65 minuuttia: Miksi emme uskalla voittaa?

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Kädet tärisevät. Kukaan ei rohkene ratkaista. Voitto lipuu käsistä. Miksi?

Se 5-1-tilanne Ruotsi-ottelussa 2003. Masken Carlssonin viimeisen minuutin maalit vuonna 1986. Kaksi karmeinta esimerkkiä siitä kuinka suomalaiset eivät ole osanneet käsitellä voittoon vievää tilannetta. Historia toistaa usein itseään. Monet rangaistuslaukauskilpailut, lukuisat Ruotsi-ottelut. Tiukat tilanteet, ratkaisuhetket. Aina kääntyvät tappioksi.

”Ei pää kestä”, sanovat kaikki, ja tuntevat halveksuntaa leijonia kohtaan.

Pää ei kestä? Mitä se tarkoittaa?

Pitääkö väite suomalaisten pään kestämättömyydestä paikkansa?

– Mielestäni se usein pitää paikkansa, mutta ei aina, sanoo mentaalivalmentaja Minna Marsh.

Filosofian maisteri Marsh on erikoistunut urheilijoiden mentaalivalmennukseen, ja hän luennoi Jääkiekkoliiton koulutustilaisuuksissa.

– Suomalainen joukkuementaliteetti on valmentajalle hyvin haasteellinen tilanne, Marsh toteaa.

Miksi?

– Suomalainen mielenlaatu on ensinnäkin melko melankolinen ja pessimistinen, joten tiukassa paikassa annetaan helpommin periksi. Joskus tuntuu myös, että jotkut pelaajat ovat kadottaneet tekemisen meiningin ja keskittyvät liikaa julkisuuteen, samalla kun he pelkäävät kritiikkiä ja epäonnistumista.

Mentaalivalmennus kiekkomiesten harteilla

Suomalaisessa urheilukulttuurissa ei pahemmin käytetä psykologian ammattilaisia. Heille ei ole nähty konkreettista tarvetta.

– Suomalaisessa jääkiekossa mentaalivalmennus on jäänyt lapsenkenkiin. Osaamista on tarjolla, mutta päättäjien on usein hyvin vaikea tietää, millainen lähestymistapa olisi paras mahdollinen. Siksi on helpompi jättää kehitystyö vajaaksi tai mentaalivalmennus kokonaan ulos valmennuskentästä, Marsh puntaroi.

Henkinen valmennus on harvassa, ja ne rippeet ovat kiekkomiesten eli lajivalmentajien harteilla. Heidän osaamisaluettaan on jääkiekko, harvemmin psykologinen kasvatustyö.

– Kaikki valmentajat eivät ole psykologisesti taitavia, eivätkä kaikki edes näe mentaalivalmennuksen mahdollisuuksia, Marsh sanoo.

Kysymys suomalaisten kyvyttömyydestä ratkaista suuria koitoksia on saamassa nopeasti vastauksen: mentaalivalmennus puuttuu ja sille olisi tarvetta, koska kulttuuriperintömme asettaa henkisiä takalukkoja. Onkin melko erikoista, ettei suomalaiseen valmennuskeskeiseen toimintamalliin ole sisällytetty henkistä ammattilaisvalmennusta.

Harkinnassa mentorin palkkaaminen

Suomen A-maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen, onko teidän palveluksessanne mentaalivalmentaja?

– Ei ole.

– On pohdittu, olisiko sellainen tarpeen. Ja jos on, niin missä mittasuhteessa ja millaisessa roolissa. Yksilötasolle pureutumisessa on iso haaste. Harvoin minä tai muu tavallinen valmentaja on sen alan ammattilainen. Yksilövalmennuksestahan tässä on kysymys pitkälle, Jalonen miettii.

Mihin asioihin mentaalivalmentajan tulisi paneutua?

– Keskittymiseen liittyviin asioihin ja paineiden käsittelyyn. Tästä siinä henkisessä valmennuksessa on varmaan kysymys. Jotta pelaajista ja joukkueesta saadaan paras irti kun on se tiukka paikka.

''

Kaikki valmentajat eivät ole psykologisesti taitavia, eivätkä kaikki edes näe mentaalivalmennuksen mahdollisuuksia.



- Minna Marsh, mentaalivalmentaja

– Täytyy huomioida kaikki asiat todella hyvin. Koko elämä: perhesuhteet, sosiaaliset suhteet. Kaiken on oltava kondiksessa, jotta pelaajalla on turvallisempi olo pelata ja toimia siinä ryhmässä. Tämä on iso haaste suomalaisessa jääkiekossa.

Mentaalivalmennuksen mahdollisuutta ei ole sivuutettu.

– Kyllä olen kovasti miettinyt sitä viime aikoina, että tarvitaanko apua alan ammattilaiselta tämän asian suhteen.

Mörkö suomalaisille?

Jalosen mukaan vielä on selvitettävä muutamia kysymyksiä ennen kuin mentaalivalmennuksen suhteen voidaan tehdä ratkaisu.

– Yksi kysymys on riittääkö se, että urheilupsykologi kouluttaa valmentajia, jotka pystyvät viemään sitä asiaa eteenpäin joukkueelle. Vai tarvitsevatko pelaajat yksilöohjausta?

Jälkimmäinen toimintamalli olisi tehokkaampi, mutta siihen sisältyy toinen kysymys: kokevatko pelaajat psykologille puhumisen kiusalliseksi?

– Se voi olla vähän mörkö suomalaisille, Jalonen myöntää.

Samalla hän muistuttaa, ettei mentaalivalmennuksella loihdita yksilöistä vahvempia. Se on vain väline, eikä sitä kannata hankkia, ellei pelaajilla ole motivaatiota työstää henkisiä kykyjään sen avulla.

''

Tämä on iso haaste suomalaisessa jääkiekossa.



- Jukka Jalonen, A-maajoukkueen päävalmentaja

– Pelaajan täytyy itse tehdä se työ. Mentaalivalmentaja antaa vain harjoitteita keskittymiseen ja hengittämiseen ja kuinka oppia tuntemaan oma itsensä. Pelaaja sitten harjoittelee sen täysin itsenäisesti. Ei kukaan pysty minua tai pelaajaa kehittämään, ellen itse halua kehittyä.

Amerikassakin parantamisen varaa

Suomalaiset ovat henkisesti keskeneräisiä. Liian nöyriä, pelokkaita. Amerikassa päinvastoin itseluottamus on vahva kuin muuri. Sitä ei muserra pienen suomalaisen näennäinen sinnikkyys. Siellä luotsit osaavat pitää mahtipontisia puheita, joilla liidetään voittoon. Vai kuinka?

– Sen tiedän, että Kanadan maajoukkue käyttää mentaalivalmentajia, ja jo juniorijoukkueista asti on ollut ammattilaishenkilö auttamassa. Osalla meidän NHL-pelaajista on oma henkilökohtainen mentori, Jalonen kertoo.

NHL:ssa ei kuitenkaan ole kokonaisvaltaista mentaalivalmennusta.

– En itse ainakaan ole kuullut. Ei valmentajat hirveästi edes puhu siellä.

Marshin mukaan myös NHL:ssä mentaalivalmennuksessa on kehittämisen varaa.

– Muutamat yksittäiset NHL-pelaajat osaavat hakea itselleen lisäterää mentaalisen valmennuksen puolelta, mutta NHL-piireissä ei uskalleta vielä riittävästi puhua mentaalivalmennuksen tärkeydestä. Yhtenä syynä on leimautumisen pelko.

Kulttuurin kahleiden murtaminen

Kenties Amerikassa ei tarvita henkistä valmennusta. Taito pelata, yleinen kiekko-osaaminen on siellä erityisen vahva, joten itseluottamus syntyy kuin itsestään. Kun ympärillä on vielä mahtava kiekkokulttuuri, ei yksilö kyseenalaista oman kansallisuutensa voimaa.

Päinvastoin Suomessa tarvitsemme vakuuden siitä, että osaamme voittaa. Meillä on oikeus voittaa. Ylpeys. Sitä kautta meistä voisi kasvaa henkisesti kivikovia.

Vaikuttaako kansallinen kulttuuri näin vahvasti urheilusuoritukseen?

– Ilman muuta. Jo koulussa opimme, että virheitä ei saa tehdä, ettei vaan joku naura. Epäonnistuminen on tässä maassa niin hävettävää, ja kateellisia löytyy enemmän kuin tukijoukkoja. Emme ole ymmärtäneet, että yhdessä toimimalla voisimme menestyä paljon paremmin, sanoo Marsh.

Henkisen kantin puuttuminen ei ole kiveen hakattu totuus.

– Tietysti myös suomalaisen pää kestää monessa tilanteessa, muuten olisimme kuolleet sukupuuttoon.

Voittamisessakaan ei ole lopulta kyse uskalluksesta.

– Ei ole kyse uskaltamisesta, vaan osaamisesta!

Hahmota mielesi toiminta

Minna Marsh toivoo mentaalivalmennuksen lisääntyvän Suomessa.

– Ehdottomasti.

– Ennen kaikkea olisi syytä tarkistaa lähestymistavat ja niiden toimivuus. Urheilupsykologia on usein jäänyt valitettavan teoreettiseksi, ja teoriasta tai hurmospuheista ei ole apua tiukassa paikassa. Peräänkuulutan tiedon lisäämistä ja käytännönläheisiä lähestymistapoja, joilla urheilija pystyy oikeasti ymmärtämään mielensä toimintaa ja metodeja, joilla ajatuksia ja tunteita ja sitä kautta toimintaa voidaan ohjata, hän selvittää.

Millaisilla harjoitteilla tulisi aloittaa?

– Harjoitteita tärkeämpänä pidän alkuvaiheessa sitä, että urheilija alkaa oikeasti hahmottaa mielensä toimintaa. Lähden itse aina liikkeelle tilanteen
kartoituksesta, tiedon antamisesta ja erilaisten kirjallisten harjoitusten
tekemisestä. Ihmisellä kun on tapana kertoa itselleen kaikenlaisia
valheellisia tarinoita itsestään ja tilanteesta.

Henkisellä puolella eteenpäin

Jukka Jalonen, onko suomalaisilla kestämätön pää?

– En yleistä sitä noin. Tulee pelejä, joissa henkinen kantti voisi olla vahvempi ja tulee sellaisia, joissa se on vahva. Aivan samoin NHL:ssä tulee pelejä, joissa hyvät pelaajat saattavat murtua kovassa paikassa. Kyllä meidän NHL-pelaajat ovat henkisesti vahvoja. Tietenkin sitä voi aina kehittää, Jalonen vastaa.

Marsh sanoo mentaalivalmennuksen olevan kaivattu kehityssuunta, jonka avulla Suomessa päästäisiin eroon kulttuurin riippakivistä. Myös Jalonen uskoo henkisen valmennuksen keinoihin, mutta hän ei allekirjoita mielikuvaa suomalaisten pään kestämättömyydestä.

Reportaasin alussa palautimme mieliin hetkiä, jolloin suomalaiset murenivat tiukassa paikassa. Jalonen nostaa puolestaan esiin päinvastaisen esimerkin läheltä, Suomen viimeisimmästä kilpaottelusta. Vancouverin olympialaisten Slovakia-pronssiottelussa sinivalkoiset värit kirivät lopussa kahden maalin takaa voittoon.

Se oli toki pelkkä pronssiottelu, mutta on silti selvää, ettei suomalaisten henkistä kanttia voi arvioida mustavalkoisesti.

– On se [pään kestämättömyys] tietynlainen myytti. Se on kuitenkin selvä asia, että parantamisen varaa on meillä kaikilla. Jotkut tarvitsevat apua enemmän ja jotkut vähemmän. Kaikkia nämä asiat eivät edes kiinnosta. Itse näen, että henkisellä puolella on asioita, joissa voitaisiin mennä eteenpäin, Jalonen sanoo.

– Kysehän on siitä, että tässä pitäisi itse kunkin tuntea oma itsensä. Miten tulet omaksi itseksesi ja tunnet itsesi? Siinä voisi joku auttaa.

Lue koko 65 minuutin yhteenveto.

border="1" align="left" hspace="10">



» Lähetä palautetta toimitukselle