Jääkiekkokirjallisuus on enimmäkseen henkilölähtöistä: nostetaan päähenkilöiksi tähtipelaajia, valmentajia tai muita kiintoisia yksilöitä, joiden kautta voidaan tosin tarkastella myös kokonaisia ilmiöitä. Virkistävä poikkeus viime vuosilta on Hakametsän jäähallin tarinapitoinen historiikki.
Samankaltainen harvinainen näkökulma on myös kärppäselostaja Ari Steniuksen kokoamassa kirjassa ”Kärpän raapaisu”, jossa 34 erilaista kärppäfania kertoo omin sanoin suhteestaan oululaisseuraan. Eniten muistoja on 2000-luvun mestaruuskeväistä, mutta myös 80-luvun menestysvuodet ja 90-luvun korpivaellus I-divisioonassa ovat tärkeitä kärppämuistoja.
Intiimeistä muistoista yleispätevään historiikkiin
Kärppien tarina on ainutlaatuinen suomalaisessa kiekkoilussa − 80-luvulla tuli mestaruus, hopea ja kolme pronssia, minkä jälkeen koko 90-luku kului sarjatasoa alempana, ja tällä vuosituhannella Kärpät on menestynein Liiga-seura.
Eri ikäisten fanien tarinoissa luonnollisesti korostuvat eri aikakausien dramaattiset tapahtumat. Nousu Mestiksestä Liigaan vuosituhannen vaihteessa on eri sukupolvia eniten yhdistävä saavutus.
Kotimaisen kiekkohistorian merkkihetkien lisäksi kärppäfanien muisteloissa käydään läpi hyvin henkilökohtaisia kokemuksia − Kärpät on ollut mukana jopa kosinnassa ja eläkkeelle jäännissä. Kärppien kannattaminen on yhtäältä henkilökohtaista ja syiltään yksilöllistä, ja toisaalta kokemuksissa korostuu voimakas yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne.
EtäKärpät nousee esiin useassa tarinassa, ja yksilöinäkin Kärppiä kannatetaan ympäri Suomen ja ulkomailla asti.
Niukka mutta monipuolinen katsaus
34 tarinaan mahtuu sekä eroavaisuuksia että yhtäläisyyksiä. Niin sanotusta ”puolen Suomen joukkueesta” otanta on pieni, mutta mukaan on saatu laaja kirjo. Tarinoitaan ovat jakamassa niin tavalliset ihmiset kuin julkisuuden henkilöt, kuten oululaislähtöinen näyttelijä Jukka Rasila ja aikoinaan kohua herättäneen Routasydän-kannatuslaulun tekijä, Sentenced-yhtyeen Sami Lopakka.
Myös muutama kärppäpelaajan omainen on päässyt ääneen − nämä tarinat ovat paitsi kiinnostavasti taustoittavia myös tunteikkaita. Kirjan kuvitus painottuu pelaajiin ja ottelutapahtumiin, mutta kuvat kärppämielisistä fanikamoissaan tai esittelemässä tatuointia erottuvat positiivisesti.
Tiiviit tarinat lukee nopeasti, ja ohut kirjanen tuntuu jäävän kesken. Osa kannattajien kertomuksista on myös huonosti oikoluettu. Teoksen kokonaisuus jää kuitenkin voiton puolelle, ja aihevalinta yksinään ansaitsee kehuja.
Jos vastaavaa tehdään jatkossa muista seuroista, mikä olisi erittäin suotavaa, kannattaa teos toteuttaa laajempana ja perehtyneempänä. ”Kärpän raapaisu” jää kaikesta lupaavuudestaan huolimatta pintaraapaisuksi.
Ari Stenius (2020): Kärpän raapaisu. Mistake Media. 138s.