. Uusia hyökkääjiä olivat Lukon nuorista siirtyneet Juho Pietsalo ja Jani Rautio, Kanadan junnusarjoissa pelannut Sakari Välimaa sekä paluumuuttaja Jarkko Aaltonen. Kovaksi luuksi arveltu Välimaa ei kerännyt kauden aikana tililleen pistettäkään, mutta Aaltonen osoittautui vielä tehokkaammaksi kuin Forssassa oltiin uskallettu uneksiakaan. Palloseuran monivuotinen tehohyökkääjä oli pelannut edellistalven Kiirunassa ja yritti vielä aivan sarjan aattona saada sopimusta KalPaan ja Ässiin, mutta jäi lopulta kannattajien riemuksi koko kaudeksi Forssaan. Varsinkin Aaltosen kauden alku oli vertaansa vailla: maalitykki osui rautojen väliin neljätoista kertaa kauden kymmenessä ensimmäisessä pelissä!

Aivan edelliskauden malliin ei FPS:n kausi kuitenkaan sujunut, vaan Forssassa otettiin taas pienoinen askel perinteiseen maalirikkaaseen pelityyliin – tarkoituksella, tai sitten ei. FPS teki joka tapauksessa 155 ja päästi 147 maalia. Jotain uuttakin kauteen toki mahtui, sillä tämä kausi pystyttiin vetämään läpi harvinaisen pienellä pelaajaringillä: Palloseuran nutun puki nyt päälleen vain 28 eri pelaajaa. Ainoa kesken kauden hankittu kenttäpelaaja oli Jomi Santala Hermeksestä. Ratkaisupelaajina häärivätkin tutut miehet: Jari Kesti (19+27), Jarkko Aaltonen (30+11), Petri Lehtonen (18+18), Antti Laakso (15+17) ja Jukka Leikkilä (9+23). Viisikko teki reilusti yli puolet forssalaisten maaleista. Vähintään kymmeneen maaliin ylsivät joukkueesta myös Juha Pietsalo sekä Tomi Suoniemi, vaikka hän olikin sivussa lähes koko kevään.

Luistimitta Kokkolaan

Tuhlaajapoika-TuTon paluukausi divariin ei ollut katastrofi, muttei myöskään mikään menestystarina. Anatoli Bogdanovin toinen kausi nuoren turkulaisjoukkueen peräsimessä alkoi siinä mielessä ikävissä merkein, että suoraan junnuista sarjan elittiin edelliskaudella noussut tehonyrkki menetettiin riitelyn kera Kokkolaan. Uusikartanon, Pärssisen ja Virtasen lisäksi TuTon menetyksiin merkittiin Saksaan siirtynyt maalitykki Jouko Myrrä sekä monipuolinen Juha Kuusisaari, joka jatkoi pelejään Hollannissa. Lisäksi puolustaja Jari Laihi siirtyi Uuteenkaupunkiin, kakkosvahti Petteri Kokki Kouvolaan ja reilut kymmenkunta pienemmän roolin pelaajaa lähinnä takaisin junnuihin tai sitten kakkosdivariin.

Hankinnoissaan TuTo pysyi tiiviisti kunnan rajojen sisäpuolella ja värväsi vain yhden pelaajistaan muualta. Tapparassa kolme edellistä talvea kiekkoillut TuTon Timo Nurmberg olisikin voinut olla sarjan pistepörssissä kova sana, mikäli ikävä loukkaantuminen ei olisi pilannut kautta. Nurmberg nimittäin menetti aivotärähdyksen seurauksena näkökykynsä toisesta silmästä. Vaikka vamma olikin vain tilapäinen, sotki se nikkarin loppukauden. TPS:n junioreista TuToon siirtyivät hyökkääjät Ville Mikkonen, Jani Järvinen ja B-ikäluokan Joni Aurasuo sekä puolustajat Anssi Silfver, Markus Laine ja Mikko Tähkäpää. Lähinnä K-67:ssa edelliskauden pelanneet NHL-varatut Timo Seikkula ja Mikko Markkanen hyökkäsivät hekin syksyn TuTossa. Seikkula siirtyi sittemmin kevääksi pelaamaan TPS-junnujen pudotuspelejä ja Markkanen Saksaan.

Maalintekovastuu TuTossa jäi 43 börsän kaksikolle Ville Mikkonen – Kari Syväsalmi. Mikkonen iski 21 ja kauden Fair Play –pelaajaksi valittu porilaislaituri toisen TuTo-kautensa kunniaksi 22 maalia. Kukaan muu turkulaisista ei tehnyt kymmentäkään maalia – tosin loppukaudeksi koti-ikävä toi joukkoon tehokkaan Jouko Myrrän Saksasta (15. 8+5). Toinen kesken kauden rinkiin liittynyt kenttäpelaaja oli Hermeksessä vaille vastuuta jäänyt puolustaja Pasi Järvinen. TuTo-maalareiden ruokkijoina toimivat Tero Forsell (7+35) sekä Mertsi Raitanen (9+24).

TuTon Sami Salokangas oli kuitenkin runkosarjan epävarmin maalivahti – ja TuToa enemmän maaleja päästivätkin ainoastaan K-Karhut ja UJK. Loppukaudeksi Salokangas tosin sai pätevän partnerin (vaikkei takaisin junnuihin palannut Jani Palmrooskaan ollut heikosti muutamia pelejään pelannut), kun syksyllä sekä TPS:n että Haukkojen paitaa kantanut Pekka Mäkitalo liittyi porukkaan. TuTon maaliero oli 151-156, pisteen päähän jääneellä Diskoksella luvut olivat 141-137.

Vasta 27-vuotiaan Tuomo Rädyn valmennuksessa jatkanut nousijajoukkue Diskos pelasi hyökkäysvoittoista peliä ykköskenttäänsä luottaen. Itseluottamuksen puutetta ei ollut syytä peljätä: olihan joukkueen maestro Pasi Sinikunnas takonut edelliskaudella sarjaporrasta alempana huimat 150 pistettä ja hurja oli myös divarikauden aloitus. Sinikunnas nimittäin iski kypärätemput sekä kauden ensimmäisessä että toisessakin pelissä. Jyväskyläläisten tähtipelaajan saldo koko kaudesta oli lopulta 26+34.

Nousukarsintojen miehistä Diskoksessa jatkoi vajaat puolet. Noin viidestätoista muualle siirtyneestä pelaajasta menetyksiin voidaan kuitenkin lukea oikeastaan vain lopettanut veteraanipakki Vesa Kuha sekä JYP:n paitaan vaihtanut tehohyökkääjä Mikko Rantala. Uusista pelaajista moni oli itse asiassa vanha tuttu. Diskoksen edellisen divarivisiitin ja sitä seuranneen putoamisen jälkeen useat sen pelaajista olivat jääneet divariin ja olivat nyt valmiina palaamaan Jyväskylään – yhden täyden kauden kokeneempina. Forssasta palasivat Pasi Kangas ja puolustaja Jori Halonen, Ahmoista pakki Sami Siren. Jyväskylään palasivat myös Ruotsissa pelannut Markku Ikonen ja SaiPassa hyökännyt Teemu Kohvakka. Lukuisia loistavia divarikausia pelannut Tommi Vali palasi Saksasta Suomeen ja Jyväskylään. Loukkaantumisista kärsinyt Vali ei pystynyt nousemaan vanhalle tasolleen, sen sijaan edelliskaudella KooVeessakin esiintynyt Tappara-junnu Miikka Männikkö osoittautui Diskoksen positiivisimmaksi yllättäjäksi.

Yhteistyö JYP:in kanssa tiivistyi jonkin verran: kaupungin ykkösseurasta divariin siirtyivät hyökkääjä Jyrki Jokinen ja puolustaja J-P Tarhanen, sekä JYP-junnuista Reeti Sahlstedt ja Jussi Passi. Puolustusta tulivat vahvistamaan Marko Kuronen (Hermes), Santtu Karppinen (Kärpät) ja Raine Tuononen (Sport). Lokakuussa pakisto sai vielä kovan vahvistuksen, kun JYP lainasi Timo Ahmaojan Diskokseen, Tuononen putosi samalla kokoonpanosta. Maalivahtiosasto jäi viime kauden vahtien, Tero Leinosen ja Juha Vireniuksen, varaan. Maalivahtipeli toimikin kohtalaisesti. Syksyllä Diskos taisteli jopa aivan kärjen vauhdissa, mutta loukkaantumiset ja sairastelut veivät mukanaan parhaan vireen. JYP:stä saaduista lainamiehistäkin Timo Ahmaoja lähti Lukkoon ja Mikko Inkinen jo seitsemän pelatun ottelun jälkeen KalPaan.

Jyväskyläläisten 43 pistettä riittivät juuri ja juuri nousijalle komeaan kuudenteen sijaan ja paikkaan viivan yläpuolella, sillä SaPKo jäi Diskoksesta pisteen päähän. Savonlinnassa kauteen lähdettiin harvinaisen hyvistä asemista. Viime kaudella alisuorittanut, mutta silti sarjapaikkansa helposti säilyttänyt, joukkue ei ollut juurikaan menetyksiä kärsinyt. Ennen kauden alkua kolmanteen kauteensa valmistautunut A-P Selin menetti pelinappuloistaan vain puolustajat Tommi Kettusen (K-Karhut) ja Janne Leinosen (Ruotsi) sekä Lukkoon palanneen kakkosvahti Iiro Engrenin. Tehohyökkääjä Tommi Tarvainen tosin suuntasi jo viiden pelin jälkeen lokakuussa Yhdysvaltoihin, eikä Mika Kilpeläinenkään pelannut kuin neljässätoista matsissa.

Joukkueen muutamat hankinnat vaikuttivat tarkkaan harkituilta. Pakistoon SaPKo värväsi Titaaneista Moskovan ZSKA:n kautta kiertäneen kokeneen Aleksander Fatkullinin (joka tosin sai lähtöpassit kymmenen pelin jälkeen) sekä Saksasta palanneen Kaj Kuusiston. Seppo Aksilan maalivahtipariksi siirtyi KalPan Ari Luostarinen ja hyökkäykseen tulivat Joensuusta palannut Tuomo Litmanen ja ässäjunnu Mika Ahonkivi. Aivan kauden alkumetreillä joukkoon liittyi myös edelliskaudella Titaaneissa maaleja sylkenyt Tatu Kattelus, jolle muutama koeottelukaan ei ollut tuonut liigapaikkaa HIFK:stä.

Savonlinnalaiset tekivät sarjassa toiseksi vähiten maaleja, mutta myös peräpää piti hyvin (112-121). Luostarinen (91,20%) nousi seuran ykkösvahdiksi, mutta kokenut Aksilakin (90,27%) oli luotettava vaihtoehto torjuntatöihin. Hyökkäyspäässä joukkueen ainoita onnistujia oli väkivahva Gennadi Kurdin (20+27). Liigaseurojen testattavana syksyllä käynyt Kattelus iski 29 divaripelissä seitsemän maalia. SaPKolla oli matkassaan epäonneakin tehottomuuden saralla, sillä maalintekijäksi hankittu Kattelus oli sivussa pitkään auto-onnettomuuden johdosta. Joukkueen toiseksi tehokkaimpana häärinyt Jarno Honkonen (19+15) puolestaan joutui kerran kauden aikana tekemään turistireissun Kokkolaan, kun varustekassin pahainen oli unohtunut kotiin.

Vaasan järkälepakisto ja joensuulainen valmentajaruletti

SaPKon tavoin myös Sport (40p.), Haukat (39p.) ja Kiekko-Karhut (37p.) jäivät pudotuspeleistä vain muutaman voiton päähän. Toiseen nousijajoukkueeseen, Diskokseen, verrattuna Sport oli pettymys – vaikkei kahdeksaskaan sija tietty mikään floppi tulokkaalle ollut. Sport oli kuitenkin herättänyt kuhinaa kiekkopiireissä satsauksillaan. Sen valmentajaksi tuli Lukkoa luotsannut Jukka Jalonen, eikä pelaajamarkkinoillakaan säästelty. Pari kentällistä pysyi ennallaan ja menetyksiin kuului vain jäähdyttelemään siirtynyttä kokenutta kaartia (Kari Teräväinen, Joni Rautavuori, James Bruce, maalivahti Pasi Kolehmainen...). Uudeksi molariksi Vaasaan tuli vuosia Ässissä luukkua availlut Marko Härkönen.

Sportin puolustusta kutsuttiin “järkälepakistoksi” – eikä syyttä. Uusista miehistä Rafael Eerola (Lukko), Hermeksestä palannut Petri Virolainen, V-P Laitinen (HPK) ja hyökkääjänkin pelannut, Lukosta palannut, V-P Ahonen eivät todellakaan olleet piskuisia. Puhumattakaan seuran kanukkipakeista – vaikka iso ja ilkeä Hardy Sauter ei sitten Sportiin uutisoinnista huolimatta tullutkaan.Yhteensä Sportissa pelasi kuitenkin kauden aikana kuusi ulkomaalaispelaajaa. Uusista Sport-hyökkääjistä tehokkain oli yllättäen tehot 15+12 kerännyt Tero Järvelä. Kakkosdivarista Seinäjoelta siirtynyt Järvelä jätti taaksensa muun muassa kanadalaisen Glen Gulutzanin, K-67:sta siirtyneen Tuomas Jalavan sekä Lukosta palanneen Tommi Pullolan.

Divariin palanneen Sportin pudotuspelimahdollisuudet valuivat reisille surkeasti sujuneiden vieraspelien johdosta. Viimeiset yhdeksän matkaa lihottivat pussia vain kolmella pisteellä. Myös maalimäärät olivat kaukana muinaisen divarilegenda-Hjerpen ajoista; vastustajan verkot soivat nyt keskimäärin vain 2,7 kertaa per ottelu. Selkeä ratkaisijoiden puute vaivasi joukkuetta: paras pistemies Patrik Westerback sai hänkin kasaan vain pisteet 11+20. Tommi Pullolaan oli ladattu kovasti toiveita, mutta paha polvivamma piti miehen sivussa puolen kauden ajan. Kaikkiaan Pullola keräsi 22 pelistä tehot 3+7 ja jäi 15 maalia miinukselle. Westerbackin lisäksi vähintään kymmeneen maaliin ylsivät vaasalaisista vain Järvelä ja Tuomas Jalava (12+8). Ässien Samu Wesslin käväisi kauden aikana lainalla, mutta ei saanut hänkään viidessätoista pelissään aikaiseksi kuin kaksi maalia. Sportin maaliero oli 119-148.

Haukat oli puolestaan heikentynyt paperilla melkoisesti kesän aikana. Viime kauden yllätysmenestys pakotti seuran maksamaan kovan veron: se nimittäin menetti käytännössä parhaan kentällisensä verran pelaajia. Tehohyökkääjä Jussi Vienonen siirtyi KalPaan, kuten ykköspakki Mika Niskanenkin. Muista hyökkääjistä Sami Laine suuntasi Amerikkaan, Jomi Santala Hermekseen ja Jukka Lempinenkin siirtyi kakkosen TuusKiin. Puolustaja Kimmo Hyttinen loikkasi Ahmoihin ja kakkosvahti Leif Berggren siirtyi Tanskaan. Harri Rindellin toinen haukkakausi menikin ajoittain pahasti siirtoruletin puolelle.

PiTassa edelliskauden pelureista Haukkoihin siirtyivät hyökkääjät Harri Kuusniemi, Kimmo Kuhta, Joakim Roslund, Tero Nyman ja puolustajat Antti Karttunen sekä Lauri Puolanne. Joukkoon liittyivät myös espoolaispuolustajat Toni Sysimies ja Teemu Immonen, Mikko Vesterinen (HIFK-A), Jaska Vilen (K-Kissat) sekä myös Markku Takala (Englanti) ja Hermeksessä kauden aloittanut Mika Rautakallio. Takalan matka tosin sai jatkua jo yhdeksän pelin jälkeen. Järvenpääläisten peli luisti – varsinkin kun jäällä oli edellä mainittuja HIFK-apuja. Liigan vietyä omansa ja Kimmo Kuhdan loukkaannuttua peli notkahti ja Haukkojen sijoitus tippui viivan alapuolelle. KooKoosta hankittu maalivahti Sami Heikkinen (89,59%) piti kuitenkin omalla panoksellaan kauden lopputuloksen siedettävänä. Hyökkäyspäässä joukkueen tehot lepäsivät pitkälti Tuomas Kalliomäen (17+19) ja Jere Keskisen (16+15) harteilla. Muut Haukoista eivät kymmeneen maaliin yltäneet.

Joensuussa toiveet olivat korkealla vielä ennen kauden alkua. Joukkue oli kärsinyt erittäin karvaita menetyksiä, mutta uusien hankintojen uskottiin pystyvän täyttämään aukkoja. Optimismia lisäsi myös valmentaja Kai Rosvallin jatkopesti, pidettiinhän luotsia edelliskauden yllätysmenestyksen suurimpana tekijänä.

K-Karhut oli kuitenkin menettänyt yli kentällisen parhaita pelaajiaan: hyökkääjistä Pasi Nissisen KalPaan, Vesa Lehtosen Kärppiin ja Sami Vannisen sekä Pasi Volotisen Saksaan – neljä parasta pistemiestään siis. Lisäksi Mikko Turunen pelasi vain puolet kaudesta, joten yli sata maalia katosi saman tien. Ei korvaajatkaan toki mitään eilisen teeren poikia olleet: Mika Karapuu SaiPasta, Jari Kontio Kärpistä, Jussi Kiuru Lukosta ja kanadalainen Gerald Tallaire Ruotsin divarista. Puolustuksessa muutokset eivät olleet aivan yhtä railakkaita, sillä Tomi Silvennoisen (Ruotsi), Juri Gailikin (Titaanit) ja Juha Ahtosen tilalle saatiin Tommi Kettunen (SaPKo), Sami Segerman (Ketterä/SaiPa) ja Tero Ihantola (Ilves-A).

Kausi alkoi kuitenkin hyvin alavireisesti. “Jotain tarttis tehrä”, huomasivat seuran nokkamiehetkin lopulta joulukuussa, kun joukkue oli voittanut edellisestä tusinastaan vain kaksi peliä. Rosvall saikin väistyä peräsimestä, ja tilalle nostettiin Timo Turunen. Lopullista kyytiä karsintapeikolle pystyttiin tarjoamaan kuitenkin vasta Tapani Hämäläisen palattua penkin taakse kaukalopalloilun jännittävästä maailmasta. Joensuulaisten loppukauden voittoputkeen olivat merkittäviä osasyyllisiä myös ennen siirtorajan umpeutumista kaupunkiin palanneet pelurit: Nissinen, Lehtonen ja Kupiainen.

Nissinen keräsi 20 pelistä pisteet 7+11 ja Kupiainen 15 ottelusta 7+2. Lehtonen oli pelannut Kärpissä 18 peliä tehoin 4+6, mutta Joensuussa pisteitä kertyi aivan toiseen tahtiin: 19 pelistä 10+14. Kesken kauden joukkueeseen liittyi myös P-Amerikassa aiemmat vuodet pelannut SaiPa-pakki Tommi Hyyrynen. Vastaavasti Gerald Tallaire lempattiin pihalle 23 ottelun jälkeen. K-Karhut teki loppujen lopuksi lähes saman verran maaleja kuin useimmat pudotuspelijoukkueista, eli 138, mutta päästi niitä jopa jumbokaksikkoa enemmän: peräti 165. Lähes täysiä minuutteja urakoinutta Jarno Saarelaista (89,71%) ei ollut kuitenkaan moisesta syyttäminen.

Ahmoilla heikko alku ja loppu

Jos sarjan kymmenen ensimmäistä joukkuetta olivat melko tasaisissa ryppäissä, niin karsijat erottuivat jo huomattavasti selvemmin: toista divarikauttaan pelanneista joukkueista Hyvinkään Ahmat sai kasaan 28 ja Uudenkaupungin Jääkotkat 24 pistettä. Kumpikin oli debytoinut “vaikealla harvennuskaudella” onnistuneesti; UJK joutui alempaan jatkosarjaan mutta säilytti kuitenkin paikkansa karsimattakin, parempien kastiin tiensä klaarannut Ahmat taas jäi seitsemänneksi ja vain kahden pisteen päähän pudotuspeleistä. Pelkkä sarjapaikan säilyttäminen ei täten enää kelvannutkaan kummankaan pikkuseuran tavoitteeksi.

Hyvinkääläisten manageri Sami Vanne panikin tuulemaan toden teolla. Pasi Järvisen tilalle Ahmojen luotsiksi pestattiin Ketterää valmentanut Kari Mäkitalo ja pelaajistokin meni 75-prosenttisesti uusiksi. Joukkueen kolmos- ja neloskentistä ei ollut löytynyt edellisvuonna varsinaisia ratkaisijoita, mutta Pasi Ijäs, Pasi Kolppanen, Janne Lehtosalo, Jari Modig, Anssi Tauriainen ja kumppanit olivat kuitenkin olleet luotettavia peruspelureita. Nyt koko konkkaronkan annettiin siirtyä kakkosdivariin, lähinnä Riihimäen Nikkareihin. Tuo nyt ei olisi ollut vielä ratkaiseva menetys, mutta kun lähestulkoon kaikki ne kovimmatkin nimet suuntasivat pois päin Hyvinkäältä. Viime talven parhaan pistemiehensä Kim Ahlroosin peliosoitteesta Ahmat riiteli KalPan kanssa syksyllä pitkään ja hartaasti. Oikeuteen asti asia ei kuitenkaan edennyt hyvinkääläisten uhkauksista huolimatta ja Ahlroos pelasi liigassa.

Ahlroosin lisäksi hyökkääjistä Ahmat jättivät vielä Kouvolaan palannut Mika Soimakallio sekä Jarno Yli-Junnilakin. Puolustuksessa kato oli täydellinen: Sami Siren palasi Diskokseen, Vladimir Kolek siirtyi Saksaan, Sebastian Sulku KalPaan, Janne Tormonen kakkosluotsiksi ja Mikko Outinen matkasi Ruotsiin. Uusia pakkeja olivat puolestaan Kimmo Hyttinen (Haukat), Marko Halonen (Ranska), Antti Ahokas (Hermes), Tomi Uusitalo (Englanti) sekä Ruotsissa pelanneet Petri Kalteva, Petri Koski ja Markku Väisänen.

Kokeneiden kavereiden varaan pantu puolustus toimikin ihan hyvin ja Jarno Ekman sekä FPS:sta siirtynyt Mika Oksa torjuivat ahmamaalilla luotettavasti. Hyvinkääläisten verkkoon tehtiin kauden aikana 153 maalia. Joukkueen ongelmana oli kuitenkin maalinteko: seuran pelipaidan puki kauden aikana ylleen yli neljäkymmentä pelaajaa, mutta kukaan ei saanut tehdyksi kymmentäkään maalia. Runkosarjan maalimäärä (106) oli koko porukan pienin.

Uusia hyökkääjiä oli kyllä sen verran, että olisi voinut kuvitella jonkun heistä onnistuvan. Oli nuorta ja vähän kokeneempaa, mutta ei kulkenut homma kenelläkään. Tulokkaista tehokkain oli PiTasta siirtynyt Janne Vilhunen (3+15). Suurin pettymys taisi kuitenkin olla Pelicansista Hyvinkäälle houkuteltu Jason Melong, joka osui 22 pelissään vain kuudesti. Muita uusia hyökkääjiä olivat Mikko Laine, Erkko Simsiö ja Teemu Telsavaara Kiekko-Espoon junnuista, sekä jo viime kaudella Espoosta Hyvinkäällä piipahtanut Miikka Tamminen. Jarno Mensonen siirtyi Kokkolasta, Tuomas Mäkinen kävi kokeella Titaaneista, konkari Pekka Peltola tuli Saksasta ja Newcastlessa pelannut Markku Takalakin yritti turhaan vakuuttaa taitojensa olevan tallella. Lukuisista yrittäjistä huolimatta Marko Myllymäki oli joukkueen tehokkain pelaaja pistein 7+17.

Ovet Hyvinkään hallilla kävivät jatkuvasti: kesken kauden joukkueen jättivät Lahteen palannut Melong, Ranskaan siirtynyt Ahokas ja Wacoon Yhdysvaltoihin (Mikko Outisen kanssa) matkanneet Uusitalo ja Mensonen. Vuonna 1971 syntynyttä Mensosta voi pitää todellisena kiekkokiertolaisena: hän on edustanut urallaan (kevääseen 2004 mennessä) seitsemää eri divarijoukkuetta, pelannut rapakon takana viidessä eri yhdysvaltalaisjoukkueessa ja neljässä eri liigassa, plus Saksassa, Ranskassa että Norjassa. Pekka Peltolan sopimus irtisanottiin lokakuussa, jonka jälkeen hän jatkoi uraansa Ruotsissa. Takalakin jäi ilman sopimusta, joten loppukauden vahvistuksiksi tulivat vain Hermeksessä ja Haukoissa alkukauden hyökännyt Mika Rautakallio sekä Alpeilta EPS:n kautta Ahmoihin kiertänyt puolustajalegenda Timo Blomqvist. 25-vuotias amerikkalaishyökkääjä Jon Nassoura oli muuten tehnyt Ahmojen kanssa sopimuksen jo alkukesästä, mutta divarissa miestä ei nähty.

Heikko alku koitui valmentajan kohtaloksi. Kari Mäkitalo sai ensimmäisenä luotsina kenkää jo lokakuun alussa, kun Ahmat oli aloittanut kauden seitsemällä tappiolla. Kakkosmies Tormonen valmensi ensin yhden pelin, sitten peräsimestä nappasi kiinni Jokereiden junnuja valmentanut Jari Hiltunen. Kauden keskivaiheilla peli luistikin ihan mukavasti, mutta kun lopussa olisi pitänyt puristaa kiinni eroa takaa-ajettaviin loppui hyvinkääläisiltä puhti täysin.
Ahmat lopetti runkosarjan kahdeksaan peräkkäiseen häviöön.

Mölli Keinoselle kausi UJK:n peräsimessä oli kolmas – ja myös niistä kiistatta vaikein. Uudessakaupungissakin joukkue oli muuttunut jonkin verran, vaikkei kuitenkaan lähimainkaan yhtä rajusti kuin Hyvinkäällä. Puolustuksesta lähtijöihin merkittiin Marko Lausniemi (VaPS), Sami Lehtinen (Lukko-A) ja kymmenen maalia edelliskaudella iskenyt Jarno Suominen. Uusia kotkapakkeja olivat puolestaan Tuomas Rautio (Lukko-A), Santeri Kilkki (K-67), Janne Ansakorpi (Tappara-A), Toni Brigatti (Itävalta) ja vasta 16-vuotias Jaakko Harikkala. Hyökkäyksessä vain Mikat Lainio ja Saari lopettelivat ja muutama muu peluri siirtyi sarjaporrasta alemmas, eikä uusia nimiäkään täten montaa tarvittu. Olle Sildre tuli Tapparan ja Roman Nikitin Lukon junnuista, Teemu Heinonen oli taas edustanut aiemmin TPS:n nuoria.

UJK:n kokoonpano eli jonkun verran kauden kuluessa. Kakkosvahti Petri Vehanen palasi jo alkusyksystä Raumalle, josta toiseen suuntaan lähetettiin taas Sampsa Siivonen. Hyökkääjä Antti Karhula ja puolustaja Jukka Pietilä siirtyivät Uusikaupunkiin Kärppien junnuista melko pian kauden alettua – kumpikin tosin jatkoi sittemmin matkaansa. Karhula pelasi kauden loppuun Ruotsissa, Pietilä ja Jussi Eloranta houkuteltiin puolestaan Hermekseen ja Teemu Heinonen Lukon nuoriin. Vastaavasti TuTossa edelliskauden pelannut Jari Laihi vahvisti Kotkia loppukaudesta.

Kokenut Jari Neuvonen oli sen sijaan jättää leikin kesken. Hyökkääjä ilmoitti helmikuussa keskittyvänsä jatkossa pelkästään opiskeluun, mutta palasi kuitenkin ruotuun karsintoja varten. Runkosarjassa Neuvonen oli tosin tehnyt enää vain kuusi maalia 38 ottelussaan. Myös joukkueen monivuotinen avainpelaaja Marko Väkiparta oli kaukana parhaasta tasostaan: Väkkäri iski tehot 9+13 ja istui rangaistusaitiossakin vain 30 minuutin verran. Joukkueen parhaimmat pistemiehet olivat Petri Tervo (14+12) ja Olle Sildre (13+13).

Ukilaisten maaliero oli 118-161 ja sen pisin voitottomien otteluiden putki kesti kahdeksan matsin verran. Ahmat ja UJK eivät saaneet kunnon pesäeroa toisiinsa kauden aikana. Runkosarjan viimeisessä kohtaamisessaankin joukkueet nahjusivat nolla-nollan. Kirjurit pääsivät matsissa helpolla, sillä jäähyjä kertyi vain neljä, eikä pöytäkirjaan tarvinnut merkitä kuin 13 UJK:n pelaajaa. Tuplanollapelin pelasivat Jarno Ekman (24 torjuntaa) sekä Sampsa Siivonen (34).

Virtanen–Uusikartano–Pärssinen

Pistepörssin kärkikymmenikköön mahtui miehiä peräti seitsemästä seurasta. Hermes otti taulukossa kaksoisvoiton teholaitureillaan Antti Virtanen (29+45) ja Timo Pärssinen (27+33). Kokkolalaisten kivikovan ykköskentän sentteri Aki Uusikartanokin keräsi mukavat tehot 14+36. Virtanen valittiin myös koko sarjan parhaaksi pelaajaksi.

Sarjanousija Diskoksen Pasi Sinikunnas oli pörssikolmosena tasapisteissä Pärssisen kanssa, mutta yhden maalin vähemmän tehneenä. Sinikunnaksen jälkeen maaliverkkoja jyväskyläläisistä pöllytti parhaiten 19 maalia ja 15 syöttöä antanut Pasi Kangas. Miikka Männikkö keräsi tehot 11+34 ja Jyrki Jokinen 12+23. Pörssin neloseksi sijoittui TuTon Ville Mikkonen (21+29). Seurakaveri Tero Forsell (7+35) puolestaan jakoi sarjassa kolmanneksi eniten syöttöjä.

Vuosia farmisarjoja kolunnut Islanders-varaus Matthew Robbins oli kärkiseuran ainoa edustaja kymmenen parhaan sakissa, tehoilla 21+29. SaPKon kokenut Gennadi Kurdin jäi parhaan vahvistuksen tittelistä maalin ja kahden syötön päähän, mutta korvasi moisen pettymyksen ylivoimaisella jäähypörssin voitolla 167 rangaistusminuutillaan...

Joensuulaisten paras pistemies, Janne Turpeinen, sijoittui pistepörssissä kymmenenneksi tehoin 23+21. Turpeiselle paikkoja loivat eniten Mika Karapuu (6+31) ja Jaakko Piirainen (8+22). Kärppien joukkueessa maalintekoon pystyivät neloskentänkin miehet. Robbinsin ohella muutama mies erottui kuitenkin joukosta selvästi. Juha Jokiharju keräsi 32 ottelusta pisteet 16+25. Oululaisten paras maalintekijä oli kuitenkin Jarmo Mäkitalo, joka iski hurjat tehot 22+14 pelaten vain 29 ottelua. Sami Alalauri ja Tomi Harjula iskivät kumpikin 14 maalia ja pakkilegenda Reksa Ruotsalainen keräsi pisteet 8+23.

Maalipörssin voitti 30 täysosumalla toinen kehäkettu; joka viidennellä vedollaan onnistunut FPS:n Jarkko Aaltonen. Erityisesti Aaltosta kirottiin Hyvinkäällä. Alkukaudesta heppu iski Ahmojen verkkoon kaikki FPS:n kuusi maalia, ja tammikuunkin koitoksessa tehoja kertyi 1+3. Virtanen jäi Aaltosesta maalin päähän ja peräti 20 ylivoimakassia täräyttänyt Pärssinen sijoittui tässä listauksessa kolmanneksi. Tehopörssin piikkisijat menivät Pohjois-Pohjanmaalle. Kymmenen sakissa oli kuusi kärppää ja neljä kokkolalaista. Parhaimman lukeman keräsi pistepörssinkin paras puolustaja, 37-vuotias Reijo Ruotsalainen (+25), Hermeksen paras oli Uusikartano (+21). Miinuksia keräsi eniten Joensuun Jussi Kiuru (-19). Ahmojen Petri Koski ja UJK:n Jari Porkka jäivät Kiurusta maalin ja Haukkojen Juha Iso-Herttua kahden päähän.

Jäähypörssissä Kurdinilla ei haastajaa ollut. Kärppien Denis Tsigurov (106) ja Sport-pakki Miika Jämsä (102) keräsivät kuitenkin yli sata jäähyminuuttia. Ahkerasti penkkiä kuluttivat myös Hermeksen Petri Tuomisto (96), Kiekko-Karhujen Miika Haapala (90), Kärppien Kai Tervonen (88) sekä Jussi Salminen (95) ja Jani Uski (89) Pelicansista.

Maalivahtien eliittiin kuuluivat Pasi Nurminen (94,06%), Samuli Peltosara (92,76%) sekä Duane Derksen (92,01%). Peltosaran ja Derksenin väliin kiilasivat prosenteillaan myös Kokkolassa kauden aloittanut Kimmo Vesa ja Kärppien kakkonen Pasi Nätynki, joka pääsi tositoimiin kymmenessä pelissä. SaPKon Ari Luostarinen ja Pelicansin kakkosvahti Sami Lehtinen torjuivat hekin yli 91% varmuudella. Myös jumbokaksikon vahdit Sampsa Siivonen (90,85%) ja Jarno Ekman (90,63%) ansaitsivat kehuja.

Vähän pelanneista vahdeista kovimmat lukemat merkkautti Jan Lundell. Liigavahti pelasi kolme voitokasta ottelua Haukoissa, torjuen kiekot yli 95-prosenttisesti. Nurminen ja Derksen pitivät maalinsa koskemattomana seitsemän kertaa, Sportin Marko Härköselle nollapelejä kertyi viisi ja Vesa sekä Luostarinen nappasivat kaiken kiinni kolmesti. Kokonaisuudessaan sarja koostui hyvistä maalivahdeista ja tiukasta puolustamisesta: yhteensä nollapelejä nähtiin kauden aikana peräti 41. Oikeastaan vain TuTo saattoi harmitella maalivahtipeliään. Ykkösvahti Sami Salokangas oli porukan huonoin, vaikka torjui hänkin kiekot yli 88% teholla.

Itsenäisyyspäivän taisto ja monen tason vahvistuksia

Ulkomaalaisia nähtiin useita, osa tosin käväisi vain pikavisiiteillä. Kärpissä pelasi kanadalaisen Robbinsin lisäksi alkukauden jälkeen Tapparaan siirtynyt venäläinen Oleg Jashin sekä tämän maanmiehet Dmitri Tsvetkov ja kesken kauden hankittu Denis Tsugurov. Maalia vartioi vuosikaudet P-Amerikan farmisarjoissa ja farmien farmeissa kolunnut Duane Derksen. Kiekko-Karhujen Gerald Tallaire (5+13) puolestaan sai kohtuullisista tehoistaan huolimatta potkut ennen joulua ja siirtyi loppukaudeksi Kouvolaan. SaPKossa kiekkoilivat venäläinen Kurdin sekä virolainen Aleksander Fatkullin. 37-vuotias Fatkullin palasi Moskovasta Savoon loppusyksystä, mutta pelasi vain kymmenen ottelun verran. Myös Fatkullinin kausi jatkui Kouvolassa.

Lahteen suuren maailman tuoksua toivat vuoden ja neljän farminfarmiseuran kiertämisen jälkeen kaaneihin palannut McKinnon, Englannista hankittu Poole sekä kesken kauden Hyvinkäältä Ranskan kautta Lahteen kieränyt Melong. Ahmoja edusti yhden ottelun verran myös KalPasta potkut saanut Chad Holloway. Kapteeninsa Vesa Lahtisen marraskuun lopussa yllättäen Lahteen menettänyt Hermes puolestaan hankki peräpäätään vahvistamaan latvialaispakit Sorokinsin sekä Tribuntsovsin. Jälkimmäisen kausi loppui kuitenkin lyhyeen, kun tammikuussa tullut nilkkavamma esti pelien jatkumisen. Kokkolassa käväisi myös latvialaishyökkääjä Valeri Kulibaba, joka kuitenkin pelasi valtaosan kaudesta tehottomasti Vaasassa.

Sportissa miehiä lappasi sisään ja ulos läpi kauden. Vaasalaisten riveissä pelasivat muun muassa Glen Gulutzan, Tim Hogan, Lukossa ja KalPassa kiekkoillut Bogdan Savenko sekä SaiPassakin kääntymässä käynyt Xavier Majic. Lähes parimetrinen kanukkipakki Darren Stolk siirtyi jo syyskuussa Jokereihin ja Majickin jatkoi matkaansa Englantiin jo muutaman pelin jälkeen. Gulutzanin kausi ei lähtenyt liikkeelle läheskään parhaalla mahdollisella tavalla, sillä mies sai heti ensimmäisessä pelissä mailasta silmään ja oli menettää näkönsä. Lopulta hyökkääjä joutui olemaan sivussa kuukauden päivät. Lääkärit arvioivat myös, että hänen on pakko käyttää aurinkolaseja koko elämänsä ajan aina kun ilma on vähänkin kirkkaampi. Kanadalaispuolustaja Hogan puolestaan oli jäähyherkkä, jäi miinukselle 14 maalin verran ja sai komennuksen vilttiketjuun loppukaudeksi.

Jää-Kotkissa kiekkoilivat Rauman Lukon junioreista löytynyt Roman Nikitin sekä taitoluistelun perässä Tampereelle saapunut virolaishyökkääjä Olle Sildre, muutaman ottelun ajan kera veljensä Pellen. Suomalaisin voimin kauden urakoivat läpi vain Diskos, FPS, Haukat ja TuTo.

Runkosarjan yleisömäärissä Kärpät (3986) oli omaa luokkaansa. Seuraavatkin sijat menivät länsirannikolle: Sport (1934) ja Hermes (1820). Kohtalaisiin lukemiin päästiin vielä Joensuussa (1318) ja Lahdessakin (1316). Lähelle tuhatta ylsivät vielä myös SaPKo (910) ja Diskos (885). Forssassa, Turussa ja Uudessakaupungissa keskiarvo alkoi kutosella, Uudellamaan seuroilla ensimmäinen numero oli viisi.

Runkosarjan viimeisellä kierroksilla haettiin jo asetelmia pudotuspeleihin. Hermeksen ja Sportin paikalliskamppailussa Timot Pärssinen ja Vuorinen tappelivat itsensä suihkuun jo ensimmäisen erän puolessavälissä. Samalla kierroksella K-Karhut voitti, kun Kärpät otti peräti seitsemäntoista kakkosta, kaksi kymppiä ja yhden ottelurangaistuksen. Yksi kauden kuumista kamppailuista käytiin kuitenkin jo itsenäisyyspäivänä Vaasassa, kun Kärpät voitti luvuin 0-3. Sportin Hogan ja Kärppien Tsvetkov eivät oletettavasti juurikaan liputuksen syystä piitanneet, mutta onnistuivat silti loihtimaan esiin Kollaan ja Raatteen hengen.

Kuumaa ottelua oli vain minuutti jäljellä, kun parivaljakko nyrkkeili ottelurangaistusten arvoisesti. Ottelun kolmas erä ei muutenkaan jättänyt katsojia kylmäksi: kaksikymppisen aikana vihellettiin yhteensä kolmetoista kakkosta ja edellä mainittujen lisäksi talkoissa kunnostautui vaasalaisten ässälaina Samu Wesslin suihkukomennuksellaan. Vaasalaisten kuumenemisen ymmärtää, sillä suurin toivein kauteen lähteneelle joukkueelle peli oli jo kuudes peräkkäinen ilman voittoa. Hogankin oli juuri toipunut pelikuntoon oltuaan sairaslomalla lähes kuukauden.

Seinä vastassa ja tie pystyssä

Ennen ratkaisupelejä nousuun satsanneet joukkueet olivat vahvistaneet lähinnä hyökkäyksiään: Pelicansiin siirtyi HPK:ssa alkukauden pelannut 260 liigaottelun Tommi Varjonen, Kärppiin muun muassa Lukon kuudenneksi tehokkain Palsola. Myös Kokkolassa rivejä oli vankistettu juuri pudotuspelejä silmällä pitäen: kovaotteinen Jari Suorsa tuli Ilveksestä, Harri Suvanto Kärpistä ja Jussi Eloranta sekä Jukka Pietilä UJK:sta. Pudotuspeleissä Kärpät kohtasi Diskoksen, Hermes TuTon ja Pelicans FPS:n. Turussa herkuteltiin jo kalavelkojen maksulla, olihan Hermes vienyt heiltä kokonaisen ykkösketjun.

Hermes, kuten Pelicanskin, selätti vastustajansa suoraan kolmessa ottelussa, joten tiukin pari olikin yllättäen se jonka piti olla kaikkein selvin. Kärppien ja Diskoksen ensimmäiset kohtaamiset päättyivät niukkoihin 3-2-kotivoittoihin, joissa molemmissa nähtiin ratkaisu vasta päätöserässä. Jos Diskoksen kotivoitto ei jo jotakuta yllättänyt, niin päivää myöhemmin oli sitten astetta kovemman jymypaukun vuoro: kolmannessa ottelussa jyväskyläläiset nimittäin hiljensivät yli neljä tuhatta Raksilaan saapunutta oululaiskatsojaa. Ottelu päättyi Diskoksen hyväksi 3-4, joten jyväskyläläiset siirtyivät ottelusarjassa 2-1-johtoon. Diskoksen kummankin voiton järjestelijänä toimi Saksasta palannut kokenut divarijyrä Tommi Vali, jolle runkosarja oli ollut suhteellisen tehoton.

Yllättävä tilanne vaati Oulussa yllättävää ratkaisua: Risto Dufva sai siirtyä “katsomovalmentajaksi” ja käskyttäjäksi kutsuttiin vanha tuttu Kari Heikkilä. Myös Diskos joutui vaihtamaan valmentajaa, sillä Tuomo Rädyllä oli sopimus Kärppiin seuraavaksi kaudeksi ja tilanne täten kerrassaan kimurantti. Loppukauden ajan Diskosta valmensi Pertti Rastela. Hippokselle saapui peräti 4812 katsojaa seuraamaan neljättä peliä, mikä yllätti täysin järjestäjät, jotka olivat varanneet henkilökuntaa hallille varautuen vähintäänkin puolet pienempään yleisömäärään. Urheilu oli jälleen todistanut yllätyksellisyyttään, vaikka Kärpät sitten ottikin neljännestä pelistä 1-3-pakkovoiton ja voitti viidennen ja ratkaisevan ottelun kotonaan yli seitsemän tuhannen katsojan edessä puhtaasti 4-0.

Kärppien tehomiehinä ottelusarjassa kunnostautuivat kokeneemman kaartin pelurit Sakari Palsola (3+2) ja Jarmo Mäkitalo (3+2). Myös Janne Salpa iski kolme maalia jyväskyläläisten verkkoon. Diskoksen tehokkaimpia olivat Pasit Kangas (2+2) ja Sinikunnas (2+1). Derksen (93,29%) oli hitusen, ehkä ratkaisevan sellaisen, Diskos-kaksikkoa Juha Virenius (91,92%) – Tero Leinonen (90,16%) varmempi. Diskoksen Jussi Passi jäi sarjassa neljä maalia miinukselle.

Hermeksen voittolukemiksi TuTosta merkittiin 6-1, 2-3 ja 6-1. TuTo sai pidettyä kokkolalaisten peljätyn trion varsin aisoissa, sillä tehotroikka osui vain kolmesti. Virtanen keräsi tehot 1+3 ja lukeman –1, Uusikartanolle 1+0 ja –1 ja Pärssiselle 1+0 ja 0. Mutta TuTon turmioksi Hermeksestä nousi esiin nyt uusi tehopari: Jukka Hentunen (3+3) ja vanha divarijyrä Marko Lapinkoski (0+6). Kumpikin jäi peräti seitsemän maalia plussan puolelle, latvialaispakki Sorokins jäi hänkin kuuden osuman verran voitolle.

Vaikka varsinkin kotiotteluiden tulokset olivatkin Hermekselle melkoisen selviä, oli kokkolalaisten kiittäminen myös loistavasti pelannutta maalivahti Samuli Peltosaraa. TuTo sai Peltosaran (95,51%) taakse 89 laukauksestaan vain neljä. TuTo-vahdeista Salokankaan torjuntaprosentti oli 89,29% ja kakkosveskari Mäkitalon 85,25%. Turkulaisten kenttäpelaajista ainoastaan puolustaja Anssi Silfver sai tilastoihinsa kaksi pistettä. Pahimmassa pyörityksessä oli Jani Järvinen, jonka lukemaksi jäi –5.

Myös FPS:n kohtaloksi koitui vastustajan maalin suulle pystytetty tiiliseinä. Palloseura laukoi kiekon kohti Pasi Nurmista 74 kertaa, mutta sai tuuletella maalin merkiksi vain neljästi. Noista neljästä maalista peräti kolme merkittiin Jukka Leikkilälle, joka oli vielä yhden syöttöpisteenkin kerättyään mukana kaikissa joukkueensa maaleista. Ottelut päättyivät lahtelaisille maalein 3-1, 1-3 ja 4-2.

Nurmisen (94,59%) ohella Pelicansin avainmiehenä kunnostautui kokenut Kari Laitinen (2+4, +5). Myös seitsemän muuta lahtelaista onnistui maalinteossa. Laitisen lisäksi omat osuutensa voittivat viidellä maalilla myös Jani Uski, Kimmo Peltonen ja Vesa Lahtinen, joiden muodostama kentällinen oli täten todellista myrkkyä FPS:lle. Palloseuran maalivahtien Timo Järvisen (88,89%) ja Ville Koivulan (78,95%) tilastot jäivät melko vaatimattomaksi. Vaatimattomaksi jäi panos maalitykki Jarkko Aaltoseltakin, joka nappasi turhautuneena sarjan viimeisessä pelissä 27 rangaistusminuuttia.

KalPa piti vielä pintansa...

SM-liigan karsintasarjan ensimmäisellä kierroksella kohtasivat melkoisen tasavahvoiksi osoittautuneet parit. Kuopiossa tulevaan karsintaan oli valmistauduttu jo pitkään ja seura oli tehnyt sitä silmälläpitäen jopa viime hetken hankintojakin. KalPa ja Pelicans eivät tarjoilleet yleisölle kotivoittoja, ennen kuin Mike Legg onnistui lannistamaan lahtelaiset viidennen ottelun jatkoajalla. Ensimmäinen ottelu päättyi Pelicansille 0-1, toisessa KalPa kuittasi tilanteen lukemin 2-3. Seuraavat pelit päättyivät nekin niukasti: 2-4 ja 2-3.

Nurminen pelasi edelleenkin vakuuttavasti lahtelaisten maalilla, torjuen kiekot 92,25% varmuudella. Pelikaaneista tehokkaimpia olivat McKinnon (2+2) ja Poole (1+3). Kaksi maalia tehnyt Laitinen jäi kuitenkin nyt neljä maalia miinukselle. Parimetrinen hyökkääjä Ville Kiiskinen puolestaan nappasi 35 rangaistusminuuttia. KalPa sen sijaan onnistui nimenomaan joukkueena, sillä ratkaisijoita löytyi kaikista ketjuista.

Kärppien ja Hermeksen kohtaamisissa taas kotijoukkue oli rautaa. Kumpikin voitti ensimmäisen kotikamppailunsa selvästi: Oulussa ottelu päättyi 8-3 ja Kokkolassa 4-1. Kolmatta peliä joukkueet tahkosivat huomattavasti tasaisimmissa merkeissä. Ottelua ehdittiin pelata 106 minuuttia ja 21 sekuntia, ennen kuin Kärppien Matthew Robbins onnistui ratkaisussa tehden 3-2-osuman. Myös neljäs peli meni jatkoajalle, mutta nyt voiton korjasi 5-4-lukemilla Hermes. Viides peli ei enää mennyt jatkoajalle kahden aiemman kamppailun tavoin, vaan Kärpät katkaisi väsyneen Hermeksen selkärangan jo toisessa erässä. Ottelu päättyi lopulta Kärpille 6-2.

Hermeksen tehomiehinä ottelusarjassa kunnostautuivat jälleen tutut miehet: Pärssinen (2+6), Virtanen (5+2), Uusikartano (0+5) ja Hentunen (4+0). Sen sijaan Lapinkoski ei nyt saanut pistettäkään ja jäi kuusi maalia miinukselle. Latvialaisvahvistus Tribuntsov puolestaan onnistui kolmessa pelissä häviämään osuutensa seitsemällä maalilla ennen kuin sai vilttikäskyn. Hermeksen Peltosara torjui edelleenkin hyvin (92,26%), vaikka varavahti Juuso Riksmanille (79,49%) kertyikin minuutteja kaikkiaan kolmessa ottelussa. Derksen pelasi puolestaan täydet minuutit ja vielä hivenen Peltosaraa paremmin tilastoin. Kenttäpelaajista tehokkaimpia oululaisia olivat Mäkitalo, Palsola ja Robbins.

Karsintojen toisessa, eli viimeisessä, vaiheessa KalPa-pelurien kokemus oli lopulta liikaa oululaisille. Avauspelissä Sebastian Sulku, Mikko Konttila ja Sami Simonen veivät KalPan jo selvään 3-0-johtoon, joten Reijo Ruotsalaisen ylivoimamaali päätöserässä oli enää laiha lohtu. Kaksi päivää myöhemmin samat 3-1-numerot vilkkuivat kuitenkin oululaisten eduksi. Huippuvireessä pudotuspeleissä ollut Jarmo Mäkitalo viimeisteli ottelussa kaksi maalia. Kevään neljässätoista ratkaisumatsissa mies iski yhteistehot 10+6. Pelaajille ei paljoakaan palautumisaikaa jäänyt, kun jo seuraavana päivänä kiekkoiltiin taas. Kuopion perjantai-illan trilleri venyi aina iltamyöhään asti. Jatkoajalle ottelu päätyi joukkueiden johdettua vuoron perää. KalPan Legg tasoitti ottelun vain viitisen minuuttia ennen päätöstä, mutta ottelun sankari oli Petro Koivunen, joka huudatti Niiralanmonttua tekemällä jatkoaikamaalin reilun puolentoista tunnin pelaamisen jälkeen. Duane Derksen torjui maratonottelussa 44 kertaa.

Liigapaikan kohtalo ratkesi sitten sunnuntaina Oulussa. Timo Mäkinen vei KalPan johtoon vain kahdeksantoista sekuntia ennen ensimmäisen erän päättymistä. Robbins nostatti täynnä olleen hallin oululaistoiveita heti toisen erän alkuun, mutta Legg vei kuopiolaiset uudelleen johtoon ennen kuin Raksilassa oli ehditty vielä edes hiljentyä. Santeri Immonen lisäsi vielä eroa ylivoimalla, eikä Tomi Harjulankaan maali auttanut enää Kärppiä. Ottelu päättyi 2-4 ja Risto Kermisen luotsaama KalPa säilytti liigapaikkansa voitoin 3-1. Kovasti liigapaikkaa tavoitelleet oululaiset harkitsivat tiettävästi jopa sarjapaikan ostamista KalPalta, mutta miljoonasuunnitelma haudattiin.

KalPan parhaimmistoa karsintasarjassa olivat kenttäpelaajista hyökkääjät Mikko Konttila (4+2) sekä Aleksander Kuzminski (2+4). Legg sai kauden mittaan osakseen rutkasti kritiikkiä, mutta sai nyt paljon anteeksi iskettyään neljä tärkeää maalia. Petro Koivusen kolmesta maalista kaksi oli voitto-osumaa. Savolaisten vahvistuksista Lars Ivarsson jäi viisi maalia plussalle, Timo Mäkinen, Sami Simonen ja Ville Jokinen puolestaan nahinoivat kukin 33 minuutin arvoisesti karsinnoissa. Kimmo Kapanen (91,30%) hoiti myös oman tonttinsa KalPan maalinsuulla kunnialla.

Kärpistä Mäkitalo iski yhdeksässä pelissä seitsemän maalia ja syötti niitä vielä neljä. Tehoja keräsivät myös Palsola (2+7), Robbins (5+3), Pekka Virta (3+3), Jari Laukkanen (2+4) ja Reijo Ruotsalainen (1+5). Kai Tervonen istui rangaistusaitiossa kaksikymmentä minuuttia, mutta saalisti myös oululaisten parhaan teholukeman (+6). Toinen kokenut pelimies, Jarno Miikkulainen, sen sijaan jäi neljä maalia tappiolle. Derksenin torjuntaprosentti oli 92,40%.

...kuten myös Ahmat ja UJK

Divarin karsinnoissa puolestaan Ahmat sai vastaansa historian ensimmäisen kakkosdivarikautensa pelanneen KooKoon ja UJK kohtasi legendaarisen KooVeen. Karsintoihin selviytynyt kaksikko oli sijoittunut ylemmän jatkosarjan etelälohkossa ykkös- ja kakkossijoille, KooVee kaksi pistettä KooKoon edelle. Pudotuspeleissä tamperelaiset höykyttivät ensin Ketterää (10-3 ja 1-5) ja sitten Junkkareita (12-2 ja 3-6). KooKoo joutui astetta tiukemmalle, vaikka selvitti sekin karsintasarjan paikkansa neljässä ottelussa. Paikallisvastustaja Titaanit kaatui ensin 4-2 ja 3-6, seuraavaksi Raahe-Kiekko 4-5 vasta jatkoajalla ja sitten kotona 7-4.

Tilanne ei ollut divariseurojen kannalta kovinkaan herkullinen. Varsinkin Ahmat oli rämpinyt lähes koko kevään ja menettänyt rutkasti pelaajiaan. Vastaavasti KooKoo oli saanut hyvän hengen päälle ja vahvistanutkin vielä viime hetkillä joukkuettaan: Gerald Tallaire tuli Joensuusta, Aleksander Fatkullin SaPKosta ja Mika Johansson kakkosdivarin WHT:stä. Kouvolalaisilla oli jo ennen viime hetken vahvistuksiakin kasassa huomattavasti kovempi jengi kuin se, mikä edelliskaudella oli kontannut divarissa. Menetyksiä oli vain maalivahti Sami Heikkinen (Haukat) ja Arto Ylisaari (Raahe-Kiekko).

Edellä mainittuja lukuun ottamatta pudonneesta joukkueesta Kouvolaan jäi kymmenkunta parasta pelaajaa, muut saivat palata vielä junnuihin tai jatkaa uraansa muissa alemman sarjan joukkueissa. Uusiksi pelaajiksi hankittiin sekä paluumuuttajia että konkareita: Mika Soimakallio palasi Ahmoista, Jani Nivala Titaaneista ja Olli Ravi AaKoosta. Vahvistuksia olivat myös Marko Tissari ja Pasi Vuorela (Titaanit), Tomi Tervala (Pelicans), maalivahti Petteri Kokki (TuTo) sekä 35-vuotias virolaishyökkääjä Mihail Korshunov.

Ahmojen ja KooKoon välisessä ottelusarjassa kotietu piti ensimmäisten pelien ajan. Ahmat voitti ensin 5-2 ja KooKoo tasoitti sitten kotonaan voitot luvuin 4-2. Kolmannen pelin vieraissa maalein 3-4 voittanut KooKoo pääsi näin yrittämään nousun varmistamista kotihallissaan yli kolmen tuhannen katsojan edessä, mutta Ahmat tasoitti sarjan voittamalla jännäriottelun 3-4. Ratkaisevan viidennen kohtaamisen Ahmat voitti puhtaasti 3-0 ja säilytti täten tyylikkäästi sarjapaikkansa. Parivaljakon taisto oli kuitenkin äärimmäisen tiukka ja jännittävä, viimeisessä matsissakin Ahmat sai ratkaisun aikaan vasta päätöserän lopussa.

Ahmojen Marko Myllymäki (3+2) ja KooKoon Tallaire (1+4) keräsivät kumpikin viisi tehopistettä. Neljään ylsivät Ahmoista Jussi Tapola ja Janne Vilhunen sekä KooKoosta Soimakallio, Johansson ja Antti Kiljunen. Aiemmin divarissa kovia tehoja latonut Korshunov sen sijaan keskittyi karsintasarjassa lähinnä jäähyilyyn. Välivuoden kotimaassaan pelannut virolaissentteri otti 16 rangaistusminuuttia viidestä pelistä. Nahisteluseuraa KooKoon vahvistukselle tarjosivat Ahmoista Ari Nurminen (18 minuuttia) ja Mikko Laine (14). Ahmoista Timo Blomqvist ja Mika Rautakallio jäivät viisi maalia plussalle. KooKoon Jari Kaksonen, Tomi Tervala ja Jani Leinonen puolestaan jäivät saman verran miinukselle.

Toisen otteluparin ratkaisuottelussa yleisömäärä oli lähes kymmenen kertaa pienempi kuin mitä Kouvolassa oli nähty, mutta jännitystä riitti silti. KooVeen hyvä menestys oli ehkä pienoinen yllätys, sillä se oli kuitenkin heikentynyt selvästi siitä, millä joukkueella se putosi divarista. Joukkueeseen jäi vain kymmenkunta pelaajaa, hekin lähinnä nuorimmasta päästä. Joka pelipaikan ykkösmiehet suuntasivat muualle; maalivahti Timo Leinonen siirtyi Ruotsiin, puolustaja Kimmo Saarinen Englantiin ja hyökkääjä Jarno Suokko Tanskaan. Kokeneet Petri Sullanmaa ja Jari Kanervistokin lopettelivat ja muut kakkosdivarin seurat veivät miehistä kentällisen.

KooVeen hankinnoista kokenut puolustaja Pekka Hilden siirtyi Mäntästä ja Petri Murtovaara palasi Englannista. Kaikki uusista pelaajista muut olivat oman kaupungin nuorukaisia: Juuso Heinisuo, Timo Härmä ja Toni Juselius tulivat Ilveksen junnuista, Janne Salonen ja Sami Ahmavuo Tapparasta ja Harri Kurikka sekä Kimmo Salmi KooVeen omista nuorista.

Tässäkin parissa nousua yrittänyt joukkue siirtyi 2-1-johtoon, mutta jäi lopulta kakkoseksi. Sarjan ensimmäisessä pelissä Tampereella UJK oli vahvempi maalein 2-4, mutta seuraavat kaksi päättyivät KooVeelle niukasti (3-4 ja 1-0). Kaksi viimeistä kamppailua veitsi kurkullaan pelannut UJK voitti jatkoajalla: 4-3 ja 4-5. Neljännessä ottelussa ratkaisu venyi aina toiseen jatkoerään asti. Uusikaupunkilaisten sarjapaikan pelastaneen jatkoaikamaalin iski puolestaan Olle Sildre.

Jää-Kotkien tehotrion muodostivat Roman Nikitin (4+2), Jari Neuvonen (1+4) ja Sildre (2+2). Tamperelaisille maaleja juonivat Timo Mäkinen (4+2), Juuso Heinisuo (2+3) ja Harri Laihonen (2+2). KooVeesta Petri Murtovaara, Jari Harjumäki ja Antti Jokinen jäivät viisi maalia plussalle, mutta vastaavasti Pekka Hilden jäi saman verran ja Sami Ahmavuo vielä maalin enemmän miinukselle. Ottelusarjan kuumaverisin pelaaja oli UJK:n Janne Ståhl 41 jäähyminuutillaan. Hilden otti kymmenen minuuttia vähemmän.

Mitalirikas vuosi Leijonille

A-maajoukkueen ja divarimiesten osalta vuodesta ei jäänyt suuremmin kerrottavaa. Vuorossa oli toki olympialaiset sekä MM-kisat, joissa molemmissa Leijonat ylsi upeasti mitaleille. Tästä jutusta tuttuja nimiä ei kuitenkaan noissa karkeloissa esiintynyt kuin yksi: Latvian yhdeksänneksi sijoittuneessa joukkueessa nimittäin puolusti Hermeksessä hyviä otteita ennen loukkaantumistaan esittänyt Aigars Tribuntsov (5.0+0). B-sarjan kisoissa Viro sijoittui kolmanneksi ja ylsi näin jatkokarsintoihin. Joukkueen tehokkain pelaaja oli KooKoossa urakoinut Korshunov, joka keräsi seitsemästä pelistä pisteet 2+3. B-maajoukkueemme puolestaan pelasi kauden päätteeksi Pietarin viiden maan turnauksessa. Divarimiehistä mukana olivat Hermeksestä Virtanen (1+0) ja Pärssinen (0+0), sekä Diskoksen Miikka Männikkö (0+1).

Vuosi oli suomalaiskiekkoilulle muutenkin harvinaisen voittoisa. 20-vuotiaiden leijonajoukkue voitti upeasti kultaa kotikisoissaan ja palautti täten uskoa suomalaiseen juniorityöhön – olihan ikäluokan edellisestä mitalista vierähtänyt aikaa jo kymmenen vuotta. Tappioitta kisat selvittäneeseen Hannu Kapasen ryhmään toiseksi korkeimmalta sarjatasoltamme mahtui neljä nuorta. Hermeksestä peliaikaa hakenut Niklas Bäckström oli tähtivahti Mika Norosen varamies ja pelasi kisoissa kaksi alkulohkon matsia: Saksaa vastaan hän piti nollan, päätösmatsi Tshekkiä vastaan päättyi 5-5. Tshekki nousi tuossa ottelussa tasoihin kahden maalin takaa. Bäckström oli satuttanut nilkkansa alkuverryttelyssä, mutta pelasi ottelun alusta loppuun ja tuo tasurikin riitti Suomelle lohkovoittoon.

Kenttäpelaajista mukana divarimiehistä olivat Timo Seikkula, Timo Ahmaoja ja Ilkka Mikkola. Kisoihin asti TuTossa hyökännyt Seikkula teki turneen aikana kolme maalia. Diskoksessa vastuuta saanut Timo Ahmaoja ja Kärppien Ilkka Mikkola muodostivat puolestaan varman pakkiparin. Lähes koko joukkueen pakisto olikin käynyt kauden aikana divarissa pitämässä pelituntumaa yllä: Marko Kauppinen (2 peliä Diskoksessa), Tomi Källarson (3 Pelicansissa), Ari Vallin (2 Hermeksessä). Hyökkääjistäkin lisää peliaikaa olivat hakeneet alhaalta Johannes Alanen (6 Hermeksessä) ja Tomek Valtonen (6 K-Karhuissa). Loistokauden Kärpissä pelannut Kimmo Koskenkorva ei pystynyt vakuuttamaan maajoukkuevalitsijoita harjoitusotteluissa, kuten eivät seurakaveri Teemu Virkkunen tai Hermeksen Teemu Aaltokaan.

18-vuotiaat voittivat puolestaan hopeaa Ruotsin EM-kisoissa. Turnaus oli äärimmäisen tasainen, sillä peräti neljä seuraa sijoittui tasapisteisiin ja lopullinen järjestys selvisi vasta tarkkojen maalierolaskelmien jälkeen. Jukka Rautakorven ja Kari Makkosen valmentamassa joukkueen kuopuksena pelasi FPS:n piskuinen Jouni Kulonen, joka tosin jäi turnauksessa tehoitta. HIFK-pakki Mikko Jokela valittiin puolestaan kisojen parhaaksi pakiksi. Jokela käväisi pelaamassa ennen kisoja kuusi matsia Hermeksessä. TuTon Joni Aurasuo ja Jääkotkien Jaakko Harikkala saivat kumpikin tililleen kolme ikäluokan harjoitusmaaottelua.

Väli-ikäluokillekin riitti ohjelmaa talveksi. 19-vuotiasta koottu joukkue pelasi kauden aikana kahdeksan ottelua. Miikka Männikkö (4. 6+2) ja Teemu Virkkunen (7. 2+5) olivat sen parhaat pistemiehet. Jaakko Harikkala (8. 1+3) kuului puolestaan 12 matsia pelanneiden 17-vuotiaiden vakiokalustoon, myös Jouni Kulonen mahtui vielä ikänsä puolesta porukkaan ja pelasi kolme ottelua. Lahjakas Jari Viuhkola kuului hänkin nuorisomaajoukkueiden runkomiehiin, muttei mahtunut vielä Kärppien edustukseen. Chicago Blackhawks varasi kesällä Viuhkolan numerolla 158. Muutaman pelin Joensuussa pelannut Ilveksen Tomek Valtonen varattiin taas Detroitiin (56.) ja Kokkolassa käväissyt Mikko Jokela New Jerseyhin (96.). Yhteensä tilaisuudessa varattiin suomalaisia kaksitoista kappaletta.

» Lähetä palautetta toimitukselle