TAP - KAL
VGK - MIN 1.00
FLA - SJS 2.00

78-79 – Sport katoaa kärkikastista

MESTIS / Artikkeli
Jatkosarjana ilmestyvä ensimmäisen divisioonan historiaa käsittelevä juttusarja on edennyt kauteen 1978-79. Divarissa nähtiin tällä kertaa suhteellisen vähämaalinen kausi. Ennakkosuosikit pitivät tänä vuonna pintansa, mutta yllätyksiäkin kauteen mahtui. Suurimpia yllättäjiä olivat uuden hallinsa kunniaksi hurjan loppukirin ottanut SaPKo, sekä tehokaksikon menettämisen johdosta todellisen mahalaskun tehnyt Vaasan Sport. Kevään ratkaisupeleissä ei sarjanousuja nähty.

Joukkueet (1.-10.): SaiPa, FoPS, JYP, SaPKo, K-67, Jäähonka, KooKoo, HPK, Sport, Jukurit

Ottelumäärä: 36

Suhteellisen tasaisissa merkeissä edettiin tänäkin talvena. Yhä liigaan mielinyt SaiPa oli saanut kaksi tärkeää paluumuuttajaa, kun Ilkka Kaarna ja puolustaja Jukka Peitsoma palasivat Jokereista Lappeenrantaan. Vastaavasti toiseen suuntaan matkasi puolustaja Aarre Kourula. Kisapuiston jään jättivät taakseen myös kokenut Keijo Sinkkonen ja maalivahti Teijo Räsänen. Palanneet olivatkin isossa roolissa joukkueessa, joka voitti runkosarjan toista kertaa peräkkäin. Tasaisesti voittoja napsinut SaiPa jätti FoPS:n taakseen vasta sarjan loppumetreillä. Seitsemästä viimeisestä pelistään lappeenrantalaiset voittivat kuusi ja pelasivat yhden tasan. Runkosarjasta SaiPalle merkittiin 54 pistettä ja maaliero 218-121.

FoPS oli kesällä menettänyt kaksi tärkeäintä pelaajaansa, kun Kari Kauppila palasi TPS:n riveihin ja Timo Sutinen suuntasi Saksaan. Kaksikko oli järjestellyt viime kaudella yli puolet Palloseuran maaleista. Lisäksi Jokerit vei ulosottomieshyökkääjä Juha Jyrkkiön ja menetyksiin listattiin myös Ilpo Kuisma ja Seppo Aaltonen. Suurien saappaiden täyttäjiksi Forssaan hankittiin KooVee-kolmikko Jukka Raittinen – Tapani Hämäläinen – Veijo Hukkanen. Myös Arto Lehtiöllä oli edessään suuri haaste korvata Alpeille matkannut Alpo Suhonen joukkueen luotsina.

Menetyksistä huolimatta Palloseura nousi haastamaan SaiPan tosissaan. Seitsemän kierrosta ennen runkosarjan päättymistä FoPS oli kärkijoukkueesta vain pisteen päässä. Lopulta eroa syntyi kuusi pistettä. Haastajat pysyivät kuitenkin visusti takana, joten liigapaikasta karsimaan pääsivät samat joukkueet kuin edellisenäkin keväänä. Tulivoimaa Forssasta löytyi SaiPan malliin, sillä joukkue teki 212 maalia. Puolustuspeli ja maalivahtikaksikko Kalle Impola – Ilkka Mäntylä ei kuitenkaan ollut SaiPan tasoinen, sillä FoPS päästi sarjassa 43 maalia enemmän.

JYP ja SaPKo olivat ainoat joukkueet, jotka vielä loppukaudesta pystyivät uhkaamaan kärkikaksikkoa. Aiemmin lähinnä häntäpäässä viihtynyt jyväskyläläisjoukkue onnistui nyt hyvin, keräten pinnoja läpi kauden. Lopussa se ei kuitenkaan pystynyt rutistamaan FoPS:n etumatkaa kiinni kuin parilla pisteellä. JYP:n uuden ilmeen taustalla oli suuri vaihtuvuus. Jorma Kurjenmäen komennossa jatkanut joukkue menetti parhaimmistostaan peräti kentällisen. Pistepörssin seitsemänneksi ylätnyt Rauno Peltoniemi viihtyi vain vuoden divarissa, jatkaen matkaansa TPS:n riveihin. J-P Vuorinen puolestaan matkasi Turun divaritulokkaan riveihin, Robert Barnes Jokereihin ja Esa Nyman Jukureihin. Lähtijöihin kirjattiin myös kymmenkunta muutakin pelaajaa, kuten Harri Levonen, Pekka Jylhä, Kari Näppi ja Markku Nieminen. Arto Malste puolestaan palasi JYP:iin, ja uusi hankintoja olivat Matti Estola ja Mika Oksala. Barnesin tilalle tuli parikymppienen Allan Anderson.

Hurjimmasta loppukiristä vastasi SaPKo. Pallokerho aloitti kautensa heikosti, sillä kymmestä ensimmäisestä pelistään se saavutti vain kolme voittoa. Vielä kauden puolivälissä se kuului tiivisti siihen joukkoon, jonka piti taistella putoamiskarsintaviivaa vastaan. Kurssi kääntyi kuitenkin totaalisesti tauon aikana ja kevätpuoleksi uutuuttaan kiillelleen jäähallin kaukaloon hyppäsi aivan toisennäköinen porukka. SaPKo oli jälkimmäisen sarjapuoliskon paras joukkue ja päätti runkosarjan yhdentoista tappiottoman ottelun putkeen: kahdeksaan voittoon ja kolmeen tasuriin. Matka loppui kuitenkin savonlinnalaisten kannalta kesken, sillä eroa forssalaisiin jäi kahden voiton verran. SaPKo vaihtoi täksi kaudeksi koko maalivahtitroikkansa. Kenttäpelaajista joukkueen jättivät vain kokeneet Heikki Tirkkonen ja Jorma Muikku. Uusina miehinä Savoon rahdattiin mm. Steven MacDonald, Heikki Hämäläinen ja Lukon Hannu Ihala. Ykkösmaalivahdin paikan anasti Ilveksen junnuista löydetty nuori Jari Kaarela. Joukkueen valmentajana jatkoi Kai Rosvall.

Niukkoja voittoja napsinut JYP sai maalierolla 160-141 kasaan 45 pistettä. SaPKo teki 23 ja päästi 20 maalia JYP:iä enemmän ja kokosi pisteen vähemmän. Koko kärkikolmikko oli erittäin kova kotonaan. FoPS ei hävinnyt yhtään peliä Forssan jäähallissa. SaiPa ja JYP kärsivät kotitappion nekin vain kerran; tammikuussa SaiPa hävisi SaPKolle 3-4 ja JYP Jäähongalle 4-8.

Espoolaista niukkuutta

Viidenneksi sijoittui hyvän tulokaskauden pelannut Kiekko-67. Turkulaisjoukkue aloitti divariuransa kolmella voitolla ja hillui JYP:n peesissä ja SaPKoa edellä lähes koko kauden. Silläkin olisi vielä ollut mahdollisuutensa häiritä kärkitaistoa, mutta puhti loppui viime metreillä. K-67 päätti kauden viiteen voitottomaan otteluun ja sai kasaan lopulta 38 pistettä. Lasse Kiilin valmentaman joukkueen maaliero jäi plussan puolelle, 163-158. Turkulaisten vahvuutena oli maalivahtipeli, sillä joukkueen maalia varjeli yli kaksisataa liigapeliä TPS:n paidassa pelannut Rauli Ottila, aisaparinaan TuTossa liigaa pelannut nuori Rauno Sjöroos. Kenttäpelaajista kokemusta joukkueeseen toi 35-vuotias Ilkka Mesikämmen, joka siirtyi sarjaporrasta alemmas pelattuaan palloseuran riveissä parinkymmenen vuoden aikana reilut neljäsataa matsia. Keijo Järviselläkin oli takanaan pääsarjakokemusta kahdenkymmen vuoden ajalta TuTon, TPS:n ja Tapparan riveistä. Melkein kaikilla muillakin joukkueen pelaajista oli vähintäänkin kauden liigakokemus jommasta kummasta turkulaisseurasta.

Myös Jäähonka oli SaPKon kannoilla ennen savolaisten loppurykäisyä. Se oli aloittanut kauden vaihtelevin ottein: ensimmäisistä viidestä ottelusta se voitti vain yhden, mutta seuraavista viidestä pelistä se ei hävinnyt yhtään. Sen jälkeen pisteitä tuli tasaisemmin. Sarjan loppu meni kuitenkin Olli Hietasen valmentamilta espoolaisilta vailla suurempaa panosta, joten tuloksetkin olivat sen mukaisia. Joukkue päätti kauden voittoon hävittyään kuusi peräkkäistä kamppailuaan ennen sitä. Jäähonka sai valmistautua kauteen harvinaisista lähtökohdista, sillä se ei ollut juurikaan kokenut menetyksiä. Edellisenä talvena joukkueen tehokkaimpana pelaajana häärinyt Hietanen siirtyi kokonaan penkin taakse, Ari Blomqvist siirtyi Jokereihin ja Arto Rantala alasarjoihin. Uusista pelureista esiin nousi kolme nuorta, vuonna 1962 syntynyttä, tulokasta: Arto Sirviö, Jarmo Vuorinen ja J-P Hienonen. Jäähonka päästi sarjassa toiseksi vähiten maaleja (126), mutta myös teki niitä vähiten (121). Pisteitä se keräsi 32.

Edelliskauden surkeudesta viisastuneena Kouvolaan oli hankittu vahvistuksia. Timo Susi oli siirtynyt Tapparaan ja joukkueesta poistui myös kokenut kaarti: Reijo Hakanen, Pertti Kuisma, Antti Ravi ja hätäapuina kesken viime kautta takaisin eläkkeltä kutsutut Harri Laakso sekä Hannu Lemander. Uusina miehinä Hakasen korvannut Heikki Kokki sai käyttöönsä mm. Martti Narisen, Ilkka Kannelkosken, Jari Laaksorannan, Mauri Tuomaisen, Aki Räisäsen ja Antero Tirkkosen. Myös luottovahti Ismo "Kobra" Lonka palasi joukkueen vahvuuteen vuoden tauon jälkeen.

Narisen siirto puhutti runsaasti, sillä Jokereista siirtynyt puolustaja oli pelannut SaiPassa monta kautta ennen Helsingin visiittiiään, mutta valitsi nyt paluusuunnaksi Lappeenrannan sijasta Kouvolan. Puolustaja Tirkkonen sekä kalju keskushyökkääjä Räisänen puolestaan oli bongattu edelliskevään kuolemanottelusta VarTP:n riveissä. Narinen ja Räisänen olivatkin heti joukkueen avainmiehiä. Edelliskauden HJK:ta edustaneen Kannelkosken paluu ei sen sijaan sujunut kovinkaan valoisissa merkeissä. Maaliahneen hyökkääjän jalka katkesi harjoituksissa vain muutaman pelatun kierroksen jälkeen. Viidessä pelissä Kannelkoski oli jo ehtinyt kerätä tehot 5+2. Kannelkoski palasi kaukaloon vasta seuraavan vuoden jouluna. Myös toinen tehoketjun jäsen kärsi loukkaantumisista. Lokakuussa olkapäänsä hajoittanut laituri Juha Kautonen lopetti kiekkoilun keväällä ja keskittyi jalkapalloerotuomarin hommiin.

Vaikka miehiä olikin Kouvolassa vaihtunut, alkoi kausi tuttuun ja turvalliseen tapaan – eli heikosti. Joukkue avasi voittotilinsä vasta seitsemännessä ottelussaan. Ennen viimeistä kierrosta KooKoo oli jo saanut revittyä eroa karsintaviivaan kuuden pisteen verran. KooKoo teki 140 ja päästi peräti 181 maalia, sai kasaan 31 pistettä, mutta mikä tärkeintä: jätti kolme joukkuetta taakseen.

Vaikea alku Nokelaisen uralle

Esko Mäkisen komennossa jatkanut HPK kulki samoja jälkiä KooKoon kanssa. Se oli aloittanut kauden paremmin; mm. kaataen JYP:n luvuin 10-0. Loka-marraskuun vaihteessa seitsemän voitottoman ottelun putki jätti sen kuitenkin häntäpäähän. Missään vaiheessa Pallokerho ei saanut peliään kulkemaan tasaisesti, mutta nykiminenkin riitti, kun Sport ja Jukurit saalistivat pisteitä vielä huonommin. HPK lopetti kauden neljään tappioon, jääden täten KooKoosta kolme pistettä. Joukkue teki 151 ja päästi 185 maalia. Merkittävin menetys kerholaisille oli ollut Hanski Savolaisen siirtyminen Lahteen. Vastaavasti kokenut Martti Helle palasi vuoden tauon jälkeen HPK:n paitaan ja joukkueessa pyrittiin järjestämään kilpailua pelipaikoista hankkimalla rinkiin liuta nuoria pelureita.

Sportin ruorissa Jorma Suokon korvasi hokkarinsa naulannut Esko Nokelainen. Joukkue oli kärsinyt pahan – vaikkakin odotetun – menetyksen, kun Håkan Hjerpe ja Kalevi Aho siirtyivät liigaan. Divarin tehokaksikko kiinnosti lähes kaikkia liigaporukoita, mutta lopulta pisimmän korren veti TPS. Viidestä kovimmasta pistemiehestään se mentti vielä kärkikaksikonkin lisäksi kaksi pelaajaa: puolustaja Nokelaisen ja Esko Erikssonin. Kvartetti oli tehnyt Sportin maaleista yli puolet. Joukkueen runko pysyi kasassa hyvin, mutta vaasalaisten ainoa hankinta oli Ässistä siirtynyt maalivahti Ben Schrey. Kenttäpelaajien tilalle nostettiin junioreita. Rutkasti tehojaan menettänyt Sport aloitti kauden ennakkoluulottamasti ja hyvin: viidestä ensimmäisestä pelistä se sai saldoksi kolme voittoa, tasurin ja vierastappion. Sen jälkeen olikin vuorossa paluu arkeen. Sport ei voittanut seuraavista yhdestätoista pelistään yhtään ja putosi karsintaviivan alle.

Pitkän putkensa Sport päätti marraskuun lopussa kaatamalla Jäähongan maalein 4-2. Myös seuraavat kolme ottelua ennustivat kurssin muutosta: HPK kaatui kahdesti ja Jukureilta irtosi tasapelipiste. Vaan taas oli uusi aallonpohja menestykseen tottuneilla vaasalaislla edessä. Sport hävisi kahdeksan seuraavaa otteluaan ja jäi jo ratkaisevan tuntuisesti KooKoosta ja HPK:sta. Loppukirikään ei käynnistynyt, joten neljää pistettä lähemmäs Kerhoa Sport ei enää päässyt. Pisteitä siis 24, maalierolla 131-172.

Surkeimman startin kauteen otti Jukurit, joka hävisi yhdeksän ensimmäistä peliään maalierolla 27-64. Kymmenennessä pelissään se onnistui kaatamaan KooKoon – ja vieläpä melkoisen mojovin numeroin 15-2. Murskavoitto toi Jukka Mattilan suojateille itseluottamusta, ja seuraavissa peleissä kaatuivatkin JYP ja Jäähonka. Orastava nousu tyssäsi kuitenkin pian. Kolmea voittoa seurasi peräti 21 voitottoman ottelun putki. Runkosarja päättyi pientä lohtua antaen puhtaaseen viisi-nolla –voittoon Sportista, mutta loppusaldo ei ollut kovinkaan kehuttava. Kaikki vieraspelinsä hävinnyt mikkeliläisjoukkue sai runkosarjasta kasaan 16 pojoa maalierolla 127-197 ja joutui Sportin kera karsimaan sarjapaikkansa puolesta.

Mikkeliläisiltä oli odotettu parempaa, sillä joukkue oli vahvistunut paperilla jonkun verran. Joukkueen parhaan pistemiehen, SaiPassa kokeilleen Seppo Hintsan, ohella Mikkelin jätti runkomiehistä vain Pertti Vahvaselkä. Tulopuolelta oli vastaavasti kesän aikana löytyneet mm.JYP:lle viisitoista maalia iskenyt Esa Nyman, aiemmin Lukossa kiekkoillut Juha Jokela, KooVeen Esa Simola ja Erkka Westerlund.

Vailla huippuja

Pistepörssin voitosta kamppaili kaksi forssalaista. Pisimmän korren veti Veli Merta, suhteellisen vaatimattomin voittopistein 28+25. Mika Helkearo jäi vain pisteen päähän tehoin 30+22. Myös maali- ja syöttöpörssien voitot jaettiin kaksikon kesken. Palloseuralaisista kahdenkymmenen parhaan sakkiin mahtuivat myös Pekka Uusi-Hakimo (23+16), Jukka Raittinen (22+14) sekä Timo Hirsimäki (10+26). Forssalaiskaksikon lähin haastaja oli SaPKon Jussi Piuhola (26+23), jolle tukea antoivat Steven McDonald (26+12) sekä Ari Tamminen (18+20). Lisäksi Jari Hämäläinen iski Pallokerholle 25 maalia.

Pistepörssin neljäntenä majaili Sportin Börje Eriksson. Tehot 27+19 kerännyt hyökkääjä oli mukana yli joka kolmannessa vaasalaismaalissa. Muita Sportin pelaajia ei viidenkymmenen tehokkaimman joukkoon mahtunut. Myös Jukureista erottui yksi peluri joukosta. Martti Salminen keräsi kuudenteen sijaan oikeuttaneet pisteet 25+19. Timo Hokkanenkin (17+12) sai puolustajalle hyvät tehot aikaiseksi joukkueen heikoista otteista huolimatta.

Kärkiseura SaiPa sai kärkikymmenikköön kolme pelaajaa. Tehokkain oli Jokereista palannut Ilkka Kaarna (22+24). Sijoilla seitsemän ja kahdeksan seisoivat Pertti Heikkeri (23+21) ja Antero Väätämöinen (20+23). Hyökkäyspäässä kunnostautuivat lappeenrantalaisista myös Harri Asikainen (23+16), Mikko Räikkönen (13+23), Esko Heikkeri (20+11) sekä Heikki Mälkiä (21 pelissä 15+16). Viidenkymmenen parhaan sakkiin mahtuivat vielä Pentti Matikainen, Pekka Nieminen ja Jouko Kukko.

JYP:stä ei yhtään todellista tehomiestä löytynyt, mutta joukkueesta löytyi ratkaisijoita kahteen kentälliseen. Paras pistemies oli tehot 16+22 kerännyt Reijo Mäkinen. Jari Helmola (21+16), Pertti Rastela (19+16), Matti Estola (10+23) ja Pekka Saikkonen (17+14) sijoittuivat kolmenkymmenen sakkiin pistepörssissä. Vahvistukseksi hankittu Allan Anderson keräsi kohtalaiset tehot 14+16. Myös Kiekko-67:sta löytyi "ameriikan apu", Robert Lamoureux. TPSssä vuodet 71-75 kiekkoillut kandalainen kulutti divarissakin runsaasti jäähypenkkiä, mutta kokosi siinä ohella pisteet 12+14. Turkulaisten tehokkain oli Jukka-Pekka Vuorinen (24+18), perässään Pekka Haapaniemi (16+20) ja Matti Lindstedt (21+14).

HPK:n tuttu tyyli

Harvoin maaliverkkoja pöllyttäneestä Jäähongasta ei luonnollisestikaan pistekunkkuja löytynyt. Tehokkaimpia olivat Leif Beilinson (22+8) ja Jyrki Seivo (11+19). Davy Beilinson keräsi 29 pelistä tehot 9+21. Myös HPK oli pistepörssissä pimennossa, sillä parhaiten sijoittui Pekka Kuusisto. Lyhyenläntä puolustaja ylsi vasta sijalle 24 tehoillaan 12+21. Parhaiten kerholaisista maalinteossa onnistui Heimo Iivonen (22+8). Pentti Pietilä (18+9), Heikki Heinänen (16+8) ja Aki Järvinen (12+12) mahtuivat viidekymmenen tehokkaimman pelurin joukkoon vain niukasti. KooKoon tehokkain pelaaja oli pisteet 25+16 naputtanut Harri Haapaniemi. Muita joukkueen harvoja tehomiehiä olivat Juhani Södervik (12+20), Aki Räisänen (13+13) sekä Heimo Mäkelä (17+8).

Jäähypörssin ykkösnimi oli K-67:n Lamoureux. Kanadalainen keräsi 115 jäähyminuuttia, joista kuusikymmentä kertyi käytöskympeistä. Eniten jäähyjä ottivat juuri K-67 (602 minuuttia) sekä tuttuun tapaan HPK (632). Niinpä koko kärkiviisikko löytyi noista seuroista: HPK:n Kuusisto ja K-67:n Pertti Valema saalistivat 97 minuuttia, hämeenlinnalaiset Tapani Jaatinen 90 ja Mika Sulin 83 minuuttia. Jaatinen otti peräti 35 kakkosta. Ensimmäinen ulkopaikkakuntalainen oli SaiPaan palannut Jukka Peitsoma 77 minuutillaan. Vähiten minuutteja (373) keräsi KooKoo, vaikka Räisänen ja Narinen kumpikin keräsivätkin yli viisikymmentä jäähyminuuttia.

Hallin myötä katsojakeskiarvo otti suurimman harppauksen ylöspäin Savonlinnassa, jossa määrä lähes kolminkertaistui edelliskaudesta. SaPKon kymmenellä vajaan kahdentuhannen katsojan keskiarvo oli sarjan paras. SaiPaa seurasi noin 1750 ja FoPS:ia 1580 katsojaa per peli. JYP saavutti lähes 1400 katsojaa, HPK vähän yli 1200 ja rajusti katsojiaan menettänyt Sport sai sentään tuhat rikki sekin. Turussa ja Kouvolassa tuhannesta katsojasta jäätiin muutama kymmenen, Jukurit veti populaa reilut viisi ja puolisataa ja Jäähonka sai taas kasvatettua hiukkasen keskiarvoaan, joka nyt oli noin 350.

SaiPa haastoi liigakaksikon

Liigakarsintaan selvityivät divarista siis SaiPa ja FoPS. Lukko ja Jokerit onnistuivat liigassa poikkeuksellisen hyvin (kuudes ja kahdeksas), joten karsimaan joutuivat kohtalaiset kaudet pelanneet KooVee ja Kärpät. Oululaiset osoittautuivat kovaksi porukaksi. Raksila oli tiedetty ennenkin pahaksi paikaksi pelata, ja niinpä vain Kärpät voitti kaikki kotipelinsä. Todellista maalijuhlaa yleisö sai todistaa, kun FoPS kaatui luvuin 18-5. Vieraissakin joukkue hävisi vain KooVeelle, joten kymmenellä pisteellä piikkipaikka oli Kärppien.

Oulun tappiollisen pelin lisäksi KooVee joutui taipumaan kotonaan SaiPalle. Puntit olivat kuitenkin tasan Lappeenrannan pelin päätyttyä KooVeelle 3-5. Lopulta KooVee jäi liigaan kärppävoittonsa ansiosta kahdeksalla pisteellä. SaiPa jäi viivan alle kahden pisteen päähän ja FoPS pelkäksi turistiksi häviten kaikkii pelinsä. Kärppien maaliero oli ylivoimaisesti 47-19, KooVeenkin perä piti hyvin: 26-18. SaiPa ei juuri maaleilla juhlinut (22-29) – toisin kuin niitä rutkasti päästänyt FoPS (20-49).

Sarjan neljä parasta pistemiestä löytyivät Oulusta. Jorma Torkkeli saalisti kuudesta pelistä tehot 4+8, Markku Kiimalainen ja Kai Suikkanen 7+3 ja Veikko Torkkeli 4+5. Seuraavaksi väliin kiilasi KooVeen Matti Rautiainen (3+6) ennen Markku Perkkiötä (6+2). FoPS:n Mika Helkearo pystyi pitämään tasonsa (5+2), Veli Mertakin iski neljä maalia. SaiPan tehokkain oli Heikki Mälkiä kolmella maalilla ja kolmella syötöllä.

Näillä jatketaan

Divarin karsintasarja pelattiin jälleen perinteisellä mallilla, eli neljän joukkueen kaksinkertaisena sarjana. Sportin ja Jukurien seuraksi selviytyivät TaWe Tampereelta sekä JoKP Joensuusta. JoKP selvitti tiensä karsintasarjaan tiukimman kautta, vasta kaadettuaan VarTP:n uusinnassa. Joensuulaiset olivatkin karsinnoissa statistin roolissa. Joukkue voitti vain yhden – tosin sitäkin ratkaisevamman – ottelun, kun TaWe sai kyytiä joensuussa maalein 11-1. TaWe oli nimittäin voittanut kaikki kotipelinsä mutta hävinnyt sekä Vaasassa että Mikkelissä. Sport ja Jukurit voittivat kumpainenkin toisensa kotonaan, joten ne päätyivät sarjan kärkeen kahdeksalla pisteellä. TaWe jäi kaksikosta kahden pojon päähän JoKP-tappionsa johdosta ja JoKP sai siis tyytyä kahteen pinnaan.

Karsintasarjan tehomies oli Jukureiden riveihin runkosarjan loppupuolella liittynyt Leo Heinonen, joka iski kuudessa pelissä tehot 8+2. Timo Hokkanen teki yhtä monta maalia, mutta antoi vain yhden maalisyötön. Kolmas mikkeliläisten tehomies oli Martti Salminen (3+5). Sportin Eriksson sai kasaan vain viisi tehopistettä, mutta vaasalaisten onneksi ratkaisjoiksi nousi muut miehet. Ketjukaverinsa menettänyt Kari Helander oli vielä runkosarjassa ollut unessa, mutta nyt mies iski tehot 4+6. Samat tehot keräsi Timo Hytti, Esa Wallin iski puolestaan kuusi maalia ja jakoi kolme maalisyöttöä. TaWen tehokkain oli KooVeessa mestaruusarjaa vuosikausien ajan tahkonnut 35-vuotias Markku Moisio (7+3). Hannu Saarentaa iski tamperelaisille viisi maalia. JoKP:n tehokkain oli Olavi Karvinen (1+4).

Maajoukkueissa nähtiin taas muutama divaripeluri. B-joukkueen mukaan mahtui kolmen pelin ajaksi SaPKon Ari Tamminen (ei tilastomerkintöjä). Parikymppisten kohtalona oli jälleen kerran MM-kisojen neljäs sija. Ainoana divaripelurina joukkueessa pelasi FoPS:n Pekka Laukkanen. Seurakaveri Mika Helkearo sekä Jäähongan Martti Merra pelasivat kolme harjoitusottelua tehoitta. 18-vuotiaiden EM-kisoista Puolasta Suomi palasi hopeisten prenikoiden kanssa. Jäähongan Arto Sirviö oli Suomen paras maalintekijä kisoissa, iskettyään tehot 7+1 viidessä ottelussa. Jäähongasta mukana oli myös Jarmo Vuorinen, HPK:sta Mika Saarinen ja Sportista Jari Munck. JYP:n Jarmo Jokilahti ja SaPKon Petri Pesonen jäivät lopullisen kisajoukkueen ulkopuolelle.

» Lähetä palautetta toimitukselle