86-87 – KooKoon vuosi

MESTIS / Artikkeli
Kiekkobuumi palkittiin Kouvolassa huikealla kaudella ja liigapaikalla. Muitakin nousuhaluisia sarjassa oli, mutta KalPa piti oven tiukasti säpissä. Pistepörssin perinteisten kärkinimien uusina haastajina esiintyivät mm. Teppo Kivelä, Mika Nieminen ja Jari Korpisalo. Myös turistiluokan ulkomaalaiskiekkoilijat olivat valinneet lomakohteeksensa täksi kaudeksi muun maan kuin Suomen. Muutama divaripelaaja sai maistaa vuodenvaihteessa MM-kultaa.

Joukkueet (1.-12.): KooKoo, TuTo, HPK, JoKP, SaiPa, Sport, Ketterä, K-reipas, SaPKo, K-Kissat, FoPS, Peliitat

Ottelumäärä: 44

KooKoon suoraan nousuun johtanut kausi päätti seuran historian ainoana alusta asti divarissa olleena joukkueena. Joukkueessa oli kesän aikana tehty pientä hienosäätöä, mutta kova runko oli entisellään. Tanskaan matkannut Seppo Repo kirjattiin lähteneiden puolelle, kuten myös Martti Nenonen, Seppo Reivilä, maalivahti V-P Reijasalo sekä Nariset, joista Martti lopetti ja Mika siirtyi liigasta pudonneeseen SaiPaan. Lappeenrantaan matkasivat myös Jarmo Pakkanen ja Timo Rehunen, mutta Kouvolaankin matkasi kovia pelimiehiä. Aki Räisänen palasi SaiPasta, Lasse Tasala Ruotsista ja keskushyökkääjä Don Fraser siirtyi Peliitoista. Puolustusta hankittiin vahvistamaan Tshekkoslovakian maajoukkueessakin pelannut kokenut Frantisek Joun ja maalille Tapparan kultajoukkueen kakkosvahti Matti Rautiainen. Kovuutta joukkueeseen toi Arto "Sika" Jokinen.

"Pappa" Ruotsalaisen luotsaama KooKoo keräsi kauden aikana 74 pistettä. Kauden keskivaiheilla KooKoo ylsi peräti 22 peräkkäiseen voittoon. Häviöitä kauteen mahtui vain kuuden ottelun verran - niistäkin kaksi tuli kauden viimeisissä merkityksettömissä otteluissa. Joukkue teki yhteensä 302 maalia, eli lähes seitsemän joka ottelua kohden, ja päästi niitä 137. Erikoistilannepelaamisessa KooKoo oli nyt selvästi kilpakumppaneitaan edellä. Joukkue teki ylivoimalla 70 ja alivoimallakin peräti 18 maalia, eikä päästänyt kasseja kilpakumppaneitaan enempää. Erikoistilanteissa tehtyjen ja päästettyjen maalien erotus oli kärkijoukkueella +54, yli tuplaten parempi kuin seuraavilla joukkueilla. Oman joukkueen hyvät otteet kiinnostivat kouvolalaisia: kauden yleisökeskiarvo 3690 oli suurempi kuin liigajumbo Jokereilla ja talven kärkikamppailu TuToa vastaan veti hallin täyteen.

Kouvolalaisten lähin uhkaaja, TuTo, menetti hallitsemansa kärkipaikan hävittyään marraskuun alussa KooKoolle luvuin 6-3. Turussa kauteen oli valmistuttu uusin metodein. Tänä kesänä toveripakka ei nimittäin tyhjentynyt käytännössä lainkaan. Edelliskaudella seuran paidan päälleen vetäneistä miehistä vain kuutta ei nähty tällä kaudella Kupittaalla. Ainoiksi menetyksiksi näistä voinee kirjata vain Joensuuhun siirtyneen Esa Tutin sekä kokeneet Markku Hakulisen ja Markku Haapaniemen. Troikka oli tehnyt TuTolle viime kaudella viisikymmentä maalia. Hankinnat olivat kuitenkin selvästi komeammat. Uusiksi hyökkääjiksi tovereihin hankittiin nimittäin Tapparasta veljeskaksikko Harri ja Petri Niukkanen sekä Jukka Porvari. Puolustukseen joukkue sai kokemusta 33-vuotiaalta Hannu Palmulta ja taitoa paluun divariin tehneeltä nuorelta Kai Ortiolta. TuTon maalivahtiosasto oli ennestään kunnossa Jim Bedardin myötä, mutta sinnekin saatiin kova lisä, kun K-Kissoissa erinomaisesti pelannut Petri Ylönen muutti Turkuun.

Lopulta Raimo Määttäsen suojatit jäivät kouvolalaisista peräti 17 pisteen päähän, vaikkeivat hävinneetkään kotonaan kuin kerran - KooKoolle. Turkulaiset päästivät sarjassa vähiten maaleja (120), viimeisenä lukkonaan jälleen kerran divarin paras maalivahti. Bedard (92.75%) piti uuden aisaparinsa kanssa TuTon maalin puhtaana runkosarjassa kahdeksan kertaa; lokakuun lopussa temppu onnistui peräti neljässä peräkkäisessä ottelussa. Maalivahtien suorituksen arvoa lisää tieto siitä, että divarin kaikki muut veskarit onnistuivat kauden aikana pitämään pömpelinsä puhtaana yhteensä vain viisi kertaa.

Parsitut ja uusitut joukkueet

Liigakarsintaan oikeuttaneet kolmas ja neljäs sija menivät tasaiset kaudet pelanneille HPK:lle ja JoKP:lle, joista molemmissa oli järjestetty kesän aikana melkoinen tuuletus. Kakkostilasta tiukasti taistellut Hannu Jortikan Kerho sai kasaan 55 pistettä. Päätettyään runkosarjan kahteen tappioon se jäi siis TuTosta kahden pisteen päähän. Joensuulaiset voittivat neljä viimeistä kamppailuaan ja pitivät pintansa. JoKP:n tasaisuudesta kertoo se, että joukkue pysyi neljännellä sijalla koko kauden loppupuoliskon ja keräsi jokaisella neljänneksellä 12-14 pistettä. Yhteensä Tapani Hämäläisen tiimi sai kasaan 52 pistettä.

Hämeenlinnassa kauteen oli lähdetty muutaman vaisumman kauden päätteeksi ryminällä. Joukkue menetti parhaassa peli-iässään olleiden pistelinkojen Jarmo Huhtalan ja Kari Järvisen lisäksi maalivahtinsa Petri Vuorisen, joka palasi Ilvekseen. Kymmenkunta muuta, lähinnä pienessä roolissa pelannutta nuorta, sai puolestaan etsiä uutta seuraa. Hankinnoista kovimpia olivat etelästä matkanneet nuoret hyökkääjät Teppo Kivelä (Jokerit) ja Pekka Peltola (K-Kissat), joille kasvattiseurat eivät olleet löytäneet käyttöä. HPK:n riveihin liittyivät myös Karhu-Kissoille 28 maalia edellisenä talvena sylkenyt Matti Penttilä, SaPKon Risto Korpela, TPS-taustaisen Jouni Tuomisen ja Tampereella liigaa pelannut Tero Peura. Junnuista mukaan nostettiin mm. Marko Palo, Jari Haapamäki ja Jarkko Savijoki. Varsinkin Jortikalle jo nuorten maajoukkueesta tuttu Kivelä oli Peltolan ja Tuomisen kera loistahankintoja. Penttilän tehot puolestaan jäivät nyt kymmeneen maaliin. HPK teki lähes saman verran maaleja kuin edellisellä kaudella: 223. Omiin se päästi kiekon 165 kertaa.

JoKP oli uudistunut vielä Kerhoakin rajummin, sillä edelliskauden pelaajista Joensuuhun jäi pelaajamäärissä mitattuna alle puolet – tehoistakin joukkue menetti lähes puolet. Liigaseuroista Jokerit vei puolustaja Jari Hakkaraisen. Hyökkääjistä Erkki Huttunen matkasi Ouluun ja lupaava Timo Norppa JYP:iin. Kokeneen kaartin tyhjennys jatkui yhä, kun pukukopin jättivät täksi kaudeksi Auvo Väänänen ja Pekka Räsänen. Lähteneihin kuuluivat myös kakkosvahti Vesa Korpela ja kenttäpelaajista muun muassa Harri Huttunen, Risto Liikka ja Mika Pulkkila. JoKP:n hankinnoista kirkkain oli aiemmin TuToa edustanut Esa Tutti, joka iskikin joensuulaisille 28 maalia. Samasta suunnasta, eli TPS:stä, tulivat myös maalivahti Harri Tuomi ja kotikaupunkiinsa palannut puolustaja Janne Karelius, 21-vuotiaita molemmat. Tulivoimaakin Joensuuhun kerättiin: 22 maalia edellisellä kaudella tehnyt Pasi Sallinen tuli SaPKosta, Milos Tarant Tshekeistä ja edellisellä kaudella 16 divarimaalia iskenyt Jouko Raasakka Peliitoista. Uusia miehiä olivat myös Kiekkoreippaasta siirtynyt Ari Partanen, HPK:n Juha Sulin, Tappara-juniori Kai Tamminen ja liuta muita nuorukaisia. Uuden tulivoimansa kunniaksi JoKP iskikin kauden aikana yli kuusikymmentä maalia enemmän kuin vuotta aiemmin. Maalieroksi kirjattiin 231-190.

Lappeenrannassa nähtiin hyvinkin kaksijakoinen kausi. Liigasta putoaminen oli luonnollisestikin vienyt rutkasti pelimiehiä pois Saimaan rannalta. Antero Väätämöisen joukkueessa jatkoi pari kentällistä vanhoja pelaajia, mukaanlukien kokeneet Tuomo Martin ja Ilkka Kaarna sekä tehokkaat Taskulat ja Jose Pekkala. SaiPan maalinsuulla Hannu Kamppurin korvasivat Kärppien Ari Timosaari ja nuori Janne Valtonen. Parhaista pistemiehistään lappeenrantalaiset menettivät Kouvolaan palanneen Räisäsen lisäksi mm. Heikki Mälkiän, Markku Kyllösen ja ulkomaalaisvahvistuksensa.

Uudet pelaajat värvättiin omien junioreiden lisäksi muista divariseuroista. Laituri Mika Narinen palasi KooKoosta kasvattiseuraansa tuoden mukanaan myös Jarmo Pakkasen ja Timo Rehusen. SaPKosta Lappeenrantaan suuntasivat pisteahne Tommi Takanen sekä nuori puolustaja Petri Peronmaa. Ketterässä pelannut Harri Pöyhiäkin käväisi kauden aikana näyttäytymässä vanhassa seurassaan, mutta muuten lähteneitä paikattiin kokemattomilla nuorukaisilla.

SaiPan pelit alkoivat kärkijoukkueiden vauhdissa, mutta toinen neljännes sujui katastrofaalisesti. Yhdestätoista ottelusta SaiPa keräsi vain viisi pistettä – yhtä monta kuin Peliitat ja Kiekkoreipas. Kaiken kruununa Antero Väätämöisen pallia heilutti seitsemän voitottoman ottelun putki. Pahimmillaan jopa sijalla yhdeksän käväissyt SaiPa sai kuitenkin kokeneen kaartinsa jodolla korjattua kurssinsa. Kauden lopussa joukkue pelasi ensin yhdeksän ottelua tappioitta, hävisi matsin JoKP:lle ja voitti lopulta kuusi viimeistään. Kiri ei kuitenkaan riittänyt aivan, sillä joensuulaisiin jäi matkaa yksi vaivainen piste. 51 pistettä keränneen SaiPan maaliero jäi niukasti plussalle (205-201).

Hjerpe jälleen Vaasan kuninkaana

Paluun divarikartalle tehnyt Vaasan Sport sijoittui ehjän kauden jälkeen kuudenneksi 47 pisteellä. Lähes täysin Håkan Hjerpen tehojen varassa ollut joukkue käväisi syksyllä jopa sarjakärjessä, mutta vakiinnutti sittemmin paikkansa ylemmän kastin perältä. Hjerpea ja paria muuta vahvistusta lukuunottamatta tämänkautinen Sport oli lähes sama kuin se, joka oli pudottanut vaasalaiset sarjasta kaksi vuotta aiemmin. Monikaan pelaaja ei ollut karannut putoamisen myötä, ja muutama kadonnut lammas jopa palasi maisemiin Sportin nousta takaisin. Kokemusta joukkueeseen toi tähtihyökkääjän ohella 33-vuotias puolustaja Olli Saarinen, jolla oli takanaan kymmenkunta kautta ja yli 250 peliä liigassa. Nuorta voimaa joukkueeseen toivat koko kauden takalinjoilla vakuuttavasti esiintynyt 18-vuotias Robert Salo ja pari vuotta nuorempi, muutaman matsin kokeillut, hyökkääjälupaus Jonas Hemming. Sport teki 200 ja päästi 203 maalia.

Tusinan jälkimmäisen puoliskon kärkeen pääsivät 39 pistettä saalistaneet Ketterä ja Kiekkoreipas. Gary Priorin valmentama Ketterä aloitti kauden taistelemalla sille niin tutuista häntäpään sijoista, mutta nousi selvemmille vesille joulun jälkeen. Imatralaiset saalistivat kauden aikana vähintään kaksi pistettä kaikilta vastustajiltaan: KooKoo ja TuTo kaatuivat kotona kahdella maalilla, HPK yhdellä ja JoKP vieraissa maalein 4-5. Ketterä oli saanut valmistautua kauteen melko mukavista asemista, sillä se oli runsaasta vaihtuvuudesta huolimatta saanut pidettyä riveissään tärkeimmät miehensä (Lippojoki, Heino, Äijälä...). Joukkue vahvistui muutamalla makoisalla paluumuuttajalla. Maalivahti Timo Vartiainen palasi epäonnistuneen visiitin divariin tehneestä TJV:stä ja Matti Nevalainen SaPKosta. Kokenut lappeenrantalaispuolustaja Kari Weckströmkin palasi lähemmäs synnyinseutuaan K-Kissoista.

Tshekki Marian Vavran tilalle Imatralle löydettiin astetta kovempi vahvistus, kanadalainen Pat Ryan. Ryan oli joukkueen ainoa ulkomaalaispeluri, sillä Gary Prior ripusti hoikkarinsa naulaan keskittyen valmentamaan Ketterää. Vavraa ja Lukkoon palannutta puolustaja Petri Hämäläistä lukuunottamatta muut joukkueen jättäneet olivat lähinnä kolmoskentän miehiä, joten imatralaisjoukkueen taso ei heikentynyt lainkaan. Ketterä paransi sarjasijoitustaan edeliskeväästä kolmella sijalla. Maalieronsa (195-237) turvin se sijoittui niukasti lahtelaisten (193-241) edelle.

Myös kapealla materiaalilla liikenteessä ollut Kiekkoreipas käväisi joulun tienoilla katsomassa miltä karsintaviiva näyttää, mutta onnistui sittemmin keräämään riittävästi pisteitä kahdeksatta sijaa varten. Lahtelaisilta odotettiin huomattavasti vahvempaa panosta täksi kaudeksi. Se oli saanut pidetyksi talousongelmistaan huolimatta riveissään rutkasti tärkeitä pelaajia: Mika Nieminen, koko maalivahtikolmikko ja pari kentällistä joukkueen runkopelaajia pysyi Lahdessa. Selkein menetys oli edellisvuonna sisäisessä pistepörssissä toiseksi sijoittunut Kari Teräväinen, joka suuntasi Ilvekseen. Ari Vepsä ja Arto Remes siirtyivät Peliittoihin ja Ari Partanen Joensuuhun. Lisäksi Hannu Koskinen lopetti "nyt ihan oikeesti".

Ulkomaalaisia ei Veli-Pekka Roihan valmentamaan lahtelaisryhmään Cronin tai Vancen tilalle hankittu. Kaikkiaan uusia pelaajia joukkueeseen tuli parin kentällisen verran, nimekkäimpinä TJV:n Tero Berg ja Ilveksen nuori Petteri Lehmussaari. Peliitoista Lahteen siirtyi trio Jarmo Rantala, Kari Karkulahti, Juhani Salo. Myös perusvarma Timo Kahelin palasi joukkueen vahvuuteen vuoden tauon jälkeen.

SaPKo ja K-Kissat löysivät uudet tehomiehet

Jussi Piuholan ja Jorma Venton komennossa kauden aloittanut SaPKo ylsi ensimmäisen kerran kahteen pisteeseen vasta kauden kahdeksannessa kamppailussaan. Kauden puolivälissä joukkue oli kasannut vasta kymmenen pistettä ja vastuun seuran peräsimessä otti Kari Kivilompolo. Muutos käänsi kurssin kreivin aikaan. Viimeisistä kahdestatoista matsistaan savonlinnalaiset voittivat peräti yhdeksän, ja olivat viimeisen neljänneksen toiseksi kovin joukkue heti SaiPan jälkeen. Lähes koko kauden ajan karsijan paikalla viihtynyt Pallokerho sai kevätpuoliskon peleistä 26 pistettä, eli yhteensä kaudesta napsahti tilille 36 pinnaa, mikä riitti yhdeksänteen sijaan.

SaPKo oli sarjan neljänneksi paras vierasjoukkue, mutta sitä huonommin kotonaan pelasi vain Peliitat. Täksi kaudeksi se oli menettänyt viidestä parhaasta pistemiehestään muille divariseuroille neljä:Tommi Takanen (SaiPa), Pasi Sallinen (JoKP), Risto Korpela (HPK) ja Matti Nevalainen (Ketterä). Lisäksi se menetti tärkeistä puolustajistaan SaiPaan siirtyneen Petri Peronmaan lisäksi puolalaisen Czeslav Drozdin sekä Vaasaan palanneen Pasi Torstin. Hankintojakin joukkue toki teki. Pistepörssin neljänneksi edellisenä talvena siirtynyt Steve MacDonald ostettiin Vesa Wellingin kanssa Heinolasta, kokenut Ari Tamminen ja maalivahti Tommi Reijola tulivat SaiPasta ja Timo Lukkarinen Lukosta. Kaikkiaan seuran varsuteet puki kauden aikana ylleen kuusitoista uutta miestä, joista edellämainittujen lisäksi ainakin Pasi Varhevaara lunasti täysin paikkansa. SaPKo paransi edelliskeväästä yhdeksällä pisteellä, kahdella sijalla ja ylsi koemasti positiiviseen maalieroon (221-215).

Viimeisenä viivojen päälle jäi Samu Kuitusen käskyttämä Karhu-Kissat, jossa vaihtuvuus kesän aikana oli ollut noin puolen joukkueellisen verran. Kymmenestä parhaasta pistemiehestään se menetti seitsemän sekä molemmat maalivahtinsa. Peltola ja Penttilä lähtivät HPK:n matkaan, Vesa Surenkin HIFK:iin ja puolustuksen isähahmo Kari Weckström Ketterään. Kokemusta hävisi myös Tomi Taimion, Rainer Riskun ja Paavo Nevalaisen myötä. Parhaista pelaajista joukkueen jättivät myös parikymppiset tehohyökkääjät Ville Kentala ja Mikko Mustala.

Hankintoja tehtäessä Karhu-Kissat profiloitui entistä vahvemmin nuorten kehittämöksi, sillä säännön vahvistavaa poikkeuksta lukuunottamatta uudet tulokkaat olivat ensimmäistä tai toista miesten kauttaan pelanneita parikymppisiä miehenalkuja. Nuori Jari Korpisalo palasi debytoimaan Suomeen, Juha Ovaska siirtyi Heinolasta ja Mika Pulkkila Joensuusta. Kokemusta toi parisataa liigapeliä Lahdessa pelannut 27-vuotias Veijo Blom. Korpisalo, Ovaska ja Blom ottivatkin kolmoisvoiton joukkueen sisäisessä tehopörssissä. Puolustuksen tuoreista nimistä merkittävin oli parikymppinen Timo Nykopp. Maalinsuulle joukkue hankki JYP:n Harri Tammiruusun ja nosti junioreista 17-vuotiaan Mika Raution, jotka onnistuivat keskinkertaisesti. Helsinkiläisseura päätyi lopulta tasapisteisiin SaPKon kanssa kerättyään tasaisena työnä 8-10 pistettä jokaiselta neljännekseltä. Sen maaliero oli 189-236.

Palloseura taas vaihteeksi häntäpäässä

FoPS:lla ei ennakkokaavailujen mukaan pitänyt olla hädänpäivää. Viime vuonna joukkue oli sijoittunut keskikastiin ja suunnilleen samalla porukalla jatkettin nytkin. KalPaan siirtyneet Mikko Laaksonen ja Timo Kulonen olivat toki isoja menetyksiä, mutta muuten joukkue pysyi hyvin kasassa. Huippulupaavan kaksikon lisäksi joukkueen jätti vain Sportin nousun johdosta Vaasaan palannut Heikki Autio. Vastaavasti hankintoihinkaan ei nähty juuri tarvetta. Joukkueen rinkiin nostettiin taas muutaman uusi lupaava juniori (Mika Kannisto, Tommi Vali) ja lisäksi messiin porukkaan liittyivät kaksi SM-kultaa Tapparassa voittanut Vesa Launis sekä edelliskaudella TJV:lle kaksitoista maalia iskenyt Martti Vottonen.

Tutulla rungolla jatkanut FoPS olikin pitkään mukana jopa taistossa paikasta liigakarsintaan. Valmentaja Timo Sutisen ja tehosentteri Ilkka Kareksen johdolla Palloseura oli kauden puolessa välissä piste/peli-tahdillaan vielä kuudentena. Vuodenvaihteessa forssalaiset ajautuivat kuitenkin seitsemän tappion putkeen ja syöksykierteeseen. Jo useampana keväänä viime hetkillä karsinnoilta välttynyt FoPS sai kevään aikana kasaan vain yhdeksän pistettä, eikä sitä pelastanut sijalta yksitoista enää mikään. Pari kentällistä joukkueesta onnistui yhä tekemään maaleja kiitettävällä tahdilla (217), mutta omiin meni aivan liikaa (292). Joka pelissä joukkueen maalia kohti ammuttiin keskimäärin yli neljäkymmentä kertaa, joten Markku Laukkanen ja Ilkka Mäntylä saivat hikoilla maalinsa suulla ihan tosissaan.

Huonoimman joukkueen tittelistä ei kuitenkaan erimielisyyksiä voinut syntyä. Peliittojen neljäs divarikausi toi mukanaan neljä voittoa, yksitoista pistettä, suoran tippumisen ja pankkitilille pitkän miinuksen. Vuodenvaihteessa kolmetoista voitonta ottelua putkeen pelannutta ryhmää ei pelastanut edes valmentajanvaihdoskaan. Kausi päättyi Jorma Räisäsen valmennuksessa kymmeneen tappioon. Paljon ikävimmissä merkeissä kausi olisi tuskin voinut loppua. Viimeisen kierroksen tappio TuTolle lukemin 21-2 ei varmastikaan mikään ylpeilyn aihe ollut. Joukkue ei ollut tänä kesänä menettänyt koko joukkuettaan muille maille, mutta parhaat pelaajansa kuitenkin. Kymmenestä parhaimmista tehopelaajastaan se sai pidetyksi vain kaksi: Pekka Karasjoen ja Jari Raution. Tänä kesänä markatkaan eivät enää riittäneet uusien kohuhankintojen tekemiseen, vaan markkinoille lähdettiin nöyrinä.

Aiemmin joukkue oli löytänyt riveihinsä loistavia ulkomaalaisvahvistuksia, mutta Tim Armysta ja Kurt Kleinendorstista ei moisiksi ollut. Muita hankintoja olivat Reippaan Arto Remes, JYP:n Ari Lundberg, aikoinaan KooKoossakin puolustanut Ari Korte, ja joutuipa valmentaja Jari Hyttikin hyppäämään kaukaloon pahimmassa pulassa. Maaleissa mitattuna Peliittojen menetykset olivat lähes kahdeksankymmentä prosenttia. MacDonald ja Welling siirtyivät SaPKoon, KooKoo vei Fraserin, K-Kissat Ovaskan, JoKP Raasakan sekä Reipas Kari Karkulahden, Jarmo Rantalan ja Juhani Salon. Kun uusista miehistä ei ollut korvaajiksi, romahti Peliittojen tehtyjen maalien määrä lähes puoleen edelliskaudesta. Joukkueen maalieroksi jäi murskaava 131-306.

Kunnon divarityylin yleisölle tarjoiltiin murskajaisia ja maalirikkaita pelejä monella paikkakunnalla. Avauskierroksella vain yhdessä pelissä jäätiin alle kahdeksaan maaliin (Sport-HPK 1-5). Neljä päivää myöhemmin SaiPa kuritti FoPS:ia 15-6, TuTo SaPKoa 11-5, HPK K-Kissoja 10-1 ja KooKoo Kiekkoreipasta 10-2. Myöhemmin FoPS sai nekkuunsa rumin lukemin Imatralla (14-5), Kouvolassa (12-1) ja Savonlinnassa (13-4). Kouvolasta allapäin joutuivat poistumaan myös Sport (13-2), Ketterä (11-1) ja K-Kissat (9-0).

Maakuntien pelimiehet

Runsasmaalisen runkosarjan piste- ja maalipörssin voitto meni 44 pelissä tehot 42+45 takoneelle Hjerpelle.
Lasse Tasala (38+43) oli pörssikakkonen ja 47 maalisyöttöä jakanut Ilkka Kares kolmas 80 tehopisteellään. Kouvolalaisten tasaisuudesta (sekä kesän hankintojen onnistumisesta) kertoo, että piste/peli-keskiarvoon ylsivät myös Donald Fraser, Aki Räisänen, Reijo Mansikka, kapteeni Harri "Balbo" Haapaniemi sekä Pekka Lilleberg. HPK:n pistekärki oli kesällä Jokereista siirtynyt Teppo Kivelä. Superlupaus mahtui juuri ja juuri kymmenen sakkiin tehoilla 26+38. Mielenkiintoinen hämeenlinnalaishankinta oli myös TPS-kasvatti Jouni Tuominen, joka siirtyi Hämeeseen pelattuaan edellisen kauden kakkosdivaria Naantalissa. Tuominen oli tehoilla 16+25 joukkueensa viidenneksi tehokkain.

Pohjois-Amerikan juniorisarjasta palannut Jari Korpisalo oli heti Suomen tulokaskaudellaan Karhu-Kissojen tehokkain pistemies (23+20). Edelliskauden Korpisalo oli pelannut Quebecissa Pierre Turgeonin laidalla. Kiekkoreippaan ykkönen oli puolestaan toisen ja viimeisen divarikautensa pelannut Mika Nieminen (31+32), joka seuraavalla kaudella valittiin liigan parhaaksi tulokkaaksi Ilveksessä. Sarjan tehokkain puolustaja oli SaiPalle pisteet 18+28 nakuttanut Keijo Taskula. Maalipörssin kärkinimiin kuului myös 39 maalia SaPKolle mättänyt Vesa Karjalainen, joka vielä edellisellä kaudella oli osunut vain yhdeksän kertaa. Pohjois-Amerikasta löydetty kanadalainen Pat Ryan iski kiekon imatralaisten riemuksi maaliin niin ikää 39 kertaa.

Sarjassa tällä kaudella nähdyt ulkomaalaiset olivat pelimiehiä ja hyviä vahvistuksia joukkueilleen. KooKoon kanukkikeskushyökkääjä Fraser (30+40) kuului sarjan eliittiin ja vuonna ’73 nuorten kisoissa parhaaksi puolustajaksi valittu tshekki Joun jäi neljäkymmentäkuusi maalia plussalle, vaikkei onnistunutkaan nousemaan hyökkäyspäässä miksikään suureksi ratkaisijaksi. Bedard oli TuTon ainoa mies toiselta puolelta jokea. HPK, SaiPa, Sport, Kiekkoreipas, K-Kissat ja FoPS luottivat kaikki kokonaan kotimaiseen raaka-aineeseen. Milos Tarant vahvisti JoKP:ia tehoin 14+30 ja keskushyökkääjä Ryan oli kaikki kaikessa Ketterälle. SaPKon tehokaksikon muodostivat Steve McDonald (33+35) sekä 26 pelissä tehot 18+33 iskenyt nuori kanadalainen Randy Maxwell.

AHL:n taakseen jättänyt Tim Army oli Pelittojen kolmanneksi paras pistemies tehoilla 9+17, vaikka pelasikin vain 28 ottelua. Saksasta Heinolaan saapunut Kurt Kleinendorst iski 27 pelissä 16 maalia. Army jäi 40 maalia miinukselle ja NY Rangersin varaama Kleinendorst 37. Tehopörssin häntäpäässä Peliitat juhli kuitenkin yhdentoista lähinnä kotimaisen miehen voimin – kärjessä sittemmin mukavan liigauran pelannut Marko Ek (-69). Jäähypörssinkin kärjen Peliitat miehitti neljän miehen voimin. 80 minuuttia napannut Pekka Karasjoki oli ykkönen kahden minuutin erolla Marko Ekiin.

Tehotilastossa yli viidenkymmenen plussan pääsivät TuTon nuori Kai Ortio (+56) sekä Harri Niukkanen (+51). Niukkanen oli myös joukkueensa paras pistemies pistein 34+31. "Hörri" oli sarjan vaarallisin mies ylivoimalla, jossa iski maaleistaan yli puolet. Jari Hirsimäki iski TuTolle 32 pelissä tehot 20+17 ja Jukka Porvari 29 pelissä 14+22. All Stars -miehistöihin ei mahtunut ylivoimaisesta ykkösseura KooKoosta kuin kolme pelaajaa. Ykköskuusikon muodostivat Hjerpe, Kivelä, Tasala, Bedard sekä puolustajat Seppo Suoraniemi (TuTo) ja Timo Turunen (KooKoo). Turusta ei pidä sekoittaa K-Kissojen kakkosvalmentajana toimineeseen täyskaimaan. Kakkostähdistössä Ilkka Kareksen laidoille valittiin TuTo kaksikko Niukkanen – Juha Virtanen (28+22), pakeiksi KooKoon Harri Nyman sekä Ketterälle tällä kaudella seitsemäntoista maalia lämännyt Jari Lippojoki ja maalille JoKP:n Juha Jääskeläinen.

KalPa ja FoPS kestivät

Suoraan liigasta putosi vaikeuksien ympäröimä Jokerit, jonka toinen jalka oli ollut haudassa jo pitkään. Karsintaan TuTo, HPK ja JoKP saivat seurakseen vain yhden pisteen erolla pudotuspeleistä pudonneen KalPan. HPK ja TuTo onnistuivat kumpainenkin nappaamaan pisteen KalPalta, mutta kun kuopiolaiset eivät karsintasarjassa suostuneet häviämään kertaakaan, säilytti savolaisjoukkue paikkansa kymmenellä pisteellä. HPK sai kasaan kahdeksan pistettä, TuTo viisi ja JoKP vain yhden tasuristaan TuTon kanssa. KalPalla oli pitävin peräpää (30-18), HPK:lla taas riehakkain hyökkäys (37-20). TuTo ei revennyt suuntaan tai toiseen (23-23) - toisin kuin väärässä seurassa ollut JoKP (12-41).

Sarjan ylivoimaisesti paras pistemies oli kuudessa matsissa tehot 9+8 kerännyt KalPan Wayne Thompson, joka oli osallisena yli puolessa joukkueensa maaleista. Muita tehokkaita kuopiolaisia olivat Jouni Rinne (4+6) ja Jukka Holtari (3+4). HPK:n tehomies Teppo Kivelä jatkoi pistetehtailuaan; kuudesta pelistä 4+7. Kerhon Mauno Koivisto oli Thompsonin jälkeen sarjan maaliahnein kuudella maalillaan (6+2). Hannu Savolainen keräsi pisteet 4+4, Teijo Savijoki 2+6 ja Marko Palo 2+5. TuTon pisterikkain peluri oli Harri Niukkanen (4+4), tukenaan Jukka Piirinen (3+3). JoKP:n harvoista maaleista vastasivat lähinnä Esa Tutti (3+4) ja Jari Hämäläinen (3+2).

Karsintoihin joutuminen ei lannistanut savolaisia, jotka täyttivät Niiralan hallin yhä lähes neljän tuhannen katsojan keskiarvolla. Ylöspäin pyrkineistä joukkueista HPK ja JoKP pääsivät yli 2500 katsojan ja Turussakin halliin saatiin keskimäärin 1605 maksanutta silmäparia.

FoPS:n kanssa ensi kauden kahdesta divaripaikasta päätyivät kisaamaan Raahen Teräs-Kiekon pudottanut VG-62 Naantalista, Seinäjoen S-Kiekon kukistanut Raahen Kiekko-Vesa, Lieksan Hurtat kaatanut Vantaan EVU sekä Mikkelin Jukureille karvasta kalkkia juottanut VaKi Vantaalta. Huuma oli nähtävissä monella paikkakunnalla. Naantaliin oli saatu halli 1984, Seinäjoelle ja Varkauteen seuraavana vuonna, Raaheen täksi kaudeksi ja Lieksassakin oli jo suunnitelmia valmiina.

Naantalilaiset saivat kasaan vain kaksi pistettä, ja jäivät jumboiksi. EVU voitti puolet kaksinkertaisen sarjan otteluista, mutta jäi neljänneksi. Kärkikolmikko oli kahdeksan ottelun jälkeen tasapisteissä. FoPS säilytti paikkansa parhaan maalieron turvin (+15), toisesta paikasta pelattiin uusintaottelu. Uusinnassa Vantaan Kiekko oli Kiekko-Vesaa maalin parempi ja sai juhlia puolentoistatuhannen katsojan edessä nousua. FoPS mätti karsintasarjassa peräti 51 maalia. Tehokaksikon muodostivat kymmenen maalia iskenyt Pasi Vuorela ja kahdeksan syöttänyt Helkearo. Myös pörssin voittanut Vantaan Mika Sulin osui kymmenesti.

Teppo Kivelä oli Suomen tehokkain (7. 6+7) ja koko kisojen pistepörssikakkonen 20-vuotiaiden MM-kisoissa ja valittiin kakkostähdistöön. Pikkuleijonat palasi mitalikantaan parin heikommin sujuneen vuoden jälkeen turkulaisopein, sillä joukkuetta luotsasivat Hannu Jortikka ja Urpo Ylönen. Historiallisen joukkotappelun järjestäneiden Neuvostoliiton ja Kanadan joukkueiden hylkäämisten avulla mestaruuden voittaneessa pikkuleijonissa pelasivat myös neljä maalia tehnyt Pekka Tirkkonen (SaPKo), Sami Wikström (K-Kissat) sekä Jari Parviainen (K-Reipas).

Divarihalleissa pelatuissa 18-vuotiaiden EM-kotikisoissa esiintyivät Mika Kannisto (FoPS), Jarkko Savijoki (HPK) ja Mika Tuovinen (SaPKo). B-maajoukkuepaidan saivat pukea ylleen Kivelän (8. 4+4) lisäksi Juha Virtanen (10. 2+4) sekä Timo Turunen (7. 0+0). Minnesota North Stars varasi Kivelän kesällä numerolla 88.

» Lähetä palautetta toimitukselle