TAP - LUK
TOR - WSH 2.30
MTL - ARI 2.30
COL - MIN 4.30
VGK - NSH 5.00
ANA - STL 5.00
VAN - CAR 5.30

96-97 – Alempi jatkosarja ja karsinnat

MESTIS / Artikkeli
Putoajia riitti, mutta yllättäen myös nousijoita löytyi maksimimäärä. Diskos jyräsi divariin, kuten teki myöskin jännitystä kansalle tarjoillut Sport.

Alemman jatkosarjan kahdeksalle joukkueelle ei kovin suuria mahdollisuuksia enää suotu: suora säilyminen oli varmaa vain sijoittumalla ykköseksi tai kakkoseksi. Kolmas sekä neljäs saivat vielä karsia ja muille heilutettiin vain kättä takavalojen kajon kaikotessa. Niukasti – vain pisteen erolla – alempaan kastiin jämähtänyt SaPKo oli omaa luokkaansa heikompien seurassa, vaikka joukkueen runkopuolustajiin lukeutuneet Kettunen ja Partanen eivät enää keväällä savolaisten vahvuuteen kuuluneetkaan. Gennadi Kurdin vähensi jäähyilyä ja lisäsi pistetahtiaan (20 pistettä 13 pelissä) johdattaen Pallokerhon yhteentoista voittoon. Puolustaja Jukka Laamanen saalisti myös kovat pisteet; 13 pelissä 3+14. Vain yhden jatkosarjan pelin hävinnyt ja 24 pisteellä tiliään lihottanut SaPKo sai koko kaudesta kasaan 56 pistettä. Jatkosarjan osalta sen maaliero oli 77-39 ja koko kaudelta 172-144.

Toinen sarjasopimuksensa tässä vaiheessa uudistanut joukkue oli seitsemän pistettä savonlinnalaisista jäänyt UJK. Se oli jatkosarjan toiseksi paras joukkue, keräten 14 ottelusta 19 pistettä. UJK:n asetelmat alempaan jatkosarjaan lähdettäessä eivät olleet parhaat mahdolliset. Syksyllä paljon pisteitä torjunut Kauhanen oli nimittäin kutsuttu Lukon palvelukseen, kuten Sami Torkki, Mika Julkunen ja kaikki lyhytaikaiset lainatkin. Korvaajaksi maalinsuulle raumalaisjunnuista saatu nuori Petri Vehanen ja ykkösvahdiksi noussut Tapio Karhu selvittivät kuitenkin urakkansa erittäin hvyin. Ugilaisten ratkaisijoihin kuului hyvin torjuneiden maalivahtien lisäksi juonikas kaksikko Marko Väkiparta (9+10) – Jari Neuvonen (5+12). Apuja hyökkäyspäähän toi myös lopettamispäätöksensä pyörtänyt Mika Lainio, joka keräsi 13 matsistaan tehot 5+6. UJK:n kauden yhteissaaliina oli 49 pistettä maalierolla 166-144.

Myös seuraavat sijat pysyivät pääosin samoilla joukkueilla kuin runkosarjassa. Titaanit oli jatkosarjaan lähdettäessä Kiekko-67:n edellä maalieronsa turvin, mutta 17 pisteellä tiliään lihottanut turkulaisjoukkue nousi nyt kotkalaisten edelle. K-67 oli heikentynyt alempaan sarjaan jäämisen myötä entisestään, mutta pystyi nyt tekemään tarvittavat maalit – omassa päässähän joukkueella ei ollut suurempia vaikeuksia ollut syksylläkään. TPS oli nostanut jälleen lainamiehiään takaisin juniorijoukkueisiinsa kevään ratkaisupeleihin ja liigaedustukseen K-67:sta kelpasivat maalivahti Lecklin ja hyökkääjä Teemu Elomo. Jani Tuominen siirtyi puolestaan Lukkoon, Marko Mäkinen K-Espooseen ja Arto Vuoti Itävaltaan. TPS:ssä sivuraiteille joutunut maalivahti Fredrik Norrena taas pelasi loppukauden Tukholman AIK:ssa. Turkulaisten onneksi maalivahti Pekka Mäkitaloon oli kuitenkin luottaminen ja junnuista hätiin nostetut kenttäpelaajatkin onnistuivat joten kuten. Neljässätoista pelissä Kiekko-67:n verkkoon tehtiin vain 44 maalia.

Turkulaisten tehoista vastasi 15 maalia iskenyt parivaljakko Sami Salonen – Tuomas Jalava; joukkueensa tehokkaimmat myös runkosarjassa. Ehkä mielenkiintoisin nimi Kiekon roosterissa oli kuitenkin 17-vuotias ukrainalainen Ruslan Fedotenko. TPS:n junnuihin tullut isokoinen laituri nousi loppusyksystä divariporukkaan ja kasasi 22 pelistä tehot 4+3. Sittemminhän Fedotenko nousi aina NHL:n runkopelaajien joukkoon. Turkulaisten kauden saldoksi merkittiin 44 pistettä maalierolla 135-137.

Kotkassa joukkue ei ollut kokenut menetyksiä alempaan kastiin jäämisestä huolimatta, joten sen arveltiin taistelevan tosissaan jopa suorasta säilymisestä. Ainoita pelaajamuutoksia oli Kim Vähäsen siirtyminen KalPaan ja puolustaja Pasi Eväskosken värvääminen apuihin AaKoosta. Keväästä muodostui kuitenkin yllättävän vaikea, sillä maalihanat sulkeutuivat monelta pelaajalta kauden edetessä. Esimerkiksi runkosarjan 29 pelissä kaksikymmentä maalia iskenyt nuori Tatu Kattelus onnistui jatkosarjassa vain neljä kertaa, vaikka vastassa piti nyt olla heikompia joukkueita.

Suurempaa huolta kotkalaisilla ei kuitenkaan keväänkään aikana ollut, sillä eroa takana oleviin joukkueisiin oli turvallisen tuntuisesti eikä kolmannen sijan menettämisestäkään seurannut mitään konkreettisia seurauksia. Titaanit sai 14 lisäpistettä, eli yhteensä pojoja kertyi kaudesta 41. Joukkueen maaliero pysyi kuitenkin niukasti negatiivisena (153-158), vaikka maalivahti Marko Suvelo (91,15%) jatkoikin hyviä otteitaan läpi kauden. Kenttäpelaajista heikkotempoisemmat kamppailut sopivat runkosarjaa paremmin muun muassa Ruotsin kakkosdivarista kauden kynnyksellä löydetylle 26-vuotiaalle kanadalaishyökkääjä Mark Zdanille, joka tehtaili jatkosarjassa pisteet 9+14.

Tie vie

Neljän surkimuksen joukossa ei kummempia tapahtunut. Eikä oikeastaan odotettukaan tapahtuvan; olihan ero karsintaan oikeuttaviin paikkoihin jo ennalta tiedetty liian suureksi. 12 pisteen PiTa ja 14 pisteen KooVee pitivät sijansa loppuun asti. 31 pistettä kaudesta kerännyt PiTa jäi karsintaviivasta lopulta pari pistettä lisää, eli kymmenen pisteen päähän. Sen maaliero oli 142-178, pisteen vähemmän tilastoineen KooVeen lukemat olivat 137 ja 199.

PiTan kevään ensimmäisenä tehtävänä oli haalia riveihinsä uusia miehiä. Kokenut puolustaja Jari Rosenberg jätti helsinkiläisseuran löydettyään uuden työnantajan Saksan divarista, Jari Ikonen siirtyi Ahmoihin ja lainapelurit palailivat lähtöosoitteisiinsa. Roland Carlssonin jatkamisesta ehdittiin jo elätellä toiveita, mutta sitten HIFK-pakki saikin kutsun Lukkoon. Loppukaudesta PiTan paidan pukivat ylleen uusina miehinä muun muassa vanha tuttu Pertti Puujalka, HIFK-junnujen puolustaja Marko Lehtinen ja Janne Vilhunen sekä TuusKissa syksyn pelannut Reijo Kuusela, joiden avulla kahden kauden divarivisiitti saatiin kunnialla loppuun.

Tamperelaisten Jarno Suokko lihotti henkilökohtaista pussiaan tilastomerkinnöin 5+14 ja oli alemman jatkosarjan pelaajista koko kauden tehokkain. Tampereella joukko oli harventunut kauden edetessä, joten harvat riveihin jääneet halukkaat pelimannet saivat Suokon tavoin runsaasti vastuuta. Jyrki Silius joutui lopettamaan uransa nivusvamman johdosta, myös Jyrki Rantala ja Mikko Varnala jättivät kauden kesken. Männikkö, Rahkonen ja lyhytaikaisemmat lainat pelasivat puolestaan kauden loppuun Tapparassa. Pluspuolelle kirjattiin kaukaloon loppusyksystä palannut Jari Kanervisto, Harri Laihonen ja liuta Vireestä, KaVasta tai muista kakkosen seuroista värvättyjä hätäapumiehiä. Vaikka tamperelaisryhmä ei lopulta kummoinen ollutkaan, niin historiaa KooVeen ja KooKoon jatkosarjan kamppailussa kuitenkin onnistuttiin tekemään: Johanna Kuismasta tuli nimittäin ensimmäinen näin korkealla sarjatasolla viheltänyt naislinjatuomari.

Lähtö odotti väistämättä myös KooKoota, jolle kausi oli kahdeskymmenes divarissa. KooKoo sai jatkosarjasta kasaan vain yhdeksän pistettä, mutta onnistui sentään jättämään jumbosijan taakseen – lohtu se on laihakin lohtu. Vastuun KooKoon luotsaamisesta oli loppukaudeksi ottanut seuran ex-molari Veli-Pekka Reijasalo. Valmentajan vaihto pilasi myös Olli Hietasen suunnitelmat, joiden mukaan hän olisi palannut vielä kaukaloon 50-vuotisjuhliensa kunniaksi. Vahvistuksia Kouvolassa ei nähty keväänkään aikana; tuhlaaminen olisi ollutkin turhaa, sillä olihan putoaminen käytännössä varmistunut jo sarjan ensimmäisen kolmanneksen tappioputken aikana. KooKoon 19 pisteen kausi koostui lopulta 117 tehdystä ja 242 päästetystä maalista, jotka olivat huonoimmat lukemat sarjassa. Ketterä jäi kouvolalaisten taakse yhden pisteen turvin. Sen maalieroksi jäi 135-239 – jatkosarjassa imatralaisten verkko soi keskimäärin 6,2 kertaa jokaisessa ottelussa. Titaaneiden kanssa Ketterä kiekkoili harvinaisen 9-9-tasapelin

Ketterä sai siis jälleen kerran tuntea viimeisen sijan fiilikset – tällä kertaa vieläpä vailla mitään toivoa säilymisestä karsintojen kautta. Jos Kouvolassa olikin ollut valloillaan luovutusmielialaa, niin sitä löytyi myös kosken kaupungista. Ruotsalaisflopeista päästiin eroon, mutta myös joukkueen parhaimmistoon kuuluneet Uusitalo, Liukka ja Engman jättivät Imatran ja suuntasivat Englantiin. Mika Kauppinen puolestaan pelasi loppukauden SaiPassa. Jotta kokoonpano saatiin kasaan, oli joitakin pelaajiakin hankittava. PePossa kauden aloittanut Jouko Viljakainen teki paluun divariin, maalivahti Janne Harinen tuli Mikkelistä ja Marko Koski sekä Tommi Flinck Porin Kiekko-Salamoista. Kuten arvata saattaa, ei imatralaisten tahti moisten siirtojen jälkeen ainakaan parantunut. Nyt vastassa piti olla heikompia joukkueita, mutta neljästätoista alemman jatkosarjan pelistään Ketterä voitti yhden ja ylsi tasapeliinkin vain kertaalleen. Ketterän kauteen mahtui kaksi kahdentoista matsin voitotonta putkea.

Zdan, Suokko, Väkiparta ja Kurdin jatkosarjan kovina niminä

Alemman jatkosarjan tehokkain pelaaja oli Titaanien Zdan, joka tuplasi neljässätoista pelissä koko kauden saldokseen lukemat 17+29. Viisitoista lisäpistettä kirjannut Jarno Levonen (20+29) pysyi kuitenkin koko kauden listauksessa kanadalaishyökkääjän edellä kotkalaisten tehopelurina. Kaksikko oli kova luu myös jäähypörssissä: Zdan istui 126 ja Levonenkin 113 minuutin verran. Marko Toivola (15+20) ja Tatu Kattelus (24+8) kuuluivat puolestaan Titaanien hiipujiin. Koko kauden pelit huomioiden Kattelus pysyi kuitenkin poppoon maalikunkkuna ja pörssiykkösenä pysyi KooVeen Jarno Suokko. Hän keräsi jatkosarjasta tehot 5+14 ja koko kaudesta 17+35. Seuraavaksi tehokkain tamperelainen, Timo Mäkinen, sai juuri ja juuri kasaan puolet Suokon tehoista.

SaPKo jyräsi jatkosarjassa vahvasti – ja erityisesti niin teki sen ykköskenttä. Kurdin saalisti tehot 8+12 (koko kaudesta 16+28), Harju-Jeanty 7+15 (19+24), puolustaja Laamanen 3+14 (5+31) ja Jori Kokkonen 4+13 (12+23). Tommi Tarvaisen tehot katsoivat kauden edetessä, mutta miehelle kirjattiin kaudesta silti mukavat 19 maalia.
Reino Soijärvikin osui viisitoista kertaa ja puolustaja Risto Laitisen tehot olivat 8+20. Kurdinin kauden jäähymääräksi puolestaan merkittiin 163 rangaistusminuuttia. UJK:n Marko Väkiparta piti hyvän tahdin yllä läpi kauden. Yhdeksällätoista pisteellä (9+10) pussiaan lisänneen Väkkärin kauden saldoksi jäi tehot 20+20 ja 81 rangaistusminuuttia. Viisi maalia ja kaksitoista syöttöpinnaa jatkosarjasta kerännyt Jari Neuvonen kiilasi UJK:n sisäisessä listauksessa kakkossijalle yhteispistein 11+20 niukasti ennen Petri Tervoa (21+9), Janne Ståhlia (10+19) ja puolustaja Jarno Suomista (10+17).

Ketterän kevään ahnain oli viime hetkillä hätiin kutsuttu Jouko Viljakainen (6+9). Viljakainen ehti kuitenkin pelata kaudesta vain kahdeksantoista ottelua, joten Matti Tiainen (17+21) pysyi selvästi kärjessä koko vuoden osalta. Kiekko-67:n tehoparina hääri läpi kauden kaksikko Salonen–Jalava. Jatkosarjassa miesten tehot olivat 9+7 ja 6+10, koko kaudesta 20+17 ja 15+20. Mikko Markkanen iski turkulaisille viisitoista maalia – mutta sai lisäksi vain kolme syöttöpistettä. Vesa Pietarisen pelattua vain yhden jatkosarjan pelin nousi kouvolalaisten pistekärjeksi Jani Luoma-aho (13+23). Kevätpuoliskon tehokkain KooKoo-peluri oli Janne Harjula (5+9 ja koko kaudesta 14+19). PiTan selvänä ykkösenä pysyi Harri Kuusniemi (14+22), vaikka Petri Lehtinen ottikin oivan loppukirin (7+8 ja 12+12).

Maalivahtien ykkönen oli lähes täydet minuutit urakoinut Suvelo. Titaanivahdin torjuntaprosentin (91,15%) jakoi kevään ajan Turussa vastuuta kantanut Pekka Mäkitalo. K-67:n syysvahvistusten lisäksi yli 90% varmuudella torjui SaPKon Seppo Aksilakin. UJK:n Tapio Karhu (89,37%) nousi niukasti Lukkoon siirtynyttä Timo Kauhasta paremmaksi ja vahvasti esiintyi myös KooVeen Timo Leinonen (89,71%). KooKoon joukkueesta ei monellekaan pelaajalla voinut puhtaita papereita myöntää, mutta tilanteen huomioon ottaen lähes kaikki pelit pelanneen Sami Heikkisen (88,32%) suoritus oli jopa kiitettävän hyvä. Petri Engman torjui Ketterän paidassa 31 pelissä 88,69% varmuudella.

Täysi vaihtuvuus

Divarin karsintaottelut ratkaistiin paras kolmesta –systeemillä. Titaanit sai vastaansa Diskoksen, jonka kausi oli ollut erittäin vakuuttava – jyväskyläläiset voittivat kakkosdivarin itälohkossa kaikki 36 peliään murskaavalla maalierolla 407-56. Pudotuspeleissä Diskos pudotti puhtain 2-0-voitoin sekä PePon, Karhu-Kissat että HeKin. Vaikka kyseinen lohko ei varmasti ollutkaan sarjan kovatasoisin, oli Diskoksen ylivoima lähes käsittämätöntä –
olihan divarista putoaminen vienyt jyväskyläläisiltä lähes kaikki vanhat pelimiehet. Kovasta uusiutumisesta kertoo sekin, että ainoa porukassa jatkanut vakiopakki, Mika Kero, siirtyi kesken kauden PePoon. Suurikaan muuttuvuus ei kuitenkaan tuntunut juuri Diskosta haittaavan

Maalilleen Diskos sai kaksi palaajaa. Tero Leinonen suuntasi Jyväskylään Mikkelistä ja Juha Vireniuskin pani hokkarit jalkaan. Toinen kovan luokan comeback-pelaaja oli 34-vuotias konkaripakki Vesa Kuha. Sami Ilvonen tuli Diskokseen SaPKosta, Pekka Kärkkäinen Lukon nuorista, Pasi Nielikäinen Nivalasta ja kokenut Markku Rantanen kesken kauden Jämsästä. Joukkueessa jatkaneet Pasi Sinikunnas, Antti Jämsen ja Mikko Rantala muodostivat joukkueen supertehokkaan ykköskentän, mutta hyvää taustatukea antoivat myös JYP:n nuorista siirtyneet Jussi Poikolainen, Mikko Kunttu, Jouni Linnavuori ja oma junnu Tuomas Korhonenkin. Diskoksen ykköskentässä puolustivat Kuha ja nuori Mikko Luoma. Tähdistä kirkkain oli kuitenkin Sinikunnas, joka teki uuden kakkosdivarin piste-ennätyksen 64+86=150. Hän ylsi pisteille kaikissa runkosarjan otteluissa – eikä tahti juurikaan heikentynyt tosipelien alkaessakaan.

Tyystin ilman tappioita ei Diskoskaan sentään tästä kaudesta selvinnyt. Ensimmäinen ottelu päättyi Diskokselle lukemin 5-3, mutta sarjan toisessa pelissä kotkalaiset onnistuivat aiheuttamaan Diskokselle kauden ensimmäisen tappion (2-1). Titaanit joutui kuitenkin lopulta taipumaan peleistä tehot 2+4 keränneen Sinikunnaksen edessä voitoin 2-1. Kolmas ja divaripaikan kohtalon ratkaiseva ottelu päättyi D-miehille lukemin 4-1. Jarno Levonen saalisti titaanipaidassa kolme syöttöpistettä, Diskoksen Antti Jämsen ja Mikko Rantala puolestaan keräsivät kumpikin tehot 2+1. Jyväskyläläisten aika kakkosessa jäi siis tällä haavaa yhden kauden mittaiseksi ja seuraa odotti historiansa toinen yritys divarikartalla.

Länsirannikon parissa Kiekko-67 sai vastaansa paluuta divariin viiden vuoden tauon jälkeen janonneen Sportin. Diskoksen tavoin myös vaasalaisjoukkue oli ollut omaa luokkaansa kakkosessa – siitäkin huolimatta, että joukkue menetti valmentajansa Jari Härkälän kesken kauden KalPaan. Sport oli joutunut pettymään monen monena keväänä. Nyt nousu oli järjestelmän vuoksikin hyvin vaikeaa, eikä vaasalaisjoukkue ollut tällä kaudella aivan entisten miehistöjen veroinen. Tehohyökkääjä Pekka Lehmus oli suunnannut Ranskaan ja Petri Virolainen, Petri Tervo sekä kakkosvahti Sami Salokangas jo edeltä divariin. Vanhat konkaritkin – kuten Jari Munck, Mika Näsman ja Timo Salomaa – jättivät suurilta osin Sportin paidan.

Uusia vaasalaisia olivat puolestaan venäläispuolustajat Sergei Kuljov ja Vasili Zavgvozdkin sekä joukkoon palanneet pakit James Bruce ja Hardy Toivio. Kokonaan uutta puolustusta täydensivät Hermeksen Mikael Hallbäck, Iisalmesta kesken kauden värvätty Raine Tuononen ja Pasi Unkuri. Joukkueen maalia vartioi Pasi Kolehmainen, joka vielä edelliskaudella oli ollut KalPan kakkosena liigassa. Hyökkäyksessä olivat isossa roolissa Ilveksen junnuista palannut Petri Luomala ja KalPa-junnu Sami Mäkiaho – varsinkin kun tehomies Miika Kosusen ja Markus Jämsän kaudet loppuivat kesken.

Hyvin homma kuitenkin tuntui toimivan: kakkosen länsilohkossa joukkue hävisi 36 pelistään vain yhden (maaliero: 280-73) ja pudotuspeleissä sekä VaPS että PaKa putosivat helposti puhtaalla pelillä. Rovaniemeläiset tosin osasivat säikäyttää nousua havitelleet vaasalaiset pudotuspelien toisella kierroksella: RoKi-79 voitti nimittäin parin avausmatsin 2-4 ja Sportilla oli edessään piinaava matka Lappiin. Se hoiti kuitenkin pakkopelin alkukangerteluista huolimatta lukemin 3-6 ja esiintyi sitten varsin vapautuneesti (9-1) viimeisessä pelissä. Pelkkää ruusuilla tanssimista ei kuitenkaan vaasalaistenkaan kausi ollut, sillä Sportin kauteen mahtui myös urheilua suurempi tragedia; puolustaja Sami Laaksoharju menehtyi yllättäen kotonaan tammikuussa 22-vuotiaana.

Divarikarsinnassa turkulaiset veivät ensimmäisen karsintaottelun maalein 5-3, mutta Sport kiri tasoihin murskaavalla 7-2-voitollaan. Kolmas ja ratkaiseva peli pelattiin Vaasassa, koska Sport oli voittanut ottelunsa reilummin. Kolmannesta ottelusta muodostui oikea trilleri. Molemmilta joukkueilta hylättiin maaleja ja 60 minuutin jälkeen ottelu oli tilanteessa 1-1. Sinetin Staffan Nykvistin komentoon siirtyneen Sportin paluulle divariin iski uransa viimeisen matsin pelannut Kari Teräväinen ylivoimalla, kun jatkoerää oli vierähtänyt muutama minuutti. Sportin tehokkaimpia olivat pisteet 2+1 keränneet Kuljov, Teräväinen ja Reinikka. K-67:n pelaajista kolme tehopinnaa saalistivat Ville Keskinen ja Sami Salonen.

» Lähetä palautetta toimitukselle