TAP - KAL
VGK - MIN 1.00
FLA - SJS 2.00

84-85 – JYP hyvästelee divarin

MESTIS / Artikkeli
Ykkösdivarin historiaa käsittelevä jatkosarja palaa pudotuspelien aiheuttamalta tauolta kauden 1984-85 merkeissä. Harvassa ovat ne pelurit, jotka ovat pystyneet teini-ikäisinä olemaan miesten sarjassa pelaavan joukkueensa avainpelaajia läpi kauden. Vielä harvemmaksi joukko saadaan rajattua, jos lisäehdoksi määrätään maali per matsi –tahti. Vasta 17-vuotias Mikko Laaksonen iski kuitenkin toisella divarikaudellaan FoPS:lle peräti 41 maalia. Joukkuepuolella JYP sanoi divarille hyvästit ja Sportkin näkemiin.

Joukkueet (1.-12.): JYP, KalPa, KooKoo, TuTo, JoKP, HPK, K-Kissat, Peliitat, FoPS, Ketterä, SaPKo, Sport

Ottelumäärä: 44

Laajennetun divarin kaksitoista joukkuetta jakaantuivat keskeltä kahtia kuin veitsellä leikattuna. Sekä voittaja että jumbo erottuivat muista, mutta muuten karsijansijoista, tai niitä vastaan, taisteli viisi joukkuetta kummassakin päässä sarjataulukkoa. Ykköselle oli luvassa suora liigapaikka ja viimeiselle putoaminen ilman ylimääräisiä koukeroita, joten panosta riitti.

Edellisenä keväänä liigakarsintoja maistellut JYP marssi runkosarjan voittoon ja pääsarjaan niin selvästi, ettei muualla juurikaan ollut kateellisuuteen tai harmitteluun aihetta. Jyväskyläläisjoukkue oli menettänyt pari tehomiestään (Todd Johnson ja Jari Hirsimäki) mutta pitänyt muuten jo useamman vuoden koossa olleen porukkansa kasassa. Lisäksi joukkueeseen oli hankittu varmuuden vuoksi kolme kokenutta peluria. JYP:n riveihin siirtyivät TPS:ssä ja Tapparassa 12 kautta liigaa pelannut hyökkääjä Antero Lehtonen, aiemminkin keskisuomalaisillelle tehoja lätkinyt TPS:n kolmekymppinen Pekka Saikkonen sekä ennenkaikkea MoDosta Suomeen palannut Henry Saleva.

Kuten jo sanottu, oli JYP sarjassa ylivoimainen. Ari Kankaanperän kipparoima joukkue piti hallussaan sarjataulukon ykkössijaa runkosarjan ensimmäisestä viimeiseen peliin. 22 kotiottelustaan JYP voitti yhtä tilastotappiota lukuunottamatta kaikki. Kauden puolessa välissä se pudotti viimeisetkin hännystelijät kannoiltaan pelaten yksitoista tappiotonta ottelua peräkkäin. Tappavan tasaista työtä tehnyt seura ei hellittänyt lopussakaan, vaikka oli jo nousunsa varmistanut: Sport sai viimeiseksi suudelmaksi kokea tappion lukemin 18-4. JYP keräsi 72 pistettä hurjalla maalierolla 297-128.

Kolmannen divarikautensa aloittanutta KalPaa oli rakennettu hiljakseen ja viisaasti kohti liigatasoa. Kuopiossa pidettiin edelliskauden joukkueesta maalivahdit ja pari parhaiten onnistunutta kentällistä. Lisäksi perusrunkoon tehtiin muutama kovan luokan hankinta ja mausteeksi mukaan nostettiin pari omaa lupausta. Hankinnoista ehdottomasti kovin oli kahtena edellisenä talvena sarjan pistepörssin voittanut Jouni Rinne, joka houkuteltiin Kuopioon Forssasta. Lisäksi KalPan peräsimessä jatkanut Esko Nokelainen sai käyttöönsä JYP:lle maaleja mättäneen Hirsimäen sekä yhdeksän kautta liigassa pelanneen palomies Tuomo Jormakan, joka siirtyi SaiPasta.

JYP oli KalPallekin aivan liian kova luu, mutta karsintoihin selviytyminen ei savolaisjoukkueelle tehnyt tiukkaakaan; itse asiassa KalPa pysyi karsijanpaikalla koko kauden ajan. Kuopiolaisjoukkueessa maalinteko ja puolustus oli hyvin balanssissa, ja tasainen kausi tuottikin 60 pistettä. Rinteen, Hirsimäen ja Jukka Holtarin johdolla joukkue iski 240 maalia ja päästi niitä 166 Jari Paavola viimeisenä lukkonaan.

Revon matka jatkuu Kouvolaan, Monosen Joensuuhun

KooKoon oli määrä todistaa, että alkuperäinen divariseura on noussut nyt pysyvästi sarjan kärkikastiin. Hankinnat olivat suhteellisen maltillisia ja vaihtuvuus vähäistä Kouvolassa. Odotettua vaisumman edelliskauden pelannut keskushyökkääjä Martti Nenonen matkasi paksumman tilipussin perässä Heinolaan, mutta vastineeksi Peliitoista tuli äärimmäisen kokenut 170-maaottelun Seppo Repo. Lisäksi joukkueeseen liittyivät lupaava Jari Helle sekä SaiPasta laitahyökkääjä Mika Narinen ja pakki Timo Rehunen. KooKoo-pakki Martti Narisen pikkuveli oli iskenyt edellisellä kaudella 12 liigamaalia, ja olikin kova luu myös divarissa. Kaudella 79-80 A-junnujen SM-sarjan pistepörssin voittanut Helle sen sijaan kärsi vaikeista selkävaivoista, jotka sotkivat tätäkin kautta. Omista junioreista mukaan nostettiin mm. tamperelaislähtöinen taitosentteri Mikko Nieminen sekä puolustaja Tapani Keränen.

Aikoinaan SaiPan liigaan luotsannut ja sittemmin Ketterää valmentanut Heikki Juselius iskosti KooKoon hyvään vauhtiin. Kuudennen kierroksen jälkeen KooKoo pysyi neljän sakissa koko loppukauden. Kotonaan se hävisi vain kolme peliä ja kuritti mm. KalPaa helmikuussa maalein 12-3. KooKoon kohtalo, eli pääseminen liigakarsintaan, oli varmistunut käytännössä jo ennen viimeistä sarjaneljännestä, joten joukkue otti runkosarjan lopun "vähän rennommin". KooKoo oli tuolta ajalta vasta seitsemänneksi paras joukkue, ja viimeisistä kuudesta pelistään se voitti vain yhden. Pisteitä kertyi kuitenkin tästäkin huolimatta kolmanteen sijaan riittäneet 56. Maaleja KooKoo teki potentiaalistiaan huolimatta suhteellisen vähän verrattuna muihin seuroihin, 194. Osasyynä voi pitää heikosti sujunutta ylivoimapeliä: KooKoon pakkopelin onnistumisaste oli koko sarjan toiseksi huonoin. Toinen merkittävä tekijä maalimäärän pienuudessa oli puolustusvoittoinen pelityyli, johon Juselius perinteisesti luotti. Alivoimalla joukkue sen sijaan onnistui hyvin, ja yhteensä KooKoo päästi kiekon omiin 162 kertaa.

Takaoven kautta edelliseksi kaudeksi mukaan päässyt TuTo menetti hyvän tuloksen saavuttaneesta joukkueestaan ison osan, mutta säilytti silti neljännen sijansa, joka oikeutti liigakarsintaan viimeisenä joukkueena. Isoimpia menetyksiä turkulaisille olivat neljänkymmenen ikävuoden rajapyykkiä lähennellyt hyökkääjä Kari Johansson, SaPKoon siirtynyt iso Mauri Eivola, TPS:n nappaama pakkilupaus Janne Karelius sekä Jim Bedardin luottokakkosena toiminut maalivahti Rauno Sjöroos. Uusista tovereista kovimmat meriitit omasi legendaarinen maajoukkuepakki Seppo Suoraniemi, joka siirtyi divariin 33-vuotiaana. Muuten TuTo täydensi rivejään lähinnä nuorilla turkulaispelureilla.

TuTokin kuului neljän sakkiin toisesta kierroksesta alkaen. Viimeiseltä neljännekseltä sekään ei kerännyt pisteitä KooKoota paremmin, mutta Turussakin oli moiseen juuri ja juuri varaa. TuTo oli aloittanut vuoden yhdeksällä tappiottomalla ottelulla. Sen lopulliseksi saldoksi jäi 178 tehtyä ja 146 päästettyä maalia sekä 53 pistettä.

JoKP:n teräksinen kiri ei riitä

Niukkaakin niukemmin viivan alle jäivät JoKP ja ranskalaisen liigavisiitin jälkeen "takaisin kotiin palannut" HPK. Kumpikaan joukkueista ei aloittanut kautta parhaalla mahdollisella tavalla. HPK oli alkukaudesta jopa putoamiskarsijan paikalla. Joukkue oli menettänyt luonnollisestikin aimo tukun pelimiehiään putoamisen johdosta: Hakuliset, Mika Helkearon, Petteri Kanervan, Kalevi Hongiston, Timo Hytin, Teppo Mattsonin ja muutaman muun nuoremman miehen. Uusista kerholaisista olivat liigasta tuttuja Ilveksestä siityneet hyökkääjä Jyrki Manninen, maalivahti Petri Vuorinen ja puolustaja Jouni Vuorinen, jotka osoittautuivatkin joukkueelle arvokkaiksi miehiksi. Isossa rooliissa oli myös Hannu Savolainen, joka sai vuoden tauon jälkeen palata haalarihommiin ja kaukaloon.

Viimeiset kaudet sarjan kärkipään taistossa viihtynyt joensuulaisjoukkue ei sen sijaan juuri menetyksiä ollut kokenut. Vakiomiehistöstään se menetti oikeastaan vain yhden pelurin – joka tosin oli seuran paras pistemies: keskushyökkääjä Jon Fontas siirtyi SaiPaan. Koska hyvä runko oli pysynyt kasassa, ei hankintoihinkaan ollut juuri aihetta. Niinpä Itä-Suomeen matkasi omien junnujen seuraksi vain pari kokenutta kaveria. Legendaarinein Lauri "Leuka" Mononen palasi synnyinkaupunkiinsa ja jollain ilveellä JoKP:n paitaan houkuteltiin myös koko aikuisuransa, eli kaksitoista kautta, Porin Ässiä edustanut maajoukkuemaalivahti Antero Kivelä. Kivelä tosin palasi Poriin loppukaudeksi – eikä 83 prosentin varmuudella torjunutta miestä juuri jääty Joensuussakaan kaipaamaan.

HPK oli enimmillään jäänyt karsintaviivasta jo kymmenkunta pistettä, JoKP jopa yli sen, mutta niin vain molemmat nousivat lopussa haastamaan TuTon tosissaan. Kotiotteluisssa JoKP oli ollut kova läpi kauden (vain yksi tappio), mutta vieraissa joukkue oli voittanut vain äärimmäisen satunnaisesti. Runkosarjan loppuun joensuulaiset löysivät uskomattoman kirivaihteen. 13 viimeisestä pelistään JoKP voitti yksitoista ja pelasi kaksi tasan. Kun HPK:kin otti edelläolijoita kiinni kierros kierrokselta, oli jännitys taattu viimeiseen asti.

KalPan ja KooKoon etumatka osoittautui takaa-ajajille liian suureksi, mutta JYP:n kaadettua TuTon haastajakaksikko nousi kahden pisteen päähän turkulaisista, kun jäljellä oli vain kolme kierrosta. Toiseksi viimeisellä kierroksella TuTo voitti FoPS:n ja HPK ja JoKP kohtasivat toisensa. Voitto olisi pitänyt jomman kumman tiukasti mukana, sillä turkulaisilla oli vielä edessään vaikea Kuopion matka, mutta kun pisteet tasattiin tuloksella 5-5 päättyi duon kausi seuraavaan peliin. Molemmat voittivat vielä viimeiset, merkityksettömät, pelinsä ja päätyivät 52 pisteeseen. Murskaavien kotiotteidensa sekä lopun vierasvoittojen ansiosta JoKP:n maaliero oli sarjan toiseksi paras: 246-154, jonka turvin irtosi siis harmittavan niukasti vasta viides sija. Myös HPK keräsi varsin kelvolliset lukemat: 223-176.

Peliitat taas pelaajakaupoilla

Peräpäässä taisto oli vieläkin tiukempaa. Joulutauolle lähdettäessä kaikki kuusi keskiviivan alapuoleista joukkuetta olivat neljän pisteen sisällä. Sittemmin Sport tosin lopetti pisteiden keräilyn ja jumittui muun porukan alapuolelle, mutta muut jatkoivat kamppailuaan karsintojen välttämisestä viimeisille kierroksille asti. Suoran putoajan lisäksi yksi joukkue jotuisi nimittäin kohtaamaan kolme kakkosen seuraa.

Sarjatulokas Karhu-Kissat keräsi häntäpään porukoista pisteitä tasaisimmin ja saikin pelata loppukevään vailla sen kummempia paineita. Joukkueella oli vahva maalivahtikaksikko Petri Ylönen - Jarmo Kauppi ja pääkaupunkiseudun nuoret pelaajat olivat innoissaan vastuusta divariseuran riveissä. K-Kissat viihtyi sijalla seitsemän loppuun asti keräten 36 pistettä. Maaleja se teki vain 157, mutta päästikin niitä huomattavasti kilpailijoitaan vähemmän, eli 201. Joukkue oli erittäin tasainen: huippuja ei juurikaan löytynyt, mutta vastaavasti kaikkiaan viisitoista joukkueen pelaajaa iski vähintään viisi maalia.

Toista divarikauttaan aloitellut Heinolan Peliitat vain lisäsi ostojoukkueen mainettaan. Pikkukaupungin oma pelaajatuotanto oli vielä melko alkutekijöissään. Parannusta seuralle oli toki, että omaan halliin päästiin. Kun Peliitat vielä kevään ja kesän aikana menetti yli puolet joukkueestaan, oli Heinolaan rahdattava taas läjä ulkopaikkakuntalaisia. Viidestä parhaasta pistemiehestään joukkue menetti Revon (KooKoo), Monosen (JoKP) ja Mauno Koiviston. Miinus merkittiin myös mm. John Donnelyn, Jouko Vuorion ja maalivahti Jukka Airaksisen nimien eteen. Uutena ulkomaalaisvahvistuksena heinolalaisille esiteltiin 26-vuotias Donald Fraser, joka oli paukutellut kaksi edellistä kauttaan Hollannissa lähes kolmen pinnan keskiarvolla. Keskushyökkääjä Nenonen siirtyi Heinolaan KooKoosta ja puolustaja Pasi Ruponen Ilveksestä. Lisäksi joukkueeseen liittyivät lähialueen seuroista parikymppiset Erkki Mäkelä, Marko Ek, A-P Selin ja Petri Peronmaa.

Peliitat oli pitkään – ja vielä joulutauollekin lähdettäessä – sarjajumbona, mutta nousi pinteestä parantaen otteitaan huomattavasti kauden edetessä. Lopulta 35 pistettä riittivät samaan sijaan kuin viime vuonnakin. Peliitat oli siis toistamiseen kahdeksas, mutta jätti tällä kertaa taakseen peräti neljä seuraa. Maaleja joukkue teki 183 ja päästi 238.

Lähtö Sportille

Yhdeksänneksi sijoittui FoPS, jonka lama venyi nyt jo kolmeen kauteen. Palloseura aloitti kautensa erittäin surkeasti, keräten ensimmäiseltä neljännekseltä vain neljä pistettä. Vähitellen se sai kuitenkin ailahtelevilla otteillaan kerätyksi riittävästi pisteitä karsintojen välttämiseksi. Joukkue oli jälleen uudistunut pakon edessä melkoisen runsaasti. Edellisen kauden kuudesta parhaasta pistemiehestä Forssaan jäi vain Timo Sutinen. Jouni Rinne siirtyi KalPaan ja Sakari Pehu sekä puolustaja Samu Jalonen Lukkoon. Vihreäpaidat jättivät taakseen myös Veli Merta, Tony Adams, tehopuolustaja Pekka Laukkanen, Simolan veljekset ja kymmenkunta pienemmän roolin pelimiestä.

Toki Palloseuran hankinnoissakin oli pelimiehiä: Mika Helkearo palasi liigasta pudonneesta HPK:sta, keskushyökkääjä Ilkka Kares tuli Forssaan Ässien hopeamiehistöstä ja pukipa FoPS:n paidan päälleen myös kokenut Pentti Hiiros ja Peliittojen Jouko Urvikko. Pohjoisamerikkalaisia Forssassa käväisi kaksi. Kerry Ross ei juurikaan vakuuttanut, eikä kovin paljon paremmin onnistunut kovaotteinen puolustaja Bud Langströmkaan. Tuttuun tapaan Palloseuran peleissä verkot soivat molemmissa päissä tälläkin kaudella: tehtyjä maaleja 219 ja päästettyjä 277. Pisteitä FoPS sai kasatuksi 34.

Niukimmin karsinnat onnistui välttämään Ketterä, joka sekin sai revittyä viivaan viiden pisteen eron. Ketterä pelasi suhteellisen tasaisen kauden ja onnistui viemään säilymiseen tarvittavat pisteet viimeisiltä kierroksilta. Porukka Imatralla oli pysynyt hyvin kasassa. Menetyksiin kirjattiin vain toiseksi paras pistemies Ari Manner, luottopakki Harri Pöyhiä, Sportiin siirtynyt Olli Saalasti ja SaiPan nappaama 17-vuotias Vesa Ruotsalainen. Tulopuolelta löytyi Gary Prior, Pekka Mönkkönen, Heikki Aalto ja Jari Pasanen. Ketterä jäi FoPS:sta kaksi pistettä maalierolla 181-265.

Koko sarjan huonoimman maalieron keräsi välivuoden jälkeen divariin palannut SaPKo, joka teki 172 ja päästi peräti 283 maalia. Vielä ennen viimeistä neljännestä SaPKo oli tiukasti mukana taistossa suorasta säilymisestä. Runkosarjan loppu meni kuitenkin niin heikosti (mm. viisi viimeistä peliä voitoitta), että kilpakumppanit jättivät SaPKon taakseen. SaPKo joutui siis karsintasarjaan 27 pisteellään. Nousijajoukkueen kovin hankinta oli Tapparassa kultaa voittanut hyökkääjä Jukka Piirinen, muuten Savonlinnassa luotettiin nuoreen joukkueeseen.

FoPS:n lailla kunniakkaan menneisyyden omannut Sport rietui sekin kurimuksen kourissa. Edelliskeväänä joukkue oli selvittänyt karsinnat, mutta nyt uuden sarjajärjestelmän ansiosta Sport putosi varmasti sekä korkealta että kovaa. Divarin ensimmäinen voittaja onnistui voittamaan 44 pelistään vain yhdeksän ja sai kasaan 19 pistettä. Maaleja se teki vähiten (156) ja päästi niitä lähes sata enemmän (250). Sport ei ollut juurikaan saanut vahvistettua joukkuettaan. Rauno Suokon, Seppo Hirvosen, Börje Erikssonin ja muiden lähteneiden tilalle oli hankittu mm. nuorten maajoukkueita kolunnut kärppähyökkääjä Jouni Koutuaniemi, pienikokoinen Pasi Vuorela ja Ketterän Saalasti, joista kukaan ei pystynyt vastaamaan huutoon.

Sport aloitti kauden kuitenkin vähintäänkin kohtalaisesti, keräten pisteitä samaan tahtiin ja jopa paremmin kuin muut alemman kastin joukkueet, mutta sitten taso laski pahasti. Runkosarjan jälkimmäiseltä puoliskolta, eli kahdestakymmenestäkahdesta viimeisestä pelistä, se sai kerätyksi vain neljä pistettä. Joulukuun alusta alkaen se hävisi yksitoista seuraavaa peliään, sitten seurasi yksi voitto ja tappiot kauden yhdeksästä viimeisestä pelistä.

Saleva jätti Rinteen taakseen uudella ennätyksellä

Pistepörssin voitosta taistelivat kaksi miestä. Pisimmän korren veti JYP:n Henry Saleva, jonka paluu Ruotsista oli näyttävä: 44 ottelussa hurjat tehot 35+69. 104 tehopistettä oli luonnollisesti myös sarjan uusi ennätys. KalPaan siirtynyt Jouni Rinne pisti kovasti hanttiin, mutta joutui luopumaan ykkösijastaan kerättyään 40 pelistä pisteet 36+60. Hyökkäysvoimaisesta JYP:stä löytyi rutkasti muitakin ratkaisjioita. Risto Kurkinen iski JYP:lle 44 pelissä 45 maalia ja antoi 26 syöttöä, sijoittuen pistepörssin neljänneksi. Kymmenkunta peliä sivussa ollut Antero Lehtonenkin (35+25) ylsi juuri ja juuri kärkikymmenikköön. Sarjan parhaimpiin maalintekijöihin lukeutuivat myös Arto Jokinen (26+13), Risto Kankaanperä (25+20) ja Pekka Saikkonen (23+20). Lähelle piste/peli-tahtia ylsivät vielä Tero Lehikoinen (18+24) ja Pertti Rastela (15+24). Vaikka JYP:n miehistö olikin nimekäs, mahtui joukkueeseen myös muutama nuori lahjakkuus: 18-vuotias Lasse Nieminen pelasi kauden aikana 16 divarimatsia keräten niistä seitsemän syöttöpistettä ja samanikäinen Ari-Pekka Siekkinen nousi Kari Viljasen varavahdiksi.

KalPassa Rinnettä tukivat kovat pelikaverit: Jari Hirsimäki (19+41), Jukka Holtari (38+20), puolustaja Jari Järvinen (26+27) sekä Pentti Perhomaa (20+24). Toinen tehopakki Esa Välioja pelasi vain 29 ottelua, joista tehot 12+12. SaiPasta siirtynyt Tuomo Jormakka puolestaan iski vain kahdeksan maalia, mutta oli varsinkin puolustustehtävissä mies paikallaan. Nuorista esiin nousi 18-vuotias Jarmo Kekäläinen, joka teki kymmenen maalia pelaamissaan 35 ottelussa. Kouvolassa tehot jakaantuivat suhteellisen tasaisesti parille kentälliselle. Sisäisen pörssin kärkisijat menivät tamperelaisille Mikko Niemiselle (29+22) ja Reijo Mansikalle (23+20). SaiPasta tullut Mika Narinen iski 20 maalia ja antoi 20 maalisyöttöä, hyvässä vauhdissa olivat myös Aki Räisänen (17+21), Seppo Repo (14+23) ja Ari Kotro (20+14). Todellisia tehomiehiä ei löytynyt, sillä kouvolalaisten ylivoima oli edelleenkin sarjan heikoimpia.

Tiukasti puolustaneen TuTon miehet eivät juurikaan pisteillä juhlineet. Joukkue teki 178 maalia, joista lähes puolesta vastasi ykkösvitja. Kari Numminen keräsi turkulaisista muhkeimman pistepotin (21+33), eniten maaleja iski puolestaan Esa Tutti (29+19). Tehokolmikon kolmas jäsen oli Markku Haapaniemi (25+15). Joukkueen ykköspakki Seppo Suoraniemi teki yhdeksän maalia ja antoi 15 maalisyöttöä, Teppo Virta puolestaan keräsi 25 pelistä tehot 11+11. Joensuussa vaihtui valta ja sukupolvi. 34-vuotias Lauri Mononen (18.9+7), vuotta nuorempi Hannu Kapanen (27.3+12) ja 26-vuotias Pekka Räsänen (25.7+8) pelasivat vajaat kaudet ja vastuun maalinteosta saivat ottaa nuoremmat miehet. Joukkueen ykköshyökkääjän manttelin peri 24-vuotias Jari Hämäläinen, joka sijoittui tehoillaan 37+45 pörssin kolmanneksi. Parikymppisistä onnistuivat Markku Kyllänen (28+27), Lasse Lindberg (9+27), Jouni Mustonen (17+18), Erkki Huttunen (15+18) ja 19-vuotias Timo Norppa (12+18). Kokeneen kaartin tehokkaimmat olivat Auvo Väänänen (26+27) sekä Kari Järvinen (26+26).

Hämeenlinnassakin nähtiin nuorten esiinmarssi, osin pakon sanelemana. HPK:n tehokkain oli Ilves-hankinta Jyrki Manninen (25+28) jättäen taakseen kymmenen vuotta vanhemman Hannu Savolaisen (20+30). Hämäläisten paras maalintekijä oli 29 kertaa osunut parikymppinen Juha Virtanen, joka antoi lisäksi 18 maalisyöttöä. Sisäisen pörssin seuraavilla sijoilla oli lisää parikymppisiä pelureita: Jouni Kalliokoski (22+20), Mika Lartama (23+18) ja Pasi Kivilä (22+14). Kokenut Timo Hokkanen oli edelleen Pallokerhon ykköspakki. Mauno Koivisto, Oiva Oijennus ja Mikko Perkkiö pelasivat vain noin neljäsosan kaudesta. Miesten tehoja olisi HPK-leirissä tarvittu. Koivisto keräsi 13 pelistä pisteet 11+7, Oijennus 15 matsistaan 8+8 ja Perkkiö 12 ottelusta 7+8.

Nuoria huippuja Forssasta

Keskimäärin vain kolme ja puoli maalia per peli tehneestä Karhu-Kissojen joukkueesta ei ollut asiaa pörssin kärkisijoille. Ainoana viidenkymmenen joukkoon mahtui Paavo Nikulainen (16+26). Helsinkiläisten paras maalintekijä oli Esa Mattinen, joka maalasi 22 kertaa, mutta keräsi vain neljä maalisyöttöä. Nuorista pelaajista lupaavimpia otteita esitti 22 ottelussaan pisteet 13+7 kerännyt tulokas nimeltään Pekka Peltola. Vahvistukseksi hankittu Robert Wensley osui kauden aikana vain seitsemän kertaa. Sen sijaan Heinolaan oli löydetty kovat vahvistukset. Steve MacDonald jatkoi hyviä otteitaan keräten pisteet 28+27. Hollannista tullut Don Fraser oli kuitenkin vielä kovempi: tehot 29+39 riittivät pistepörssissä seitsemänteen sijaan. Erkki Mäkelä (36+12) oli korkealla koko sarjan maalipörssissä, hyvin onnistuivat myös Juha Ovaska (20+20) ja Martti Nenonen (23+13).

Vaikka FoPS:n kausi ei kovinkaan vakuuttavasti mennyt, sai joukkue peräti kolme pelaajaansa pörssin kärkikymmenikköön. Divariin palannut Mika Helkearo oli oma tuttu itsensä: pisteet 26+45 riittivät pörssissä viidennelle sijalle, vaikka pelejä kertyi vain 33. Yhtä pykälää alemmas sijoittui vasta seitsemäntoistavuotias Mikko Laaksonen (41+27), jota enemmän maaleja koko sarjassa teki vain Risto Kurkinen. Forssalaisista kymmenen sakkiin mahtui vielä Timo Sutinenkin (21+40). Ilkka Kares pelasi hänkin vain 35 ottelua, mutta keräsi niistä kunnioitettavat tehot 27+29. Pentti Hiiros teki 17 maalia ja antoi 24 syöttöä. Puolustajista esiin marssivat 18-vuotiaat Timo Kulonen ja Jouni Vento, jotka kumpainenkin tekivät 11 maalia ja antoivat 18 maaliin johtanutta syöttöä. FoPS:n maalilla tulikasteensa sai 17-vuotias Kari Rosenberg, jonka torjuntaprosentti 11 pelistään jäi vaatimattomasti kahdeksaankymmeneen.

Ketterän tulivoimasta sai ottaa vastuun itselleen jälleen Jose Pekkala. Pekkala keräsikin kahdeksannelle sijalle oikeuttaneet pisteet 27+34. Muita Imatran tehomiehiä olivat Veli-Matti Heino (15+24), Matti Nevalainen (12+25), Jari Koponen (21+15) sekä peljätty puolustaja Jari Lippojoki (16+20). Myös Savonlinnassa vastuu jakaantui muutamalle miehelle. Omaa luokkaansa SaPKon joukkueessa olivat maalinteossa kunnostautuneet Jukka Piirinen (33+20) sekä kokenut Pekka Nissinen (32+15). Kaksikkoa ruokkivat Esa Hyyppönen (9+32), Tommi Takanen (22+17) ja 18-vuotiaana debytoinut Vesa Karjalainen (10+23). Toisen polven kiekkoilija Pekka Tirkkonen nousi SaPKon edustusjoukkueeseen jo 16-vuotiaana. Runkosarjassa nuori hyökkääjä pelasi 21 ottelua tehoin 3+5. Jumbojoukkue Sportin kaksi parasta pistemiestä tekivät kahdestaan lähes kolmasosan joukkueen maaleista. Kent Vesterlund keräsi tehot 21+30 ja Kaj-Ove Ahlmark pisteet 23+16. Yli kymmeneen maaliin ylsivät heidän lisäkseen vielä Jouni Koutuaniemi (12+15), Stefan Söderholm (16+9), Jari Kiviniemi (12+8) ja Kari Yli-Mäenpää (10+10).

Lupaavia esityksiä Siekkiseltä

Tehotilaston kovimmat lukemat merkkautettiin Jyväskylässä. Saleva jäi 54, nuori puolustaja Ari Salo 52 ja Antero Lehtonen 51 maalia plussalle. Muiltakin paikkakunnilta löytyi muutama kova lukema. HPK:n luottopakki Hokkanen jäi hänkin peräti 49 maalia plussan puolelle ja Juha Hietanenkin 44. Joensuun Jari Hämäläinen jäi voitolle 46 maalin verran, Kyllönen ja Aaltonen puolestaan saalistivat tehoikseen +38. Samaan lukemaan JoKP-kaksikon kanssa ylsi myös KalPan Jari Järvinen joka oli kaksi maalia Jouni Rinnettä parempi. Pahimmat miinukset saalisti SaPKon Takanen (-49). Myös muutama forssalainen otti miinuksia reippaamman puoleisesti: pahiten tappiolle jäivät kokeneimmat pelurit Pentti Hiiros (-44) ja Timo Sutinen (-40). Hiiros oli jäällä peräti 101 kertaa kun omissa soi.

Jäähypörssin ylivoimainen ykkönen oli Peliittojen A-P Selin, joka istui penalttiboksissa peräti 124 minuutin verran. Kakkosia Selin otti vaatimattomasti 52. Tilaston seuraava pelaaja, JYP:n Pekka Lumela, keräsi minuutteja vain 85. Jäähymäärissä Karhu-Kissat oli joukkueena ylivoimainen: sille vihellettiin yhteensä 774 minuutin edestä rangaistuksia. Kymmenenminuuttisia sen pelaajat saivat yhteensä 12. Myös Peliitat turvautui liian usein koiruuksiin: 639 minuuttia. Tilaston toisessa päässä TuTo, SaPKo ja FoPS alittivat 400 minuutin rajan muutamalla minuutilla ja kaikista kiltein oli KalPa (345), jota vastaan ei sitten tehtykään kuin 14 ylivoimamaalia. Sarjaykkönen JYP:kin joutui taipumaan pakkopelin edessä lähes kaksi kertaa useammin.

KalPa oli ykkösenä myös yleisömäärissä. Joukkue veti Niiralan montuun keskimäärin 2925 silmäparia peliä kohden. Jyväskylässä määrä lähestyi kahtatuhattaviittäsataa, Kouvolassa ja Joensuussakin päästiin yli kahden tuhannen. Hämeenlinnassa vuosi liigassa oli ehtinyt totuttaa katsojat: divarikiekko kiinnosti enää vain noin 1400 katsojaa peliä kohden – saman verran kuin Imatralla. SaPKo ja Peliitat vetivät katsomoihinsa keskimäärin 1200 lipun lunastanutta, Sport (1121) ja Karhu-Kissat (1019) hivenen vähemmän. K-Kissojen yli tuhannen katsojan keskiarvo oli edeullisista lipuista huolimatta todella iloinen yllätys, sillä aiemmin ei divari ollut juurikaan pääkaupunkiseudulla ihmisiä kiinnostanut. Forssassa (873) ja Turussa (785) jäätiin alle tuhanteen katselijaan.

Maalivahdeista parhaimmampia olivat jälleen kerran tutut nimet. Kari Viljanen pelasi JYP:n paidassa 32 ottelussa torjuen kiekot 90.80% varmuudella. Samoille lukemille ylsi vain TuTon Jim Bedard (90.39%), joka pelasi kaikki joukkueensa ottelut. Kummallakin seuralla oli myös hyvät varamaalivahdit: TuTon Marko Koski pääsi piipahtamaan kentällä vain viidessä ottelussa, joissa torjui kiekot lähes 96 prosentin varmuudella. JYP:n nuori A-P "Kenkä" Siekkinen torjui seitsemässätoista pelissä 89.31% varmuudella. Luotettaviin ykkösvahteihin lukeutuivat myös KooKoon Jukka Haaja (36 peliä, 89.84%), JoKP:n parikymppinen Juha Jääskeläinen (40. 89.52%) sekä KalPan Jari Paavola (44. 88.67%).

HPK:n maalia vartioi Petri Vuorinen (41. 88.14%) ja SaPKon Arto Peltola (41. 86.83%). Peräpään porukoista parhaimman kaksikon muodostivat Karhu-Kissojen Petri Ylönen (35. 87.95%) ja Jarmo Kauppi (13. 88.25%). Sportin maalilla kokeili kauden aikana neljä maalivahtia. Vaasan ykkösvahti Jan-Erik Näsmanin prosentti oli joukkueen paras, vaikka jäikin kahdeksaankymmeneenviiteen. Näsman onnistui kuitenkin pitämään maalinsa koskemattomana kauden aikana peräti kolmesti. Parempaan pystyi vain JoKP:n Juha Jääskeläinen, joka teki temput neljästi. TuTon Koskelle merkittiin kolme nollapeliä, mutta kyseessä ei ollut kokonaiset pelit. Viljanen, Haaja ja Paavola pitivät nollat kahdesti. K-Kissojen Ylönen puolestaan sai kuumaverisen hepun maineen kerättyään peräti 54 rangaistusminuuttia.

Niukka selviytyminen

Liigakarsinnoissa KalPan, KooKoon ja TuTon joutui kohtaamaan Lappeenrannan ylpeys SaiPa. KooKoolle karsintasarja osoittautui vielä liian kovaksi paikaksi. Runkosarjassa kolmanneksi sijoittunut kouvolalaisjoukkue ylsi kotiavauksessaan lähes täyden katsomon edessä 4-4-tasapeliin SaiPan kanssa. Myös TuTolta joukkue sai kotoaan pisteen, mutta hävisi muut neljä peliään. Turussa (8-0) ja Kuopiossa (6-1) takkiin tuli selvästi, itäistä naapuria joukkue piinasi viimeiseen asti, mutta joutui taipumaan lopulta maalein 7-5. KooKoo teki sarjassa 15 maalia ja päästi 31. Joukkueen tehokkain pelaaja Ari Kotro (3+4) oli junailemassa siis lähes joka toista KooKoon maalia.

Paikkaansa puolustanut SaiPa onnistui tehtävässään, vaikkakaan ei niin selvästi kuin oli toivottu. TuTon se voitti kotonaan yhdellä maalilla, KalPan samalla erolla sekä kotona että vieraissa. Turussa kärsityllä murskatappiolla (9-3) ei siten ollut ratkaisevaa merkitystä. SaiPa säilytti paikkansa 9 pisteellä. Maaleja se teki 28 ja päästi 29. Suurimman kiitoksen SaiPan onnistumisesta ansaitsee karsintojen pistepörssin voittanut Kari Tuiskula, joka iski peräti 11 maalia ja antoi yhden syötön. Paikkoja Tuiskulalle petasivat mm. Ralph Cox (2+6) ja Heikki Mälkiä (1+6).

Tiukimmin SaiPan onnistui haastamaan sen ainoana kaatanut TuTo. Kotona turkulaisryhmä voitti kaikki kolme peliään, mutta vieraista sen ainoaksi pisteeksi jäi Kouvolasta tuotu tasuri. Laajalla rintamalla onnistunut TuTo sai kasaan seitsemän pistettä. Joukkue iski 31 maalia, eikä kumilätkää saatu Jim Bedardin taakse kuin 17 kertaa. Joukkueen tehokkaimmat pelaajat olivat Markku Haapaniemi (3+5), Sami Jokinen ja Teppo Virta (2+6) sekä Petteri Koskinen (4+3). Yleisöä karsintasarja ei juurikaan Turussa vetänyt. Kun muilla paikkakunnilla katsojakeskiarvo oli kahden ja puolen tuhannen paikkeilla, jäätiin Turussa alle kahdeksansadan.

KalPa jäi kolmanneksi kuudella pisteellään. Kuopiolaiset tekivät 26 ja päästivät 23 maalia. Jouni Rinne pelasi vain neljä ottelua, mutta sijoittui silti pörssikakkoseksi tehoilla 2+7. Tehokkaita olivat myös Juha Laine (4+4), Jari Järvinen ja Jukka Holtari (4+3). Matti Jokinen keräsi eniten jäähyjä, 20 minuuttia. TuTon Jouni Kantola jäi plussalle peräti kahdeksan maalin verran.

Seinäjoki ei mahdu divarikartalle

Divarikarsinnoissa suora nousija ratkaistiin kakkosdivarin parhaimpien joukkueiden kesken. Tikkurilan Jää-Veikot kaatoi Seinä-Kiekon helposti. Avausottelu Seinäjoella päättyi vantaalaisille 5-9 ja Jorma Rikalan luotsaama TJV sai juhlia nousua kotihallissaan puhtaan 7-0-tuloksen jälkeen. Molempia pelejä oli katsomassa lähes puolitoista tuhatta ihmistä. S-Kiekko sai vielä mahdollisuutensa karsintasarjassa, jonne SaPKoa saapuivat haastamaan myös Mikkelin Jukurit ja Kiekko-Vesa Raahesta. Seinäjoelle avattiin jäähalli vuonna 1985, Mikkeliin moinen oli saatu jo suurena hallivuotena, eli 1982. Raahe puolestaan sai odottaa vielä yhden lisävuoden.

Savonlinnalaiset eivät kuitenkaan antaneet mitään mahdollisuuksia nousua havitelleille joukkueille. Kotonaan se voitti vastustajansa murskalukemin; Jukurit hävisi 10-0, S-Kiekko 8-3 ja K-Vesa peräti 23-1. Ainoan pisteensä se menetti pelattuaan tasan 8-8 Seinäjoella. 11 pisteellä sarjasopimuksensa uudistanut SaPKo teki 61 ja päästi 19 maalia. Toiselle sijalle sijoittui (ei turkulaisen vaan tamperelaisen) Matti Ruohosen valmentama Jukurit kuudella pisteellä ja maalierolla 34-34. S-Kiekko sai kasaan viisi pistettä (30-41) ja K-Vesa vain kaksi (24-55).

Raahelaisjoukkue oli melkoisesti muista jäljessä ja joutuikin rikkomaan peräti 112 jäähyminuutin arvoisesti. Eniten penkkiä kulutti Martti Wilenius 36 minuutillaan. Pistepörssissä omilla luvuillaan oli SaPKon kolmikko Jukka Piirinen (12+8), Pekka Nissinen (10+10) ja Esa Hyppönen (9+10). Kunnon tehot keräsivät savonlinnalaisista myös Risto Korpela (3+7), Petri Hurskainen (4+5) ja Ahti Ruohoaho (2+7). Juniori-ikäinen Pekka Tirkkonen iski sarjassa kuusi maalia. Jukurien kärkikaksikon muodostivat Jukka Ikonen (8+4) ja Jari Rautio (6+4). K-Vesan tehokaksikon muodostivat edellisellä kaudella Ketterän parhaimmistoon kuulunut Ari Manner (6+3) sekä Martti Tervonen (4+5). Seinäjoen tehokkain oli Risto Kuusisto (5+4), myös Jorma Mäntylä iski viisi maalia.

Maajoukkueilla vaisumpi vuosi

B-maajoukkueeseen mahtui kauden aikana divarista vain yksi pelaaja. Maalikuningas Risto Kurkinen pelasi joukkueen riveissä neljä ottelua ilman tehomerkintöjä. Parikymppisten MM-kisat puolestaan järjestettiin vuodenvaihteessa Helsingissä ja Turussa. Suomi hävisi turnauksessa vain Neuvostoliitolle, mutta jäi silti neljänneksi Kanadan, Tshekkoslovakian ja N-liiton miehitettyä mitalisijat. Divarinuorista mukana kisoissa oli kaksikko Joensuusta. Timo Norppa (1+2) ja Ossi Piitulainen (0+1) pelasivat kaikki joukkueen seitsemän ottelua. Heidän seuraksi kisajoukkueeseen pyrki myös muita kavereita divarista. JYP:n Lasse Nieminen pelasi harjoitusotteluissa tehokkaasti (6. 3+2), mutta joutui jäämään pois lopullisesta joukkueesta. Saman kohtalon kokivat myös Sportin pisteykkönen Kent Vesterlund sekä maalivahdit Kari Rosenberg (FoPS) ja A-P Siekkinen (JYP). Kolmikon jäsenet pukivat leijonapaidan ylleen kauden aikana kahdesti.

18-vuotiaiden EM-kisoissa Ranskassa Suomi jäi alempaan loppusarjaan ja sijoittui lopulta viidenneksi. Joukkueen runkopelaajista viisi kiekkoili divarissa. Forssan Palloseurasta mukana oli peräti neljä pelaajaa. Mikko Laaksonen ja puolustaja Timo Kulonen keräsivät kumpikin viidestä pelistä pisteet 2+4 ja jakoivat Suomen sisäisen pistepörssin kolmannen sijan. Seurakavereista Kari Lindqvist teki kaksi maalia ja syötti yhden, ja maalia vartioi Rosenberg. Mukana oli myös SaPKon Petri Matikainen, joka teki kolme maalia. Koko viisikko pelasi kaikki ikäluokan kahdeksan maaottelua. Laaksosen tehot kahdeksasta pelistä olivat yhteensä 4+6.

» Lähetä palautetta toimitukselle