TAP - KAL
VGK - MIN 1.00
FLA - SJS 2.00

74-75 – Kyllä lähtee

MESTIS / Artikkeli
Upouusi ensimmäinen divisioona polkaistiin käyntiin lokakuussa 1974, eli vuotta SM-liigaa aiemmin. Ensimmäisiksi nousijoiksi selviytyivät hallijoukkueet Vaasan Sport sekä Forssan Palloseura, jonka kohuhankintoihin kuului maajoukkuemolari Jorma Valtonen. Pistepörssissä juhlivat iloisesti hyökänneet forssalaiset. JYP:stä ja SaPKosta oli puolestaan tulla ensimmäiset putoajat.

Joukkueet (1.-8.): Sport, FoPS, HPK, PiTa, Kärpät, KooKoo, SaPKo, JYP

Ottelumäärä: 28

Upouuteen ykkösdivariin kelpuutettiin parhaimmisto Suomen sarjan lohkoista, poislukien mestaruussarjan karsinnoissa onnistunut SaiPa. Toiseksi korkeinta sarjatasoa oli aiemmin pelattu kolmessa kahdeksan joukkueen lohkossa, joten SM-sarjan ja Suomen sarjan väliin perustettu ensimmäinen divisioona tiivisti tasoa melkoisesti. Kaikkien aikojen ensimmäinen divarikierros pelattiin lokakuun kuudes päivä. FoPS kaatoi silloin Sportin 7-2, HPK Kärpät 6-3 ja PiTa SaPKon 0-6. JYP ja KooKoo tasasivat pisteet tuloksella 5-5.

Sarjan kahdeksasta joukkueesta kolme parasta erottuivat jo hyvissä ajoin. Sarjan puoleenväliin mennessä Sport, HPK ja FoPS olivat repineet eroa takanatulijoihin jo kymmenen pisteen verran. Sport piti höyryn yllä loppuun asti. Vuoden vaihteen molemmin puolin osuneeseen parhaimpaan putkeen mahtui yhdeksän voitetun ottelun sarja. Koko kauden aikana vaasalaiset hävisivät kotonaan vain kerran, toiseksi viimeisen kotipelinsä PiTalle luvuin 2-4. Viimeisellä kierroksella SaPKo saikin sitten kyytiä rumin luvuin. Sport sekä teki eniten (188), että päästi vähiten (94) maaleja runkosarjassa ja varmisti nousunsa jo hyvissä ajoin keräten lopulta 46 pistettä.

Myös FoPS:n rahkeet riittivät loppuun saakka. Vaasalaisten tapaan myös Palloseuran viimeisessä pelissä oli teurastuksen makua: Kärpät jäi satimeen maalein 14-5. Sportin lailla vain kerran kotonaan hävinneet (12.2. FoPS-KooKoo 3-7) forssalaiset varmistivat hekin suoran nousunsa jo suhteellisen hyvissä ajoin. Palloseura oli kaikessa niukasti toiseksi paras: pisteitä 42, tehtyjä maaleja 179 ja päästettyjä tasan sata. Forssalaisten saavutusta voi pitää melkoisena, sillä seura oli ottanut jääkiekon ohjelmaansa vasta vuonna 1971, eli nousi korkeimmalla sarjatasolle vain neljän kauden kiekkoilun jälkeen. Joukkue onnistui myös kiinnittämään kohuhankinnallaan kiekkoväen huomion puoleensa. FoPS:n maalia vartioi nimittäin 28-vuotias Jorma Valtonen - kolminkertainen Suomen mestari ja maajoukkueen luottovahti. Valtosta ei tuonut SM-sarjasta divariin pelkästään uuden sarjatason viehätys, vaan myös forssalaisseuran muita ymmärtävämpi linja pelaajiensa ulkomaansiirroille.

Sportista ei varsinaisesti noussut kukaan yli muiden, vaan joukkueen aseena oli tasaisuus. Joukkueen pelaajavalmentajana oli jatkanut hyvää työtä tehnyt entinen maajoukkuepuolustaja Jorma Suokko Tampereelta, jonka komennossa Sport onnistui laajalla rintamalla. Sarjan kolmenkymmenen parhaan pistemiehen joukossa oli peräti kahdeksan vaasalaista, kuten mm. tehot 16+10 iskenyt 17-vuotias Håkan Hjerpe. FoPS:n tehoista sen sijaan vastasi muutama ratkaisija. Joukkueen kuusi parasta pistemiestä tekivät yhteensä 140 maalia, eli noin 80% Palloseuran koko saaliista. Yleisömäärissä Sport oli omaa luokkaansa, keräten yli 2300 katsojaa joka peliin. KooKoo sai kaukalon laidalle ja FoPS halliinsa keskimäärin yli 1600 silmäparia. PiTaa (434) lukuunottamatta muuallakin uuden sarjan pelejä seurasi vähintään tuhatkunta katsojaa.

FoPS:n ja Sportin menestys ei varsinaisesti yllättänyt ketään, sillä ne olivat sarjan ainoat hallijoukkueet. Koko Suomessa oli divarin startatessa vain yksitoista hallia, joista muut siis SM-sarjan paikkakunnilla. Monessa divarikaupungissa ihmeteltiin vielä tekojäätäkin kun Forssan ja Vaasan hallit rakennttiin vuonna 1971. Niinpä kärkikaksikolla olikin melkoinen etu puolellaan varsinkin harjoittelussa ennen kauden alkua. PiTa tosin pääsi sekin toisinaan seinien sisään kotikaupungissaan, kun muut joutuivat matkustamaan joskus pitkien matkojen päähän lepakkovuoroille.

HPK:n kohtaloksi jäi kolmas sija. Joukkue kulki sarjataulukossa lähes koko kauden ajan tasaväkisesti FoPS:n kanssa aivan Sportin tuntumassa. Syksyllä se jopa johti sarjaa tovin pelattuaan kahdeksan tappiottoman ottelun sarjan. Kevään korvilla Palloseura sai kuitenkin repäistyä haastajaansa eroa muutaman pisteen ja HPK hukkasi pelihuumorinsa. Viimeisellä neljänneksellä joukkue otti nekkuunsa kaikilta joukkueilta, vain JYP poislukien. Lopulta HPK:n pistejahti tyssäsi siis kolmeenkymmeneen pisteeseen. Joukkueen maalieroksi merkittiin 135-132.

KooKoo ja SaPKo trillerin tähtinä

Lopuista viidestä joukkueesta neljä mahtui kahden pisteen sisään toisistaan, mutta jumbo erottui selvääkin selvemmin. JYP voitti ensimmäisen kerran vasta kauden yhdeksännessä pelissään, kun SaPKo kaatui 6-3. Kauden ainoan vierasvoittonsa joukkue haki syyskauden viimeisestä pelistä joulukuussa Kouvolasta. Hatarat unelmat säilymisestä divarissa puhkesivat kuitenkin välittömästi uuden vuoden startattua yhdeksällä voitottomalla pelillä. Maalinteossa JYP onnistui kohtuullisesti, osuen 116 kertaa. Mutta Pertti Kahilaista ja Kari Laakkiota ei joukkueen maalinsuulla kadehtinut monikaan, siksi kovaan pommitukseen joukkue joutui. Veskarikaksikko pystyi kuitenkin pitämään numerot usein kohtuullisena: omiin 194 osumaa. Pisteitä joukkue sai kasaan yhteensä vain kymmenen. Pahimmassa myllytyksessä joukkue oli helmikuussa Vaasassa, jolloin tuloksena oli kauden runsasmaalisin peli: 16-6.

Tasaisesta keskiryhmästä piti löytymän vielä toinen tippuja jyväskyläläisten seuraksi. Ensimmäisenä haluttomuutensa kyseiseen aktiin ilmaisi Oulun Kärpät. Vain kolme vierasvoittoa kauden aikana napannut Kärpät haali hyvissä ajoin kasaan riittävät pisteet kotoaan. Kevätauringon pehmittäessä pelialustoja joukkueella oli lopulta varaa jopa hävitä viidestä viimeisestä pelistään neljä. Kärppien loppusaldoksi 25 pistettä, maalein 130-158. Pitäjänmäen Tarmo oli puolestaan karsijan paikalla vielä kolme kierrosta ennen loppua, mutta sai puristettua voitot JYP:stä ja Sportista ja nousi lopulta paremman maalieronsa (117-117) turvin Kärppien ohi neljänneksi.

PiTan ja Kärppien oltua lähellä – mutta kuitenkin tavoittamattomissa – ratkaistiin toinen putoaja SaPKon ja KooKoon kesken. SaPKo oli napsinut pisteitä läpi kauden, vaikkakin suhteellisen harvaan tahtiin. KooKoo sen sijaan oli alkukauden surkein joukkue. Joulutauolle lähdettäessä se oli saanut kasaan neljästätoista pelistä vain viisi pistettä. Joukkue skarppasi kuitenkin ja kuroi pian pahimmillaan kahdeksan pisteen suuruisen välimatkan kiinni. Kymmenestä viimeisestä pelistään kouvolalaiset hävisivät vain kaksi. Kun sarjaa oli jäljellä viisi kierrosta oli ero kutistunut jo kahteen pisteeseen. Viimeisellä kierroksella Sport ei antanut armoa SaPKolle, vaan löi sen kotonaan peräti 16-3. Kun KooKoo voitti samaan aikaan HPK:n puhtaasti 8-0, oli molemmilla kasassa 23 pistettä ja kohtalona uusintaottelu. SaPKo teki sarjassa vähiten maaleja (92) ja päästi niitä 141. KooKoon luvut olivat 113-134.

Tasapisteissä olleet joukkueet pelasivat uusintaottelun säilymisestä Kouvolassa maaliskuun 19 päivä yli 3000 katsojan jännittäessä tekojääradan laidalla. Huonomman maalieronsa johdosta vieraskentälle joutunut SaPKo johti toisessa erässä jo 1-3. Tasoihin ottelun toi Ilkka Kannelkoski ja lopulta KooKoo nousi 8-3-voittoon. KooKoon ykkösnyrkki Juhani Södervik – Kannelkoski - Juha Kautonen teki maaleista viisi. Ennen pelin loppua puolustajana pelannut Esa Siren luisteli pelikatkolla toimitsijapöydän äärelle ja käväisi toivottamassa mikrofonista yleisön tervetulleeksi katsomaan divaria ensi kaudellakin.

Kari Palo-oja – divarin kovin pakki?

Pistepörssin kärkisijat menivät forssalaisille. Reijo Hakanen (37+15), Pentti Nurminen (23+18) sekä Seppo Aaltonen (24+13) ottivat taulukossa kolmoisvoiton. Viidentenä oli seurakaveri Simo Ekholm (17+20). Palloseuran miehien väliin neljänneksi itsensä kiilasi Kärppien Markku Perkkiö (20+17). Sportin paras pistemies oli tehot 25+11 kerännyt Hannu Vierimaa. Kymmenen sakkiin mahtuivat vielä KooKoon Ilkka Kannelkoski (22+13), FoPS:n Kari Lehtinen (20+15), Kärppien Veikko Torkkeli (10+23) sekä HPK:n Hannu Savolainen (18+13).

Mielenkiintoisia pelaajia oli toki pörssin kärkikymmenikön ulkopuolellakin. Monien mielestä tuoreen sarjan kovin kenttäpelaaja oli yhdeksän SM-mitalia Ilveksessä voittanut Kari Palo-oja. Hurjasta lämäristään tunnettu Palo-oja oli jo päättänyt lopettaa uransa, mutta perui aikeensa ja siirtyi Italian sijasta Kouvolaan. Puolustaja iski KooKoolle runkosarjassa 23 maalia ja oli koko sarjan maalipörssissä neljäs.

PiTan paras pistemies oli tehot 20+10 kerännyt Olli Hietanen. TuTosta siirtynyt Hannu Aravirta sen sijaan onnistui tekemään SaPKon paidassa vain kuusi maalia. SaPKon tehokkain oli Jorma Muikku (11+9), JYP:n nuori Keijo Kivelä (13+16). Todellista nuorta voimaa jyväskyläläisten riveissä edusti 16-vuotias Risto Kankaanperä, joka neljässätoista ottelussa iski seitsemän maalia. Vielä nuorempana kuvioihin pääsi SaPKon puolustaja Timo Härkönen, joka pääsi pelaamaan yhden ottelun edustusmiehistössä jo 14-vuotiaana.

Maalipörssin voitto meni Hakaselle ja syöttöjä jakeli eniten Torkkeli. 37 maalia iskenyt Hakanen teki kypärätempun kauden aikana peräti kuudesti. Palo-oja iski kolme maalia neljästi ja Seppo Aaltonen kolme kertaa. Yhdessä ottelussa Aaltonen teki viisi maalia. Kahteen kypärätemppuun ylsivät vaasalaiset Simo Hytönen ja Raimo Brax sekä KooKoon Juha Kautonen. Jäähypörssin voiton otti HPK:n Heikki Salminen 72 minuutillaan. PiTan Pertti Tura kasasi 63 ja Sportin Matti Skyttälä 62 minuuttia. Eniten kakkosia, 23 kappaletta, otti SaPKon Jyrki Turunen. Jäähymäärissä HPK oli joukkueena omilla luvuillaan, kerättyään kauden aikana 480 minuuttia jäähyjä. Vähiten rangaistu KooKoo jäi alle kolmeensataan minuuttiin.

Maajoukkuemolari divarista

Liigakarsintoja ei siis järjestetty, vaan Mestaruussarjan huonoin kaksikko SaiPa (23 pistettä 36 ottelusta) sekä TuTo (21p.) saivat suosiolla tehdä tilaa FoPS:lle ja Sportille. Myöskään SaPKolle ja JYP:lle ei alunperin tarjottu mahdollisuuksia paikkojensa puolustamiseen. Kahta divaripaikkaa ensi kaudeksi lähtivät tavoittelemaan neljä kakkosdivarin parasta, eli Lahden Reipas, Mikkelin Jukurit, Espoon Honka ja Raahen Vesa.

Divarin etelälohkossa vain yhden pelin hävinnyt Reipas oli omaa luokkaansa karsinnoissa. Lahtikin kuului ensimmäisiin hallipaikkakuntiin, sillä sinne pyhättö oli valmistunut 1973. Reipas voitti runsasmaalisesti kaikki kotipelinsä; Jukurit kaatui 16-3, Honka 9-1 ja RaVe 12-2. Kun vierasmatkat Espooseen ja Raaheen tuottivat nekin täydet pisteet, oli Reippaan ykkössija saletti kymmenellä pisteellä. Maalieroksi joukkue keräsi murskaavat luvut 50-15. Myös Jukurit voitti kaikki kolme kotipeliään. Kahdeksalla pisteellä mikkeliläiset kiinnittäytyivät kakkossijaan ja nousivat messiin ensi kaudeksi. Honka sai kasaan neljä pistettä, RaVe vain kaksi.

JYP:n ja SaPKon pelasti kuitenkin lopulta liiton päätös joukkuemäärän lisäämisestä. Hongasta ja Vesasta ei ollut kaksikon uhkaajiksi, joten armo kävi oikeudesta, eikä putoajia tällä kaudella lopulta ollutkaan.

FoPS:n ja koko sarjan suurin kiekkotähti Jorma Valtonen kuului koko kauden myös maajoukkueen avainmiehiin, esiintyen yhteensä 26 maaottelussa. MM-kisoissa Suomi menetti pronssin Ruotsille vain maalieron turvin. Valtonen pelasi kisoissa Suomen kymmenestä ottelusta kolme Antti Leppäsen yllyttyä hurjaan vireeseen. Valtonen ehti kauden aikana pelta myös kolme, eli puolet, Suomen B-maaotteluista. Myös Sportille 15 maalia iskenyt Tom Pietilä sai pukea leijonapaidan ylleen, yhteen B-maaotteluun.

20-vuotiaiden MM-kisoissa Suomi voitti vain yhden viidestä pelistään ja sijoittui näin ollen toiseksi viimeiseksi. Reipasta nostamassa olleet Kari Eloranta ja Harri Toivonen kuuluivat kumpikin joukkueeseen. 19-vuotiaiden EM-kisoissa Suomea odotti neljäs sija. Elorannan ohella kisajoukkueeseen kuuluivat lahtelaisista Laineet Erkki ja Pekka. JYP:n divarijoukkueen paras pistemies Keijo Kivelä oli myös Suomen paras pistemies kisoissa. Kisoista ulos jäivät kauden aikana joukkueeseen kuuluneet Kivelän seurakaverit Pekka Saikkonen ja Pekka Jylhä, kärppäkolmikko Jouko Kämäräinen, Juha Raappana, Juha Tuohimaa, kerholaiset Jarmo Tolvanen ja Arto Hile sekä SaPKon Raimo Hirvonen.

Hirvonen, Kämäräinen, Erkki Laine sekä Reippaan Reijo Mäkitalo mahtuivat vielä poikienkin maajoukkueeseen. Kaikkein nuorimmissa, eli kuusitoistavuotiaissa JYP:n Kankaanperä oli omaa luokkaansa, iskien viidessä pelissä tehot 5+7. Samaan ikäluokkaan kuulunut Timo Kallio pääsi kokeilemaan divarivauhtia yhdentoista ottelun verran Sportissa.

» Lähetä palautetta toimitukselle