Monella tapaa jääkiekkovalmentamista uudistanut ja sääntöjen rajoja koetellut Roger Neilson toimi 1970-luvulla Ontario Hockey Leaguen Peterborough Petesin valmentajana. Tuolloin Neilson keksi lainata paikallisen koulun videolaitteistoa ja pestata vapaaehtoisia kiekkofaneja kuvaamaan joukkueensa otteluita, jotta Petes voisi analysoida peliään tarkemmin otteluiden jälkeen. Kehittyneen teknologian myötä videovalmennuksesta on tullut tärkeä nykyvalmennuksen osa-alue.
Viime aikoina profiiliaan on nostanut uusi jääkiekkovalmentajan lisävaltti: tilastoanalyysi. Monelle tavalliselle lätkäfanille olennaisia tilastoja ovat pääasiassa vain pisteet, tehotilasto, jäähyminuutit ja peliaika. Jotkut menevät astetta pidemmälle ja tutkivat esimerkiksi aloitusprosentteja tai laskevat erilaisten hyökkäyksiinlähtöjen määriä.
Jääkiekko-ottelun sisällä on kuitenkin lukuisia pienempiä palasia, joiden tarkkasilmäinen tiirailu on yleistynyt Pohjois-Amerikassa. Trendi on siirtynyt myös Suomeen ja Jokereihin, missä SM-liigaan osamisensa tuonut Jarmo Kekäläinen hyödyntää St. Louis Bluesista saamaansa kokemusta.
– Jokerit on ollut sen suhteen vähän pioneeri tekemässä pelianalyysiä viisikko- ja yksilötasolla. Se on osa työtä ja siinä missä ihmiset näkevät näkevät joukkueen kunnon pelitapahtumien yhteydessä, niin me teemme tätä joka ikinen päivä, Kekäläinen kertoi Jatkoajalle.
– Olen aina tehnyt tilastotyötä ja tiedän kyllä missä joukkueemme pelaajat menevät tilastollisesti. Me arvioimme joka pelaajan yksilönä joka ottelusta ja siitä näkee skaalaa, miten esitys heittelee.
Juuret baseballissa
Michael Lewisin kirjoittama, vuonna 2003 julkaistu "Moneyball"-kirja ja siitä tänä syksynä teattereihin tullut elokuva kertovat baseball-joukkue Oakland Athleticsistä. Joukkueen pienet tulot eivät mahdollistaneet kilpailua samoista pelaajista rahaseurojen kanssa, joten Athleticsin silloinen toimitusjohtaja Sandy Alderson alkoi etsiä markkinoilta alipalkattuja pelaajia tutkimalla baseballin pelin sisään "piiloutuvia" tilastoja. Aldersonin paikan vuonna 1998 ottanut Billy Beane jatkoi samalla tiellä ja yhdessä avustajansa Paul DePodestan kanssa Beane yritti löytää pelistä tilastoja, joilla on erityisen suuri merkitys tiettyihin osa-alueisiin.
Otteluvoiton todennäköisyyteen eniten vaikuttavien tilastojen löytäminen mahdollisti kyseisissä tilastoissa menestyneiden, alipalkattujen pelaajien hankkimisen. Lopputuloksena Oaklandista tuli kilpailukykyinen joukkue, joka haastoi moninkertaisilla rahakirstuilla varustetut jätit.
Nyt "moneyball" on vakiintunut kyseistä tilastoanalyysin taktiikkaa noudattavia joukkueita kuvaavana terminä ja vaikka perinteitä kunnioittava vanha sukupolvi pitää vanhoja tarkkailumenetelmiä yhä tehokkaampina, on Oaklandin esimerkki vaikuttanut myös muiden joukkueiden toimintatapoihin. Menetelmän yleistyminen on vaikuttanut Oaklandiin myös negatiivisesti, sillä muut joukkueet ovat kuronneet etumatkan umpeen.
Jääkiekossa, kuten monessa muussakin lajissa, vastaava tilastoanalyysi on vielä lapsen kengissä.
– Olen aina uskonut tilastoihin ja mulla oli esimerkiksi NHL-varausten suhteen matemaatikko, joka teki kaikennäköisiä tilastoja mulle, joita pystyin sitten heti lukemaan, Kekäläinen kertaa omia kokemuksiaan.
Peliin on tuotu uusia tarkkailtavia osa-alueita ja tilastoja, päätarkoituksena löytää korvikkeita nykyisille, syystä tai toisesta ongelmallisille tai vääristyneille tilastoille. Englannin kielessä käytetään termiä sabermetrics. Samalla halutaan paikantaa ne tilastot, jotka kuvastavat voiton todennäköisyyttä parhaiten. Oikeat tilastot löytämällä ja niitä oikein analysoimalla joukkueella on mahdollisuus löytää ongelmia tai uudistuksia pelaajiinsa tai pelitapaansa.
NHL:ssä olennainen osa joukkueen ja organisaation rakentamista on myös nuorten pelaajien tarkkailu. Seurat pitävät kirjaa sekä jo varaamiensa pelaajien, että mahdollisten tulevien varausten otteista.
– Teimme paljon erilaisia tilastoja. Vertasimme esimerkiksi aikajanalla, millaisilla pistemäärillä vaikkapa jostakin high schoolista pelaajia on yleensä tullut, mutta sarjoja on niin vaikea verrata toisiinsa. Tietysti jos Ontarion liigasta tai WHL:stä tulee sadan pisteen jätkä, niin se on melkein NHL-pelaaja tai ainakin sillä on helvetinmoinen hyökkäyspotentiaali. High schoolista sitä vertailua on vaikeampi tehdä ja Eurooppa on sitten taas ihan oma lukunsa, Kekäläinen muistelee.
Kekäläisen Blues-aikojen tulokset alkavat näkyä nyt, kun St. Louis löytyy NHL-kauden parhaiden joukkueiden joukosta.
Tilastoanalyysiä tarvitaan muodostamaan puolueettomia mielipiteitä, osoittamaan peliin liittyviä asioita tosiksi tai epätosiksi, sekä tekemään uusia huomioita. Oaklandin Moneyballissa esille nouseva muutos oli juuri puolueettomuudessa - tilastoanalyysi oli luotettavampi, kuin useiden asiantuntijoiden vuosikymmenten aikana keräämä tieto, sillä luonne tai näkökulma ei muuta numeroita. Tilastot ovat faktoja, joihin yksilön mielipiteet voivat harvoin vaikuttaa, ja se erottaa tilastoanalyysin tavallisesta raportoinnista. Kaikki voidaan tarkistaa, eikä näkökannalla ole merkitystä.
– Tilastot eivät valehtele, kyllä se vain niin on. Joskus lyhyellä aikavälillä se voi vähän valehdella, mutta pidemmissä ajanjaksoissa tilastot kertovat aika paljon, Kekäläinen linjaa.
Baseballin kaltainen pikkutarkka tulkinta on jääkiekossa vielä kaukana – onneksi. Baseball kärsii ylianalysoimisesta, kun peliä pilkotaan liian pieniin palasiin ja esille nostetaan minimaalisimmatkin tilastot. Jääkiekon hidas herääminen on tässä suhteessa enemmänkin positiivinen asia, sillä baseballissa tehdyt virheet ovat vältettävissä.
Jääkiekon onneksi baseballin kaltainen ylianalysointi ei ole suoranaisesti edes mahdollista. Baseball on helposti rajattavissa pienempiin osa-alueisiin, sama joukkue ei voi sekä hyökätä että puolustaa, ja erikoistilanteiden määrä on rajallinen. Jääkiekko on pelinä sujuvampi ja selkeästi vauhdikkaampi, tilanteet vaihtuvat nopeasti, yli- ja alivoimat ovat merkittävä osa lajia.
– Minä uskon tilastoihin, vaikka Moneyball-systeemi ei sinänsä suoraan sovellu jääkiekkoon, koska baseball on pelinä niin staattinen. Periaate on se, että "älä tuijota sitä miltä joku näyttää, vaan sitä mitä joku saa aikaiseksi". Se on paras viesti koko kirjassa.
– Pelaajan pitää tehdä maaleja ja syöttöjä, tai työtä mikä johtaa niihin. Puolustajan pitää puolustaa ja estää vastustajaa tekemästä maaleja. Se on aika yksinkertaista tilastointia.
Takana vasta alkumetrit
Joidenkin tilastojen on todettu heijastavan voimasuhteita ja seurattavien kohteiden laatua paremmin kuin toisten, mutta parhaan kokonaiskuvan muodostaminen vaatii monien eri tilastojen yhdistelemistä. Niin kutsutun Corsi-lukeman on osoitettu korreloivan vahvasti tulosten kanssa, mutta joissakin tilanteissa esimerkiksi laukaisuprosentti tai maalipaikat ovat parempia suoritustason mittareita. Tällaisia tilanteita voivat olla eri sarjojen, pelipaikkojen tai pelaajatyyppien erottelu.
Sanfranciscolainen Gabriel Desjardins on jääkiekon piilevien tilastoiden ja niiden analysoinnin edelläkävijä. Desjardins sovelsi baseballissa tutkittavia tilastoja jääkiekkoon jo vuosia sitten hyödyntäen useiden vuosikymmenten NHL-tilastoja, ja sähkömiehen töitä täyspäiväisesti tekevä Desjardins saa nykyisin soittoja apua kaipaavilta NHL-seuroilta. Desjardinsin kaltaiset harrastajat ovat merkittävässä roolissa tilastoanalyysin kehittämisessä.
Yksikään jääkiekkotilasto ei yksinään kuvasta pelaajan tai joukkueen arvoa tai taitoja. Oikeassa kontekstissa ja oikein käytettyinä ne voivat kuitenkin kertoa paljon. Juuri siihen nykyinen keskustelu ja kehitys tähtää.
Päämääränä on jääkiekon analysoinnin kehittäminen ja uusien menetelmien löytäminen. Kuten suurimmassa osassa muita nopeita urheilulajeja, jääkiekon tilastoanalyysi on löytämässä itseään, mutta matka on vasta alussa.
Lue myös: Yksinkertaisuudesta historiaa
Lähteet: Puck Prospectus, Kukla's Korner, The Score, Globe & Mail, NY Post
