ILV - IFK
LUK - HPK
SAI - JUK
SPO - PEL
WSH - SJS 2.00
OTT - ARI 2.30
CHI - NYI 3.30
CGY - CAR 4.00
EDM - DET 4.00

85-86 – Kun Väinö saapui Kuopioon

MESTIS / Artikkeli
KalPalle riitti neljä kautta divaria. Kanadalaisen Wayne Thompsonin johdolla kuopiolaiset marssivat runkosarjan ykkösinä suoraan liigaan. Tikkurilan Jääveikkojen divarivisiitti jäi puolestaan yhden kauden mittaiseksi. Sarjatulokas hyvästeli toiseksi korkeimman sarjatason kuudellatoista pisteellä ja kahdellatoista peräkkäisellä tappiolla.

Joukkueet (1.-12.): KalPa, TuTo, KooKoo, HPK, K-Kissat, Peliitat, JoKP, FoPS, K-Reipas, Ketterä, SaPKo, TJV

Ottelumäärä: 44

Neljännen kautensa ensimmäisessä divisioonassa aloittanut KalPa julisti rohkeasti ennen kauden alkua ainoaksi tavoitteekseen liiganousun. Ja mikä olikaan uhotessa, kun jo ennestään hyvässä kuosissa ollutta joukkuetta oli hankittu vahvistamaan Kent Westerlund Sportista, Jarmo Jamalainen Ranskasta, Pasi Ruponen Peliitoista, Ari-Pekka Lehtonen Ilveksestä ja Wayne Thompson Sveitsistä. Avainmiehistään joukkue menetti ainoastaan muutaman. Jari Hirsimäki jatkoi kiertoaan TuToon, Juha Laine liittyi Karhu-Kissoihin ja Jarmo Kekäläinen suuntasi tiensä Ilvekseen. Vahva kuopiolaisjoukkue ei jättänytkään tehtäväänsä puolitiehen, vaan suorastaan jyräsi divarin voittoon ja suoraan nousuun.

KalPa ei hävinnyt kertaakaan kotonaan – tasapeliinkin se jäi vain kerran (syksyllä Peliittoja vastaan 7-7). Pahimmat kilpailijansa se karisti kannoiltaan kauden puolivälissä ottamalla 21 peräkkäistä voittoa. Lopullisen sinetin Esko Nokelaisen valmentama joukkue sai jo pari viikkoa ennen runkosarjan päättymistä, kun sarjajumbo TJV kaatui 10-3. KalPan nousua juhlistettiin Kuopion torilla rokin ja ilotulisten myötä. 58 maalia iskeneen Thompsonin, Jouni Rinteen ja Jukka Holtarin johdolla KalPa teki 276 maalia, eli eniten sarjassa. Myös päästettyjen määrä, 136, oli paras. Pisteitä KalPalle kertyi 75.

Myös kaksi kolmesta liigakarsintaan pääsevästä joukkueesta selvisivät hyvissä ajoin. Kauden puolivälissä muutaman pisteen KalPan ja KooKoon perässä ollut TuTo löysi sekin oivan vireen loppusyksystä. Loka-marraskuussa turkulaiset pelasivat putkeen tusinan tappiottomia pelejä ja joulukuussa alkoi vielä kymmenen voiton putki. 67 pistettä saalistaneelta TuTolta löytyi osaamista joka osa-alueelta. Jim Bedard oli tuttuun tapaan sarjan paras maalivahti ja hyökkäyksestä löytyi tulivoimaa – kiitos HPK:sta kaapattujen Juha Virtasen (37+16) ja Mika Lartaman (20+25), Markku Hakulisen (25+28) sekä Jari Hirsimäen (27+32) tehojen.

TuTo oli KalPan tavoin vahvistunut melkoisesti verrattuna menetyksiinsä. TPS:iin siirtyneen Teppo Virran ohella joukkueen menetyksiä olivat oikeastaan vain Matti Lindstedt ja nuori puolustaja Kai Ortio, muuten nuoria pelureita vaihdettiin systemaattisesti parempaan laatuun. Edellämainitun kovan hyökkäysnelikon ohella uusia tovereita olivat myös Jukka Lappeteläinen sekä Joensuusta takaisin Länsi-Suomeen palannut puolustaja Lasse Lindberg. Ehkä hivenen yllättäen TuTo oli kuitenkin vasta sarjan kuudenneksi maaliahnein joukkue; olihan Turkuun jääneet hankintojen lisäksi kovista nimistä mm. Kari Numminen, Tutin veljekset, Markku Haapaniemi ja Seppo Suoraniemi. TuTo teki 221 maalia ja päästi niitä 147.

Kouvolassa kesä oli käynnistynyt valmentajan etsimisellä, sillä Heikki Juselius ei voinut jatkaa tehtävässään perhesyiden johdosta, vaikka mieheen tyytyväisiä oltiin oltukin. Monen yllätykseksi KooKoon käskyttäjän tontille marssikin kolme edellistä kautta Jokereita valmentanut Reino Ruotsalainen – jonka ammattimainen ja kova kesärääkki oli monelle divaritreeneihin tottuneelle pelaajalle todellinen shokki. KooKoo oli menettänyt kouvolalaisten harmiksi luottosentterinsä Aki Räisäsen Esa Sirenin mukana SaiPaan, mutta muuten Kymijoki virtasi pelaajia kohti Kouvolaa. "Varkauden Retskin" ohella joukkue nimittäin vaihtoon meni vain kolme pakkiaan: Ismo Partasen, Ari Jokisen ja kovaa taklanneen Ari Korteen.

Lahdesta KooKoon joukkueeseen liittyi kaksi kokenutta puolustajaa: viisi kautta liigaa tehokkaasti pelannut Timo Härkönen sekä yli 300 liigaottelua pelannut Harri Nyman, jolla oli kokemusta myös maajoukkueista. Tapparassa, Lukossa ja Ruotsissa puolustanut Seppo Virta puolestaan tuli Jukureista. Keskushyökkääjistä Martti Nenonen palasi Kouvolaan Heinolasta ja Pekka Lilleberg etelöityi Kärppien pronssijoukkueesta. Tuulia haistelemaan päästettiin myös reilu kentällinen omia kasvatteja. Odotukset asemakaupungissa nousivat, kun KooKoo näytti taistelevan KalPan kanssa toden teolla suorasta noususta. Joulun alla joukkueen tahti kuitenkin hiipui, ja eroa kuopiolaisiin ennen viimeistä neljännestä oli jo yhdeksän pistettä. KooKoolle lopulta selvä kolmas sija 63 pisteellä.

Pettyjiä...

Hyökkäyspäässään karvaita menetyksiä kokenut HPK aloitti kauden surkeasti. Ensimmäisistä yhdestätoista pelistään se saalisti kymmenen pistettä ja oli kauden puolivälissä jäänyt kärkikolmikosta yli kymmenen pisteen päähän. Vielä tammikuun alkaessa Hämeenlinnassa jouduttiin jännittämään karsintamahdollisuuksien puolesta, sillä Karhu-Kissat ja Peliitat olivat aivan samassa nipussa Pallokerhon kanssa, JoKP ja FoPS:kin vielä iskuetäisyydellä. Viimeisen neljänneksen alkuun joukkue sai kuitenkin heitettyä isomman vaihteen silmään ja varmisti yhdeksällä peräkkäisellä voitollaan neljännen sijan kymmenen pinnaa KooKoolle jääneenä. Kovin vakuuttavasti ei kuitenkaan uunituore "Matkalla huipulle" –projekti, jonka tavoitteina oli nousu liigaan ja mitali, startannut.

Turkuun matkanneiden Virtasen ja Lartaman ohella joukkueen suuriin menetyksiin kuului JoKP:n paitaan hypännyt Jyrki Manninen. Manninen oli ollut edellisellä kaudella HPK:n paras pistemies, Virtanen kolmanneksi ja Lartama viidenneksi tehokkain. Joukkueen paras maalintekotroikka oli vastannut yli kolmasosasta Kerhon osumista. Menetyksiin kuuluivat myös Jyrki Seppä (Jokerit), Jarmo Vuorinen (K-Kissat) sekä kokenut Oiva Oijennus. Vanhojen velkojen vielä painaessa ei Hämeenlinnassa ollut tälle kaudelle varaa hirveisiin satsauksiin. HPK:n paitaan saatiin omien junnujen lisäksi houkuteltua Kärpissä noin 350 liigapeliä hyökännyt Jarmo Huhtala, JoKP:n Kari Järvinen ja Ässien kolmekymppinen Keijo Kivelä. Huhtala osoittautuikin todella tärkeäksi mieheksi Kerholle, joka teki 229 maalia ja päästi 193.

Sijat neljä ja viisi menivät Karhu-Kissoille (46p.) ja Peliitoille (43p.), jotka pystyivät varsin tasaiseen kauteen. Helsinkiläisten avainpelaaja oli edelleen yhtä vaille kaikki matsit pelannut maalivahti Petri Ylönen, jonka torjuntojen turvin joukkue onnistui kääntämään tasaisia pelejä edukseen. Myös edelliset kolme kautta Tapparassa kiekkoillut Matti Penttilä osoittautui oivaksi tekijäksi, ollen 28 maalillaan joukkueen tehokkain maalinsylkijä. Kissojen paras pistemies oli puolestaan KalPasta siirtynyt Laine. Helsinkiläisjoukkue nuoreni kesäkuukausien aikana melkoisesti, sillä seuran harjoituksissa ei enää nähty kokeneesta kaartista Ari Mikkolaa ja Timo Ukkolaa. J-P Hienonen suuntasi Jokereihin ja joukkueen jätti myös Jan Lehti sekä Rober Wensley, jonka tilalle kokeiltiin tällä kaudella Tom Connelya laihoin tuloksin. Hankinnoista kokemusta löytyi kolmekymppiseltä Kari Weckströmiltä, joka oli kiekkoillut SaiPassa vuosikaudet.Jarmo Vuorinen oli sentään muutamaa vuotta päälle kahdenkympin, toisin kuin SaiPasta siirtynyt Mikko Mustala, HIFK:n Vesa Surenkin sekä Ville Kentala.

Heinolassa valtaa pitivät Steve MacDonald (39+39), Don Fraser (34+34) sekä 38 maalia iskenyt Juha Ovaska, joiden ansiosta konkarinsa menettänyt joukkue oli silti sarjan toiseksi maaliahnein. Paljon tuttua edellämainitun troikan lisäksi ei taaskaan Peliitoista löytynyt. Yhteensä pelaajia edelliskauden joukkueesta jäi joukkueeseen kymmenen. Erkki Mäkelä, Kimmo Nyman ja J-P Heino suuntasivat liigasta pudonneeseen Reippaaseen. Petri Peronmaa jatkoi kiekkoilua Savonlinnassa, Nenonen palasi Kouvolaan ja puolustaja Ruponen tarttui KalPan haaviin.

Vaan kyllähän Heinolaan oli jälleen saatu hankituksi melkoisen nimekkäitä pelimiehiä lähteneiden tilalle. Joukkueen ykkösvahdiksi tuli SaiPassa viitisen kautta torjunut Tuomo Laukkanen. JYP:n liigaan nostaneesta porukasta divariin jäi Jouko Raasakka, kuten puolestaan pudonneen Sportin Hannu Kenakkalakin. Kari Karkulahti tuli HPK:sta, Tapio Jokinen SaPKosta ja puolustaja Jarmo Rantala Jokereista. Yllättäen kovimmaksi hankinnaksi osoittautui kuitenkin 21-vuotias Pekka Karasjoki, joka ei kelvannut millekään helsinkiläisseuralle. Peliitoille mies iski tehot 16+17. Peliittojen erikoisvahvuutena oli sarjan maalirikkain erikoistilannepeli; joukkue käytti ylivoiman hyväkseen peräti 64 kertaa ja iski alivoimallakin vastustajan verkkoon kahdeksantoista osumaa. Syytä onnistumiseen olikin, sillä joukkue otti sarjassa myös ylivoimaisesti eniten jäähyjä – lähes tuplaten esimerkiksi KalPaan verrattuna.

...ja pettäjiä

Markku Kyllösen SaiPaan menettänyt JoKP puolestaan aloitti kauden hyvin, kiikkuen kärkisijoilla, mutta vaipui tehottomuutensa johdosta edellämainitun kaksikon taakse 41 pisteellään. Joensuulaiset tekivät sarjassa toiseksi vähiten maaleja, vain 169. HPK:sta siirtynyt Jyrki Manninenkaan ei osoittautunut odotetun kaltaiseksi sateentekijäksi. Manninen keräsi tehot 15+12, kun vielä edellisellä kaudella saldo oli ollut kaksinkertainen. Pahoja menetyksiä kokenut joukkue ei saanut houkutelluksi Joensuuhun Mannisen lisäksi riittävän kovia pistemiehiä, mikä näkyi varsinkin aiemmin niin vahvassa hyökkäyskalustossa.

Kyllösen lisäksi JoKP:n viidestä tehomiehestä joukkueen jättivät taakseen myös Kari Järvinen (HPK) ja Lasse Lindberg (TuTo). Lisäksi Ossi Piitulainen suuntasi Ouluun ja kolme kokenutta ja tärkeää miestä lopetti: Lauri Mononen, Hannu Kapanen ja maalivahti Tapio Pohtinen. Vahvistuksista ainoastaan Mika Pulkkilalla oli vyöllään muutama liigapeli Tapparasta, mutta muuten korvaajia kaiveltiin omista junioreista ja lähialueen pienemmistä seuroista. Kanadalaisen John Corriveaun koeaika divarissa puolestaan jäi yhden ottelun mittaiseksi pelurin todettua sarjan liian kovatasoiseksi. Maalivahti Juha Jääskeläisen ansiosta varsinaista hätäpäivää ei jokipojillakaan kuitenkaan sarjassa ollut.

Forssassa ovi oli käynyt edellisen kauden tauottua yllättävän harvaan tahtiin. Joukkue oli aiemmin hajonnut perinteisesti atomeiksi, mutta nyt lähtijöitä oli vain muutama. Kovista pelimiehistä Palloseuran pelipaidan jättivät taakseen ikämiesikäiset Timo Sutinen ja Pentti Hiiros, joiden lisäksi joukkueen jätti taakseen runkopelaajista vain Jouko Urvikko. Epäonnistuneista ulkomaalaisista joukkue oli hankkiutunut eroon jo edellisen talven aikana. Uusia miehiä joukkueeseen hankittiin kentällisen verran. Pasi Vuorela ja Heikki Autio siirtyivät Sportista, Pertti Vanhanen SaPKosta ja Juha Oras Ässistä.

Vähäisistä muutoksistaan huolimatta FoPS aloitti kautensa surkeasti. Kauden edetessä se hilasi itsensä kuitenkin kuiville ja omasi lopulta uuden vuoden alussa pienet mahdollisuudet jopa liigakarsintaan asti. Huippulupaavan Kari Rosenbergin valittua osoitteekseen TPS:n, yritti forssalaisten maalia pitää puhtaana kaksikko Ilkka Mäntylä – Markku Laukkanen. Yritti lienee oikea sana, sillä Palloseuran päätyyn tehtiin yhteensä 256 maalia ja duon torjuntaprosentit jäivät alle kahdeksankymmenenviiden.

FoPS:n tulevaisuus näytti kuitenkin valoisalta, sillä avainpelaajat olivat vielä varsin nuoria ja tehokkaita. Ilkka Kares (42+49) ja Mika Helkearo (14+41) olivat 24-vuotiaita ja parikymppinen Pasi Vuorela iski komeasti 37 maalia. 18-vuotias Mikko Laaksonen ei yltänyt aivan yhtä hurjaan vireeseen kuin edellisenä talvena, mutta oli silti joukkueensa neljänneksi tehokkain pelaaja (21+26). Laaksosen ohella kovat divaritehot veivät joukkuetoveri Timo Kulosen pikkuleijonien kisamiehistön runkomiehiksi asti. Pienikokoinen pakki iski sarjassa 14 maalia ja keräsi lisäksi 25 syöttöpistettä. Yhteensä Palloseura teki 228 maalia.

Tehot hukassa

Neljän viimeisen joukkueen porukasta erottui selvästi jumbo, sarjatulokas TJV. Joukkue aloitti tasatahdissa HPK:n kanssa, mutta sitten divarin vauhti osoittautui vantaalaisille liian suureksi. 33 viimeisestä pelistään he saivat kasaan vain kuusi pistettä ja päätyivät pakan pohjimmaiseksi 16 pisteellä ja maalierolla 155-299. Pikavisiitti divariin päättyi 12 voitottomaan otteluun.

TJV:n joukkue oli kasattu kyllä ihan hyvällä idealla. Jo ennestään toisensa tunteneesta joukkueesta pidettiin kasassa reilut pari kentällistä, eikä varsinaisiin menetyksiin kuulunut kuin muutama kokeneempi peluri: 36-vuotias Juhani Boström, 32-vuotias Mika Rajala, tehohyökkääjä Mikko Vilonen sekä Peliittoihin siirtynyt Jounii Simonen. Seuran hankinnoista muutaman piti olla takuuvarma onnistuja. Maalille värvättiin Kimmo Fallströmin aisapariksi Timo Vartiainen Ketterästä, jonka urakka ei kovinkaan kadehdittava ollut. Vartiainen yritti kyllä parhaansa (84%), mutta joka ottelussa vastustajat pääsivät yrittämään maalintekoa keskimäärin lähes viisikymmentä kertaa.

Kenttäpelaajista eniten odotettiin Ässistä siirtyneeltä Simo Ketolalta, HIFK:n Seppo Pakolalta ja kolmekymppiseltä, yli parinsadan liigapelin, Aarre Kourulalta. Divariin ylempään keskikastiin piti kuulvan myös Tuohimaan veljesten: Olli siirtyi Vantaalle Karhu-Kissoista ja Pasi JYP:stä. Pisteiden valossa sarjassa pärjäsi kuitenkin hankinnoista vain 32 maalia iskenyt Tero Berg sekä joukkueessa jatkaneista kahdenkymmenen maalin mies Jorma Mäkinen. Heidän lisäkseen vain Martti Vottonen ja Jyri Inkinen saivat kasaan kaksikymmentä pistettä ja/tai kymmenen maalia.

Liigasta pudonnut Kiekkoreipas joutui yllättäen taistelemaan sarjapaikkansa puolesta loppuun asti Ketterän ja SaPKon kanssa. Putoaminen oli tyhjentänyt pukukoppia tutun tehokkaasti, sillä Lahteen oli jäänyt liigamiehistöstä vain noin puolet – lähinnä nuoremmasta päästä. Vahvistuksiin ei kuitenkaan ollut juurikaan varaa. Erkki Mäkelä palasi Heinolasta matkassaan Jari-Pekka Heino ja Kimmo Nyman. Joukkueeseen liittyivät myös HIFK:ssä kautensa aloittanut Brett Vance ja nuoret tamperelaiset Mika Nieminen ja Kai Syrjänen. Ilveksen junioreista löydetty duo oli lahtelaisten pelastus ja todellinen syömähammas: Nieminen keräsi kovat tehot 35+27 ja joukkueen toiseksi paras pistemies Syrjänenkin 20+21.

Välillä tilanne näytti lahtelaisittain pahalta, sillä joukkue oli ennen viimeistä neljännestä jopa muutaman pisteen kaksikkoa perässä. Joukkueessa oli kuitenkin riittävästi kokemusta; kertaalleen lopettanut Hannu Koskinenkin oli saatu palaamaan pitkän maanittelun jälkeen jäälle joulutauolla. Reipastunut lahtelaispoppoo keräsi lopussa tarvittavat pisteet päätyen lukuun 31 ja sijaan yhdeksän. Juha Kanervisto ja Lasse Summa joutuivat lahtelaisten maalilla antautumaan 220 kertaa. Maalinteossa ykkösketjulle ei juurikaan tukea löytynyt, sillä joukkue sai kasaan vain 175 maalia.

Kamppailua karsintoja vastaan

Jumbokaksikkona sarjan aloittaneen SaPKon ja Ketterän selviämiskamppailu ratkesi vasta viimeisellä kierroksella. Ketterä oli juuri aiemmin noussut pisteellä kilpakumppaninsa ohi pelaten viimeisen pelinsä Turussa. Myös SaPKo kohtasi ratkaisevassa pelissä kärkijoukkueen, KalPan kotonaan. Ketterä onnistui saalistamaan Kupittaalta tasurin, joten SaPKon olisi ollut pakko voittaa. Vaan KalPapa halusi jättää tyylikkäät hyvästit divarille ja haki pisteet maalein 0-9. Ketterä jäi siis viivan päälle 29 pisteellä ja SaPKo suuntasi karsintaan kahden pisteen eron turvin.

Imatralla vastuu kaatui liian vahvasti tehopakki Jari Lippojoen ja hyökkääjä Veli-Matti Heinon harteille. Lipari olikin
joukkueen hanakin maalintekijä 23 osumallaan, ja pisteissäkin vain Heino (20+31) ehätti edelle. Ketterä oli saanut pidettyä rungon kasassa mutta menettänyt edellämainittua kaksikkoa lukuunottamatta kaikki ratkaisijansa. Sisäisen pörssin kärkisijaa vuosia hallussaan pitänyt Jose Pekkala oli suostunut viimein SaiPan kosiskeluihin, ja samaan osoitteeseen suuntasi tiensä myös edellistalvena 21 kertaa osunut Jari Koponen. Joukkueen klmanneksi tehokkaimpana huseerannut Matti Nevalainen suuntasi SaPKoon ja miinus piirrettiin myös Pekka Mönkkösen ja ykkösmolari Vartiaisen nimien perään.

Uusia huippuja pyrittiin Imatralle löytämään sekä Lappeenrannasta että ulkomailta. Tshekki Marian Vavra saalistikin kohtalsiesti 17 maalia ja 12 syöttöpistettä ja kokenut Jouko Kukko yhden syötön vähemmän. John Campbellin divariura sen sijaan jäi yhteentoista otteluun ja naapurikaupungista palannut Harri Pöyhiäkin onnistui iskemään vain seitsemän maalia. Ketterä, jonka ykkösmolarin tontin oli vallannut Olli-Pekka Äijälä, päästi 252 ja teki 185 maalia.

Savonlinnassa Tommi Takanen iski 30 maalia, mutta yhtä kentäälistä lukuunottamatta ratkaisijat olivat sielläkin vähissä. Yli piste/peli-tahtiin pystyivät vain Pekka Nissinen (20+27) sekä kesken kauden hankittu Randy Maxwell (5+12). Savossa kaikki oli kunnossa ennen kauden alkua, ainakin paperilla. Edellisenä keväänä karsinnat selvittänyttä joukkuetta oli vahvistettu jonkun verran. Selkeisiin menetyksiin kuuluivat vain liigaan palannut tehohyökkääjä Jukka Piirinen sekä kokenut Hannu Ihala. Myös Matti Honkanen ja Jukka Pohjolainen olisivat kelvanneet joukkueeseen jatkossakin. Uusina miehinä joukkueeseen värvättiin kesän aikana Ketterän maaliahne Nevalainen, Pasi Torsti Sportista ja Pekka Suoniemi Tapparasta. Puolustukseen tulivat nuori Petri Peronmaa Peliitoista sekä jo jokusen vuoden Suomea kiertänyt puolalainen Czeslaw Drozd. Mauri Eivolakin käväisi liigasta pelaamassa viisi peliä Pallokerhossa. SaPKon saldoksi jäi 173 tehtyä ja 245 päästettyä maalia.

Kanadalainen nappihankinta

Pistepörssin ylivoimainen ykkösnimi oli KalPan sentterihankinta Wayne Thompson. Nuoruusvuosinaan samassa ketjussa maailman kuuluisimman kiekkoilija-etunimikaimansa kanssa pelannut kanadalainen iski tilastoihin lukemat 58+45. Thompson ei viihtynyt muiden maanmiestensä tapaan juurikaan jäähyaitiossa, vaan otti ainoastaan 20 rangaistusminuuttia. Yhtä selvänä kakkosena pörssissä tuli FoPS:n Ilkka Kares (42+49), jonka laiturit Pasi Vuorela (37+26) sekä Mika Helkearo (14+41) mahtuivat myös viidentoista parhaan joukkoon. Sijalle kolme ylsi KalPan Jouni Rinne (37+45) ja paras kerholainen, Jouni Kalliokoski (40+31), löytyi listalta MacDonaldin ja Fraserin välistä. KooKoon tehomies Seppo Repo (29+36) oli sarjan seitsemänneksi tehokkain ja HPK:n Jarmo Huhtala (19+43) mahtui juuri ja juuri kymmenen sakkiin Vuorelan ja Niemisen peesissä.

Jäähypörssin voiton jakoivat K-Kissojen Vesa Surenkin sekä Peliittojen Ari-Pekka Selin 94 rangaistusminuutillaan. KooKoon Timo Härkönen jäi kakkosen päähän kärkikaksikosta. Tehotilaston kärkisijat menivät Kuopioon: Thompson (+66), Jormakka (+60), Pentti Perhomaa (+52) ja Ossi Ruohoaho (+50). Muista joukkueista löytyi kaksi neljäkymmenen plussan ylittäjää: TuTon Juha Virtanen (+42) ja häikäisevästi myös Peliittojen Tapio Jokinen (+40). Miinuksia eniten keräsivät luonnollisesti TJV:n pelurit: Jyri Inkinen (-51), Pekka Ikäheimonen (-41) ja Juha Ahonen (-40). Vähintään –30 keräsivät lisäksi TJV:stä Kari Latvasalo, Tero Arkiomaa ja Olli Tuohimaa sekä SaPKon Ari Matilainen ja Jorma Hovi.

Jim Bedard vartioi TuTon maalia yhtä vaille kaikissa peleissä 91% varmuudella. Yli yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella torjuivat myös Jari Paavolan (88,8%) kakkosmiehenä Kuopiossa toiminut Hannu Nykvist (90,3%) sekä KooKoon Jukka "Hankkikaa Kustille henkselit" Haaja (90,2%). HPK:n riveissä Petri Vuorinen (84,7%) sai varsinkin alkukaudesta enemmän peliaikaa, vaikka Jarmo Heikkilä (89,4%) pelasikin huomattavasti varmemmin. Peliittavahti Tuomo Laukkanen (88%) keräsi runkosarjasta 52 rangaistusminuuttia, Arto Peltola (86,2%) puolestaan pelasi epäkiitollisena tehtävänään kaikki SaPKon pelit.

Tähdistöjä valitessa Thompson keräsi maksimiäänimäärän. Yhteensä ykkösketjuun valittiin neljä kuopiolaista; kanadalaisen lisäksi Rinne, Paavola ja puolustaja Tuomo Jormakka. Puolustajista eniten ääniä sai TuTon Seppo Suoraniemi ja kolmanneksi hyökkääjäksi valittiin FoPS:n Kares. Vielä kakkoskuusikkoonkin mahtui kaksi kuopiolaista: Jukka Holtari ja 13 maalia tehnyt puolustaja Jari Järvinen. KooKoolta mukaan pääsivät kokeneet miehet, keskushyökkääjä Repo sekä puolustaja Harri Nyman. Peliittojen edustajana kentällisessä oli MacDonald, ja maalilla tasapisteet Paavolan kanssa kerännyt TuTon Bedard.

Mielenkiintoinen debytantti oli TJV:n nuori Arkiomaa, jonka tehot tosin jäivät kahdeksaan maaliin. Kokenut puolalaispuolustaja Czeslav Drozd (6+3) puolestaan kuului SaPKon luottomiehiin, vaikkei kemisti pisteillä juhlinutkaan. Pallokerhon nuoresta kaartista esille nousi varsinaisen debyyttikautensa pelannut Pekka Tirkkonen, joka sai kasaan 40 pelistä tehot 14+13. KooKoon joukkueesta puolestaan peräti neljä peluria, kapteeni Reijo Mansikka, maalivahti Veli-Pekka Reijasalo, Nyman ja Repo, ovat jatkaneet uraansa sittemmin valmennuspuolella. Kaikki divariseurat Karhu-Kissoja lukuunottamatta nostivat runkosarjassa katsojamääriään edellisestä kaudesta. KalPa ja KooKoo keräsivät halleihinsa upeasti väkeä yli kolmentuhannen katsojan keskiarvolla. Joensuussa, Turussa, Hämeenlinnassa ja Savonlinnassa pelit kiinnostivat noin kahta tuhatta ihmistä. Kiekkoreipas, FoPS ja K-Kissat joutuivat pelaamaan noin tuhannen ihmisen edessä ja jumbo TJV veti katsomoon noin 500 silmäparia per peli.

Jokereilla lähtö lähellä

Liigakarsintoihin divarikolmikkoa vastaan joutui kuudella pisteellä SaiPaa sarjassa jätättänyt Jokerit. Valmentajanvaihtokaan ei ollut pelastanut lappeenrantalaisia suoralta putoamiselta. SaiPa oli jo kertaalleen saanut kurotuksi Jokereiden etumatkan umpeen, mutta asetelma kääntyi Matti Väisäsen suojattien hyväksi joukkueiden viimeisessä runkosarjan kohtaamisessa, jonka Jokerit voitti viime hetken maaleillaan.

Helsinkiläisseura oli karsintasarjan kotipeleissään lyömätön. Sarjan alun perusteella Jokerit vaikutti varmistavansa sarjapaikkansa helposti. TuTo kaatui 3-1, HPK peräti 11-2 ja Kouvolastakin joukkue sai nihkeästä alustaan huolimatta täyden potin maalein 3-5. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta: Jokerit kaatui runsasnumeroisesti sekä Hämeenlinnassa (10-5) että Turussa (10-3). Karsintasarjan viimeisessä pelissä sen oli vielä kohdattava kotonaan paineitta pelannut KooKoo – jota valmensi siis Jokereiden palkanmaksuongelmiin kyllästynyt Ruotsalainen. Jokerit, jolle vain voitto pitäisi säilymishaaveita yllä, johti ottelua avauserän jälkeen jo 3-0. Vajaa kymmenen minuuttia ennen päätössummeria Seppo Repo toi kuitenkin KooKoon tasatilanteeseen 4-4. Helsinkiläisten pelastavaksi enkeliksi nousi Jari Lindroos, jonka oli suunnitelmien mukaan pitänyt pelata tämä kausi Ruotsissa. Lindroos iski Jokereille ratkaisevat viidennen ja seitsemännen maalin ja vielä syötti kuudennen.

Jokerit sai siis kasaan kahdeksan pistettä maalierolla 34-30. Samaan pistemäärään ylsi myös TuTo, joka kaatoi viimeisellä kierroksella HPK:n kahden maalin turvin. Tahraksi TuTon tilastoihin - ja varmasti myös mieliä kaivelemaan - jäi 1-2-kotitappio KooKoolle. Pistekin tuosta matsista olisi riittänyt liigapaikkaan, mutta nyt edessä oli ratkaiseva uusintaottelu. Se pelattiin Turussa TuTon paremman maalieron (+11) johdosta. Helsingistä lähti massoittain faneja kohti Turkua, eivätkä kaikki halukkaat katsojat edes meinanneet mahtua Kupittaan halliin. TuTo meni ottelussa johtoon tehtyään avausmaalin, mutta lopulta Jokereiden kokenut kaarti pelasti sarjapaikan 1-4-voitolla.

Jokerikolmikko Lindroos (5+9), Arto Sirviö (4+8) ja Kari Laitinen (8+3) miehittivät sarjan pistepörssin kärjen ennen HPK:n Kalliokoskea (3+5) sekä tehot 4+3 kerännyttä TuTo-kaksikkoa Hirsimäki-Virtanen. TuTo päästi Bedardin johdolla sarjassa vain viisitoista maalia. HPK:n ja KooKoon otteet riittivät neljään pisteeseen ja kokemuksen keruuseen. Eniten liigakarsinnat kiinnostivat Kouvolassa, jossa pelejä seurasi keskimäärin lähes neljätuhatta maksanutta katselijaa. Muualla pelit kiinnostivat huomattavasti vähemmän; esimerkiksi Hämeenlinnassa kolme peliä keräsi yhteensä vain viisi tuhatta lipun ostajaa.

Seppo Sportin nostajana

TJV:n korvaaja divariin ratkaistiin kakkosdivarin kärkijoukkueiden kesken.. Huippulupaavan Jukka Sepon johdolla Sport kukisti vastustajansa KooVeen suoraan kahdessa ottelussa, 5-2 ja 2-4. KooVee sai vielä mahdollisuuden yrittää nousua karsintasarjasta, jonne se sai seurakseen yhtä tarjolla olevaa paikkaa himoinneet VaKin Vantaalta, S-Kiekon Seinäjoelta sekä paikkaansa puolustaneen SaPKon. Divarikarsinnat pelattiin nyt ensimmäistä kertaa kokonaan hallijoukkueiden kesken.

Savonlinnalaisten sankariksi nousi hivenen yllättävä hahmo. Ari Matilainen oli iskenyt koko runkosarjassa vain kymmenen maalia, mutta karsinnoissa pyssy puhui peräti yhdeksän kertaa. SaPKo hävisi kaksinkertaisessa sarjassa vain yhden turhan pelin (S-Kiekolle 1-6) ja säilytti paikkansa 10 pisteellä. KooVee sai kasaan negatiivisesta maalierostaan huolimatta kuusi pistettä, tutkaparin Erkki Korhonen (8+5) ja Pekka Uusi-Hakimo (6+7) varassa ollut VaKi viisi ja S-Kiekko kolme.

Suomen B-maajoukkuepaidan sai divarilaisista pukea talven aikana ylleen KalPan Järvinen (6. 0+2) ja K-Kissojen Ville Kentala (7. 0+0). Myös KalPa-molari Paavola sai vyölleen yhden pelin. Parikymppisten MM-kisoissa Kanadassa Suomi jäi kuudenneksi. Mikko Laaksonen pelasi kauden aikana kaikki joukkueen pelit ja oli kisoissa Suomen toiseksi paras pistemies (5+3) heti Jari Korpisalon jälkeen. Joukkueessa pelasivat myös Kentala (1+4), TuTon Jouni Kantola (2+4) sekä Timo Kulonen. Toinen FoPS-pakki Jouni Vento jäi niukasti joukkueesta ulos.

18-vuotiaiden EM-kisoissa Suomi ei hävinnyt kertaakaan, joten tuomisina Länsi-Saksasta oli kultaiset mitalit. Edellisestä ja ensimmäisestä ikäluokan kullasta oli kulunut kahdeksan vuotta. Silloin Alpo Suhosen suurin tähti oli Jari Kurri ja yksi avainpelaajista Mika Helkearo. Nyt puikoissa oli Jorma Kurjenmäki, ja yhtenä tehomiehenä hääri nuorukainen Savosta. Divarihallien pukukopeissa pränikkää pääsi nimittäin esittelemään SaPKon Pekka Tirkkonen, joka keräsi viidestä pelistä tehot 4+3. Sporttia nostamassa ollut "etunimien suuri ystävä" Jukka-Pekka Seppo oli Suomen neljänneksi paras pistemies heti Tappara-trion Toivola-Ojanen-Kulmala jälkeen. Sportista joukkueeseen kuului myös puolustaja Robert Salo. Kesällä Seppo teki historiaa, tullen varatuksi NHL:ään pienimmällä suomalaisnumerolla siihen mennessä. Philadelphia varasi hyökkääjän numerolla 23. Tirkkonen varattiin Bostoniin numerolla 34.

» Lähetä palautetta toimitukselle