BOS - NYR 2.00
MTL - PHI 2.00
TBL - SJS 2.00
STL - OTT 2.00
DAL - WPG 2.00
NSH - FLA 3.00
MIN - CBJ 4.00
EDM - CGY 5.00
VGK - PIT 5.00
CHI - WSH 19.30
NYI - ANA 22.00
VAN - DET 23.00

89-90 – Porilaisten marssi

MESTIS / Artikkeli
Keväällä 1989 liigarimpulointinsa hetkeksi päättänyt Ässät viihtyi divarissa hyvin. Tai oikeastaan huonosti, sillä kasvaneista yleisömääristään huolimatta se hyvästeli sarjan heti vuoden jälkeen. Lahden Hockey-Reippaan nousu jäi huomattavasti pienemmälle huomiolle porilaisten varastaessa suurimmat otsikot. Turussa taas nousijajoukkue Kiekko-67 jätti Jim Bedardin ja Timo Nummelinin johdolla paikallisvastustajansa heti niukasti taakseen.

Joukkueet (1.-12.): Ässät, H-Reipas, Kärpät, FoPS, K-Kissat, Sport, K-67, TuTo, K-Espoo, Ketterä, KooVee, H-Salo

Ottelumäärä: 44

Porilaisten pikavisiitti divariin kesti vain yhden kauden. Ässät piti ykkössijaa hallussaan alusta alkaen, hävisivät vain neljästi ja keräsivät 77 pistettä. Menestys oli mannaa myös edelliskauden liigataaperrusta seuranneille katsojille: voitot vetivät Isomäen halliin keskimäärin 4400 henkeä, noin tuhat enemmän kuin edellisenä talvena. Ässät ei ollut menettänyt edelliskauden rungostaan oikeastaan vaihtoon joutuneiden ulkomaalaistensa lisäksi kuin Jokereissa liigauraansa jatkaneen kakkosmolari Antti Eskelisen, Mauri Eivolan ja pari pienempään rooliin jäänyttä pelaajaansa (K-67), Harry Nikanderin (alasarjat), Ari Santasen (SaiPa) sekä Timo Saarikosken (Lukko), joten vahvistuksia hankkineelta joukkueelta odotettiinkin paljon. Eikä turhaan: jo avausottelussa sarjan kärkikastiin povattu Kiekko-Espoo kaatui tylyin 10-2-lukemin.

Ensimmäisen kerran Ässät hävisi tammikuussa, vasta 28. kierroksella, jolloin ottelu Forssassa päättyi kotijoukkueelle lukemin 5-4. FoPS aiheutti porilaisille myös kauden ensimmäisen pistemenetyksen, napaten kotitasurin kuudennella kierroksella lokakuun alussa. Koko kauden aikana Porista poistuivat täyden pistepotin kera ainoastaan Kiekko-67 ja Kärpät. Monista aiemmista runkosarjan voittajista poiketen ei Ässät kuitenkaan hellittänyt otetta viimeisissä peleissäänkään, vaikka karsintapaikka oli varmistunut jo kuukautta ennen sarjan päättymistä. Toiseksi viimeisellä kierroksella kaatui Ketterä 19-4 ja viimeisellä Hokki-Salo 9-0. Aiemmin kunnon höykytystä olivat saaneet kokea mm. KooVee (0-13 ja 5-15), Sport (11-0 ja 19-3), TuTo (1-12) sekä Ketterä (6-20). TPS:sta siirtyneen Pasi Rädyn toimittua Kari Rosenbergin kakkosena, oli myös Ässien maalivahtiosasto sarjan parhaimmistoa.

Porilaisten verivihollista, Rauman Lukkoa, kolme edellistä kautta luotsanneen Mölli Keinosen ja Ismo Läntisen komennossa pelannut joukkue sai taulukkoonsa 355 (lähes 100 enemmän kuin seuraavaksi parhaalla) tehtyä ja 144 päästettyä maalia, joten tilastojen kärkimiehet löytyivät luonnollisestikin Porista. Tulitusta johtivat Lukosta palannut Arto Heiskanen (58+52), edellisenä keväänä Turussa kultaa voittanut Arto Javanainen (59+39), Kari Makkonen (31+52) ja Tapio Levo (32+47). Heiskasen 110 pistettä oli samalla uusi divariennätys. Joensuusta palannut Jari Levonenkin tykitti hurjat lukemat (37+26), kuten myös 19-vuotias Rauli Raitanen (17+44). Riian Dynamosta Poriin hankittu kaksikko Vladimir Durdin – Aleksei Frolikov osoittautui niinikään kovaksi luuksi divariin.

Plustilastossakin juhlivat samat miehet, kärjessä Heiskanen (+90) ja kuusi muuta ässää: Levo (+87), Frolikov (+86), Durdin (+83), Makkonen (+80) ja Javanainen (+79). Porilaisten lisäksi tehotilaston top-kymppiin mahtui vain kaksi forssalaista: hurjat 29 maalia itsekin iskenyt puolustaja Jouni Vento (+74) ja reilun pelaajan palkinnolla muistettu Mika Helkearo (+64). Kärppien Juha Riihijärven lukema (+63) riitti yhdennelletoista sijalle.

Nokelainen näpäyttää Kärppiä

Jos Ässät varmistikin ykkössijansa jo hyvissä ajoin, käytiin toisesta liigakarsintapaikasta tiukkaakin tiukempaa taistelua. Toinen edelliskauden tippuja, Kärpät, voitti neljä viimeistä otteluaan (mm. Ässät vieraissa), mutta ei onnistunut saamaan kiinni Lahden Hockey-Reipasta. Lahtelaisjoukkuetta valmensi Kärpistä pois potkittu Esko Nokelainen, joka tänä keväänä valittiin vuoden koutsiksi. H-Reipas sai kasaan 65 pistettä, ja päästi vähiten maaleja sarjassa (133). Lahtelaisten suurin sankari oli nappihankinnaksi osoittautunut sarjan paras maalivahti, tsekkiläinen Jaromir Sindel, joka pelasi kaikki joukkueensa ottelut loistavin tuloksin (91.3%). Kokemusta joukkueeseen toi elävä legenda, Matti Hagman, joka aiemmin oli pelannut Suomessa vain HIFK:ssä. 34-vuotias Hakki antoi runkosarjassa 47 syöttöä, joukkueen tshekkitaituri Oldrich Valek iski yhtä monta maalia. Toinen joukkueen konkari oli ulkomaan kiertueeltaan palannut "Lahden Erikoinen", Erkki Laine. 32-vuotias Laine palasi Lahteen kesken kauden Davosista vietettyään edelliset viisi kautta Ruotsissa ja Länsi-Saksassa. Maaleja joukkue teki 246.

Kärppien putoaminen liigasta oli karvas pala, ja Oulussa haaveiltiinkin pikaisesta paluusta. Totuttuun tapaan liigasta putoaminen aiheutti kuitenkin jonkin verran menetyksiä. Kahden pisteen päähän lahtelaisista jääneen kärppälauman ilopilkkuina olivat kaksi parikymppistä lupausta, joiden jääminen Ouluun oli valmentaja Veikko Torkkelille ja seuralle todellinen lottovoitto. Juha Riihijärvi paukutti tehot 38+45 ollen pistepörssin neljäs, ja Marko Lapinkoskikin seitsemänteen sijaan riittäneet 44+35. Lähtijöiden lista oli kuitenkin heikentänyt lähinnä joukkueen peräpäätä. Maalivahdit menivät Mikko Törmästä lukuunottamatta vaihtoon, ja lisäksi se menetti kolme tärkeintä puolustajaansa. Heikki Riihijärvi siirtyi Jokereihin, Kai Rautio HIFK:iin ja Mikko Haapakoski TPS:n riveihin. Lisäksi Timo Iljina ja Ossi Piitulainen jatkoivat liigaan nousseessa JoKP:ssa, Ari Matilainen siirtyi Tapparaan ja kokenut Jari Lindroos Jyväskylään.

Kärppien ulkomaanhankintoihin kuuluivat venäläiset Aleksandr Skvortsov ja Sergei Karpov sekä kanadalaissentteri Greg Parks. Parks (4+6) sai jatkaa matkaansa kesken kauden takaisin AHL:ään, mutta venäläiset olivat tehokkaita. Skvortsov oli joukkueen kolmanneksi tehokkain pisteillä 20+40 ja tehopakki Karpov keräsi 22 pelaamassaan pelissä pisteet 11+23. Maalille joukkue hankki KalPan Jari Paavolan ja peräpäätä vahvistamaan TPS:ssa pieneen rooliin jääneen Kai Ortion. Pasi Käyhkö tuli Joensuusta, mutta jälleen remmiin nostettiin myös omia junioreita. Ensimmäiset miesten pelinsä saivat kauden mittaan mm. Jari Korpela, Jouni Loponen ja Iiro Itämies. Kokenut Risto Liikka palasi kasvattiseuransa riveihin. Vahvimmin junnuista esiin nousi Jussi Polvi (11+21). Kärppien maaliero (255-141) ei juurikaan lahtelaisten vastaavasta poikennut.

Maaliahne Palloseura

Mikko Laaksosen (Tappara), Pasi Vuorelan (JoKP), Pat Ryanin ja Petri Sullanmaan (Ilves) lähdettyä FoPS oli jäädä liikaa Mika Helkearon (30+67) varaan. Timo Sutisen komennossa jatkanut Palloseura oli kuitenkin saanut pidettyä muutamaa edellä mainittua avainhyökkääjää ja maalivahti Markku Laukkasta lukuunottamatta joukkueen kasassa. Aiemmin pienemmässä roolissa pelaneet olivat myös vähitellen kypsyneet vastuunkantajiksi, ja olipa seura löytänyt ulkopuoleltakin melkoisen oivia paikkaajiakin lähteneille. Niinpä hätää ei ollut lähimaillakaan.

Uusia palloseuralaisia olivat tehohyökkääjä Jukka Lappeteläinen ja maalivahti Arto Peltola TuTosta, kahden Lukko-kauden jälkeen Forssaan palannut Ilkka Kares, virolaissentteri Oleg Puzanov, kokenut Pekka Uusi-Hakimo ja edellisatalvena kaksikymmentä kassia JoKP:lle iskenyt Teijo Savijoki. Hankinnat ja vanhat tutut ottivat mukavasti vastuuta harteilleen: Lappeteläisen (30+38), puolustaja Jouni Vennon (29+34), Kareksen (24+39) ja Tommi Valin (25+28) johdolla joukkue teki toiseksi eniten maaleja (279) koko sarjassa, eikä päästänytkään niitä kuin 179. Joukkueesta löytyi vielä seitsemän muutakin vähintään kymmenen maalin tekijää. FoPS kiri vielä kevättalvella haastamaan kärkikolmikkoa, mutta joutui lopulta tyytymään 58 pisteeseen ja neljänteen sijaan pelattuaan alkukauden vain piste/peli-tahtia.

Tasaisen keskiryhmän ensimmäisen ryppään muodostivat K-Kissat, Sport ja K-67. Harri Rindell oli ottanut Samu Kuitusen paikan K-Kissojen penkin takana, eikä joukkue ollut juurikaan muuttunut. Yllättäen se sai pidetyksi riveissään koko ykköskenttänsä ja molemmat maalivahdit. Menetyksiin lukeutuivat vain kokeneet Kurt Kalweit ja Veijo Blom. Kauden mittaan otteitaan parantanut helsinkiläisjoukkue keräsi 43 pistettä, vältti murskatappiot ja sai maalierokseen 229-198. Jari Korpisalo oli jälleen K-Kissojen paras pistemies (31+45), saaden edellisvuoden tapaan taustatukea kolme vuotta nuoremmalta Petri Varikselta (30+24), Mikael Kotkaniemeltä (18+33) sekä puolustaja Timo Nykoppilta (23+30). Joukkueen toiseksi tehokkain oli Lassi Hiltunen (29+28). Sen sijaan nuorten kisoissakin esiintynyt KalPa-hyökkääjä Vesa Savolainen ei pystynyt vastaamaan odotuksiin K-Kissoissa, tehden vain kymmenen maalia.

Myös Vaasassa jatkoi sama valmentaja, Teijo Räsänen. Joukkue sen sijaan koki melkoisen muodonmuutoksen. Sport-ikoni Håkan Hjerpe siirtyi yllättäen Lepplax IFK:n riveihin, ja kymmenestä parhaasta tehomiehestä Vaasan jättivät taakseen myös Jarno Suokko, Juha Ikonen ja Jouko Ruostekoski. Nelikko oli iskenyt edelliskaudella 106 maalia. Myös Lukon nappaama lupaava Tommi Pullola ja maalivahtikaksikko Juha Lehtovaara – Ilkka Isojunno lisättiin lähtijöihin. Ykkösmolariksi Sportiin palasi Iiro Hollmen ja korvaavia tehoja toivottiin lähinnä HPK:n Kari Teräväiseltä ja kehutulta David Saundersilta. Puolustuksen kovin hankinta oli edellisenä talvena yhteen NHL-peliinkin Bruins-paidassa pukenut Dale Dunbar.

Väriähän Vaasan kanukit sarjaan toivat, mutta varsinkin Dunbar oli pettymys. Mies ei oikein pysynyt vastustajien perässä isossa kaukalossa, ja keräsi lopulta 25 pelissään tilastomerkinnät 2+17, 34 minuuttia ja –18. Huomattavasti suurempaan rooliin vaasalaispuolustuksessa sen sijaan nousi Lahdesta siirtynyt tehokas Jari Parviainen (7+39).

Sportin kausi käynnistyi mukavasti, ja joukkue olikin vielä kauden puolessa välissä iskuetäisyyden päässä suosikeista, mutta joutui jatkossa antamaan periksi. Vaasalaiset päätyivät tasapisteisiin K-Kissojen kanssa, mutta maaliero oli jo huomattavasti synkempi: 213-236. Teräväinen oli joukkueen ykköstykki pistein 35+30. Tukea antoivat Timo Salomaa (30+34), Joonas Hemming (25+27) ja Saunders (28+18). Maaliensa lisäksi Saunders kunnostautui sarjassa myös jäähypörssin voitolla. Hyökkääjä napsi tililleen 115 rangaistusminuuttia.

Kiekko-67 jättää TuTon taakseen

Aiemmin TuTossa loistanut Jim Bedard auttoi tällä kaudella nousijajoukkue Kiekko-67:n niskan päälle taistelussa Turun kakkosjoukkueen kunniasta. K-67 keräsi 42 pistettä, eli kuusi enemmän kuin paikallisvastustajansa. Kiekon divariin nostaneista konkareista joukkueessa jatkoivat vielä Reijo Leppänen (18+35) ja Jukka Porvari (16+18), peräpäähän kokemusta toi pari kautta Naantalissa höntsännyt Timo Nummelin (2+13). Martti Jarkko, Kalevi Aho, Rauli Tammelin ja Kari Kaupinsalo sen sijaan jäivät sivuun. K-67 pisti nousunsa jälkeen tuulemaan siirtomarkkinoilla. Ässistä Turkuun siirtyi divaritasolle kova kolmikko: isokokoinen NHL-varattu Mauri Eivola, joka oli edellisenä talvena iskenyt porilaisille tehot 10+15, kahdeksana kautena liigassa esiintynyt Juha Tasku sekä Sami Ruusunen. Lisäksi Eero Brander ja Jukka Isotalo siirtyivät KooVeesta ja TuTosta kaapattiin muutama mies. Mika Viljanen siirtyi Lukosta, mutta jatkoi matkaansa joulutauolla Poriin. Eivola (28+23) ja Ruusunen (21+24) olivat joukkueen tehokkaimpia heti Leppäsen jälkeen.

Huonosti sujunut viime kausi ja paikalliskilpailijan saapuminen aiheuttivat liikehdintää myös TuTossa. Joukkue yritti etsiä apua idästä. Serhei Putshkov (0+0 ja Aleksei Ledovski (0+7) olivat kuitenkin epäonnistuneita hankintoja. Sen sijaan Vjatseslav Golovin osoittautui tehokkaaksi: 18 pelissä tehot 13+16. Suurimmat ongelmat TuTolla oli kuitenkin oman maalin varjelemisessa. Jukka Mäkitalon hyvästä yrittämisestä huolimatta kiekko jouduttiin kaivamaan repusta lähes 50 kertaa useammin kuin paikallisvastustajan peleissä. TuTo teki 192 ja päästi 257 maalia. Kiekko-67:lla vastaavat lukemat olivat 190 ja 208.

Rinnanmitalla Kari Torkkelin valmentamalle TuTolle jäi pisteen vähemmän kerännyt Kiekko-Espoo. Kaksikolla ei suurtakaan panosta missään vaiheessa kautta ollut, sillä erot sekä ylös- että alaspäin olivat suhteellisen selvät. Varsinkin espoolaisille kausi oli silti suunnaton pettymys. Debyyttikausi oli ollut erittäin onnistunut, ja houkutuksista huolimatta lupaavat omat kasvatit olivat vielä jääneet divariin, joten K-Espoon oletettiin yhä taistelevan kärkipään sijoista. Nuorista joukkueen olivat jättäneet vain Jokereihin loikannut Jan Långbacka sekä Bostonin yliopistoon matkannut puolustajalupaus Peter Ahola. Kun lähtijöiden listaan lisättiin vain Jukka Tuovinen ja Jukka-Pekka Hienonen, pysyi joukkue lähestulkoon samana.

Uusia pelaajia Matinkylässä olivat jyväskyläläinen tehohyökkääjä Marko Virtanen (22 maalia 30 pelissä), yli kymmenen kautta Extraliigaa Litvinovissa pelannut tshekkipakki Jordan Karakavrilidis sekä omista kasvateista mm. Juha Ylönen ja Tom Laaksonen. Karakavrilidis tosin siirtyi jo kesken kauden pelaamaan kakkosdivaria Iisalmelle ehdittyään kerätä 24 pelistä tehot 7+12. Ilmeisesti merkittävin menetys olikin Martti Merran jättäytyminen sivuun valmennusryhmästä, sillä espoolaisten peli ei käynnistynyt missään vaiheessa kautta. Harvoja ilonaiheita joukkueessa oli toisen kautensa pelannut Petro Koivunen, jonka tahtia ei haitannut pahemmin armeijakaan. Espoolainen iski tehot 25+35 ja oli joukkueen paras pistemies. K-Espoo teki peräti 214 maalia, mutta päästikin niitä 229.

Myrrä debytoi Salossa

Peräpään sijoista kamppailleen kolmikon muodostivat Ketterä, KooVee ja nousijajoukkue Hokki-Salo. Ketterän Harri Heikkinen "voitti" miinustilaston lukemalla –69 sarjan, mutta sai jatkaa divarikiekkoa ja postinkantoa Imatralla vielä seuraavallakin kaudella. Ketterä onnistui tekemään eroa pahimpiin kilpailjoihinsa alkukaudesta (11 pistettä 11 ensimmäisestä pelistä) ja keräsi lopulta 27 pistettä. Ketteränkin joukkue oli pysynyt koossa edellisestä keväästä: tärkeistä pelaajista ainoastaan paras pistemies Timo Ovaska ja laituri Ari Saarinen olivat vaihtaneet maisemaa. Vastaavasti joukkue sai pari kaveria SaiPasta ja Timo Palmun Joensuusta. Penkin päässäkin pysyi sama mies, Kari Weckström.

Viimeisen sarjaneljänneksen maaliero oli imatralaisille synkkää luettavaa: 39-111 yhdestätoista pelistä. Sen kausi päättyi kolmeen murskatappioon: Salossa 17-3, Porissa 19-4 ja kotipeli Karhu-Kissoja vastaan 5-14. Imatralaisten parhaimmat pelaajat eivät aivan huippuvireessä tänä talvena olleet: Jose Pekkala sai sentään kasaan tehot 21+21, mutta Jari Lippojoki jäi pisteisiin 10+15. Maaleja joukkue onnistui kuitenkin tekemään tasaisella työllä 189, ykkösniminä Pekkalan ohella Harri Valtonen (17+26), Palmu (14+26) ja V-M Heino (13+23). Tommi Takanen iski vielä kaksikymmentä osumaa, vaikka pelasikin vain 26 kamppailua. Joukkueen ongelmat olivatkin omassa päässä, sillä imatralaisveskarit Äijälä ja Aksila joutuivat kaivelemaan kiekkoa selkiensä takaa peräti 326 kertaa.

Karsimaan joutui 21 pisteen KooVee ja suora putoaminen odotti yhdeksän voiton Hokkia, jonka paras pistemies oli Tapparan junnuista löydetty Jouko Myrrä, jonka debyyttikausi tuotti tehot 36+25. Myrrän ohella myös Jarkko Lehtonen (15+28) sai olla tilastoihinsa tyytyväinen. Salossa joukkueeseen oli satsattu, valmentaja Steven Brown, KalPasta tullut Jukka Holtari (15+9), Antonin Micka (19+20), 35-vuotias tshekkihyökkääjä Miroslav Bazantin (9+15), HPK-vahti Mika Mandelin (81,2%), eikä pari edellistä kautta Lukon liigaryhmässä puolustanut Mika Laaksonenkaan (3+7) olleet riittävän kovia pitämään joukkuetta pinnalla. Salolaiset divarikartalle nostaneesta joukkueesta divariin oli kelpuutettu jatkamaan vain reilu kentällinen. Tarpeeksi huippukiekkoa pelannut Ismo Villa ei noususta piitannut ja jatkoi Centersissä, Mika Taskula siirtyi SaiPaan, ja muut saivat etsiä seuransa mistä pelipaikan löysivätkään. Hokki päästi peräti 346 maalia, tehden niitä 168.

Nyky-KooVeen toinen divarikausi ei ollut yhtä onnistunut kuin ensimmäinen. Rungon tamperelaisseura oli saanut pidetyksi kasassa, mutta kirkkaimmat helmensä se oli jälleen menettänyt. Branderin ja Isotalon lisäksi joukkueen jättivät Hannu Mattila ja Jorma Janger. Maalivahti Petteri Linna siirtyi SaiPaan. Täydennysmiehet tulivat lähinnä Tapparan junioreista. Uusi maalivahti Jari Määttä oli puolestaan toiminut Ilveksen kolmosena, ja selvitti myös divarityöt kunnialla, vaan eipä se auttanut sillä KooVee teki sarjassa vähiten maaleja. Sen maaliero oli 166-299. Risto Halenius (22+28) ylsi ainoana sen pelaajana vähintään piste/peli-tahtiin. Maalintekoon pystyivät myös 22 kertaa osunut Jarmo Lehtinen ja 21 kassia viimeistellyt Vesa Leppänen.

Tampere taipuu etelän edessä

Karsintasarjasta muodostui Tampereen ja pääkaupungiseudun koitos, sillä KooVee sai vastaansa kahdet pudotuspelivastustajat selvittäneet Vantaan HT:n, Grankulla IFK:n ja Ikurin Vireen. VHT:tä olivat yrittäneet pysäyttää Kotkan Titaanit ja SaPKo, GrIFK:ia Mikkelin Jukurit sekä Ahmat ja Virettä YPa sekä HeKi, Heinolan uusi seura.

Paikkaansa puolustanut KooVee kompuroi kahdesti paikallisvastustajaansa Ikurin Vireeseen, ollen ainoa tälle hävinnyt joukkue, ja jäi neljään pisteeseen. Pääkaupunkiseudun joukkueet keräsivät kahdeksan pistettä ja paikat divariin seuraavaksi kaudeksi. Ylivoimaisesti paras maaliero oli VHT:llä (39-23), mutta myös GrIFK jäi plussalle (30-28). KooVeen lukemat olivat 27-34 ja Vireen 18-29.

Vuotta aiemmin vasta uusintaottelussa nousun menettänyt VHT:n avainmiehiin kuuluivat herrasmiespuolustaja Kari Martikainen, tehot 4+6 kerännyt Tommi Vienonen sekä puolustaja Kai Tervonen. Jari Kaarelakin puki maalivahdin kamppeet päällensä yhteen VHT:n peliin. Kahdeksaan tehopisteeseen ylsi vantaalaisista peräti kuusi. Kauniaisiin halli oli saatu vasta muutamaa vuotta aiemmin, mutta suurempaa buumia ei oltu aikaiseksi kuitenkaan saatu. Karsintasarjassa joukkueen tehomiehenä hääri kuusi maalia iskenyt Harri Kukkanen. Jarmo Räihä teki kaksi ja syötti kuusi maalia.

Koko sarjan paras pistemies oli kuitenkin KooVeen Risto Halenius tehoilla 6+7. Tukea Haleniukselle antoi ketjukaveri Jarmo Lehtinen (4+6). Vireen tehokkaimmat pelaajat olivat Jorma Janger (1+6) ja Jari Rautio (4+2). Eniten yleisöä (lähes tuhat/peli) keräsi VHT. Vielä suurempi tilaus divarikiekolle olisi kuitenkin ollut ilmeisesti Savonlinnassa. SaPKon kaksi kotipeliä keräsivät yhteensä 3390 katsojaa. Vierastappiot VHT:lle veivät kuitenkin mahdollisuuden paluuseen. Kiekko kiinnosti myös muualla: IFK Lepplaxin peliä HeKia vastaan oli katsomassa 1540 katsojaa ja Titaaneidenkin kotipeliä VHT:tä vastaan reilu tuhat silmä- ja sierainparia.

Ässien revanssi

Liigakarsinnoissa Ässät sai revanssinsa sen viime kaudella tiputtaneista joensuulaisista. Tällä kertaa kotietu oli Ässillä. Avausottelua vieraat johtivat avauserässä jo kahdella maalilla, mutta Ässät nousi konkariensa turvin 3-2-voittoon. Myös toinen kamppailu oli tiukka: Joensuusta voitto irtosi ässäpakalle lukemin 4-5. Kolmannessa pelissä JoKP oli vailla mahdollisuuksia. Liigajumbo taipui porilaisille 9-4 ja lähes kahdeksantuhatta ässäkannattajaa riemuitsi Isomäen hornankattilassa ottelusarjan katkettua suoraan kolmessa kamppailussa. Sormi kipsissä pelannut kolmoskentän nuori hyökkääjä Heinänen iski ratkaisupelissä kypärätempun – ainoat tehopisteensä ottelusarjassa.

Ässäpuolustaja Durdin keräsi kolmesta pelistä tehot 2+5, Makkonen 3+3 ja Frolikov 2+4. Tapio Levo syötti viisi joukkueen osumista. Heinänen, Sami Saarinen ja Janne Virtanen voittivat oman osuutensa 4-0. Ylivoimalla pisteet 1+1 kerännyt Jari Levonen sen sijaan hävisi osuutensa vielä puhtaammin: 0-6. Ässien sankareihin kuulunut Durdin ei koskaan päässyt pelaamaan liigaa jatkosopimuksestaan huolimatta, sillä mies menehtyi auto-onnettomuudessa kesällä. Joensuulaisten toiveita karsinnoissa piti yllä lähinnä duo Markku Kyllönen – Vladimir Kyhos (3+1 molemmille). Tero Arkiomaa, Kimmo Nurro ja Jari Hakkarainen jäivät kaikki maaleitta.

Toisessa otteluparissa sarjapaikkaansa puolustanut KooKoo voitti kotonaan ensimmäisen ottelun 4-1, mutta seuraavissa peleissä H-Reippaan kokenut kaarti oli liikaa kouvolalaisille. Lahtelaiset kylvettivät KooKoota kotonaan peräti luvuin 8-2, ja kun kolmas peli oli päättynyt Reippaan hyväksi niukasti 6-7 palasi Lahti liigaan otteluvoitoin 3-1. KooKoon suurin ongelma oli kuntopohja, jonka pettäminen näkyi pitkän kauden päätteeksi karsinnoissa. Valmentaja Urpo Ylönen oli myös menettänyt otteensa joukkueeseen; mm. Hannu Kamppuri oli arvostellut valmentajaa melko suoraan.

Reippaan sankareita olivat hvyiä otteitaan jatkaneen Sindelin ohella tehokkaat Erkki Laine (3+5) ja Matti Hagman (2+3). KooKoon ottelusarjan tehoista vastasi lähinnä kanadalaispakki Jim Leavins (2+5). Tommi Pohja sai kasaan tehot 1+4. Gary Yaremchuk puolestaan saalisti neljästä pelistä vaivaisen syöttöpisteen ja jäi viisi maalia miinukselle. Puolustaja Tapani Keränen pani vielä paremmaksi häviten oman osuutensa maalein 1-9.

Tähtikartta Porissa

Divarin tähdistökentän porilaisrintamaan (Heiskanen, Frolikov, Javanainen, Durdin, Levo) onnistui ulkopuolisista tunkeutumaan vain Sindel. Kakkosviisikkoon mahtuivat Ässistä vielä Makkonen ja maalivahti Kari Rosenberg. Muut hyökkääjät olivat Lapinkoski sekä Reippaan taituri Oldrich Valek. Puolustuspäässä tunnustusta sai Janne Laukkanen (H-Reipas) sekä jälleen kerran Vento.

Oululaisista maininnan ansaitsevat myös Kai Suikkanen (17+24) ja Matti Veivo (14+26). Sarjan toiseksi maaliahneimmasta joukkueesta, FoPS:sta, löytyi puolestaan peräti seitsemän yli 45 pisteen pelaajaa. Helkearoa, Lappeteläistä, Ventoa, Karesta ja Valia säestivät vielä Raimo Ruusunen (18+31) ja virolainen Oleg Puzanov (19+27). Yli kymmenen maalia Palloseuralle iskivät myös Pekat Uusi-Hakimo ja Rahikainen, Teijo Savijoki, Jari Perttunen ja Sami Mattilakin.

Vuoden tulokkaan tittelin sai puolestaan TuTon Arto Vuoti, joka oli joukkueensa paras pistemies tehoilla 35+22. Turkulaisten riveissä tehoja keräsivät hyvin myös Ari Kylmänen (22+24), Mika Rajamäki (23+22), Markku Kallio (23+21), Jouni Tuominen (17+27) ja Pekka Virta (25+17). K-Espoon tehoista vastasi Koivusen ohella laaja joukko. Yli piste/peli-tahtiin ylsivät tosin vain Mikko Lempiäinen (38. 18+24) ja Marko Virtanen (30. 22+17), mutta vastaavasti vähintään kymmeneen maaliin ylsi vielä seitsemän muutakin pelaajaa. Viime kauden tapainen ykkösnyrkki, joka pystyi ratkomaan pelit ylivoimalla yksinään, espoolaisilta nyt kuitenkin puuttui.

Sindel oli ylivoimaisesti sarjan varmin maalivahti. Tshekkiläinen torjui kiekot 91,3% varmuudella ja pelasi kaikki pelit. Nollapelejä lahtelaiselle kertyi viisi. Kahteen nollapeliin ylsivät Ässien Rosenberg (90,0%) ja Kärppien Paavola (88,2%). Myös FoPS-vahti Harri Tuomi sai olla tyytyväinen panokseensa, torjuttuaan 88,9% vedoista. Jim Bedardin oli tyytyminen lukemaan 87,4%, joka oli vasta sarjan viidenneksi paras.

Miinustilastossa Ketterän Heikkistä peesasivat Salon Mika Laaksonen (-53), Ketterän Lippojoki (-52), Salon Pekka Alatalo (-52), KooVeen Jari Huotari (-48) ja Ketterän Jukka Kontula (-44). Jäähypörssin voitti siis Sportin Saunders. Yli sadan minuutin pääsi myös Hokin Timo Saikkonen (109). Kolmannen sijan nappasi jo huomattavasti pienemmällä minuuttimäärällä Jari Levonen (86). Joukkueista ylivoimaisesti eniten rangaistusminuutteja otti jälleen Sport (688). Seuraavaksi kuumin joukkue, TuTo, selvisi yli sata minuuttia pienemmällä määrällä. KooVeen ja Ketterän lukemat jäivät alle neljänsadan.

Varaukset Raitaselle ja Nuutiselle

Ässien jälkeen eniten yleisöä kotipeleihinsä veti Kärpät. Putoaminen liigasta pudotti yleisökeskiarvoa noin seitsemällä sadalla, mutta vielä divarikiekkokin veti Raksilaan keskimäärin yli kolmetuhatta katsojaa peliä kohden. Suuriin joukkueisiin kuului myös yleisömääränsä tuplannut Hockey-Reipas 2400 katsojan keskiarvollaan. Tuhannen yli pääsivät FoPS (1360), Sport (1220) ja Ketterä (1040).

Kiekko-67 jätti TuTon jälkeensä myös yleisömäärissä: peli tulokkaalle 805-610. Tilausta uudelle turkulaisjoukkuelle selvätikin oli, sillä vaikka K-67 peräti kuusinkertaisti katsojalukunsa, nousi myös TuTon keskiarvo hivenen. Turkulaisten väliin kiilasi K-Kissat (730). Hännänhuipuiksi jäivät rajun laskun lippuluukuillakin kokenut K-Espoo (480), KooVee (280) ja Hokki-Salo (300) – jonka kakkosdivaripelitkin olivat keränneet katsomoon muutaman sata katsojaa enemmän; osittain toki hallin uutuudenviehätyksenkin ansiosta.

Ässien Heiskanen (5. 3+4) oli ainoa B-maajoukkueeseen mahtunut divarimies. Hannu Jortikan valmentamaan 20-vuotiaiden kisajoukkueeseen puolestaan mahtuivat Ässistä Rauli Raitanen ja kakkosmaalivahti Räty, Reippaasta "Lelu" Laukkanen ja Petri Aaltonen, K-Espoosta Petro Koivunen (3+2), kolme peliä pelannut Sami Nuutinen ja Teemu Sillanpää sekä Sportista Jonas Hemming. Kotikisojen voitto lipsahti Kanadaan ja Suomi jäi harmittavasti neljänneksi.

18-vuotiaiden EM-kisoissa parasta vauhtia piti yllä espoolaistrio Juha Ylönen (3+4), Tero Lehterä (3+3) ja Jere Lehtinen (4+2). Ylönen (39 peliä K-Espoossa, tehot 10+17) ja Lehterä (7. 2+2) saivat ensikosketuksensa miestenkin sarjaan, mutta vuotta nuorempi Lehtinen joutui vielä odottamaan omaa vuoroaan seuraavaan kauteen. Kisat pelattiin Ruotsissa, ja tässäkin ikäluokassa oli tyytyminen neljänteen sijaan.

Kesän varaustilaisuudessa Winnipeg varasi Raitasen numerolla 182 ja Edmonton Oilers Nuutisen numerolla 248. Liigasta pudonneen KooKoon Mika Alatalo varattiin Winnipegiin heti Raitasen jälkeen, vuoronumerolla 203. Kaikkiaan Vancouverin illassa kajautettiin kuuluviin peräti yhdentoista suomalaisnuorukaisen nimi, kun vielä vuotta aiemmin sato oli ollut huolestuttavan laiha.

» Lähetä palautetta toimitukselle