Joukkueet (1.-12.): HPK, SaiPa, K-reipas, JoKP, Sport, TuTo, Jokerit, SaPKo, Ketterä, FoPS, K-Kissat, VaKi
Ottelumäärä: 44
Kauteen lähdettiin kovien satsausten myötä, sillä kahdelle parhaalle oli luvassa liigapaikka laajentumisen myötä. Karsinnoissa kerta kerran jälkeen kompastellut HPK päätti ottaa nyt nousun varman päälle. Kerho ei juurikaan menetyksiä kesän markkinoilla kokenut. Avainmiehistä vain kokeneet hyökkääjät Mauno Koivisto ja Hannu Savolainen jäivät sivuun ja tehokolmikko Pekka Peltola - Teppo Kivelä – Jouni Kalliokoski pidettiin Hämeessä liigaseurojen kyselyistä huolimatta. Aiemmin mukavasti peliaikaa keränneet omat juniorit joutuivat nyt tekemään tilaa uusille, jo kykynsä näyttäneille, pelimiehille. Hyökkäyspäässä joukkue vahvistui mm. Lahdesta siirtyneellä Kari Teräväisellä, kolme kautta SaPKossa pelanneella Vesa Karjalaisella sekä paluun HPK:n paitaan kahden TuTo-kauden jälkeen tehneellä Mika Lartamalla. Peräpään kovimmat hankinnat olivat kohtalaisen liigakokemuksen omannut Ilveksen puolustaja Hannu Henriksson sekä viimeiset neljä kautta TuTossa loistanut kanadalaismaalivahti Jim Bedard.
Jo ennestään kova joukkue oli uusilla hankinnoilla vahvistettuna ylivoimainen. HPK otti piikkipaikan pysyvästi jo lokakuussa kahdeksan ottelun voittoputkellaan. Joulutauolle Pallokerho lähti yhdeksän tappiottoman ottelun putkessa. Tauon aikana se vahvisti vielä rivejään Ketterän Pat Ryanilla, joka edellisellä kaudella oli iskenyt 39 maalia. Uuden vuoden käynnistyessä HPK voitti yksitoista seuraavaa peliään, eli yhteensä sen tappiottomien pelin putki kesti kahdenkymmenen ottelun ajan. Sitten jo käytännössä nousunsa varmistanut joukkue kärsi kolme tappiota, mutta hoiti lopulta runkosarjan kunnialla loppuun asti. Yhtä ottelua lukuunottamatta HPK voitti kaikki kauden kotipelinsä. Ainoat pisteet siltä vei SaiPa maaliskuun alussa, voitettuaan niukasti 6-7. Vuoden valmentajaksi valittu Hannu Jortikka luotsasi HPK:n divarin voittoon ja liigaan 74 pisteen turvin. Joukkue oli omilla lukemillaan sekä tehdyissä että päästetyissä maaleissa: 302-98. Joukkueen suurin kotivoitto tuli lokakuussa, kun SaPKo kaatui luvuin 13-1. Myös vieraista oli tuomisina pari melko selvää voittoa: Ketterä kaatui tammikuussa puhtaasti 0-10 ja K-Kissat pari viikkoa myöhemmin 3-15...
Toiseksi suoraksi nousijaksi selvitti tiensä Antero Väätämöisen komennossa jatkanut SaiPa. Myös Lappeenrannassa oli joukkuetta vahvistettu nousutaistoa varten, vaikkei kuitenkaan aivan yhtä suurella profiililla kuin Hämeessä. Menetyksiä ei Idän Jättiläisetkään juuri kesän aikana kokeneet. Avainmiehistä ainoastaan Ilkka Kaarna ja Mika Narinen jättivät joukkueen taakseen. Hyökkäykseensä SaiPa nappasi kaksi KooKoota liigaan nostamassa ollutta miestä: keskushyökkääjä Mikko Niemisen ja kouvolalaisten ex-kapteeni Reijo Mansikan. Peräpään liideriksi palasi liigasta pudonneesta Jokereista Ossi Lairi. Kauden aikana itärajan tuntumaan hankittiin vielä kaksi 25-vuotiasta hyökkääjää Pohjois-Amerikan farmisarjoista. Kymmenkunta NHL-peliä pelannut keskushyökkääjä Richard Costello oli Flyersin toisen kierroksen varaus vuodelta 1981. IHL:stä siirtyneellä Tim Hrynewichillä oli allaan pelejä maailman kovimmassa kiekkosarjassa noin 50. Laituri oli Pittsburghin toisen kierroksen varaus kesällä 1982.
Lähes HPK:n määrän pisteitä vierasmatseistaan kerännyt SaiPa pysyi sarjakakkosena käytännössä koko jälkimmäisen sarjapuoliskon ajan. Tasaisen varman kauden pelannut SaiPa varmisti suoran nousunsa olemalla ratkaisukierroksilla terävä. Se voitti seitsemän ottelua putkeen, kunnes juhlien jo alettua hävisi kaksi viimeistä matsiaan. Lopulliseksi pistemääräksi lappeenrantalaiset merkkauttivat 63. Hyökkäysvoimainen SaiPa teki 239 maalia, päästettyjä sille kertyi 166. Erityisen vaikea vastustaja SaiPalle oli naapurikaupungin Ketterä, joka kaatoi isoveljensä kertaalleen sekä kotona että vieraissa.
Hirsimäki, Kyhos, Hjerpe, Seppo ja Repo
Kolmanneksi sijoittuneelle joukkueelle oli luvassa vielä nousumahdollisuus karsintojen myötä. Tästä paikasta taisteli viisi liigaan mielinyttä joukkuetta. Sport, TuTo ja Jokerit jäivät kevätpuoliskon aikana ratkaisevasti, mutta Kiekkoreipas ja JoKP taistelivat verissäpäin loppuun asti. Parhaimmillaan JoKP oli erinomaisissa asemissa. Tammikuun lopulla joukkue jopa käväisi taulukon kakkosena muutaman kierroksen ajan. Kuusi kierrosta ennen loppua etumatkaa lahtelaisiin oli jo viisi pistettä ja SaiPakin vielä täysin saavutettavissa – vain kolmen pisteen päässä.
Myös JoKP oli satsannut nousuun. Tshekkoslovakialaisen Milos Tarantin kaveriksi värvättiin Minnesotan varaama maanmies, 31-vuotias Vladimir Kyhos. Lisää hyökkäysvoimaa toi myös HIFK:stä siirtynyt A-junnujen pistekärki Jari Laukkanen. Samalla edellisen kauden onnistujat jäivät. Kymmestä parhaasta pistemiehestään joukkue oli menettänyt vain Jouko Raasakan ja Ari Partasen. Puolustukseen Tapani Hämäläinen sai käyttöönsä Jokereista palanneen Jari Hakkaraisen. Hankinnat eivät kuitenkaan auttaneet, vaan Joensuussa oli tyytyminen tuskalliseen neljänteen sijaan. Joukkue möhli mahdollisuutensa lopulta ihan itse. Se voitti viidestä viimeisestä pelistään vain yhden ja joutui täten päästämään K-reippaan ohitseen. JoKP:n lopulliseksi saldoksi jäi 56 pistettä maalierolla 217-173.
Kärkijoukkueista eniten oli muuttunut juuri Reipas. Edellisenä talvena kahdeksanneksi jäänyt lahtelaisseura oli uusinut koko valmennustroikkansa, heivannut laitojen yli muutaman pelaajan ja menettänyt kentällisen verran parhaimmistoaan. Teräväisen lisäksi Lahden oli jättänyt taakseen mm. paras pistemies Mika Nieminen, Petteri Lehmussaari ja Jarmo Rantala. Maaleissa mitattuna menetykset olivat noin kuusikymmentä prosenttia koko viime kauden tulivoimasta. Mutta olivat lahtelaiset tehneet melkoisen onnistuneita hankintojakin. K-reippaaseen siirtyivät mm. HIFK:ssä keväällä pronssia voittanut hyökkääjä Paul Högbacka, kokenut pelaajavalmentaja Seppo Repo, Ilveksen a-junnuissa pelannut Juha Jokiharju, puolustaja Pertti Ratilainen K-Kissoista ja vielä kesken kauden keskushyökkääjä Jari Multanen Ilveksestä.
Reippaan kausi vaikutti syksyn perusteella kulkevan viime kauden raiteita hankinnoista huolimatta. Pitkään puolenvälin paikkeilla sarjataulukossa roikkunut joukkue aloitti kuitenkin hyvän kirin loppua kohden. Kari Malisen suojatit hävisisvät kymmenestä viimeisestä pelistään vain yhden. Lopullisissa tuloksissa viimeisessä mutkassa JoKP:n ohittanut Reipas oli kaksi pistettä joensuulaisten edellä. Lahtelaisjoukkue teki 212 maalia ja päästi niitä toiseksi vähiten, eli 161.
Viidenneksi sijoittunut Sport haikaili sekin kohti liigaa, jossa se reilut kymmenen vuotta aiemmin oli vieraillut. Edelliskaudella mukiinmenevän nousijajoukkueen suorituksen tehnyt porukka pysyi Vaasassa, mukaanlukien divarin kaikien aikojen legendoihin kuuluva Håkan Hjerpe. Lisäksi Sport vahvisti rivejään muutamalla kovan luokan pelimiehellä. Penkkiurheilukansa ympäri Suomea joutui aamun lehteä lukiessaan nipistämään itseään luettuaan Jukka Sepon palaavan Vaasaan. Seppo oli pelannut loistavan tulokaskauden kultaa voittaneessa Tapparassa ja noussut aina maajoukkueeseen asti, mutta valitsi silti osoitteekseen Sportin. Muita tärkeitä hankintoja olivat Ruotsista palannut hyökkääjä Timo Salomaa, Staffan Nykvist sekä Lukossa pari kautta pelannut 35-vuotias tshekki Jan Neliba.
Hyvin aloittanut Sport kuului jouluun asti sarjan kärkinelikkoon. Heikosti sujuneet kotiottelut pudottivat sen kuitenkin pian kevään alettua varsinaisesta karsintataistosta. Kai Rosvallin komennossa jatkanut vaasalaisryhmä keräsi 50 pistettä hyvällä maalierolla 218-173. Entisen maalivahtisuuruus Jorma Valtosen johtoon siirtynyt TuTo jäi vaasalaisista pisteen. TuTossa oli kesän aikana puhaltaneet muutoksen suuret tuulet. Joukkueeseen jäi jäljelle kokonaiset kymmenen kenttäpelaajaa. Maalitykkinsä Juha Virtasen joukkue menetti isoveli-TPS:lle ja viimeisen lukkonsa Bedardin siis HPK:hon. Lisäksi lähtijöistä löytyivät myös Seppo Suoraniemi, Raimo Ruusunen, Kai Ortio ja monet muut runkomiehet.
Jokereille toinenkin vuosi divaria
TuTo hankki uudeksi molarikseen kesän aikana Arto Peltolan SaPKosta ja P-Amerikasta joukkueeseen liittyi kaksi kenttäpelaajaa. Vuonna 1958 syntynyt kanadalaispuolustaja Steve Harrison oli tahkonnut NHL-varauksensa (St.Louisin kolmas varaus –78) jälkeen uransa farmisarjoissa. WHL:stä siirtynyt Keith van Rooyen oli puolestaan kiekkoillut samassa juniorijoukkueessa mm. Bob Probertin kanssa. Yhteensä joukkueen paidan puki kauden aikana päälleen 22 uutta pelaajaa, joista valtaosan TuTo nosti omista varastoistaan. Ja hyvin homma toimikin, sillä aiemmin varjoon jääneet pelaajat löysivät nyt todellisen turbovaihteen. Joukkueen tärkeimpänä miehenä jatkaneen Jari Hirsimäen johdattamana TuTo-hyökkäys iski peräti 236 maalia. Omiinkin tosin lipsahti kiekkoja runsain mitoin, 224 kertaa. Timo Nummelin olisi tuonut kaivattua kokemusta puolustukseen, mutta Nummelinin oikeudet omistanut TPS ei halunnut miestä paikallisvastustajan leriin päästää. Niinpä divari jäi vielä ilman Numppaa, joka jatkoi uraansa kakkosdivarissa Naantalissa.
Kuten suurten muutosten jälkeen usein, ei TuTonkaan peli vielä alkukierroksilla kovinkaan hyvää luvannut. Pikkuhiljaa joukkue kuitenkin nousi tasaiseen rintamaan kärkikaksikon takana. Kompastelu peräpään porukoiden kanssa jätti sen kuitenkin nousutaiston ulkopuolelle. TuTo esiintyi erittäin epätasaisesti läpi kauden. Syyskuussa se hävisi JoKP:lle 13-4 ja maaliskuuhunkin mahtui kolme runsasmaalista peliä. Ensin kaatui Sport kotona maalein 11-1, toiseksi viimeisellä kierroksella taas FoPS haki vierasvoitoin 9-13 ja runkosarjan TuTo päätti onnistuneeseen vierailuun Karhu-Kissojen luolassa: 4-12.
Liigasta pudonneen Jokereiden valmentajaksi oli pestattu fanien arvostama Henry Leppä, jonka tilanne ei ollut aivan niin synkkä kuin putoajajoukkueen koutseilla yleensä. Tekohengitetystä liigajoukkueesta oli jäänyt vielä pakollisten menetysten jälkeen kolme kentällistä pelimiehiä sekä tärkeä molari Rauli Sohlman. Lisäksi joukkue sai vielä tehtyä muutaman kohtalaisen hankinnankin muista liigajoukkueista ja omia miehiä palasi vuokralta divariseuroista. Toki menetyksiäkin oli: tärkeistä hyökkääjistä Jari Lindroos ja Gary Yaremchuck siirtyivät Kärppiin, HIFK puolestaan nappasi riveihinsä Kari Laitisen ja Jussi Lepistön ja toinen molari Timo Lehkonen matkasi TPS:n pukukoppiin.
Jokereiden kausi alkoi mukavasti neljällä voitolla. Joukkue ehti käväistä sarjakärjessäkin, ennen kuin paluu arkeen oli edessä. Vanhat ongelmat eivät olleet poistuneet putoamisen myötä mihinkään ja se menetti liikaa helppoja pisteitä. Jokereiden syömähampaana oli alkukauden toiminut Mika Johanssonin, Juha Salon ja Pentti Lehtosaaren muodostama nuorisovitja, mutta Johanssonin loukkaantuminen hajotti lopulta senkin. Joukkueen johdolla ei riittänyt vielä uskallusta toteuttaa seuran kipeästi kaipaamaa karsintahakkuuta. Jokereilla oli suojissaan todellinen kultakimpale, erinomainen juniori-ikäluokka, mutta muutamaa Teemu Selänteen peliä lukuunottamatta nuoria ei vielä tositoimiin päästetty. Leo Äikäksen johdolla nuo nuorukaiset voittivatkin ikäluokassaan mestaruuden joukkueella, jossa pelasivat Selänteen ohella muun muassa Ari Sulander, Mika Strömberg, Waltteri Immonen ja Keijo Säilynoja. Omien junnujen sijaan divaririnkiin hankittiin kesken kauden mm. 33-vuotiaan Fedor Kanareikinin kaltaisia pelureita. Suhteellisen tasaisesti pisteitä kaikilta neljältä kierrokselta kerännyt Jokerit jäi divariin toiseksi vuodeksi saalistettuaan 46 pistettä maalierolla 193-182.
Vantaalla vaikeaa
SaPKon peräsimessä jatkoi seuran divaripaikan pelastanut Kari Kivilompola. Joukkue koki kevätkesän aikana muutaman pahan menetyksen. Maalivahti Peltolan ja maalitykki Karjalaisen lisäksi joukkue menetti kaksi hyökkääjäänsä liigaan. Pekka Tirkkosen nappasi TPS ja Ari Matilaisen uudeksi seuraksi tuli Ässät. Ulkomaalaiset Randy Maxwell ja Steve MacDonald jatkoivat kuitenkin joukkueessa ja muutama tasokas uusi pelurikin Savonlinnaan saatiin houkuteltua. K-reippaan kolmosmolariksi jämähtänyt Mika Lahtela siirtyi Savoon Tommi Reijolan pariksi, KalPasta takaisin värvättiin hyökkääjä Ossi Ruohoaho, Jari Korpisalo siirtyi Karhu-Kissoista ja Lukosta nuori Eerik Sjöblom. Pallokerho aloitti kauden surkeasti ja pelasi vielä vuodenvaihteessa kymmenen voitotonta ottelua peräkkäin. Se irtautui kuitenkin hänniltä hyvällä loppukaudellaan. Viimeiseltä neljännekseltä SaPKoa enemmän pisteitä saalisti vain kärkikolmikko. Kahdeksanneksi sijoittunut joukkue kasasi yhteensä 34 pistettä. Maaliero oli vähiten huonoin häntäpään seuroista: 191-230.
Ketterä iski yhtä monta maalia kuin SaPKo, mutta päästi niitä 13 enemmän ja jäi kahden pisteen päähän kahdeksannesta sijasta. Gary Priorin valmennuksessa jatkanut imatralaisryhmä kulki suhteellisen turvallisilla vesillä läpi kauden, joten sillä oli varaa pistää puolessa välissä maalitykki Ryan lihoiksi, eli Hämeeseen. Viimeiseltä kierrokselta Ketterä sitten tosin ottikin vain kaksi voittoa. Joukkue ei ollut juurikaan heikentynyt edellisestä kaudesta, oikeastaan päinvastoin. Muutama harva lähtijä korvattiin omilla junnuilla ja parilla harkitulla vahvistuksella: kandalaishyökkääjä Brian McKinnon oli Buffalon varaus parin vuoden takaa ja pelannut edellisellä kaudella mm. vaahterapaidoissa, maalivahti Seppo Aksila puolestaan tuli Olli-Pekka Äijälän kilpakaveriksi HPK:sta. Sijoitus huononi kuitenkin muutamalla pykälällä vastustajien satsattua kauteen vielä enemmän.
Kymmenenneksi sijoittui FoPS, jolle viimeiset viisi kautta olivat olleet melkoisen vaikeita. Nytkin joukkue jouduttin pistämään uusiksi kesän aikana. Pistekärki Ilkka Kares siirtyi Lukkoon ja päteviä pelaajia kaivattiin kipeästi. Nousuhaaveita ei ollut, mutta perinteikäs joukkue tavoitteli sijoitusta vähintäänkin sarjan keskivaiheille. TuTosta se kaappasi riveihinsä Raimo Ruususen, Kari Nummisen ja puolustaja Mika Pynnösen, jotka muodostivat Forssassa jatkaneen Mika Helkearon kanssa joukkueen selkärangan. Pienikokoinen maalivahti Harri Tuomi siirtyi Forssaan Joensuusta ja syrjäytti Markku Laukkasen ykkösvahdin paikalta. Muutaman muun porukan tavoin Palloseurakin aloitti kautensa erittäin surkeasti. Se hävisi seitsemän ensimmäistä peliään ja oli pitkään jopa sarjajumbona. Kauden keskivaiheilla sekin sai kuitenkin kerätyksi riittävät pisteet ja päätyi lopuksi lukuun 28. Maaleja se teki 185 ja päästi 276. FoPS vastasi myös kauden rumimmista tappiolukemista. Lokakuun alussa Sport ilahdutti kotiyleisöään voittamalla Palloseuran peräti 17-1. Jokereilta FoPS otti nekkuun luvuin 14-1, HPK:lta 13-2 ja Karhu-Kissoiltakin kotonaan 7-11.
Karhu-Kissojen kohdalla joukkueen hajoaminen kauden jälkeen atomeiksi oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tälle kaudelle se sai pidetyksi kuitenkin lukumäärällisesti aika hyvin pelaajia. Tosin lähestulkoon kaikki, jotka muualle kelpasivat myös lähtivät. Kymmenestä parhaasta pistemiehestään se sai pysymään vain kaksi. Joukkueen hankinnatkin olivat vähäisiä: pienikokoinen jenkkihyökkääjä Kurt Kalweit tuli IHL:stä joukkueen tehomieheksi, Hartfordin varaama nuori sentteri Brian Verbeek puolestaan tuli Helsinkiin jäätyään ilman sopimusta KooKoon testissä. Puolustaja Henry Berger tuli K-Kissoihin Turusta. Muuten aukot paikattiin tuttuun tapaan junioreilla, joista parhaiten esille nousivat maalivahti Mika Rautio sekä nuori hyökkääjä Petri Varis. Joulutauolle helsinkiläisseura lähti kahdeksan tappiota niskassaan, mutta jätti pian jumbotaiston taakseen. Lopulta paremmin vieraissa kuin kotonaan onnistunut joukkue sai kasaan 27 pistettä maalierolla 175-267.
Nousijajoukkue VaKin kausi ei ollut helppo. Sarjauudistuksen myötä vain viimeinen joukkue joutui karsimaan paikastaan, mutta vantaalaisjoukkueella ei juurikaan mahdollisuuksia tuon kohtalon välttämiseen ollut. Esa Peltosen valmentamaa VaKin nuorta joukkuetta vahvisti muutama todellinen konkari. 38-vuotias Pentti Hiiros oli ollut jo mukana nostamassa VaKia divariin, pari vuotta nuorempi kiekkokaukalon legendoihin kuuluva Henry Saleva, joka oli debytoinut SM-sarjassa jo ‘60-luvulla, oli vielä edellisellä kaudella edustanut JYP:iä. Maalilleen VaKi hankki KalPasta Hannu Nykvistin. Aivan häntäpäässä joukkue oli alusta alkaen, mutta jumboksi se pääsi vasta hävittyään loka-marraskuussa kaksitoista ottelua putkeen. Paria voittoa seurasi sitten 11 tappiota, ja lopulta joukkue hävisi 13 viimeistä peliään runkosarjassa. VaKi voitti vain yhden kotipelin, keräsi 11 pistettä ja murheellisen maalieron 123-289. Surkeudestaan huolimatta vantaalaiset eivät kokeneet aiempien kohtalontovereidensa tavoin todellisia murskajaisia. Suurimmat tappiot se kärsi SaPKoa (12-2) ja HPK:ta (11-1) vastaan.
VaKi oli selvä jumbo myös katsojamäärissä. Sen ottelukohtainen keskiarvo jäi alle kolmen ja puolen sadan. Juhlittavaa ei juuri ollut toisellakaan pääkaupunkiseudun seuralla, mutta Karhu-Kissojen keskiarvo alkoi kuitenkin sentään viitosella. Eniten yleisöä veti JoKP (2773), seuraajinaan SaiPa (2331), HPK (2239) ja takaisin isojen poikien seuraan palannut Sport (2043). Yli puolentoista tuhannen keskiarvoihin päästiin Kiekkoreippaan, SaPKon ja Jokereiden kotipeleissä. Ketteräkin kiinnosti vielä yleisöä hyvin (1373), Turussa ja Forssassa jäätiin vähän alle tuhannen.
Jari Hirsimäen maalijuhlat
Pistepörssissä yksi mies oli täysin oma lukunsa. Jari Hirsimäki triplasi TuTon paidassa edelliskauden maalimääränsä ja otti pörssivoiton parinkymmenen pisteen erolla. Hirsimäen kolmannen TuTo-kauden saldoksi syntyi hurjat 60 maalia ja 44 maalisyöttöä. 104 tehopinnaa sivusivat samalla myös JYP:n Henry Salevan kolme vuotta sitten takomaa sarjan piste-ennätystä. Kerrassaan mukaviin lukemiin päätyivät myös Hirsimäen ketjukaverit. Jukka Piirisen pisteet 29+41 riittivät pörssin viidenteen ja Petri Niukkasen 33+33 yhdeksänteen sijaan. Tulivoimaa löytyi myös kolmikon takaa, jossa puolustivat Steve Harrison (18+29) sekä Antti Perälä (4+30). Jukka Lappeteläinen jatkoi edelliskauden tasolla ja keräsi tehot 22+24. Harri Niukkanen pelasi vain puolet otteluista, mutta ehti tekemään kaksitoista maalia ja antamaan seitsemäntoista maalisyöttöä.
Maalimäärissä ylivertainen HPK sai kärkikymmenikköön peräti viisi pelaajaansa. Vesa Karjalainen paransi maalilla edelliskauden SaPKo-määräänsä ja sijoittui pörssin kolmoseksi tehoin 40+36. Myös toista kauttaan Hämeessä kiekkoillut Teppo Kivelä paransi tehojaan: 31+39 kolmessakymmenessäkuudessa ottelussa. Mika Lartaman paluu Kerhoon sujui sekin mukavissa merkeissä; kuudes sija tehoin 26+43. Sijoille seitsemän ja kahdeksan sijoittuivat tasapistein Pekka Peltola (37+30) ja Jouni Kalliokoski (34+33). Kesken kauden joukkuetta vaihtanut Pat Ryan sai kasaan yhteensä 24 maalia ja 32 syöttöpistettä. Maaliverkkoja venyttivät ahkerasti myös Jouni Kantola (23 osumaa) ja Kari Teräväinen (22). Hannu Henriksson keräsi puolustajalle mukavat pisteet 12+24.
SaiPa sai edustajansa kymmenen sakkiin nipinnapin. Reijo Mansikka iski 31 maalia, antoi 35 syöttöä ja sijoittui kymmenenneksi. Myös SaiPan toiseksi tehokkain pistemies oli tullut Kouvolasta. Mikko Nieminen keräsi tehot 21+34. Tommi Takanen iski vielä yli kaksikymmentä maalia, mutta muuten tehot jakaantuivat tasaisesti koko joukkueen kesken. Vähintään kymmenen maalia teki edellämainitun kolmikon lisäksi kahdeksan pelaajaa, mukaanlukien joukkueeseen noussut nuori Jouko Viljakainen. Ulkomaan avuista Costello keräsi 26 pelistä pisteet 10+11 ja Hrynewich 21 pelistä 13+5. Imatralaisen Jose Pekkalan toinen kausi SaiPassa ei sujunut aivan yhtä mallikkaasti kuin debyytti. Pekkala oli tehoillaan 12+21 SaiPan viidenneksi tehokkain, mutta tehotilaston lukema +11 oli joukkueen huonoimpia.
Myös Kiekkoreippaan tehot jakaantuivat kahden kentällisen miehille. Ykköshankinnaksi osoittautui Paul Högbacka, joka keräsi tehot 24+31. Hyökkääjä, joka otti runkosarjassa vain kaksi jäähyä, palkittiin kauden jälkeen reilun pelaajan pystillä. Lahtelaisten maalitykki oli 30 maalia iskenyt Erkki Mäkelä ja todellinen yllättäjä tehoilla 16+29 debytoinut nuori Juha Jokiharju. New Jerseyn varaama Jarkko Piiparinen iski 24 ja Pekka Karasjoki 20 maalia. Kokenut Seppo Repo ja kesken kauden hankittu Jari Multanen onnistuivat kumpikin 16 kertaa. Multanen pelasi Reippaan riveissä 27 ottelua, joista keräsi 28 tehopistettä.
JoKP:sta vähintään neljäänkymmeneen tehopinnaan ylsi seitsemän pelaajaa. Tuore hankinta Vladimir Kyhos osoittautui divaritasolle erittäin kovaksi pelintekijäksi. Tshekki iski 11 maalia ja antoi peräti 53 maaliin johtanutta syöttöä – eniten sarjassa. Kyhosin nappisyötöistä saivat nauttia mm. Jarit Hämäläinen (36+19) ja Laukkanen (25+30) sekä Pasi Sallinen (27+16). Aikoinaan Tshekkoslovakian maajoukkueen matkassa legendaarisilla WHA-vierailuillakin esiintynyt Milos Tarant paransi avauskaudestaan ja keräsi pisteet 20+27. Niin ikää toisen kautensa Joensuussa pelannut ex-Ilves-hyökkääjä Jyrki Manninen iski 19 maalia ja antoi 25 syöttöä. Esa Tutin saldo oli 25+16.
Hjerpelle kovat tehot
Sportista erottui muutama pelaaja yli muiden. Toinen kausi paluun jälkeen oli Håkan Hjerpelle juhlaa. Kokenut divarijyrä sijoittui koko sarjan pistepörssissä kakkoseksi pistein 38+46. Maalimäärä oli sarjan kolmanneksi ja syöttömäärä toiseksi paras. Kovan kohun siivin Vaasaan palannut Jukka Seppokin keräsi erinomaiset pisteet 28+37. Tosin nuorukaiselta oli odotettu vielä paljon enemmän. Muita vaasalaisratkaisijoita olivat Timo Salomaa (18+30), Jouko Ruostekoski (28+19) ja Staffan Nykvist (17+27). Vähintään kymmeneen maaliin pystyi heidän lisäkseen vain neljä muuta pelaajaa. Joukkueeseen nostetuista junioreista parhaimman vaikutuksen teki 17-vuotias Joonas Hemming, joka keräsi 28 pelistä pisteet 10+4. Vuotta nuorempi Tommi Pullola pääsi pelaamaan 12 ottelua, joista keräsi viisi tehopistettä. Jan Neliba ei juurikaan Sportin hyökkäystä pystynyt tukemaan. Tshekin tehot olivat 4+12.
Jokereista yli piste/peli-tahtiin ei pystynyt kukaan. Kokenut V-P Kinnunen oli joukkueen ykkönen pistein 23+19, joilla ei ollut asiaa kolmenkymmenen kärkeen. Seuraavaksi tehokkaimpia olivat kaksi nuorta: TPS:stä lainattu Pentti Lehtosaari (20+17) sekä edellisellä kaudella Jokereille 17 liigamaalia tehnyt Juha Salo (19+14). Venäläinen Fedor Kanareikin ei kovinkaan vakuuttavasti esiintynyt. Krylja Sovetovin kasvatti teki 37 pelissään kuusi maalia ja otti 78 jäähyminuuttia. Samansuuruiseen maalimäärään ylsi mm. kakkosdivarista nostettu Ismo Lehkonen kahdessakymmenessä ottelussaan.
SaPKon tehomiehiä olivat uudet ja vanhat vahvistukset. Randy Maxwell (25+34) ja Steve MacDonald (28+17) jatkoivat tehokkaina. Kesän hankinnoista hyvin onnistuivat Ossi Ruohoaho (18+24), Eerik Sjöblom (16+22) ja Jari Korpisalo (29 pelissä 15+16). Väliin kiilasivat omista miehistä vain Pasi Varhevaara (14+25) ja Timo Härkönen (12+20). Ketterän tehomies oli Jose Pekkalan paikan ottanut Matti Nevalainen (21+25). Jari Koponen oli vieläkin tehokkaampi, keräten 32 pelistä pisteet 18+22. Puolustaja Jari Lippojoki (17+22) kuului jälleen sarjan eliittiin. Brian McKinnon ei onnistunut aivan yhtä hyvin kuin entinen seurakaverinsa Kurt Kalweit. 23-vuotias hyökkääjä oli tehoillaan 18+10 vasta Ketterän kuudenneksi tehokkain pelaaja.
FoPS:n tehokkain oli TuTosta siirtynyt Kari Numminen (32+22). Mika Helkearo joutui jättämään yhdeksän peliä väliin, mutta saalisti silti tehot 14+26. Maalinteossa forssalaisista onnistui myös 28 kertaa osunut Pasi Vuorela, joka oli sarjan tehokkain ylivoimalla 15 maalillaan. Nuoremmasta polvesta esiin nousi parikymppinen hyökkääjä Tommi Vali (13+17). Vuoden tulokkaaksi valittiiin Karhu-Kissojen nuori hyökkääjä Petri Varis, joka keräsi 42 pelistä tehot 9+15. Karhu-Kissoille kaikki kaikessa oli kuitenkin Kurt Kalweit (35+23). Kalweitin ja Variksen väliin Kissoissa mahtui kolme pelaajaa: kokenut Veijo Blom (13+22), edelliskaudella debytoinut kolossipakki Timo Nykopp (14+20) sekä Lassi Hiltunen (18+14). VaKin riveistä ei kolmenkymmenen tehopisteen tekijöitä löytynyt. Henry Saleva otti voiton sisäisessä pörssissä vaatimattomilla tehoilla 9+16. Vähintään kymmeneen maaliin pystyivät vain Erkki Korhonen (12+9) sekä Jouni Hämäläinen (15+5).
Bedard (taas...)
Sarjan ylivoimaisesti paras maalivahti löytyi HPK:n riveistä. Aiempina vuosina taitonsa todistanut Jim Bedard torjui tälläkin kaudella erittäin varamsti. Kanadalaisen torjuntaprosentti oli sarjan kovin 91,53%. Tosin muutaman pelin Bedardin varjosta pelaamaan päässyt Jarmo Heikkilä oli vielä varmempi (93,55%), mutta ei vähäisen pelimääränsä johdosta päässyt virallisille listoille. Kaiken kaikkiaan HPK:lla oli maalivahtiosasto siis erittäin hyvin hallussa.
Myös Jokereilla maalivahtiosasto onnistui erinomaisesti, vaikkei kausi muuten juuri aihetta riemuun antanutkaan. Parikymppinen Markus Ketterer (90,73%) nousi haastamaan kokeneemman Rauli Sohlmanin (88,06%) tosissaan ja pelasikin itselleen liigapaikan seuraavaksi kaudeksi. K-reippaassa vastuu jakautui tasan hyvin onnistuneiden Jari Kanerviston (90,27%) ja Lasse Summan (88,75%) kesken. Vähintään tyydyttävästi onnistuivat myös joukkueidensa selviksi ykkösmaalivahdeiksi nousseet pelurit: JoKP:n Juha Jääskeläinen pelasi 40 peliä (88,86%), Sportin 36 pelin Iiro Hollmen (88,63%), SaiPassa 39 matsin nuori Janne Valtonen (87,83%) sekä TuToa 41 kertaa edustanut Arto Peltola (87,64%).
Terhopörssissä yhdeksän kärkisijaa meni Hämeenlinnaan. Kovimman pluslukeman keräsi Vesa Karjalainen (+67), perässään mm. Timo Hokkanen (+62) ja Hannu Henriksson (+57). HPK:sta ei yksikään pelaaja jäänyt miinukselle. Hämptonilaisrintaman jälkeen kymmenenneksi ylsi SaiPasta Reijo Mansikka (+46) tasatehoin ketjukaveri Mikko Niemisen kanssa. Kovimmat miinuslukemat löytyivät tietysti vantaalaisten tilastoista: Mika Pulkkila (-54), Juha Sulin (-50), Pentti Hiiros (-49), Matti Tuomisto (-46) ja Erkki Korhonen (-45). Petri Kinnunen ehti 32 pelissä jäädä 44 maalia tappion puolelle ja joulutauolla TuTosta siirtynyt Sami Jokinen sai "loppukirinsä" ansiosta kasvatettua oman lukemansa neljäänkymmeneenkahdeksaan. Muista joukkueista FoPS:n Raimo Ruusunen jäi miinukselle 48 maalin verran ja Pasi Vuorela sai lukeman –42.
Hannu Jortikka sai HPK:n rivit kuriin, sillä tällä kaudella aiemmin runsailla jäähymäärillään kunnostautunut joukkue otti niitä vähiten. HPK selvisi 459 minuutilla, eikä sen pelaajat ottaneet koko kaudessa kuin kaksi kymppiä. Myös valtaosa muista joukkueista pysytteli viidensadan minuutin tuntumissa. Ketterä (593), TuTo (695) ja ennen kaikkea Karhu-Kissat (794) olivat kuitenkin ymmärtäneet sääntökirjan pykälät hivenen eri tavoin kuin tuomarit. Karhu-Kissat joutuikin antautumaan alivoimalla keskimäärin kaksi kertaa per peli, kun parhaiten onnistunut HPK selvisi 19 päästetyllä YV-maalilla. HPK oli muissakin erikoistilannetilastoissa piikkipaikalla. Se teki 62 YV-maalia, onnistui 21 kertaa alivoimalla, eikä antanut vastustajan yllättää alivoimamaalilla kuin kerran.
Pelaajista eniten rangaistuspenkkiä kulutti TuToa "vahvistanut" Keith van Rooyen. Kanadalainen teki vain seitsemän maalia, mutta otti peräti 103 minuutin edestä jäähyjä. Tilaston kakkoseksi ylsi K-Kissojen Pekka Salminen 94 minuutillaan. Myös sijat kolme ja neljä menivät samaan osoitteeseen. Timo Nykopp istui 86 ja Brian Verbeek 81 minuuttia. TuTon Jukka Porvari otti neljä käytöskymppiä ja keräsi yhteensä 80 minuutin potin. Kovan luokan pelimiehistä kärkikymppiin mahtuivat myös Jukat Piirinen ja Seppo (78 minuuttia molemmille) sekä Randy Maxwell (70). Reilun pelaajan palkinto ojennettiin siis Paul Högbackalle, mutta muitakin hyväksyttäviä palkinnonsaajia olisi löytynyt. HPK:n 34 maalia tehnyt Kalliokoski otti vain neljä kakkosta, Ketterän Nevalainen selvisi kolmella, eikä Sportissa 40 ottelua pelannut Kenneth Westerback ottanut koko kaudessa jäähyn jäähyä.
Sarjan tähdistökentällisen miehittivät hämeenlinnalaiset. Ainoastaan Jari Hirsimäki onnistui tunkeutumaan kerholaisten seuraksi kuusikkoon. Yksimielisin valinta pelipaikkansa parhaaksi oli maalivahti Bedard. Myös puolustajista raati oli yksimielinen: Henriksson ja Hokkanen. Sentteriksi pääsi Teppo Kivelä neljän äänen turvin ja hyökkäystrioa täydensi vain yhden äänen Hirsimäestä jäänyt Karjalainen. Kakkosviisikko koostuikin sitten muiden joukkueiden pelaajista. Hyökkäyskolmikon muodostivat Hjerpe, Kyhos ja Mansikka. Puolustuksessa kunniaa saivat TuTon Harrison sekä SaiPan Ossi Lairi. Maalille äänestettiin Jokereiden Markus Ketterer.
Kiekkoreipas pani KooKoon ahtaalle
Liigakarsinnoissa Kiekkoreipas kohtasi selväksi jumboksi jääneen KooKoo. Joukkueiden keväät olivat sujuneet melkoisen eri sävellajeissa. Kouvolalaisjoukkue oli noussut liigaan ilman karsintoja edellisenä keväänä ja yrittänyt pärjätä sarjaporrasta ylempänä hyvin pitkälti samalla joukkueella. Karsintoihin joutuminen varmistui jo hyvissä ajoin, sillä joukkue sai kasaan vain viisitoista pistettä. Lähimpään joukkueeseen, JYP:iin, oli matkaa melkein saman verran. Runkosarjan KooKoo oli päättänyt yhdeksään peräkkäiseen tappioon.
Kolmesta voitosta pelattu ottelusarja alkoi Kouvolassa, jossa sarjapaikkaansa puolustava joukkue onnistui pitämään edun itsellään jatkoaikavoitolla 4-3. Lahtelaiset tasoittivat tilanteen kuitenkin heti seuraavana päivänä voittamalla selvästi maalein 5-1. Kolmannessa kohtaamisessa Kiekkoreipas pani paineet kouvolalaisille hakien 3-4-vierasvoiton. Neljännessä pelissä tilanne näytti Reippaan kannalta jo hyvältä; lahtelaisten siirryttyä ottelun loppuhetkillä johtoon, iski KooKoon Tapani Keränenkin jo mailansa hajalle vaihtoaitioon metäessä varmana putoamisesta. KooKoo nousi kuitenkin tasoihin ja voitti lopulta ottelun luvuin 3-4 Lasse Tasalan jatkoaikamaalilla. Viidennessä pelissä liigapaikkaansa puolustanut joukkue oli jo vahvempi, ja otti 5272 katsojan edessä selvän 8-5-voiton.
Parin paras maalintekijä oli Risto Kerminen, joka teki KooKoon 20 maalista kuusi. Maalisyötöittä jäänyt Kerminen oli myös joukkueiden paras pistemies. KooKoon seuraavaksi tehokkaimmille miehille lahtelaiskiekkoilu oli tuttua. Harri Haapaniemi keräsi pisteet 1+4 ja puolustaja Harri Nyman 0+5. Liigan runkosarjassa vain kolme maalia tehnyt tshekkipakki Frantisek Joun osui näissä viidessä pelissä kahdesti. Kiekkoreippaan tehokkain oli neljäsosan joukkueen maaleista tehnyt Erkki Mäkelä (5+1). Jari Multanen keräsi tehot 1+4 ja Paul Högbacka 4+0. Jäähytilastossa kunnostautuivat keskeneen kahinoineet Jarkko Piiparinen (26 min) sekä KooKoon Steven Peters (24).
Divarikarsinnoissa jaossa oli liigaannousijoiden tilalle kaksi uutta paikkaa. Yhteensä divariin selvityisi ensi kaudeksi siis viiden joukkueen sarjasta kolme parasta. Ainoana sarjapaikkaansa joutui puolustamaan VaKi. Kakkosesta se sai seurakseen Heinolan Peliitat, KooVeen, Kiekko-Espoon ja Lohi-Kiekon Jyväskylästä. Vuotta aiemmin divarista pudonnut Peliitat joutui taistelemaan jatkopaikkansa puolesta tiukasti kakkosdivarin etelälohkossa, kun taas Kiekko-Espoo oli jyrännyt samassa lohkossa itsensä selväksi ykköseksi vain kaksi tappiota kärsineenä. Pudotuspeleissä heinolalaisjoukkue pudotti otteluvoitoin 2-1 vanhoja TPS-partoja vilisseen Kiekko-67:n. K-Espoo puolestaan jyräsi karsintaan kaatamalla Mikkelin Jukurit suoraan 2-0. KooVee oli päässyt jatkoon K-67:n lohkosta vain pisteen turvin. Pohjoislohkon voittaneesta Raahen Kiekko-Vesasta ei ollut kuitenkaan lainkaan vastusta tamperelaisille, jotka rynnivät jatkoon voitoin 1-4 ja 13-0. Neljäntenä homman selvitti itälohkon voittanut Lohi, joka kaatoi Kalajoen Junkkarit 9-4 ja 1-5.
Kolme uutta joukkuetta mukaan
Karsintasarja oli tasainen. Vain kaksi voittoa ottanutta jyväskyläläisjoukkuetta lukuunottamatta kaikilla oli vielä panosta pelissä viimeisillä kierroksilla. Parhaiten pisteitä keräsi viisi kautta divarin ulkopuolella pysynyt KooVee. Tamperelaisjoukkue hävisi vain yhden pelin. Tasureita se pelasi peräti neljä ja sai kasaan kymmenen pistettä suhteellisen niukalla maalierolla 34-28. Kiekko-Espoo hävisi vierasmatsinsa Heinolassa ja Jyväskylässä, mutta jäi viivan päälle yhdeksällä pisteellään. Lohi-Kiekkoa kotonaan maalein 14-1 kurittanut ryhmä teki sarjassa eniten (44) maaleja ja päästi vähiten (26).
Eniten voittoja sarjassa otti Peliitat, joka oli vastustajaansa vahvempi neljästi. Se kaatoi KooVeen vieraissa ja sai kasaan K-Espoon tavoin nousuun oikeuttaneet yhdeksän pistettä. Joukkueen maaliero oli 33-32. VaKin kohtalona oli jäädä niukasti neljänneksi ja ilman sarjapaikkaa divarissa. Vantaalaisjoukkueen hyökkäysvoima oli kunnossa, mutta puolustus ei kestänyt kovimpia porukoita. VaKi sai kasaan kahdeksan pistettä malierolla 29-31. Neljän pisteen Lohi-Kiekon maaliero oli murskatappioiden näköinen: 25-58.
KooVeen ja koko sarjan tehokkain pelaaja oli Hannu Mattila (3+10). Muita pisterohmuja KooVeen suhteellisen nuoressa joukkueessa olivat Pekka Koskela, joka vain viidestä pelistä sai kasaan pinnat 5+5, Jari Huotari ja Jukka Isotalo 5+3 sekä Vesa Leppänen 3+5. Tamperelaisten maalilla pelasivat Ari-Pekka Peltovirta sekä Petteri Linna. Kiekko-Espoon ykköstykki oli runkosarjassa ollut yli kaksi per peli -tahdilla pisteitä takonut Jarmo Muukkonen. Karsinnoissa suurimmista tehoista vastasivat Jukka Tuovinen (5+7), Mikko Lempiäinen (6+5), Jan Långbacka (5+4), Arto Pappila (4+5) ja Olli Saalasti (2+7). 17-vuotias Petro Koivunen pelasi viisi peliä, joista merkkautti tilastoihin kuusi maalia ja kaksi maalisyöttöä. Joukkueen varma maalivahti oli aiemmin JYP:ssä liigaa pelannut Harri Tammiruusu.
Peliittojen pelaajistoon kuului tälläkin kaudella ulkomaalaisvahvistuksia: Sabad Shelton ja Darren Hunter. Shelton iski karsintasarjassa neljä maalia ja antoi yhtä monta syöttöä. Häntä tehokkaampia heinolalaisia olivat kuitenkin Reijo Kuusisto (3+7), Vesa Launis (5+4) ja Jarmo Rantala (5+3). Kokenut Tuomo Laukkanen toimi joukkueen ykkösvahtina. VaKi teki sarjassa toiseksi eniten maaleja ja Henry Saleva sijoittuikin pistepörssissä kakkoseksi tehoillaan 5+7. Mika Pulkkila iski pisteet 3+7. Lohi-Kiekosta kukaan ei karsintasarjassa yltänyt piste/peli-tahtiin. Joukkueen ehdoton ykkösnimi oli kolmekymppinen Risto Kankaanperä, jolla oli SM-liigakokemusta Ilveksen ja Reippaan paidoista lähes parinsadan matsin verran. Myös Pasi Tuohimaa oli kakkosen joukkueessa hyvin kokenut pelimies. Muita mielenkiintoisia nimiä joukkueen pelaajaluettelossa olivat tulevat valmentajat Jukka Jalonen sekä maalivahtina pelannut Risto Dufva. Jyväskyläläisjoukkue veti katsomoon yleisöä yli tuhannen keskiarvolla, eli puolet enemmän kuin muut.
Rutkasti mitaleja
Divari sai tämän kauden aikana edustajansa jopa A-maajoukkueeseen. Rauno Korven valmentama Suomi jäi ennen kauden alkua, elo-syyskuussa 1987, pelatussa Kanada Cupissa jumboksi. Tapparasta Sportiin siirtynyt Jukka Seppo pelasi neljä joukkueen viidestä pelistä ja teki yhden Suomen yhdeksästä maalista. Pentti Matikaisen luotsaamaan historiallisen hopean Calgarystä voittaneeseen joukkueeseen Seppo ei mahtunut, mutta yhteensä hänelle kertyi kauden mittaan yksitoista maajoukkue-esiintymistä. B-maajoukkueessakin käväisi yksi divarimies. HPK:n Teppo Kivelä pelasi joukkueen kahdeksasta pelistä neljä ja teki yhden maalin.
Maajoukkuevuosi oli Suomelle mitalirikas. Olympiahopean lisäksi pränikät tulivat molemmista junnukisoistakin. 20-vuotiaiden MM-kisat pelattiin Moskovassa. Hannu Jortikan kausi oli erittäin onnistunut, sillä liiganousun lisäksi luotsi sai jälleen tililleen myös kansainvälistä menestystä. Jortikan ja Urpo Ylösen komennossa jatkaneet nuorukaiset toivat Neuvostoliitosta matkassaan pronssia. Maalin ja viisi syöttöä antanut Jukka Seppo oli kisoissa Suomen viidenneksi paras pistemies, mutta samalla plusmiinustilastossa joukkueen huonoin (-7) ja jäähyaltis (14 minuuttia). Kaikkiaan Seppo pelasi ikäluokan 14 pelistä yhdeksän tehoilla 3+6. Mukana kisoissa olivat myös K-reippaan Juha Jokiharju (2+2), Jokerien Markku Jokinen (3+1), SaPKon Mika Tuovinen (0+0) ja joukkueen ykkösmolarina K-Kissojen Mika Rautio. SaiPa-kaksikko Janne Valtonen ja Jouko Viljakainen sekä HPK:n Mika Kannisto ja Jari Haapamäki jäivät joukkueen ulkopuolelle.
18-vuotiaat menettivät EM-kullan isäntämaa Tshekkoslovakialle heikomman maalieronsa johdosta. Hopeaa oli hankkimassa runsaasti divariseurojen junnuja. Sarjan kovasta tasosta johtuen nuorukaiset eivät tosin juurikaan edustusmiehistöihin mahtuneet. Jokereista hopeajoukkueessa olivat Teemu Selänne, Mika Strömberg ja Keijo Säilynoja. Kisojen pistepörssin voittanut Selänne (8. 7+9) pääsi pelaamaan divarissa kokonaiset viisi peliä, joissa teki maalin ja antoi yhden syötön. Pörssivitoselle, Säilynojalle, miesten pelejä merkittiin yksi. Jokeriedustusta lisäsi myös seuran nuoria luotsannut Leo Äikäs, joka maajoukkueessa toimi Lasse Väliahon aisaparina.
Kisoissa kaksi maalia tehnyt Tommi Pullola esiintyi Sportin edustuksessa 12 kertaa ja joukkueen maalivahtina toiminut Henry Eskelinen avasi JoKP vaihtoaition luukkua kerran. Kiekkoreippaan Janne Laukkanen kuului myös ikäluokkansa valioihin, muttei mahtunut edustusrinkiin. Kiekko-Espoosta kisoissa olivat Petro Koivunen, Juha Ikonen ja Antti Törmänen. Näistä vain Koivunen pääsi miesten mukaan: yksi peli runkosarjassa ja viisi karsinnoissa. 17-vuotiassa esiintynyt puolustaja Sami Nuutinen sai puolestaan nimensä yhteen K-Espoon pelin ottelupöytäkirjaan.
Winnipeg Jets varasi Selänteen ensimmäisellä kierroksella kymmenentenä pelaajana. Aiemmin ketään suomalaista ei oltu varattu niin pienellä numerolla. Nousijaseura Kiekko-Espoosta taalaliigaan varattiin Koivunen. Edmonton nappasi espoolaisen numerolla 39.