77-78 – SaiPa kärjessä koko kauden

MESTIS / Artikkeli
Jatkoajan divarihistoriikki on ehtinyt kaudelle 77-78. Tuolloin SaiPalle ei varteenotettavaa haastajaa runkosarjassa löytynyt. Liigakarsinnoissa Idän Jättiläiset tosin kutistuivatkin sitten koko kauden edestä. HJK:lle riitti tällä erää vuosi divarissa ja KooKookin joutui taistelemaan sarjapaikkansa puolesta viimeiseen asti. Pelaajista eniten puhetta aiheutti vaasalainen Håkan Hjerpe, joka tällä kaudella iski peräti viisikymmentäviisi maalia.

Joukkueet (1.-10.): SaiPa, FoPS, HPK, Sport, Jukurit, JYP, Jäähonka, SaPKo, KooKoo, HJK

Ottelumäärä: 36

Myös tänä vuonna jännitystä riitti runkosarjan keväisille kierroksille asti. Sarjakärjessä viihtyi koko kauden ajan kovasti liigaan mielinyt SaiPa. Se päätti syyskauden seitsemään voittoon ja oli joulutaukoon mennessä repinyt eroa seuraavaan kuusi pistettä, ollen kiinni karsintapaikassa jo kymmenen pisteen turvin. Lappeenrantalaiset aloittivat kuitenkin vuoden 1978 viidellä voitottomalla pelillä, joten haastajat pääsivät vielä sen jäljille. Kahdeksan voittoa kymmenestä viimeisestä pelistä riitti sille kuitenkin ykkössijaan.

Ennen kauden alkua SaiPan mahdollisena heikkoutena oli pidetty sen puolustusta; olihan se menttänyt sekä Martti Narisen että Jukka Peitsoman Jokereihin. Pelko oli kuitenkin turha, sillä Heikki Juseliuksen valmentama joukkue päästi sarjassa vähiten maaleja. SaiPa keräsi 53 pistettä maalierolla 197-118. Hyökkääjistään lappeenrantalaiset olivat menettäneet vain uraansa lopetelleen Martti Sinkkosen. Opiskelunsa Mikkelissä päätökseen saanut Pentti Matikaisesta lappeenrantalaiset sen sijaan saivat oivan vahvistuksen. Muita tärkeitä hankintoja olivat SaPKosta ryövätty maalivahtilupaus Tuomo Laukkanen, paluumuuttaja Vesa Kolehmainen ja isokokoinen puolustaja Kari Weckström PiTasta.

Liigasta pudonnut FoPS ei aloittanut uutta tulemistaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tunnetusti kova kotijoukkue hävisi avausottelun Jäähongalla maalein 2-5. Toista kotitappiota Palloseura ei sitten runkosarjan aikana kokenutkaan. Muiden sulatellessa joulukinkkua FoPS aloitti kirinsä kohti kärkeä. Se starttasi kevätpuoliskon kolmella tasapelillä ja otti sen jälkeen peräti yksitoista voittoa perätysten. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä se oli pisteen HPK:ta ja kaksi SaiPaa jäljessä. Karsintapaikka sille avautui HPK:n pienoisella avustuksella; hämeenlinnalaiset nimittäin voittivat viidestä viimeisestä pelistään vain kaksi. FoPS otti siis jatkoon oikeuttaneen kakkossijan 52 pisteellä. Maaleja se teki 224, eli eniten sarjassa, ja päästi 133.

HPK eteni tasaisella dieseljunan varmuudella koko kauden – ennen kohtalokasta loppumetrien hyytymistään. Joukkue ei tilastoinut aikakirjoihin kauden aikana pitkiä voitto-, muttei myöskään tappioputkia. Vielä viisi kierrosta ennen runkosarjan loppua se oli pisteen päässä kärkikaksikosta, ja kun sarjaa oli jäljellä kaksi ottelua oli Kerho vielä tasoissa FoPS:n kanssa. Viimeisissä peleissään hämeenlinnalaiset hävisivät Jäähongalle (1-4) ja SaPKolle (3-2). Kun forssalaiset samaan aikaan kaatoivat sekä Sportin vieraissa että SaiPan kotonaan, oli HPK:n jääminen kolmanneksi neljän pisteen erolla. Kerho teki selvästi muita kärkijoukkueita vähemmän maaleja, vain 179, vaikka HPK olikin vahvistanut kesällä hyökkäystään. Pekka Pulkkasen ja Martti Hellen korvaajiksi joukkueeseen hankittiin kaksi 24-vuotiasta Ilves-hyökkääjää. Pienikokoinen Heimo Iivonen oli iskenyt edellisenä talvena liigassa 13 maalia ja Pekka Sartjärvi vuotta aiemmin peräti seitsemäntoista. Maaleja Kerhoa vastaan tehtiin yhteensä 136.

Sport, joka oli menettänyt kesällä mm. puolustaja Olli Saarisen Lahteen, maalivahti Tuomo Rautiaisen Ruotsiin ja hyökkääjä Hannu Vierimaan Lukkoon, aloitti kautensa todella vaisusti. Loka-marraskuun vaihteessa vaasalaiset hävisivät neljä peräkkäistä ottelua ja vaipuivat pahimmillaan jopa kolmanneksi viimeisiksi. Raumalaisvahti Jarmo Kaistakaria lukuunottamatta uudet sporttilaiset (kuten Timo Hytti, Esa Wallin ja Leverett Byrd) eivät ihmeitä esittäneet, mutta vanha kaarti petrasi hurjasti kauden päästessä vauhtiin. Keskimmäisiltä neljänneksiltä joukkue keräsi parhaimmat pisteet ja nousi täten taistelemaan aina karsintapaikasta asti. Parhaimmillaan Sport oli neljä kierrosta ennen loppua FoPS:sta jo kolmen pisteen päässä, mutta senkin kiri lopahti kriittisillä hetkillä. HPK:n tavoin Sportkin voitti viimeisistä viidestä pelistään vain kaksi. Sport jäi lopulta kuusi pistettä viivan alle. Maaleja se teki toiseksi eniten (204) ja päästi niitä toiseksi vähiten (123).

Vaasassa yleisö sai nähdäkseen sarjan iloisinta hyökkäyspeliä. Sport teki kotiotteluissaan keskimäärin seitsemän ja puoli maalia. Siitä huolimatta seuran yleisökeskiarvo oli kärkinelikon heikoin. Sportin otteita kävi katsomassa reilut 1500 ihmistä, HPK:ta noin sata enemmän ja FoPS:ia sekä SaiPaa noin kaksi tuhatta kumpaistakin.

Vähämaalinen Jäähonka

Kärkinelikon jälkeen jatkui tiukka taistelu. Jukurit oli menettänyt Pentti Matikaisen SaiPaan ja Jukka Mattilakin keskittyi entistä enemmän pelkkään valmentamiseen, mutta peräti kahdeksan tasuria pelannut joukkue selviytyi sarjassa hienosti viidenneksi. Kausi alkoi heikosti, sillä viidestä ensimmäisestä pelistään joukkue voitti vain yhden. Sittemmin touhu tasaantui ja mikkeliläiset repivät eroa alaspäin. Viimeisistä viidestätoista pelistä joukkue voitti vain kolme, mutta loppusyksystä hankittu etumatka riitti. Sarjan parhaiten erikoistilanteet hoidellut Jukurit saalisti 32 pistettä negatiivisella maalierolla 158-173.

Sijoille kuusi ja seitsemän sijoittuivat 29 pistettä keränneet JYP ja Jäähonka. Joukkueet viihtyivät käytännössä koko kauden samoilla paikoilla: muutaman pinnan Jukurien perässä ja pari voittoa karsijoita edellä. Molemmat myös saalistivat pisteitä suht’ tasaisesti yhtä aallonpohjaa lukuunottamatta. Jorma Kurjenmäen komentama JYP hävisi marraskuun lopussa seitsemän peliään kun taas espoolaiset pelasivat tammi-helmikuussa seitsemän voitotonta ottelua putkeen. Pelillisesti joukkueet eivät kuitenkaan toisiaan apinoineet. JYP oli menettänyt maalivahtinsa Ari Hellgrenin liiganousija Kärppiin ja hankkinut korvaajaksi Kari Viljasen Porista. Viljasen hyvistä otteista huolimatta omiin meni 179 maalia, mutta tulivoimaakin riitti 161 maalin verran.

Olli Hietasen valmentama Jäähonka sen sijaan pelasi varman päälle. Joukkue päästi esimerkiksi HPK:ta ja FoPS:ia vähemmän maaleja, eli 125. Muuten sitä ei kärkiseuroihin voinutkaan juuri verrata, sillä se onnistui itse tekemään vain 91 maalia. Pelaajavalmentaja Hietanen oli tärkein muutos joukkueessa. Jokereista tullut Hannu Auvinenkin onnistui tekemään koko kaudessa vain kaksi maalia.

Divaripaikkakunnista kovin sutina kesän aika oli käynyt juuri Jyväskylässä. Kevään korvilla pahasti lässähtäneen joukkueen jättivät Hellgrenin ohella nimimiehistä taakseen Jokereissa uraansa jatkanut Vesa Rajaniemi, Mikkeliin matkannut Jukka Hakala, Tapani Alenius ja Arto Malste. Hankituista hyökkääjistä nousi kaksi ylitse muiden: parikymppiset Rauno Peltoniemi ja Jukka-Pekka Vuorinen. Porilainen Peltoniemi oli JYP:n kauden tehokkain ja pienikokoinen Ilves-hyökkääjä Vuorinenkin iski viisitoista maalia. Uusia miehiä olivat myös Toronton pari kesää aiemmin varaama Robert Barnes, Harri Lievonen ja Markku Nieminen Ässistä.

Lindegren Klubin puikoissa

PiTan sarjapaikan saanut HJK varmisti jumbosijan lähes vertaansa vailla olevalla lopputahmeloinnillaan. Pentti Lindegrenin valmentamalla joukkueella oli vielä ennen viimeistä neljännestä oivat mahdollisuudet säilyttää paikkansa ilman karsintoja, sillä se oli viidestä peräkkäisestä voitottomasta ottelustaan huolimatta yhä tasapisteissä kahdeksantena majailleen SaPKon kanssa, neljä pistettä KooKoota edellä. Klubi hävisi kuitenkin kaikki yhdeksän viimeistä peliään ja jäi näin ollen kahdeksaantoista pisteeseen. Helsinkiläisten maaliero oli 114-209.

Toisen karsijan kohtalon ratkaisivat SaPKo ja KooKoo. Kouvolassa Sveitsiin siirtyneen Esa Sirenin paikan pelaajavalmentajana otti erittäin nimekäs mies: entinen Ilveksen ja maajoukkueen hyökkääjä Reijo Hakanen, jonka meriitteihin kuului muun muassa kypärätempun tekeminen hallikauden Suomessa aloittaneessa historiallisessa Hakametsän avajaisottelussa Tampere vastaan Muu Suomi tammikuussa 1965. Odotuksia kauteen lähdettäessä oli, mutta KooKoo aloitti kautensa jälleen kerran surkeasti. Joulutauolle lähdettäessä sillä oli kasassa vasta seitsemän pistettä.

Kaikki tuntui olevan kouvolalaisseuraa vastaan: loukkaantumisia tuli loukkaantumisten perään ja armeija vei joukkueesta miehiä heti syksystä puolentoista kentällisen verran. Kari Wessmannin kausi päättyi syksyn nilkkavammaan, Hakanen loukkaantui ennen joulua ja Juhani Södervik joutui pelaamaan koko kauden puolustajana. Kesken kauden hankittu entinen HIFK- ja SaiPa-sentteri Antti Ravikin loukkasi kylkensä lähes heti tammikuussa. Ismo Longan lähtö oli puolestaan jättänyt KooKoon ilman ykkösmaalivahtia. Miespula oli niin kova, että hätäapuna kesken kauden mukaan kutsutut Hannu Lemander ja Harri Laakso olivat joukkueen parhaimmistoa – vaikkeivat olleet treenanneen koko kesänä.

Seitsemän peräkkäisen voitottoman ottelun siivittämänä joulutauolle lähtenyt KooKoo sai kuitenkin rivinsä järjestykseen ja aloitti hurjan kevätkirin. Vain sarjan kärkinelikko keräsi lopuista peleistä sitä enemmän pisteitä. Se ei kuitenkaan riittänyt. KooKoo oli jo noussut neljän pisteen takaa tasoihin SaPKon kanssa, kun joukkueet kohtasivat toisensa viisi kierrosta ennen loppua. SaPKo voitti kotonaan niukasti 5-4 ja piti KooKoon takanaan. Kouvolalaiset nousivat rinnalle vielä kahdesti, mutta jäivät lopulta katselemaan perävaloja savonlinnalaisten päätettyä runkosarjan kolmeen voittoon. SaPKo jäi lopulta viivan päälle 28 pisteellä ja monta kertaa hilkulla ollut KooKoo joutui ensimmäistä kertaa karsimaan kolme pistettä vähemmän saalistaneena. SaPKon maaliero oli 126-207, KooKoon 146-197. Savonlinnassa joukkue ei ollut juurikaan edellisestä kaudesta muuttunut. Maalivahti Laukkanen siirtyi SaiPaan, mutta muuten kolmos-neloskenttien lähtijöiden tiulalle nostettiin omia nuoria.

Jäähongan "ei-niin-viihdyttävä" pelityyli ei yllättäen saanut aikaiseksi vieläkään suuria väestönryntäyksiä. Pientä nousua katsojakeskiarvoissa kuitenkin oli, sillä ottelut vetivät keskimäärin noin 250 katsojaa. HJK sai kasaan sentään tuplaten espoolaisiin verrattuna. Kouvolassa, Savonlinnassa ja Mikkelissä keskiarvot pyörivät seitsemänsadan kantturoilla, Jyväskylässä yllettiin melkein tuhanteen silmäpariin.

Vaasan Viisikko

Ykis ketju nousi sarjassa yli muiden. Sportin tehoparia Håkan Hjerpe – Kalevi Aho täydensivät Kari Helander sekä puolustajat Esko Nokelainen ja Timo Saarvio. Hjerpe voitti pistepörssin hurjilla tehoilla: 55+24. Keskushyökkääjä Aho sijoittui kolmanneksi pistein 23+33. Helander iski tehot 21+21, Nokelainen 11+27 ja varmistavana pakkina pelannut Saarniokin 7+10. Yhteensä viisikko teki siis 117 maalia, eli yli puolet Sportin koko määrästä. Jorma Suokon valmentamassa joukkueessa debytoi tänä talvena vasta 15-vuotias puolustajalupaus Jari Munck (32.2+2). Sportin rapakontakaa hankittu vahvistus Leverett Byrd keräsi 36 pelistä tehot 2+6 ja istui 44 jäähyminuuttia. USHL-liigaa aiemmin tahkonnut Byrd oli maineikkaan Harvardin yliopiston kouluttama.

Hjerpelle vastusta pistepörssissä pystyi antamaan vain liigan perustamisen aikaan Forssaan työn perässä muuttanut Timo Sutinen. Forssalainen teki 25 maalia ja jakoi eniten syöttöjä, 48. Sutisen aisaparina toimi turkulaistaustainen Kari Kauppila, jonka pisteet 27+21 riittivät pörssin neljänteen sijaan. Timo Hirsimäki ylsi vielä neljäänkymmeneen tehopinnaan (12+28), mutta muuten maaliahneen Palloseuran tehot jakaantuivat demokraattisen tasaisesti kaikille.

SaiPan tehokkain oli Pekka Nieminen (25+19). Maaliverkkoja keltapaitojen riveissä venyttivät ahkerasti myös Mikko Räikkönen (17+24), Harri Asikainen (20+20), Esko Heikkeri (30+7), Antero Väätämöinen (15+21) ja Pentti Matikainen (19+11). Joukkueen maalivahteina toimivat Juha Sokkanen, Teijo Räsänen ja nuori Tuomo Laukkanen. Esko Mäkisen HPK:ssa pistetehtailua johti toistamiseen Pekka Kuusisto (10+34). Piste/peli-tahtiin kerholaisista ylsi myös muita tuttuja: Hannu Savolainen (19+23), Heimo Iivonen (28+11), Heikki Heinänen (21+17), Pentti Pietilä (26+10) sekä Pekka Leimu (22+14). Vasta 15-vuotias Mika Saarinen pelasi hämeenlinnalaisten paidassa 32 ottelua (1+1).

Jukureista pörssin kärkikymmenikköön mahtui tehot 17+26 kerännyt Seppo Hintsa. Martti Salminen iski mikkeliläisjoukkueelle tehot 18+20 ja Leo Heinonen 23+11. Jyväskyläläisistä kymmenen sakkiin mahtuivat Rauno Peltoniemi (16+28) sekä Pekka Saikkonen (27+15). Jorma Kurjenmäen valmentamassa joukkueessa pelasi myös viisitoista maalia iskenyt kovaotteinen Robert Barnes.

Kahdeksan tuntia rangaistusaitiossa

HJK:sta ei juurikaan pelimiehiä löytynyt. Joukkueen hyökkäyspelissä kaikki kaikessa oli KooKoolle viime kaudella 32 maalia tehnyt Ilkka Kannelkoski. Kannelkoski vietti vuoden Helsingin palo-opistossa ja iski HJK:n paidassa pisteet 22+24, jotka riittivät pörssissä viidenteen sijaan. Muut klubilaiset jäivät alle puoleen Kannelkosken pistemäärästä. Arvokasta kokemusta joukkueeseen toi mukanaan 14 pääsarjakautta tahkonnut Harri Linnonmaa, joka päätti lopettamispäätöksestään huolimatta laittaa vielä kertaalleen hokkarit jalkaan. Kiekko maistui Linnonmaalle vielä sen verran, että hän jatkoi uraansa HIFK:ssä kolmella liigakaudella.

Kannelkosken tehot olisivat olleet tarpeen myös KooKoolle. Muutama ratkaisija joukkueesta sentään löytyi. Timo Susi löi itsensä läpi iskemällä tehot 24+18. Juha Kautonen teki 18 ja Heimo Mäkelä 15 maalia. Valmentaja Hakanen ehti kerätä ennen loukkaantumistaan 24 pelistä tehot 14+6, Kari Palo-oja iski puolustajan tontiltaan 11 maalia ja Antti Ravi ehti kerätä viidestätoista pelistä neljätoista tehopistettä. SaPKon paras pistemies Jaakko Koikkalainen iski tehot 15+19. Jussi Piuhola pelasi vain 26 ottelua piste/peli-tahdilla. Jäähongan tehokkain oli koutsi Olli Hietanen tehoin 7+15.

Jäähypörssin piikkipaikan piti hallussaan JYP:n Barnes 95 minuutilla. Seuraavilta sijoilta löytyi kovia pelimiehiä: Susi (77), HPK:n Tapani Jaatinen (72), Hjerpe (69), FoPS:n Juha Jyrkkiö (67) sekä muutamaa sijaa alempana mm. Timo Sutinen ja Pentti Matikainen. HPK onnistui Jaatista lukuunottamatta hillitsemään tuntojaan aiempia vuosia paremmin. Nyt joukkue kulutti rangaistusaitiota vain noin kuuden ja puolen tunnin verran. Eniten jäähyjä otti JYP, jonka pelaajat istuivat boksissa normaalin työpäivän verran. Alle kuudella tunnilla selvisivät vain Jukurit ja KooKoo.

Tuttua kauraa Lukolle

Liigakarsintoihin suuntasi jälleen kerran Lukko, tällä kertaa Jokerit seuranaan. Lukko oli jäänyt viivan alle vain pisteen erolla KooVeeseen, Jokerit sen sijaan oli ollut suhteellisen selvä jumbo. Helsinkiläisseura oli tehnyt myös historiaa käyttämällä kauden aikana peräti kolmea päävalmentajaa. Ensin kapsäkkinsä pakkasi vaikeuksiin kyllästynyt Jorma Borgström ja tilalle tulleen Pentti Kataisen metodit eivät puolestaan miellyttänneet pelaajia. Timo Turunenkaan ei saanut kurssia käännetyksi.

Raumalaiset hoitivat homman kokeneesti kotiin. Jokerit ylsi kotonaan 3-3-tasuriin Lukkoa vastaan, mutta muuten kanaalikaupungin pojat olivat omaa luokkaansa. Jouni Rinteen (7+5), Ismo Villan (7+4), Jari Laihon (6+4) ja Juhani Walleniuksen (2+7) johdolla Lukko keräsi yksitoista pistettä maalierolla 41-20. FoPS onnistui kylvettämään helsinkiläisiä kotonaan peräti 13-2, mutta Jokeritkin voitti kotonaan, joten Jokerien saalistama kotitasapeli Lukkoa vastaan osoittautui lopulta ratkaisevaksi.

Tilanne ennen viimeistä kierrosta oli erittäin mielenkiintoinen. Lukko oli jo uusinut liigasopimuksensa yhdeksällä pisteellään, mutta panosta riitti myös sen pelissä. Kotonaan Lukon kohdannut FoPS oli nimittäin pisteen Jokereita edellä. Jokerit otti omassa matsissaan helpon kotivoiton heittopussiksi jääneestä SaiPasta, joten toisen liigapaikan kohtalo oli pitkälti raumalaisten käsissä. "Sattumalta" Jokerien vahva mies, Aimo Mäkinen, oli matkannut oman joukkueensa ottelun sijasta katsomaan peliä Forssaan. Mäkinen istui koko ottelun vierasjoukkueen vaihtoaition takana varmistaen, ettei vailla panosta pelannut Lukko sorru löysäilemään. Joukkue hoitikin homman ammattilaisten varmuudella, maalein 10-4.

Helsingin Jokerit säilytti siis liigapaikkansa seitsemällä pisteellä ja Alpo Suhosen FoPS jäi niukasti, vain yhden pisteen turvin taakse. Jokerien sankareita olivat Jari Kapanen (7+6), Ilkka Kaarna (7+5), Matti Heikkilä (4+4), Risto Kerminen (3+5), nuori Jari Kurri (1+7) sekä maalivahti Hannu Kamppuri. 39 kertaa osuneita Jokereita vastaan tehtiin sarjassa vain 16 maalia. FoPS:n maaliero oli 34-47. Palloseuran Kari Lehtinen keräsi kuudesta pelistä 20 rangaistusminuuttia ja SaiPasta Jokereihin siirtynyt Peitsoma 18. Muuhun kisailuun ei SaiPasta sitten ollutkaan. Lappeenrantalaiset hävisivät kaikki ottelunsa maalierolla 22-53. Vieraissa kyytiä tuli Jokereilta maalein 10-1, Forssassa kotijoukkue latoi taululle 15 osumaa.

Susi mätkii maaleja

Divarikarsintoihin kelpuutettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti viisi joukkuetta. Kakkosesta sinne tiensä selvittivät turkulainen Kiekko-67, Varkauden TP sekä Lohi-Kiekko Jyväskylästä. Turkulaiskonkarien vahvistama Kiekko-67 hävisi vain kaksi peliä ja nousi divariin 12 pisteellä. Hallissa treenanneen joukkueen maaliero oli 35-25. Peräpään kaksikon muodostivat neljä pistettä saalistanut HJK ja kaikki ottelunsa hävinnyt Lohi-Kiekko. Joukkueiden piti kohdata vielä viimeisellä kierroksella, mutta ottelu jätettiin merkityksettömänä pelaamatta.

KooKoo tunaroi kotonaan niukat tappiot sekä VarTP:lle että K-67:lle, mutta todisti olevansa väärässä seurassa hakemalla murskaavat vierasvoitot: Turusta 1-8, Helsingistä 1-10 ja Jyväskylästä 1-9. KooKoo oli kuitenkin antanut kolme pistettä varkautelaisille, joten joukkueet päätyivät tasapisteisiin. Kummallakin oli koossa 11 pinnaa. Kouvolalaisten maaliero (55-19) oli huomattavasti parempi kuin VarTP:n (35-25), joten uusinta pelattiin Kouvolassa. Ottelun alkua jouduttiin siirtämään kevätauringon paistettua suoraan vierasjoukkueen silmiin. Pelin viiemin alkaessa oli kouvolalaisyleisö ehtinyt nauttia lämmikkeitään jo siihen malliin, että melu oli jo melkoinen. Rajusti kannustaneen kotiyleisön edessä KooKoo otti pakollisen voiton maalein 3-1.

Vaikka kausi ei lopulta täysi katastrofi ollutkaan sarjapaikan säilyttyä, harmiteltiin Kouvolassa päätöstä ottaa Hakanen pelaajavalmentajaksi. Pelaajana Hakanen kuului sarjan parhaisiin, mutta valmentajakokemusta hänellä ei ollut lainkaan. Mies itsekin myönsi, että sekä pelaaja- että valmennustehtävien yhdistäminen oli liikaa. Karsintasarjan ylivoimainen pistekunkku oli Timo Susi, joka iski kahdeksassa pelissä tehot 17+7. Taustatukea nuorukaisella antoivat Juhani Södervik (9+6), Harri Haapaniemi (7+4) ja Juha Kautonen (5+6). K-67:n tehokaksikkona hääri Matti Lindstedt (9+4) ja Pekka Haapaniemi (6+7). Ari Skinnari iski VarTP:lle kahdeksan ja Mauri Tuomainen seitsemän maalia Aki Räisäsen (3+7) ruokkimana.

Divarin nuoret kotikultaan

Maaottelijoita löytyi divarista aimo läjä. Håkan Hjerpe pelasi B-joukkueen mukana puolet kauden peleistä, eli kolme. WHA-seuroja vastaan pelanneeseen Sisu-Teamiin ei kuitenkaan Hjerpekään päässyt. Parikymppisillä ei juurikaan menestystä ollut tuomisinaan. Kanadan MM-kisoista saaliiksi tuli kuudes sija. Timo Susi iski kisoissa tehot 7+3 ja oli maajoukkueen paras pistemies tällä kaudella. FoPS:n joukkueesta kisoihin pääsivät Pekka Laukkanen ja Juha Jyrkkiö. Jukka Laukkanen ei kisamiehistöön mahtunut, toisin kuin SaiPa-molari Tuomo Laukkanen, joka kisoissa toimi Rauli Sohlmanin kakkosena. SaiPan Heikki Mälkiä pelasi kolme maaottelua muttei mahtunut kisamiehistöön.

18-vuotiaat pelasivat Alpo Suhosen ja Rauno Korven johdolla legendaariset EM-kotikisat. Kulta jäi kotimaahan Neuvostoliiton kaaduttua jatkoajalla maalein 6-5. Juha Huikari oli tasoittanut pelin vain 11 sekuntia ennen summeria eikä toista jatkoerää ehtinyt vierähtää kovinkaan kauaa. Joukkueen suurin tähti oli luonnollisestikin voittomaalinkin viimeistellyt Jari Kurri, mutta pelkkiä statisteja eivät olleet joukkueen divarimiehetkään. FoPS:lle neljätoista maalia iskenyt Mika Helkearo oli Suomen kolmanneksi paras pistemies kerättyään kisoissa viidestä pelistä tehot 3+4. Kultamitalit saivat kaulaansa myös Sport-pakki Jari Munck, KooKoon Harri Haapaniemi sekä HPK:n Mika Saarinen. JYP:n Jarmo Jokilahti ja SaPKon Petri Pesonen eivät mahtuneet lopulliseen joukkueeseen, vaikka pääsivätkin yrittämään harjoituspeleissä.

17-vuotiaiden joukkue pelasi helmikuussa turnauksen Tshekkoslovakiassa. Saarisen, Munckin ja Jokilahden lisäksi joukkueeseen kuului KooKoon paidan 22 otteluun pukenut 16-vuotias puolustaja Juha Topo. Vuotta nuoremmista koottu joukkue käväisi puolestaan maaliskuussa pelaamassa Puolan Gdanskissa viisi ottelua. Saarinen keräsi näistä tehot 1+1.

» Lähetä palautetta toimitukselle