BOS - STL 2.00
NYI - NJD 2.00
NYR - CHI 2.00
TBL - TOR 2.30
NSH - WPG 3.00
MIN - ANA 3.00
DAL - LAK 3.30

93-94 – TuTo liigaan Tamin johdolla

MESTIS / Artikkeli
Oulusta divaria pelasi kaudella 1993-94 kaksi joukkuetta: Kärpät ennen ja jälkeen joulutauon. Kovalla kohulla Kärppiin hankitut vahvistukset saivat etsiä maksukykyisempää työnantajaa jo kauden puolivälissä, myös Joensuussa liigavuosien hinta alkoi konkretisoitua. Pelin kovetessa TPS:n kultajoukkueen helmet suuntasivat kukin omilta tahoiltaan pois divarista. Toisen epäonni on kuitenkin toisen onni: Turussa tehtiin enemmän ja puhuttiin vähemmän.

Joukkueet (1.-12.): TuTo, JoKP, SaiPa, SaPKo, Kärpät, Hermes, KooKoo, K-67, FoPS, Junkkarit, K-Kissat, Ketterä

Ottelumäärä: 46

Divaria pelattiin jälleen sarjajärjestelmällä, jonka sisäistäminen vaati melkoista paneutumista; oli alku-, jatko- ja karsintasarjaa sekä finlandialiigaa. Alkusarjassa kaksitoista joukkuetta pelasi 28 kierrosta, jonka jälkeen kymmenen parasta jatkoi kauttaan finlandialiigassa. Farmisopimuksen liigaseurojen kanssa tekivät Karhu-Kissat (HIFK), Kiekko-67 (TPS) sekä FoPS (HPK). Ennen sarjan alkua kaudesta odoteltiin näyttävästi vahvistuneiden JoKP:n ja Kärppien näytöstä. Kärppien superhankinnoilla – Ilkka Sinisalolla, Kari Jalosella ja Reijo Ruotsalaisella – oli yhteensä peräti 1065 NHL-pelin kokemus. Myöskään Joensuuhun matkanneet Jari Hirsimäki (TPS) ja Kari Laitinen (HIFK) eivät kummemmin esittelyjä kaivanneet.

Edelliskauden miehistöstä Kärppiin oli jäänyt vain vajaat pari kentällistä, joten hankinnoille oli tarvettakin. Etelän liigaseurat kiinnostivat oululaislupauksia suuresti viime kevään päätyttyä pettymykseen ja Pekka Karjalan jatkettua joukkueen peräsimessä. Hyökkääjistä Jussi Kiuru siirtyi Lukkoon, Sakari Palsola ja Lasse Pirjetä Turkuun, Sami Mettovaara KalPaan. Tehomiesten menetyksiin kirjattiin vielä ulkomaalaiset Roman Bozek ja Vladimir Kames, kokenut Ari Tuppurainen sekä kakkosdivarin KKP:een siirtyneet Jari Korpela, Miikka Rousu ja Janne Simola. Heidän myötään Kärpät menetti kaksi kolmasosaa viimekauden maaleistaan. Puolustukseenkin jäi lovi, kun Jokereiden viemän Janne Niinimaan lisäksi Vesa Ponto siirtyi JYP:iin ja kokenut Juha Huikari jätti divarikiekon. Maalivahtikaksikko Itämies–Törmänen sentään jäi Ouluun.

Jalosen ja Sinisalon lisäksi koviin hyökkääjähankintoihin kuului kahden Tappara-kauden jälkeen kotikonnuilleen palannut Marko Lapinkoski. Uusia miehiä olivat myös Tommi Virkkunen ja Sergei Zhebrovski sekä HIFK:stä siirtynyt yli kolmensadan liigapelin puolustaja Kai Rautio. Omista junnuista ensimmäiset miesten pelinsä sai tällä kaudella alleen lähes parikymmentä eri kaveria, suurin osa tosin vain pelin tai pari.

Joensuussa joukkueen luotseina jatkoivat Samu Kuitunen ja Pekka Hämäläinen. Kovin suuria muutoksia ei pelaajapuolella nähty. Hirsimäen ja Laitisen lisäksi susirajalle hankittiin uusina miehinä TuTo-hyökkääjä Tuomo Räty sekä kolme edellistä kautta OHL:ssä pelannut maalivahti Ilpo Kauhanen. Junioreista mukaan nostettiin Pasi Volotinen. Kauhaseen ladattiin kovat odotukset, sillä JoKP:n molemmat viime kauden molarit olivat siityneet muualle: Janne Valtonen SaiPaan ja Juha Jääskeläinen kakkosdivarin Kajaaniin. Kenttäpelaajia JoKP vaihtoi kentällisen verran: puolustajat Ernest Bokros ja Tommy Grönlund sekä hyökkääjät Jouni Mustonen, Sami Vanninen ja Kimmo Hattunen.

TuTo iskee puun takaa

Alkusarja jakaantui kolmeen kastiin. Kärkisijoja ajatellen parhaissa asemissa kauden puolivälissä oli yllättäen TuTo, jonka hankinnat olivat olleet hivenen maltillisempia. Mutta vain hivenen, sillä yksi tämänkin kesän kuumimmista valmennusrintaman uutisista tuli toverileiristä. Kovalla kohulla vuotta aiemmin Turkuun pestattu Rauno Korpi pakkasi laukkunsa ja matkasi kesken sopimuskautensa Itävaltaan. Sitä ei kuitenkaan jääty surkuttelemaan, vaan TuTon peräsimeen kaapattiin Timråta Ruotsissa luotsannut Juhani Tamminen.

TuTo-puolustuksen uusia miehiä olivat edelliskaudella HPK:n riveissä hopeaa voittanut Timo Nykopp, kahtena edellisenä talvena KooKoolle pisteitä mättänyt turkulaislähtöinen Sami Leinonen sekä JoKP:sta siirtynyt Tommy Grönlund. Lukon Pasi Huurakin käväisi pelaamassa muutaman pelin syksyllä. Edelliskauden pakeistaan turkulaiset olivat menettäneet Mika Yli-Mäenpään (Lukko), Janne Kareliuksen (Junkkarit) ja Peter Slaninan. Maalilla K-Espooseen siirtynyt Timo Mäki korvattiin yllättävällä, vaikkakin tutulla nimellä: veteraani-ikäisellä Jim Bedardilla.

TuTon hyökkäyksestäkin löytyi yhä taitoa ja kokemusta menetyksistä huolimatta. Turkulaiset menettivät kolme tehopelaajaansa; Tero Toivolan (Tappara), Harri Niukkasen (Junkkari) ja Igor Liban. Muitakin ketjuja meni uusiksi, kun Räty matkasi Joensuuhun, V-P Pekkarinen palasi Kuopioon ja Mika Johansson yrittämään Jokereihin. Uusina miehinä joukkueeseen liittyivät täksi kaudeksi muun muassa neljä talvea Raumalla liigaa pelannut lähes kaksimetrinen Tommi Pullola sekä neljä kultamitalia TPS:n riveissä voittanut Juha Virtanen. Kiekko-67:n riveistä naapuriseuraan kaapattiiin tehokaksikko pekka Virta – Ilkka Kares, Ilveksestä tuli lähes kymmenen kautta liigaa tahkonnut Tommi Kiiski ja Kalajoelta Roni Mesikämmen. Olihan siinäkin siis joukkuetta, vaikka suurin kohu olikin suunnattu Kärppien ja JoKP:n suuntiin.

Toki ennakkosuosikit hengittivät tiiviisti Tamin suojattien niskaan. TuTolla oli syksyn jälkeen kasassa 40 pistettä maalierolla 132-99. Eniten maaleja iskivät odotetustikin Kärpät (138-98) ja JoKP (142-106), mutta 36 pistettä napanneen kaksikon edelle ehti vielä pisteen ahneempi SaiPa, joka oli saanut pidettyä riveissään oikeastaan koko edellisen kauden miehistönsä. Jouni Parkkonen siirtyi Ketterään, kolmosvahti Janne Karhulle ei enää SaiPasta paikkaa löytynyt ja Harri Heikkinen, Mikko Myllykoski ja Eduard Valiullin olivat vaihtaneet seuraa jo kesken edellisen kauden. Vahvistuksina Ilkka Kaarnan ja Reijo Mansikan käskyssä jatkaneeseen joukkueeseen tulivat KooKoosta palannut Jouko Viljakainen sekä JoKP-veskari Janne Valtonen. SaiPa ei hävinnyt alkusarjassa kertaakaan kotonaan ja saalisti maalieron 124-94.

Myös muutamaan avainhyökkääjään ja Lukosta siirtyneeseen maalivahti Sami Lehtiseen nojannut nousijajoukkue SaPKo aloitti erinomaisesti 35 pisteellä. Moskovan Spartakista siirtynyt Gennadi Kurdin sai alkukaudesta haistella vilttiketjun tunnelmaa, mutta oli lopulta SaPKon menestyksen takuumiehiä. Venäläisellä oli ikää mittarissaan jo 34 vuotta. Nuoremman kaartin hankintoja olivat Tapparassa hyökännyt Pasi Forsberg sekä puolustajat Tommi Pihlava (Ilves) ja Santeri Immonen (VHT ja Jokerit-A).

Savonlinnalaiset olivat nousunsa jälkeen menettäneet muutamia kokeneita pelureitaan: Viktor Tjumenevin, Timo Iljinan, Heikki Mattilan ja KalPaan siirtyneen Janne Kekäläisen. Kokemusta Sergei Grishintsovin valmentamaan joukkueeseen toivat sovun myötä LaiPasta siirtyneet 33-vuotias Erkki Huttunen, kolmikymppinen Risto Laitinen sekä Marko Hirn. SaPKo ei pystynyt aivan kärkijoukkueiden veroiseen viimeistelyyn (113 tehtyä), mutta puolustuksen pitävyys (35 päästettyä) takasi sille hyvät asetelmat. Savonlinnalaiset hävisivät syksyn aikana kotonaan vain kerran, Kärpille.

Bogdanovista KooKoon pelastaja

Seuraavat kuusi joukkuetta saivat syksystä kasaan 20-28 pistettä. Surkeimmin tästä ryhmästä kautensa aloitti
Runsaasti avainpelaajiaan menettänyt KooKoo. Maalivahti Jarmo Myllyksen (Lukko) lisäksi peräpäätä heikensivät Sami Leinosen (TuTo), Timo Liilan (Titaanit) ja Andrei Matitsinin lähdöt. Hyökkäykseenkin jäi melkein sadan maalin lovi, kun Jari Neuvonen (Ilves), Ari Saarinen (Ässät), Viljakainen (SaiPa), Petri Günther (Denver) ja kokenut Ari Kotro (Titaanit) karistivat Kouvolan pölyn pelikasseistaan. Hyökkääjähankinnoista vain FoPS:sta tullut Mika Kannisto ja HeKista löydetty Tero Kaasinen pystyivät paikkaamaan menetyksiä. Kohtalaisen hyvin onnistuivat myös maalivahdit Sami Äikää (K-Espoo) ja Petri Engman (Reipas). Puolustuksessa Markku Väisänen ja VHT:stä siirtynyt Tero Aaltonen eivät pystyneet nousemaan lähteneiden avainpakkien paikkaajiksi, joten ovet KooKoossa kävivät melko ahkeraan. Pakkipulaa kävi helpottamassa muun muassa Jokereiden Sebastian Sulku sekä aikoinaan KooKoossa liigaakin pelannut Tapani Keränen.

Lopulta pelaajien kanssa eri aaltopituuksille ajautunut Antero Väätämöinen jätti KooKoon peräsimen 20.11. kun sarjan nuorin joukkue oli onnistunut keräämään kahdestakymmenestäyhdestä pelistään vain neljätoista pistettä. Ensin hätiin komennettiin kakkosvalmentaja Seppo Repo, joka komensi seuraavan päivän ottelussa Savonlinnassa miehistönsä niukkaan tappioon. Seura ja pelaajat toivoivat Revon jatkavan, mutta mies ei ollut tehtävään halukas. Uudeksi valmentajaksi löytyi kaksi päivää myöhemmin Anatoli Bogdanov kakkosdivarin Vammalan Palloseurasta. Bogdanovin johdolla KooKoo voitti viisi seuraavaa peliään, mukaanlukien kärkijoukkueet SaiPan ja Kärpät, ja nousi yhdeksänneksi. Yhteensä KooKoo sai kasaan 24 pistettä tehtyään 112 ja päästettyään 135 maalia.

Myös FoPS:lla oli omat vaikeutensa kauden käynnistämisessä, mutta komea seitsemän voiton putki siivitti vihreäpaidat finlandialiigaan kuudennelta sijalta. FoPS sai kasaan avainhyökkääjiensä avulla 28 pistettä maalierolla 121-126. Timo Sutisen Palloseurassa uusille vastuunkantajille oli tilaa nousta esille, sillä miehiä oli jälleen kerran lapannut kesän aikana muihin kaukaloihin. Liiga vei Niklas Heden (HPK) ja Mika Laaksosen (KalPa), puolustaja Esa Säteri oli siirtynyt Hämeenlinnaan jo kesken edellisen kauden. 25 maalia iskenyt Mika Kannisto matkasi puolestaan Kouvolaan ja Antti Laaksonen rapakon toiselle puolelle Denverin yliopistoon.

Palloseuran jätti taakseen edelliskauden päätteeksi myös kokenut maalivahti Harri Tuomi, sekä hänen varavahtinsa Ari Hilli (VHT) ja Tomi Erola (Junkkarit). Uudeksi ykkösmaalivahdiksi joukkueeseen liittyi Jukureiden Jukka Laine. Uusista kenttäpelaajista kovin oli HPK:ssa yrittänyt Janne Ijäs, muuten joukkue tyytyi nostelemaan junioreitaan kehiin tai lainaamaan liigamiehiä pelin tai parin ajaksi. Kauden edetessä kokemusta karttui ja peli sitä myötä parani.

Junkkarit finlandialiigaan turkulaisvoimin

FoPS:n ja KooKoon väliin, sijoille seitsemän ja kahdeksan, kiilasivat 26 pistettä saalistaneet Kiekko-67 ja sarjatulokas Hermes. Hermes veti yleisöä katsomoonsa kolmanneksi eniten (2232) ja oli varsinkin kotona kova luu. Turkulaiset saivat kuitenkin maalieronsa ansiosta tauolle lähdettäessä tauluun pykälää Hermestä paremman sijoituksen.

Kokkolan edelliskeväänä divarikartalle nostanut joukkue oli niin nimekäs, että jo sillä olisi varmasti pärjätty. Joukkueessa jatkoi kuitenkin vain yhdeksän nousujuhlissa mukana ollutta peluria. Kovimpia menetyksiä olivat Tampereelle palanneet tehohyökkääjät Jarno Suokko (KooVee) ja Arto Kulmala (Tappara) sekä kakkosen Kiekko-Oulussa jtkanut Marko Hjelt. Aukon jättivät myös Juha Kanerviston sekä tshekkikaksikon Cerny-Bozik lähdöt.

Hankinnat olivat kuitenkin kovia. Hyökkäykseen hankittiin liigasta Kenth Vesterlund (KalPa) ja Pasi Sinikunnas (Reipas). Raahen Kiekko-Vesasta tuli Arto Ylisaari, Junkkareista Niklas Rosenqvist, Ässäjunnuista Petri Koskenkanto ja Centeristä Mika Viljanen. Uusia hyökkääjiä olivat myös Jari Kanervisto ja Kimmo Piispanen.
Peräpään tärkein hankinta oli Tappara-vahti Jari Halme. Puolustukseen liittyivät Ässien Nemo Nokkosmäki, FoPS:n Mikko Niemi, Matti Perkiö ja lainalle JYP:n Petri Kujala ja Jan Latvala sekä Ilveksen Jarkko Glad. Hermeksen maalimäärät olivat melko hyvin balanssissa: 108 tehtyä ja 114 päästettyä.

Kiekko-67 teki yhtä vähän maaleja kuin hännänhuippu Ketterä (91) – mutta myös päästi niitä vähiten (87). Pistepörssin kärkisijoille ei joukkueen pelaajilla juurikaan ollut asiaa. Jaakko Ketonen keräsi tehot 14+14, seuraavaksi tehokkaimmat jäivät puoleen tästä. Ovet olivat jälleen käyneet kesän aikana Turussa. Pavel Torgajev siirtyi TPS:n riveihin ja Palloseurassa aloittivat myös viime kaudella K-67:aa avittaneet Harri Sillgren ja maalivahti Jani Hurme. Liigassa jatkoi Petteri Nummelinkin. Pekka Virta ja Ilkka Kares siirtyivät paikalliskilpailijan leiriin, kokenut maalivahti Klaus Savolainen Uuteenkaupunkiin. Kokemusta hyökkäyksestä hävisi myös Eero Bergerin ja Jukka Isotalon vaihdettua KooVeen paitaan sekä kolmekymppisten Pekka Alatalon ja Harry Jaakkolan lopetettua. Kauden vahvistukset tulivat lähinnä Tepsistä: kokenut Reijo Mikkolainen ja junnuista muun muassa Mikko Eloranta. Reippaasta Turkuun hankitut Erik Kakko ja Toni Sihvonenkin kävivät syksyllä divarissa, kuten Kärpistä siirtynyt Lasse Pirjetäkin.

Kalajoen Junkkarit menetti edelliskauden ykkösnyrkistään kolme viidesosaa. Kari Jalonen ja Tapio Levohan olivat jättäneet houkkueen jo kesken viime kauden ja nyt Tony Arimakin palasi liigaan. Maalivahtikolmikko (Jukka Laine, Kari Rosenberg ja Pasi Räty) jatkoi muualla ja yhteensä kenttäpelaajista vaihtoon meni yli puolet. Kalajoen kesän kovin hankinta, 300 liigapelin ja edellisen kevään kultamitalisti, Jari Pulliainen keräsi 22 pelistä tehot 9+13. Niin ikään TPS:n kultajoukkueesta siirtynyt Kari Kanervokin oli oiva pelimies iskien 21 pelissään yhtä monta pistettä. Kanervo joutui olemaan alkukauden sivussa ajettuaan hirvikolarin joukkueen edustajiston palailtua Lappeenrannassa järjestetystä divarin avajaistilaisuudesta. Kanervo ehti pelata syksyn kaksi ensimmäistä peliä ennen kuin murtuma niskassa huomattiin.

Turusta Junkkareihin siirtyivät myös TuTossa hyökännyt Harri Niukkanen sekä saman seuran puolustaja Janne Karelius. Janne Leppänen siirtyi KalPasta, Riku-Petteri Lehtonen Centersistä ja maalivahti Juha Virenius K-Espoosta. Junkkarit hävisi viisi viimeistä peliään, mutta sijoittui hyvän alkukautensa johdosta silti viivan paremmalle puolelle. 22 pistettä takasivat helpotuksen, sillä eroa Karhu-Kissoihin jäi kaksi pistettä. Junkkarit sai tehtyä 92 maalia ja päästi niitä 109.

Kannattajat eivät jätä Ketterää

Yhdestoista sija ja marssitus jatkosarjaan oli Karhu-Kissoille pettymys. VHT:n ja HJK:n kohtaloiden myötä kilpailutilanne pääkaupunkiseudun pelaajista oli muuttunut K-Kissojen eduksi – Vantaalta joukkoon liiittyivät Harri Väisänen ja Tom Laaksonen, K-Espoo käytti lainassa Jimi Heliniä ja maalivahti Mika Rautiota. Lisäksi Vesa Savolainen ja Sami Laine tulivat Kalajoelta ja Johnny Bärlund Savonlinnasta. Olipa joukkue vahvistunut vielä uudella Kaki-Karhu nimisellä maskotillakin. Menetykset osoittautuivat kuitenkin liian koviksi: tehoja hävisi Ässiin siirtyneen Mikael Kotkaniemen ja OKK:ssa jatkaneen Lassi Hiltusen myötä, ja maalivahtipelikin jäi lainamiesten varaan kun Sinuhe Wallinheimo matkasi Denveriin ja Matti Lehmusmies sarjaporrasta alemmas.

Karhu-Kissojenkaan ei kuitenkaan tarvinut selkänsä taakse juurikaan katsella, sillä Imatran Ketterä voitti alkusarjassa vain kolme ottelua ja ankkuroitui jo hyvissä ajoin jumboksi. Ketterän vierassaldoa voidaan pitää melkoisena saavutuksena; se hävisi kaikki matkapelinsä ja keräsi maalieron 35-98. Rumimmat lukemat syttyivät taululle Joensuussa (13-3) ja Oulussa (14-3). Seitsemällä tappiolla kautensa aloittanut imatralaisryhmä vaihtoi Matti Kettusen tilalle lokakuussa Heikki Mälkiän. Aiemmin Imatran Jymäkkää valmentaneen Mälkiän johdolla Ketterä voittikin ensimmäisessä kamppailussaan SaPKon, mutta ilo oli lyhytaikainen: seuraavista kymmenestä pelistä ei irronnut pistettäkään. Saavutus irrotti tietenkin tutut kärkisijat: puolustaja Esa Puuskalle miinuksia 36, Jari Lippojoelle yksi vähemmän.

Joukkueen harvoja valopilkkuja oli Lahdesta tullut Petteri Sihvonen, joka paukutti heti kahdeksassa ensimmäisessä pelissään 14 pistettä. SaiPalta joukkue sai sen verran apuja, että Matti Viitakoski kävi pelaamassa syksyllä kymmenen peliä imatralaisten joukkueessa. Kosken pauhussa luotettiin siis pitkälti Ketterän divariin nostaneeseen joukkueeseen, vaikka kokeneista miehistä Jose Pekkala ja Veli-Matti Heino olivatkin hokkarinsa kevään päätteeksi naulanneet.

Ketterän tosin piti kauden aikana saada vahvistuksia Venäjältä, mutta eipä onnistunut joukkueen kuviot kaukalon ulkopuolellakaan. Puolustaja Igor Majanenkovista ei onnistuttu näköhavaintoja Imatralla tekemään ja keskushyökkääjä Vasili Ivakin palautettiin Pietariin pikapostilla kahden pelin jälkeen. Pekkalankin lopettamispäätös piti joukkueen ja yleisön suureksi harmiksi. Yleisö ei kuitenkaan hyljännyt tappiosta toiseen porskuttanutta joukkuetta; katsojakeskiarvoksi jäi 767, mikä on noinkin selvälle jumbolle aika pirun kova lukema.

Vanhat herrat

Alkusarjan pistepörssin kärkipään miehittivät kiekkoyleisölle jo ennestään tutut nimet. Tuhoisin tutkapari oli oulululaiskaksikko Jalonen – Sinisalo. Tehot 21+46 kerännyt Jalonen johti pistepörssiä, 27 kassia paukuttanut Sinisalo puolestaan oli maalitilaston kärjessä. Kaksikko oli piikkipaikalla myös plustilastossa: edellisenä keväänä hopeaa HPK:n paidassa voittaneen Sinisalon lukemat 28, edellisen kauden Junkkareissa aloittaneen ja TPS:n kultajuhliin lopettaneen Jalosen 25. Paikalliskilpailijasta Ilkka Kareksen kanssa TuToon hypännyt Pekka Virta keräsi väliaikatuloksissa kakkossijaan oikeuttaneet pisteet 26+30.

Jokipojilta tuhojaan tekivät viiden TPS-vuoden ja neljän Suomen mestaruuden jälkeen divariin palannut Jari Hirsimäki (19+32), Lubomir Kolnik (23+17) ja Jonas Hemming (15+24). Hemming olisi pelannut kauden Joensuun sijasta liigassa, mikäli Tappara ja JoKP olisivat päässet siirtokorvauksesta yksimielisyyteen. Joensuussa taitavan Hemmingin rintaan asetellussa hintalapussa vaadittiin lähes puolen miljoonan markan siirtokorvausta. Hirsimäen syksyn komein peli puolestaan tuotti tehot 2+4, kun JoKP murjoi Kärppiä peräti yhdeksällä maalilla. Kärkikymmenikköön mahtui myös kouvolalaisakseli Mikko Laaksonen – Sergei Karpov, Kokkolan Jouni Kalliokoski sekä jumbo-Ketterän Petteri Sihvonen, joka oli mukana melkein joka toisessa hännänhuipun tekemässä maalissa.

Konkarit olivat kovassa kurssissa muuallakin. FoPS:n tehokaksikon muodostivat 33-vuotias Mika Helkearo (14+21) sekä 26-vuotias Tommi Vali (15+18). Helkearo pääsi syksyllä kokemaan myös harvinaista herkkua hypättyään yhden ottelun ajaksi liigakaukaloon. Lähes kymmenen vuoden liigatauon jälkeisen mahdollisuuden "Mister Divarille" tarjonneelle Alpo Suhoselle kyseinen peli oli viimeinen Jokerien peräsimessä. Kärppien 33-vuotias Pekka Arbelius aloitti kauden sairastuvalta, mutta oli heti kaukaloon palattuaan tappavan tehokas: "toipilas" iski viisi maalia KooKoon kaatuessa lokakuussa 12-4. Savonlinnassa tehokkain oli 20 maalia iskenyt venäläinen Gennadi Gurdin – vuosimallia -59. Junkkareista yli piste/peli-tahdilla tahkosivat Jan Jasko (13+18) ja Harri Niukkanen (10+19) – veteraaneja hekin.

Ja kun konkareista puhutaan, on tietysti pakko mainita myös kauden Kärpissä aloittanut Reijo Ruotsalainen. Puolustajalegenda jätti kuitenkin divaripelit neljään (1+5, teholukema +12), ja matkasi perheensä luokse Pohjois-Amerikkaan. Kevään mies pelasi Tapparan liigajoukkueessa. Kokemusta oululaisjoukkueen takalinjoille toi koko kauden ajan seuran oma kasvatti Kai Rautio. Kolmekymppinen Rautio oli pelannut liigaa lähes 350 pelin verran ja maaotteluitakin oli miehen tilillä 38.

Sarjan vakiokonkari Timo Nummelin puolestaan juhli kolmekymmentävuotista peliuraansa komeasti. Viimeistä kauttaan pelannut Kiekko-67:n luottomies käväisi pelaamassa TPS-KalPa–ottelun liigassa, tullen samalla kaikkien aikojen vanhimmaksi liigapelaajaksi 45-vuotiaana. Kun Nummelin keväällä lopetti pitkän pelaajauransa, kirjattiin tilastoihin melkoiset lukemat.

Divarissa: 220. 19+68=87

SM-liigassa ja –sarjassa: 691. 147+147=294

SM-liigan pudotuspeleissä: 83. 7+13=20

A-maaottelut: 225. 18+22=40

Karhu-Kissojen luotsi Jari Kaarelakin sai nimensä pelaajaluetteloon toimimalla yhdessä pelissä kakkosmaalivahtina, kun Jyrki Katajamäen lomat armeijasta eivät pyörineet suunnitellusti. Ex-molari otti pestin tyylilleen sopivasti: varusteina vaihtoaitiossa olivat nahkatakki, farkut ja buutsit. Maalivahtitilanne oli muutenkin helsinkiläisseuralla melkoisen värikäs, sillä KalPasta K-Kissoihin siirtyneen maalivahti Mika Raution pelioikeuksista kiisteltiin harvinaisen pitkään. Lopulta asia saatiin sovittua ennen oikeuskäsittelyä, mutta kauden alkua kinastelu viivästytti kuitenkin niin, että Rautio ehti alkusarjassa vain kymmeneen peliin.

Väki vähenee...

Finlandialiigaan lähdettäessä joukko oli harventunut muutenkin kuin joukkueiden lukumäärässä. Pahasti yläkanttiin yleisötulonsa budjetoinut ja muutenkin talousvaikeuksisssa paininut JoKP menetti jo marraskuun lopussa tähtihyökkääjänsä Kolnikin, joka siirtyi Rauman Lukkoon. Kauteen lähdettäessä JoKP oli laskenut budjetikseen seitsemän ja puoli miljoonaa, eli yli viisinkertaisen määrän sarjan pienimpiin seuroihin verrattuna.

Oulussa tilanne oli vielä Joensuutakin synkempi. Vaikka joukkue keräsikin liigatason lipputulot, loppuivat rahat totaalisesti jo syksyn aikana. Johto joutui puolittamaan kaikki sopimansa pelaajapalkkiot ja ilmoittamaan kaikkien halukkaiden olevan vapaita menemään mihin tahtovat. Jalonen matkasi joulutauolla Lukkoon, Jalosen kesällä golfturnauksessa mukaansa Kärppiin houkutellut Sinisalo puolestaan pettyneenä Ilvekseen.

Venäläishyökkääjä Sergei Zhebrovski palasi joululomaltaan Oulun sijasta Imatralle, nuorten maajoukkuehyökkääjä Mikko Helisten matkasi Kalajoelle ja hyvin pelannut puolustaja Petri Kokko Ilvekseen. Lähtijöiden tilalle joukkue nosti omia junioreitaan, jotka onnistuivatkin hyvin – esimerkiksi Hannes Hyvönen maalasi heti debyyttiottelussaan. Tilanne "puolen Suomen pääkaupungissa" ei kuitenkaan kovin ruusuinen ollut. Hallimaksuista kiisteltiin kaupungin kanssa; välillä tilanne oli sellainen ettei Kärpät päässyt lähes viikkoon edes treenaamaan Raksilassa, koska taitoluistelijat ja kaukalopalloilijat maksoivat omista vuoroistaan. Toimitus- ja puheenjohtajat jättivät pallinsa, valmentaja Pekka Karjala sentään pysyi toimessaan, vaikka tilanne tuskin häntäkään miellytti. Uhrauksetkaan eivät kuitenkaan perinteisiä joukkueita pelastaneet, sillä kausi päättyi konkurssiin sekä Joensuussa että Oulussa.

Ainoastaan Kalajoella pystyttiin järjestämään riittävän surkuhupaisia näytelmiä kilpailemaan Oulun kanssa hankalimman tilanteen tittelistä. Pelimerkit oli käytetty hyvin pitkälti jo edellisellä kaudella ja pelaajapula painoi päälle. Lainamiehiin, joita koko kevään oli rampannut reilusti muun muassa KalPasta ja HPK:sta, ei ollut enää kauden edetessä varaa edes silloin kun loukkaantumiset ja sairastapaukset harvensivat joukkuetta äärimmäisyyksiin asti. Vieraspeliin Joensuussa Junkkareilla oli vaikeuksia kasata edes kahta kentällistä, joten niinpä valmentaja Antero Kivelä ryhtyi hyökkääjäksi – ensimmäistä kertaa elämässään! Aktiiviurallaan maalivahtina toiminut 38-vuotias Kivelä hoiti osuutensa kentällä tyylikkäästi tauosta ja oudosta pelipaikasta huolimatta.

Yhtä tyylikkäästi homma ei toiminut seuran johdon ja Kivelän välillä. Lopullinen niitti tulehtuneille väleille tuli, kun johto yritti "herättää" Kivelän vuokraamalla joukkueen tehomiehet Jan Jaskon ja Robert Pukalovicin KalPaan kertomatta siitä valmentajalle. Kivelä erosi tammikuun alussa. Häntä seurasi myös joukkueen kippari Kanervo, joka pelasi loppukauden Tapparassa. Muutamaa päivää myöhemmin seuran peräsimeen astui Matti Hagman. Alkukauden Hagman oli valmentanut kakkosdivarin VHT:tä, mutta jäi työttömäksi seuran mentyä puolivahingossa kanttuvei. Kanervon ohella joukkueen jätti muutama muukin peluri, kuten Janne Karelius ja Marko Viljanen. Loppukaudeksi joukkue sai riveihinsä Oulusta Helistenin ja kakkosdivaria pelanneen Mikko Perkkiön, KalPan Jani Raution ja Karhu-Kissoista Harri Lakkalan. Hagmanin mukana Vantaalta tulivat Tero Laukala ja Markku Ahola.

... ja pidot paranee (ainakin Turussa)

Kovimpien kilpailijoidensa heikennyttyä TuTo vain vahvisti joukkuettaan. Turkulaisten peräpää sai kerralla kokoa, kun Jukka Suomalainen palasi kolmen P-Amerikassa vietetyn kauden jälkeen Suomeen marraskuun puolessavälissä. Suomalaisen perässä oli ollut liigajoukkueitakin, ainakin Reipas ja K-Espoo, mutta TuTo veti pisimmän korren. Kokemusta ja kokoakin tovereilla oli takalinjoillaan tosin jo entuudestaankin, pelasihan Suomalaisen pakkiparina yli 500 NHL-ottelun veteraani Risto Siltanen. Siirtorajan viime hetkillä TuTon haaviin jäi vielä pari hyökkääjää: Ilveksen Esa Tommila ja HPK:n Vesa Karjalainen, joka oli kauden aikana ehtinyt käväistä jo FoPS:ssa ja KooKoossakin. Juhani Tammisella oli käsissään erinomainen divarijoukkue, josta muiden kärkiseurojen heikentymisen myötä tuli sarjassa lähes ylivoimainen.

Sijalta kuusi finlandialiigaan startannut FoPS menetti muutaman tärkeän pelaajan, kun pistesieppo Vali ja puolustaja Samuli Kivelä matkasivat loppukaudeksi Hämeenlinnaan. Kokkolassa kauppaa käytiin puolestaan kumpaankin suuntaan. Joulukuussa joukkueen riveihin liittyi tehokkaan kauden pelannut venäläispuolustaja Aleksander Fatkullin, jolle SaPKo näytti ulko-ovea alkusarjan lopussa. Vahvasti aloittanut Nemo Nokkosmäki taas siirtyi Ässiin. Tehohyökkääjä Tuomas Kalliomäki puolestaan palasi KalPasta divariin. Jari Helteen kesällä lainalle hankkima legendaarinen Jari "Hilppa" Halme palasi Tampereelle tammikuussa, mutta korvaava mieskin löytyi liigasta. Tshekkimolari Oldrich Svoboda oli kyllästynyt palkanmaksujen viivästymisiin Lahdessa ja torjui loppukauden Kokkolassa.

KooKoo sai loppukaudeksi peräpäänsä vuotoa helpottamaan puolustajat Marko Halosen Espoosta sekä Ilveksestä Kokkolan kautta koukanneen Jarkko Gladin. SaPKo-puolustuksen riveihin puolestaan liittyi VHT:n keikauksen jälkeen Antti Taskinen. SaiPan miehistöön puolestaan siirtyi Tapparan hyökkääjä Tero Toivola, joka järjesti yhdessä Kärppien Pekka Arbeliuksen kanssa harvinaislaatuisen kahakan tammikuussa. Hallin käytävät lienivät liian kapeat kaksikolle, sillä pelimiehet pistivät nyrkkihipaksi matkallaan erätauolta takaisin jäälle muiden jo siellä verrytellessä. Temppu palkittiin suihkukomennuksilla ja yhden ottelun pelikielloilla. Jääkiekon vaarallisuuden kaukalon ulkopuolella sai kokea myös Hermeksen Mika Viljanen. Todellisena epäonnensoturina juuri aiemmista loukkaantumistaan pelikuntoon toipunut hyökkääjä teloi itsensä parin viikon sairaslomalle suihkutellessaan itseään pelin jälkeen Kouvolan jäähallissa.

Kärppien mahalasku

Finlandialiigan 18 ottelusta TuTo hävisi vain kaksi ja otti siten koko sarjan voiton 70 pisteellään. TuTon hyökkäystehot toivat finlandialiigan otteluissa peräti 105 maalia. Koko kauden aikana turkulaiset iskivät 237 ja päästivät 165 maalia. Finlandiliigaan lähdettäessä asetelmat olivat melkoisen kutkuttavat, mutta lopulta vain yksi joukkue pystyi roikkumaan näköetäisyydellä TuTosta.

Joensuulaisseuran talousvaikeuksien odotettiin näkyvän joukkueen pelissä, mutta näin ei käynytkään. Kevääksi kaukaloon palanneet hyökkääjät Markku Kyllönen ja Jarkko Savijoki paikkasivat osaltaan Kolnikin jättämää aukkoa ja JoKP pelasi kaikesta huolimatta loppukaudenkin TuTon tahdissa. Turkulaisten alkusarjassa hankkima etumatka kuitenkin piti ja JoKP jäi viiden pisteen päähän. Finlandialiigassa JoKP jäi TuTolle yhden pisteen lisää saalistettuaan 29 pistettä. Joensuulaisten verkkoon tehtiin kevään aikana vain 56 maalia. Koko kauden maaliero oli 239-162.

Kärkikaksikon takana käytiin tiukahkoa, vaikkakin suhteellisen nihkeää, kamppailua kolmannesta liigakarsintapaikasta. Syksyn kovassa pistetahdissa tahkonneet joukkueet takeltelivat finlandialiigassa pahasti: SaiPa keräsi 19 pistettä, SaPKo 17 ja Kärpät vain 14. Kolmikon karkumatka riitti kuitenkin takaatulleisiin ja SaiPa otti kolmannen sijan 56 pisteellä. SaPKon 52 pistettä riitti neljänteen ja Kärppien 50 pistettä viidenteen sijaan.

SaiPa, SaPKo ja Kärpät olivat kaikki tarjoilleet koko syksyn loistavia otteita kotikannattajilleen. Kevään pelit eivät kuitenkaan samanlaista riemukulkua olleet: SaPKo hävisi kotonaan yllättäen jopa jumbo-Junkkareille ja SaiPa kolmelle kovimmalle kumppanilleen. Kärpät onnistui voittamaan Raksilan hallissa kevään aikana vain kolme yhdeksästä pelistään. Tappioista huolimatta kolmikon pelit olivat sen verran maltillisia, että maalierot pysyivät plussan puolella. SaiPan lukemat oli kauden jälkeen 199-160, SaPKon 191-187 ja Kärppien 205-176.

Hermes ja KooKoo kaunistelevat kausiaan

Hermes sekä KooKoo keräsivät finlandialiigassa pisteitä SaiPan tahtiin ja saivat pientä lohtua alakuloisille kausilleen parantelemalla sijoituksiaan. Uuden vireen Bogdanovin alaisuudessa löytänyt KooKoo tarjosi kotonaan yleisölle herkkupaloja kaatamalla muun muassa Kärpät 6-1 ja Hermeksen peräti 11-2. Mikko Laaksonen ja Mika Kannisto löysivät kevään edetessä yhä paremman yhteissävelen. Molempien tehot olivat finlandialiigan parhaimmistoa – Laaksonen (9+21) jakoi ja Kannisto (17+15) maalasi.

KooKoota enemmän maaleja mätki kevään aikana vain TuTo ja JoKP. Kouvolalaiset lihottivat tiliään 19 pisteellä ja nousivat sijalle seitsemän 43 pisteellä. Hermes saalisti finlandialiigasta pisteen KooKoon vähemmän, mutta pysyi kymenlaaksolaisten edellä pisteen turvin. Hermeksen maaliero koko kaudesta oli 177-192 ja KooKoon 205-219.

Kiekko-67 ja FoPS:lla ei suurempaa panosta loppukaudesta ollut. Vain neljä voittoa ottaneet forssalaisetkin nimittäin pitivät helposti Junkkarit takanaan. Alkusarjan viiteen tappioon päättäneet kalajokelaiset menettivät toiveensa karsintasarjan välttämisestä oikeastaan jo tammikuussa, kolmesta peräkkäisestä voitosta huolimatta. Se hävisi juuri tärkeimmmät neljän pisteen kamppailut. Junkkarit sai kevään otteluista 11 ja koko kaudesta 33 pistettä. Sen peräpää piti kohtalaisen hyvin (188), mutta maalihanat eivät auenneet (145) missään vaiheessa. Kevään huonoin joukkue oli kuitenkin FoPS, joka sai kasaan kymmenen pistettä. Alkusarjan kuudes sija vaihtui lopulta yhdeksänteen sijaan. Forssalaiset hävisivät finlandialiigan 18 ottelustaan peräti tusinan. Koko kaudesta pisteitä kertyi lopulta 38 maalierolla 184-213.

Kiekko-67 tyhjennettiin taas ennen siirtoajan umpeutumista. Keikkamiesten käyttö loppui ja TPS:iin tai sen junnuihin matkasivat Tom Koivisto, Niko Mikkola, Reijo Mikkolainen, Mikko Virolainen, A-P Berg ja maalivahdit Kimmo Lecklin ja Fredrik Norrena. Ainoana kunnon vahvistuksena K-67 sai Kärpistä Lukon kautta siirtyneen Sakari Palsolan. Mukaan kevääksi tuli myös puolustaja Rafael Eerola. Turkulaiset voittivat vain yhden finlandialiigan vieraspeleistään ja saivat kaikenkaikkiaan kasaan 13 lisäpistettä. 39 pisteellään K-67 jätti kuitenkin turvallisen eron karsintaviivaan ja ohitti sarjataulukossa FoPS:in. Vaikka turkulaiset menettivätkin kesken kauden parhaat vahtinsa, pysyi se silti koko sarjan vähiten maaleja päästäneenä joukkueena: 141-154.

Pekalla riittää Virtaa

Fair Play -joukkue Kiekko-67:n otteissa oli jotain aiemmilta kausilta tuttua: toiseksi vähiten tehtyjä, mutta myös päästettyjä maaleja koko sarjassa. Syksyllä divaria pelanneet TPS-kasvatit Kimmo Lecklin ja Fredrik Norrena löytyivätkin molaritilaston piikkipaikoilta. Sarjan paras maalivahti oli kuitenkin rapakon takaa Itä-Suomeen palannut Ilpo Kauhanen. Kauhanen pelasi kahta vaille kaikki JoKP:n ottelut, torjuen kiekot tasan 90% varmuudella. Myös TuTon maalin suulla seisoi takuuvarma mies: monena talvena Aurajoen rannoilla torjunut Jim Bedard palasi divariin vielä 37-vuotiaana. Kausi oli divarilegendoihin kuuluvalle Jim Bedardille viimeinen Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Vuosina 1977-79 NHL:ssä Washington Capitalsin kakkosmaalivahtina päälle kuusikymmentä peliä pelannut Bedard on sittemmin noussut vanhoilla päivillään jopa Detroit Red Wingsin maalivahtivalmentajaksi opastamaan Dominik Hasekia ja kumppaneita.

Bedardin torjuntaprosentti oli 89,02%. Lukema oli varsin hyvä, sillä yli yhdeksänkymmenen pääsivät Kauhasen lisäksi vain Hermeksen Halme ja Svoboda sekä kymmenkunta matsia pelanneista vahdeista Norrena, Lecklin ja K-Kissojen Mika Rautio. Toverien vahvin ase oli kuitenkin hyökkäys – ja erityisesti finlandialiigan ja koko kauden paras pistemies Pekka Virta. Virta takoi runkosarjoissa yhteensä 44 maalia ja antoi 47 maaliin johtanutta syöttöä. Finlandialiigassa turkulainen iski pisteet 18+17. Muuten turkulaisjoukkue oli varsin tasainen. Joukkueen toiseksi tehokkain pelaaja oli Juha Virtanen, jonka tehot 23+27 riittivät koko sarjan pistepörssissä sijalle kuusitoista. Jouko Myrräkin iski 23 maalia ja vähintään kymmeneen maaliin ylsi vielä kahdeksan muutakin pelaajaa.

Samaan tahtiin Virran kanssa ylsi vain jäähypörssinkin voittanut JoKP:n Hirsimäki, jonka kokonaissaldoksi jäi 35+50. Hirsimäen kevään pistekertymä oli 16+18. Hirsimäen seurakaveri Jonas Hemming (26+46) sijoittui pistepörssin kolmoseksi. Kolnikin paikan ottanut Hemming keräsi keväältä tehot 11+22. Joensuuhun täksi kaudeksi siirtynyt Kari Laitinen osoitti, että kokemus on valttia. Yli 300 liigaottelua Jokereissa ja HIFK:ssä tahkonnut Laitinen mätti 37 maalia ja sai tililleen myös 23 syöttöpistettä. Puolustaja Petri Matikainenkin ylsi vielä tehoillaan 13+41 pistepörssissä sijalle kymmenen. Kokenut joensuulaispuolustaja oli ehdottomasti myös yksi kevään suurimmista onnistujista. Matikainen mätti kevään 18 ottelussa peräti 22 pistettä ja jätti KooKoon Karpovin (17+36) niukasti taakseen puolustajien pinnatilastossa. TuTon Nykopp (19+23) oli puolestaan pakkien ykköstykki.

Matikaisen lukema +52 riitti myös selvään tehotilaston voittoon. Kakkosena ollut Hemming jäi kymmenen yksikköä, kun pakki paransi lukemaansa peräti kolmellakymmenellä maalilla. Joensuulaisten peesistä, sijalta neljä, löytyi SaiPan Tero Hämäläinen (+38) yhdessä Hirsimäen kanssa. Ilkka Sinisalokin (+28) säilyi syksyn turvin kymmenentenä. Miinuslukemissa piikkipaikan otti junkkaripakki Riku-Petteri Lehtonen, joka jäi pakkasen puolelle 32 osuman verran. Lukema huononi finlandialiigassa neljällätoista osumalla, FoPS:n Jarkko Pohjarannalla viidellätoista. Muistakin joukkueista löytyi miinusmiehiä: Hermeksen Juha Pajuoja (-26), FoPS:n Jani Ahmaoja (-23) ja SaPKon Petri Karppanen (-21).

Kurdin ja Turunen iskivät kolmanneksen SaPKon maaleista

Tero Hämäläinen nousi SaiPan avainhyökkääjäksi kauden edetessä. Alkusarjan jälkeen Hämäläisen edellä olivat vielä joukkueen sisäisessä pörssissä herrat Mäkinen, Nevalainen ja Santanen, mutta kevään tehot 18+11 siivittivät Hämäläisen kavereiden ohi. Hämäläisen koko kauden tehot (34+17) riittivät sarjan pistepörssissa sijalle viisitoista. Ketjukavereista Timo Mäkisen lopulliseksi saldoksi jäi pisteet 22+21 ja Matti Nevalaisen 13+33. Kokenut Nevalainen oli myös melkoinen herrasmies, selvittyään koko kaudesta kahdella kaksiminuuttisella. Ari Santanen (19+21) ja Jukka Penttinen (19+13) kadottivat maalijyvänsä joulutauolla, sillä Santanen osui keväällä vain kuudesti ja Penttinen neljästi.

SaPKon tehokaksikkona hääri Tommi Turunen ja Gennadi Kurdin, jotka iskivät kumpikin pässipaidoille kolmekymmentä maalia. Kurdin (30+29) sijoittui sarjan pistepörssissä yhdeksänneksi ja Turunenkin (30+22) sijalle 12. Kolmatta tehohyökkääjää ei joukkueesta löytynyt, mutta kuusi muutakin hyökkääjää onnistui iskemään vähintään kymmenen maalia. Maalivahti Sami Lehtinen torjui kiekot 88,98% varmuudella ja oli täten tärkeä mies savolaisille.

Liigaan siirtynyt Kari Jalonen oli vielä kauden päättyessäkin Kärppien paras pistemies. Hyökkääjän syksyllä keräämät pisteet riittivät koko sarjan pistepörssissäkin peräti kuudenteen sijaan. Kärppien toiseksi paras pistemies oli Tapparasta paluumuuttanut Marko Lapinkoski (34+25). Kauden reiluna pelaajana palkittu Lapinkoski jäi hänkin Jalosesta kahdeksan pisteen päähän, vaikka pelasikin lähes tuplaten pitemmän kauden. Keväällä vastuuta oli tarjolla syksyn pienemmässä roolissa pelanneille kavereille, varsinkin kun monen kovankin pelaajan tehot hiipuivat hankalan tilanteen johdosta. Pekka Abelius iski kevään aikana vain neljä ja Tommi Virkkunen viisi maalia. Kaukalossa johtoasemaa ottivatkin kokeneet puolustajat Harri Aho ja Kai Rautio. Aho oli sarjan tehokkaimpia pakkeja pistein 6+34 ja pisteet 8+28 kerännyt Rautiokin keräsi finlandialiigasta viisitoista tehopistettä.

Kokkolalaishyökkääjien tehot hiipuivat kauden edetessä melkoisesti. Ykköstykki Jouni Kalliokoski oli alkusarjan jälkeen pistepörssissä sijalla kuusi, mutta teki kevään kierroksilla vain neljä maalia. Koska maalinteko ei luonnistunut oikein muiltakaan, säilytti Kalliokoski kuitenkin joukkueen sisäisen pörssivoiton. Kokenut hyökkääjä sai kasaan koko kaudesta pisteet 22+30, joilla ylsi pistepörssissä sijalle 13. Mikko Nieminen nousi alkukautta suurempaan rooliin iskien finlandialiigassa tehot 9+13. Niemisen kokonaissaldo 21+26 oikeutti pistepörssin 17. sijalle. Pasi Sinikunnas oli joukkueen kolmanneksi tehokkain, vaikka tekikin joulutauon jälkeen vain kolme maalia.

Kouvolan kova tutkapari

KooKoon tehokaksikon muodostaneet Mikko Laaksonen (19+50) ja Mika Kannisto (37+30) sijoittuivat pistepörssissä neljänneksi ja viidenneksi. Kevään kuluessa tahtiaan paransi myös kokenut Anssi Melametsä, jonka tehot finlandialiigassa olivat 8+10. Koko kaudesta Melametsä sai kasaan pisteet 16+24, joten edelle kouvolalaisista ennätti vielä niukasti Tero Kaasinen (22+18).Tehopuolustaja Sergei Karpovin tahti sen sijaan hiipui hivenen, mutta venäläinen oli kuitenkin kauden päätteeksikin komeasti pistepörssissä yhdestoista. Karpovin teholukema (+25) oli KooKoon paras.

K-67:n tehokkain pelaaja kevällä oli Arto Vuoti (11+6) ja koko kauden aikana Jaakko Ketonen (19+22). Ketosen ja Vuotin (20+11) lisäksi kukaan muu turkulaisista ei saanut koko kaudessa kasaan edes 25 pistettä. Sakari Palsola viimeisteli kolmessatoista ottelussaan pisteet 4+8 ja keikkamiehistä tehokkaimpia olivat puolustaja Tom Koivisto (16. 4+12) ja Niko Mikkola (13. 10+2).

Tommi Valin lähdettyä Forssasta liigaan palloseuralaiset olisivat kaipailleet uusia vastuunkantajia, mutta vain Petri Kujala (8+13) pystyi nostamaan tasoaan kevään kierroksilla. Joukkueen koko kauden paras pistemies oli Mika Helkearo (19+26), joka onnistui maalinteossa kevään aikana enää vain viidesti. Helkearo mahtui toiseksi viimeisenä pelaajana pistepörssin top-kahteenkymppiin. Petri Kujala oli joukkueen toiseksi tehokkain (18+25) ennen Mihail Korshunovia (24+17) ja Valia.

Junkkarit onnistui finlandialiigassa tekemään vain 53 maalia. Niistä suurin kiitos kuului Jan Jaskolle (6+15), Jari Pulliaiselle (9+5) ja Kimmo Nurrolle (8+7). Harri Niukkasen tehot keväältä olivat masentavat 3+3 eikä tehopakki Robert Pukalovickaan saanut iskettyä kuin kaksi maalia. Jan Jaskon kauden yhteispisteet 19+33 riittivät pistepörssin 14. sijalle. Kevätvire nosti Jari Pullaisen (18+18) ohi Nurron (16+20), Niukkasen (13+22), Mika Kupiaisen (14+20) ja Pukalovicin (11+21).

Liigaan kolmentoista maalin tappiosta huolimatta

TuTon, JoKP:n ja SaiPan seuraksi liigakarsintaan tuli jälleen Lahden Reipas, jolla oli takanaan umpisurkea kausi pääsarjassa. Lahtelaiset olivat voittaneet koko kauden aikana vain kuusi peliä, saalistaneet 14 pistettä ja maalieron 119-280. Runkosarjassa Reipas oli hävinnyt kuusi viimeistä otteluaan: Turussa peräti maalein 17-2.

Tiukkana pysyneen kaksinkertaisen karsintasarjan ykköseksi ylsi TuTo – huolimatta siitä, että joensuulaiset kylvettivät sitä päätöskierroksella peräti lukemin 13-0. Kyseinen kamppailu tosin oli merkityksetön, sillä TuTo oli varmistanut nousunsa jo kaksi päivää aiemmin kaataessaan toiseksi viimeisellä kierroksella Reippaan luvuin 8-3, kun JoKP kaatoi vielä samalla sopivasti kotonaan SaiPan.

Täpötäydessä Kupittaan jäähallissa pelattu ratkaisupeli tarjosi juhlan aihetta jo hyvissä ajoin ennen päätössummeria, sillä kotijoukkue johti jo 6-0 päätöserän ensimmäisellä minuutilla. Ottelun tehomies oli TuTon ykkösnyrkin sentteri Jouni Tuominen, joka keräsi tehot 1+4. Viimeisen pelinsä lisäksi turkulaiset hävisivät karsintasarjassa vain SaiPalle ja nousivat täten liigaan kahdeksalla pisteellä. Juhani Tamminen valittiin vuoden valmentajaksi. SaiPa jäi kahden pisteen päähän onnesta, JoKP ja tässäkin sarjassa jumboksi jätetty Reipas päätyivät viiteen pisteeseen. Viimeinen kierros painoi TuTon maalieron negatiiviseksi (24-25) ja nosti JoKP:n tällä saralla ykköseksi (28-25). SaiPa jäi plussalle (24-22), Reipas ei (19-23).

Tiukkojen pelien yksi ratkaisutekijä oli maalivahtipeli: Bedard (92,4%) onnistui erinomaisesti, samoin kuin SaiPan nuori Jussi Markkanenkin (92,7%). Kuten tilastoistakin voi jo päätellä, ei Bedard pelannut TuTon viimeisessä pelissä, vaan Jukka Mäkitalo sai ottaa vastaan lähes seitsemänkymmentä vetoa. Reipas peluutti sarjassa kolmea eri maalivahtia, eikä kolmen OHL-kauden jälkeen Suomeen palannut Ilpo Kauhanenkaan (87,4%) pystynyt kääntämään tiukkoja pelejä riittävän hyvin JoKP:lle. Reippaan Pasi Nurminen pääsi pelaamaan uransa ensimmäisen miesten pelin merkityksettömässä ottelussa SaiPaa vastaan. Muutamassa liigapelissä luukkua avanneen Nurmisen taakse meni neljä maalia.

Pistepörssin kärkisijat menivät Joensuuhun viimeisen pelin ansiosta. Hemming keräsi kuudessa pelissä tehot 2+10, Markku Kyllönen 3+5 ja Mikko Koivunorokin 2+5. Jari Hirsimäki (1+2) pelasi vain kaksi ensimmäistä peliä ja lopetti sitten kautensa rahariitojen johdosta. TuTon joukkueesta peräti viisitoista eri pelaajaa onnistui maalinteossa, vaikkei joukkue osunutkaan kuin 24 kertaa. Turkulaisten tehokkaimpia olivat Esa Tommila (4+3), Tuominen (2+5) ja Virta (3+3). Reippaasta onnistujiin voi laskea vain kaksikon Tommy Kiviaho (2+6) – Juha Nurminen (5+2). SaiPan tehokkain oli Tero Hämäläinen (4+1).

TuTon Sami Leinonen ja Hemming sekä Kyllönen JoKP:sta jäivät karsinnoissa kuusi maalia plussalle. Lukeman +5 saalistivat vielä joensuulaisista Pasi Nissinen ja Jaakko Piirainen. Piirainen voitti oman osuutensa puhtaasti 5-0. Eniten miinuksia keräsi SaiPa-hyökkääjä Jouko Viljakainen (-8), perässään saman seuran puolustaja Timo Lohko (-6). TuTostakin Roni Mesikämmen, Timo Nykopp ja Kai Ortio jäivät viisi maalia miinukselle. Ortion jäällä ollessa TuTo ei tehnyt ainuttakaan maalia. Saman verran pakkasen puolelle jäivät myös SaiPan Petri Peronmaa ja Jukka Penttinen.

Kauden tähdistökentällisiin päätyivät muutenkin esillä olleet nimet. Todellinen ääniharva oli Pekka Virta, jonka nimi löytyi ykköskentällisen kohdalta kaikista äänestyslipukkeista. Virran kera ykkösessä oli seurakaverit Timo Nykopp ja Juha Virtanen. JoKP:sta valituksi tulivat Jari Hirsimäki, Petri Matikainen ja Ilpo Kauhanen. Kakkoskuusikkoon saivat paikan sarjan kesken jättäneet Ilkka Sinisalo ja Jari Halme. Kunniaa saivat myös Jonas Hemming, Kari Laitinen, Sergei Karpov ja Risto Siltanen.

Hei, me karsitaan!

Ykkösdivarin jatkosarjaan joutuivat siis alkusarjan kaksi huonointa joukkuetta, eli Karhu-Kissat ja Ketterä. Seurakseen kaksikko sai kaksi parasta joukkuetta jokaisesta neljästä kakkosdivarin lohkosta: Kotkan Titaanit, Järvenpään Haukat, KooVeen ja Ikurin Vireen Tampereelta, Lohi-Kiekosta Diskokseksi nimensä muuttaneen jyväskyläläisseuran, Kajaanin Hokin, Vaasan Sportin sekä PaKan Kuusamosta. Jotta homma saatiin vielä sekavammaksi, selvisi jatkosarjan neljä parasta varsinaiseen karsintasarjaan, johon liittyi vielä mukaan finlandialiigan huonoin ja kakkosdivarin pudotuspelien paras joukkue. Kaikki pysyi varmaankin vielä mukana, eikös vain?

Jatkosarja pelattiin kaksinkertaisena sarjana. Kymmenen joukkuetta jakaantuivat keskeltä kahtia. Ensimmäisissä otteluissaan nousua tavoitelleet joukkueet vielä menestyivät, mutta sitten divariseurojen rutiini alkoi tepsiä. Haukoille hävinnyt Ketteräkin yltyi huimaan menoon: ei häviötä yhdeksästä seuraavasta ottelusta ja 26 pistettä koko sarjasta. Ketterä teki 82 ja päästi 61 maalia. Jatkosarjaan lähdettäessä Ketterä menetti riveistään muutaman pelaajan, joista tehokkain oli alkusarjassa kahdeksan kertaa osunut hyökkääjä Harri Karjalainen. Tilalle se sai SaiPassa peliaikaa vaille jääneen Jouni Parkkosen. Petteri Sihvosen ruuti ei ollut yhtä kuivaa kuin alkusarjassa, mutta imatralaisten onneksi uusi tehopari ratkoi otteluja. Pasi Mustonen tuplasi kauden maalimääränsä kerättyään pisteet 9+14 Kärpistä siirtyneen Sergei Zhebrovskin (9+16) vierellä.

Ketterän edelle ylsivät kuitenkin pisteen enemmän keränneet Karhu-Kissat ja KooVee, joka innostui viimeisellä kierroksella todelliseen maali-iloitteluun: Hokki kaatui Tampereella peräti 16-4. Karhu-Kissojen maalierolle tamperelaiset eivät kuitenkaan murskavoitostaan huolimatta pärjänneet. Karhu-Kissat menetti kevääksi rutkasti pelaajiaan, kun HIFK ja K-Espoo ottivat lainamiehensä takaisin. Niko Halttunen siirtyi Jokereiden junioreihin ja Harri Lakkala Junkkareihin. Muutaman tärkeän vahvistuksenkin se kyllä sai: Petri Aaltonen palasi divariin kokeiltuaan syksyn Tapparassa ja Timo Mäki sai lähtöpassit K-Espoosta. Puolustaja Tapio Karimiehen joukkue nappasi remmiinsä Porvoosta. Helsinkiläisten maaliero oli 117-52, tamperelaisten 103-50.

KooVee satsasi nousuun tosissaan. Se kaappasi täksi kaudeksi paikalliskilpailija Vireen leiristä peruspelaajiksi laskettavat Antti Savolaisen, Ari Karjalaisen ja maalivahti Janne Hakalan. Ilveksen junnuista mukaan nostettu Mika Pietilä oli koko sarjan varmin maalivahti ja edellisellä kaudella Hermestä nostamassa ollut Jarno Suokko pistepörssin kakkonen. Kiekko-67:sta KooVee värväsi remmiinsä kokeneet Jukka Isotalon ja Eero Branderin, Ilveksestä muun muassa hyökkääjä Petri Sullanmaan ja puolustaja Juha-Matti Märijärven.

Neljännestä paikasta kamppailivat tiukasti Haukat ja Titaanit. Kotkalaisten kova loppukirikään – seitsemän voittoa, mukaanlukien haukkakamppailu – ei auttanut, sillä Haukkojen etumatka piti. Nuori seura oli ollut karsimassa jo viime vuonna. Tuosta joukkueesta se oli menettänyt PiTaan pistekunkkunsa Pekka Karasjoen sekä Ari Häkkisen. Malivahti Jarkko Kortesoja puolestaan jatkoi kiekkoilua kakkosen IPK:ssa. Apua tuli kuitenkin Vantaalta, sillä VHT:n jäämistöistä Haukkoihin siirtyivät Kai Ravander, Gennadi Rozkov, Riku Nikander ja maalivahti Marc Moberg. Ennen jatkosarjaa joukkue vielä vahvistui jokerihyökkääjä Jussi Vienosella sekä K-Kissoista PiTan kautta siirtyneellä maalivahti Matti Lehmusmiehellä. VHT:n konkurssi kesken syyskauden hyödytti ex-vantaalaisilla vahvistununeen Haukkojen lisäksi K-Kissoja, jonka valmennustiimiin Veli-Pekka Kinnunen liittyi.

Kiekkobuumia eläneille järvenpääläisille (yli tuhat katsojaa/peli) kertyi 25 pistettä, sarjassa kolmanneksi eniten maaleja mättäneelle Titaaneille kaksi vähemmän. Kotkassa kohtaloa harmiteltiin, sillä joukkueeseen oli satsattu. Joukkueen tehomiehinä hääri kaksi virolaista: kesken edellisen kauden SaiPasta lähtöpassit saanut Eduard Valiullin sekä Ikurin Vireestä napattu Igor Ossipenkov. Kotkalaisjoukkueessa pelasi jo ennestään jokunen kokenut KooKoon ex-peluri, mutta tälle kaudelle Titaanit sai vielä mukaansa kokeneen kouvolalaissentteri Ari Kotron sekä puolustaja Timo Liilan. Kotron ohella kokeneita miehiä kotkalaisjoukkueessa olivat yli kolmikymppiset Arto Remes ja Jukka Virtanen. Puolustajista Jori Sainio siirtyi Kotkaan Kalajoelta ja Timo Lehtinen Heinolasta. Timo Palmu siirtyi ennen jatkosarjaa Kotkaan Imatran Jymäkästä.

Muiden panos sarjaan oli aika vaatimaton: Sport, Diskos ja Ikurin Vire keräsivät kasaan 12 pistettä. Paluuta divariin tavoitellut Sport oli uusiutunut edellisvuodesta, mutta ei juurikaan vahvistunut vaikka hankkikin vielä kesken kauden Marko Kapasen Joensuusta. V-P Ahosen ja Petri Virolaisen se oli menettänyt Raumalle ja Marko Väkiparran Uuteenkaupunkin. Diskoksella ei juuri kokemusta sarjatasoa ylempää ollut, edelliskaudella vain Kim Ceder (Centers) oli pelannut divaria. Ikurin Vireen maalilla pelasi Tapparan Juha Helminen, mutta kokeneita kenttäpelaajia ei senkään riveistä löytynyt. Se oli menettänyt edelliskauden joukkueestaan reilusti yli puolet; muun muassa tehokkaat ulkomaalaisensa (Ossipenkov ja Anatoli Zaharov) sekä KooVeen vievän kolmikon. Kakkosen runkosarjassa pari pistettä per peli mättänyt Kai Syrjänenkään ei karsinnoissa pelannut.

Pohjoisen joukkueet Hokki ja PaKa jäivät karsintasarjassa hännänhuipuiksi neljällä ja kolmella voitollaan. Kajaanissa eläteltiin toiveita paremmasta, sillä Junkkareissa edelliskaudella käväissyt Juha Heiskanen oli kakkosessa muodostanut todella pelottavan tutkaparin KalPasta kesken kauden siirtyneen Sergei Ivanovin kanssa. Omaa päätä varjelemaan kajaanilaiset olivat saaneet vielä maalivahti Jääskeläisen Joensuusta ja puolustaja Tuukka Tavin Pietarsaaresta. Hokin materiaali oli kuitenkin kiistatta aivan liian kepa tiivitahtiseen sarjaan. Sillä oli käytössään yhteensä kuusi pakkia ja kymmenen hyökkääjää. Venäläishyökkääjätt Igor Tuljakov ja Viktor Loginov takasivat Kuusamon PaKalle pisteitä kakkosdivarissa, mutta tässä sakissa ei heistäkään ollut sateentekijöiksi.

Pistepörssin kuningas oli Karhu-Kissojen Markku Hurme, joka tehtaili 18 ottelussa komeat tehot 15+22. Hurmeelle tukea ntoi laaja rintama, josta mainittakoon ainakin Joonas Jääskeläinen (7+21) ja Mika Nyqvist (16+9). KooVeen Jarno Suokko saalisti 14+16 ja saman seuran puolustaja Jari Lehtivuori iski peräti kaksitoista maalia. Haukkojen menetyksen salaisuutena oli tiukka puolustus, sillä joukkueen paras pistemies Jukka Lempinen sai kasaan vain tehot 10+10. Järvenpääläisiä vahvistanut Gennadi Rozkov sai tililleen neljä maalia ja syöttöpistettä. Titaanien virolaisduosta Eduard Valiullin keräsi tehot 13+15 ja Igor Osipenkov 9+14. KooKoo-Areista Kotro iski kotkalaisille kaksitoista ja Pellikin kymmenen osumaa. Ketterän tehopakki Jari Lippojoki saalisti tehot 7+8, joilla irtosi paikka vasta KooVee-pakkien Lehtivuoren (12+10) ja Juha-Matti Märijärven takaa (7+10).

Sportin tehokkain pelaaja oli kokenut Kari Teräväinen (14+11). Diskoksen tehokkain oli Marko Kupari (8+5), jonka tahti oli kuitenkin vielä kakkosessa ollut varsin toinen. Tomi Nikula keräsi Vireen paidassa pisteet 6+10, sen sijaan latvialaishyökkääjä Evgeni Stasikovin (1+3) tehot jäivät melko vähäisiksi. Maalipörssin voiton jakoivat 16 kertaa osuneet Mika Nykvist ja Juha Heiskanen. Heiskanen (16+6), Ivanov (10+7) ja Marko Kilpeläinen (7+8) tekivät reilusti yli puolet kajaanilaisten maaleista. PaKan tehokkaimmat olivat Igor Tuljakov (9+6) ja Tero Järvelä (5+9). Venäläinen Viktor Loginov keräsi 12 matsistaan pisteet 5+4. Parhaiten menestyneillä joukkueilla oli myös kokeneet ja hyvät molarit: KooVeella lupaava Mika Pietilä (90,2%), Karhu-Kissoilla Timo Mäki (90,0%), Haukoilla Matti Lehmusmies (90,4%) ja Ketterällä Olli-Pekka Äijälä (89,7%).

Hei, me karsitaan taas!

Jatkosarjasta selvinneiden neljän joukkueen kanssa ensi kauden kolmesta divaripaikasta saapuivat taistelemaan finlandiliigan jumboksi jäänyt Junkkarit sekä kakkosen pudotuspeleistä mukaan selvinnyt uusikaupunkilainen KaPa-65, joka joutui viimeisenä vastuksenaan ennen karsintasarjaa selvittämään paremmuutensa KKP:n kanssa. Kiiminkiläiset KaPa kukisti, mutta varsinaisessa karsintasarjassa se oli heittopussi, ja onnistui saalistamaan vain kolme pistettä. Uusikaupunkilaisten ainoita pelimiehiä oli aiemminkin länsirannikolla divaria pelannut Marko Väkiparta (3+7), joka oli mukana joka toisessa joukkueen maalissa. Puolustaja Kari Kuisma keräsi tililleen viisitoista miinusmaalia. Vielä vuotta aiemmin kolmosdivarissa pelannut KaPa ylitti kuitenkin karsintapaikallaan villeimmätkin odotukset – olihan joukkueen tavoitteena ollut vain säilyttää sarjapaikka kakkosessa. Väkiparran ohella pelimiehiä joukkueessa olivat K-67:sta siirtynyt maalivahti Klaus Savolainen sekä vielä edelliskaudella KooKoota edustanut puolustaja Vesa Lahtinen.

Ennen viimeistä kierrosta kaikki muut joukkueet olivat kahden pisteen sisällä toisistaan. Sarjan ykköseksi jyräsi lopulta Karhu-Kissat, joka osasi kääntää tiukat pelit edukseen. Viimeisellä kierroksella kukistui vieraissa Haukat, jota ei pelastanut yli 1100 katsojan kannustuskaan. Helsinkiläisten maaliero jäi plussalle vain seitsemän maalin verran (38-31), eikä Markku Hurmekaan (1+5) saanut pisteitä aikaan jatkosarjan malliin – joukkueelle kuitenkin kuusi voittoa ja 13 pistettä. Timo Mäki (89,3%) oli jälleen mies paikallaan maalinsa suulla Kissojen sarjapaikan varmistamisessa. Kakkoseksi nousi Junkkarit, vaikka joukkueen luultiin jo luovuttaneen. Viiden kierroksen jälkeen Kalajoen sankareilla oli nimittäin koossa vain vaivaiset kaksi pistettä. Viisi viimeistä peliä päättyi kuitenkin Junkkarien juhliin, ja vieläpä sen verran runsaasti, että joukkue keräsi 12 pistettä ja sarjan parhaan maalieron 52-38.

Kolmannen divaripaikan nappasi Ketterä, jonka karsintasarja sujui ailahdellen. Imatralaiset voittivat kaikki kotipelinsä, mutta vieraissa pisteet irtosivat vain avauskierroksen pelistä Uudestakaupungista. Joukkue punnertamat 12 pistettä riittivät kuin riittivät viivan päälle. Marc Mobergin (94,0%) ja Matti Lehmusmiehen (91,7%) torjuntoihin sekä tiukkaan puolustuspeliin nojannut Haukat jäi (vielä tässä vaiheessa) harmittavasti neljänneksi vain pisteen Ketterästä, ja viimeisellä kierroksella Junkkarien jyrän alle jäänyt KooVee sai tyytyä yhdeksään pisteeseen. Kovinkaan suurta merkitystä karsintasarjalla ei kuitenkaan ollut, sillä vain KaPa jäi ilman divaripaikkaa seuraavaksi vuodeksi. Ketterän maaliero oli 53-41, Haukkojen 29-27, KooVeen 49-46 ja KaPa-65:n 20-58.

Karsintasarjan viiden parhaan pistemiehen sakkiin mahtui peräti neljä Junkkaria: Mikko Helisten (10+11), Jan Jasko (11+8), Harri Niukkanen (4+13) ja Robert Pukalovic (1+16). Mika Kupiainenkin ehti iskeä viidessä pelissään tehot 5+4. Kalajoen poikain väliin kiilasi vain eniten maaleja mätkineen Ketterän Sergei Zhebrovski pistein 10+9. Ketterässä pinnoja keräsivät myös Sihvonen (4+12) ja Lippojoki (6+9). Karhu-Kissojen tehokkaimpia olivat Sami Laine (6+6) ja Nyqvist (8+1). KooVeen tehokkain oli puolustaja Lehtivuori (5+10), peesissään Suokko (5+9). Haukkojen ykkönen oli Jukka Lempinen (4+4) ja KaPan Väkiparta (3+7). Ketterän ykköskentällinen sai maistella nyt harvinaista herkkua, sillä se miehitti plusmiinustilaston kärkipään. Keulilla oli Marko Saarinen (+18), perässään Zhebrovski (+17), Sihvonen ja Lippojoki (+16) ja Harri Valtonen (+15). K-Kissojen Sami Laine jäi 11 maalia plussalle. Eniten pakkaselle jäivät KaPa-65:n puolustaja Kari Kuisma (-15) ja hyökkääjä Tapio Sarin (-12).

Divarimiehiä kisoissa

B-maajoukkue käväisi tänäkin talvena pelaamassa Pietarin turnauksessa ja pelasi lisäksi tiplamaaottelut Sveitsiä ja Kanadaa vastaan sekä joulutauolla Bolzanon miniturnauksessa. Pietarissa pelanneet TuTon Pekka Virta (5. 0+1) ja SaiPan Veli-Pekka Nutikka (3. 0+0) olivat joukon ainoat divariedustajat.

20-vuotiassa Suomella oli kasassa kova porukka: Saku Koivun, Kimmo Timosen, Jere Karalahden ja Janne Niinimaan seurana kisajoukkueessa oli kenttäpelaajista mukana Nutikka (7. 1+1) sekä K-67:aa edustanut TPS:n Tom Koivisto (7. 1+0). K-Kissoissa, HPK:ssa ja HIFK:ssä kauden aikana pelannut Tommi Hämäläinen puolusti viidessä pelissä ilman tehoja. Mukana oli myös neljä divaripeliä K-67:ssa syksyllä pelannut TPS:n Antti Aalto. Maalivahtivalinnoissaan Esko Nokelainen ja Matti Keinonen luottivat enemmän divariin: SaiPan Jussi Markkanen (86,96%) torjui kisoissa kolme ottelua ja KooKoon Petri Engman (85,39%) neljä. Maalivahtitilastoissa suomalaiset olivat sijoilla neljä ja viisi, sillä kukaan muukaan maalivahti ei yhdeksäänkymmeneen prosenttiin yltänyt. Suomi jäi kuitenkin Tshekissä pelatuissa kisoissa vaatimattomasti neljänneksi Kanadan juhliessa kultaa. MM-joukkueesta ulos jäivät seitsemän kertaa pikkuleijonapaidan päälleen pukenut Niko Halttunen K-Kissoista sekä kaksi harjoitusottelua pelanneet Kärppien Mikko Helisten ja Tommi Sova.

Myös pykälää nuorempien kohdalla sijoitus oli sama. EM-kotikisat pelattiin Jyväskylässä, mutta Jorma Kurjenäen valmentaman porukan oli tyytyminen mitalittomaan sijaan. Divarista mukana oli KooKoon Jari Suorsa (0+0), sekä kuusseiskassa TPS:sta käväissyt Aki-Petteri Berg. 12 divarimatsia pelannut Berg valittiin näissä karkeloissa ain kakkostähdistöön asti. Miikka Kiprusoffin kakkosvahtina toimi kisoissa Antti kangas, joka sai tällä kaudella toimia kertaalleen Kärppien luukkuvahtina. Divarin ilmaa jokusen pelin haistelleista nuorista KooKoon Raine Pulkkinen ja Kärppien Janne Salpa eivät mahtuneet joukkueeseen harjoituspelien jälkeen.

19-vuotiastakin koottiin maajoukkue, joka pelasi helmikuun alussa kolme ottelua. Divarista tuttuja tuossa porukassa olivat Hämäläinen, Halttunen, Nutikka, Helisten, Hyvönen, Markkanen, Engman ja JoKP-pakki Miika Haapala. Viron suhteellisen tuoreessa A-maajoukkueessa ahkeroi runsaasti Suomessa pelanneita. Titaanien Valiullin oli C-sarjasta nousseen maan paras pistemies MM-kisoissa (10+9 viidessä pelissä) saaden taustatukea partneriltaan Osipenkovilta (7+8). FoPS:ia kisoissa edusti Mihail Korsunov (6+7), Haukkoja Gennadi Rozkov (3+5).

Ennen kauden alkua divarin tähdistö kohtasi edellisen vuoden liigamestari TPS:n hyväntekeväisyysottelussa. Kolmannen kerran pelattu ottelu päättyi turkulaisten selvään 7-3-voittoon. Aiempina vuosina kaukalosta oli poistunut voittajana divarimiehistö. Samu Kuitusen valmentamaan joukkueeseen valittiin seuraavat pelaajat:

Maalivahdit:

Jari Halme (Hermes) ja Iiro Itämies (Kärpät)

Puolustajat:

Alexander Fatkullin (SaPKo), Sergei Karpov (KooKoo), Sami Leinonen (TuTo), Petri Matikainen (JoKP), Timo Nummelin (K-67), Robert Pukalovic (Junkkarit), Kai Rautio (Kärpät) ja Risto Siltanen (TuTo)

Hyökkääjät:

Jari Hirsimäki (JoKP), Kari Jalonen (Kärpät), Jan Jasko (Junkkarit), Kari Kanervo (Junkkarit), Markku Kyllönen (JoKP), Lubomir Kolnik (JoKP), Mikko Laaksonen (KooKoo), Anssi Melametsä (KooKoo), Jouko Myrrä (TuTo), Ilkka Sinisalo (Kärpät), Juha Virtanen (TuTo) ja Arto Vuoti (K-67)

» Lähetä palautetta toimitukselle