“Läpi helvetin”: Marko Jantusen tie kiekkomaailman huipulta yhteiskunnan pohjalle

LIIGA, MAAJOUKKUE, SHL / Artikkeli
Jantusen liigaura päättyi Pelicansissa keväällä 2010.
Kuva © Ville Salminen
Marko Jantunen pelasi jääkiekkoa pääsarjatasolla 20 vuotta. Tuoreessa elämäkerrassaan Jantunen kertoo päihteiden olleen mukana kuvioissa koko uran ajan. Peliuran päätyttyä hän ajautui huumeidenkäyttönsä takia velkakierteeseen ja jatkuvaan hengenvaaraan, mutta taisteli itsensä takaisin elämään läpi helvetin.

Lahtelaisen kiekkokoulun kasvatti Marko Jantunen pelasi pitkän ja hienon uran, mutta joutui vuosia salailemaan ja peittelemään päihteidenkäyttöään.

Elämäkerrassa "Läpi helvetin: Marko Jantusen tarina" ei enää salailla, vaan "Jarna" kertoo avoimesti päihteiden ja muun holtittoman elämän vaikutuksesta itseensä, uraansa, perheeseensä ja ystäviinsä.

Jantusen tarinan on kirjaksi kirjoittanut Ilta-Sanomien toimittaja Marko Lempinen, joka on myös haastatellut kirjaa varten kymmeniä ihmisiä. Vaikka elämäkerran alaotsikko on "Marko Jantusen tarina", hänen läheisensä ovat tarinassa lähes yhtä keskeisessä osassa.

Kronologisesti etenevässä kirjassa riittää tarinoita, joista osa on koomisiakin, mutta perusvire on traaginen ja ahdistavakin − ainakin raitistumiseen asti. Kiekkotähden ahdinkoa ei ole kaikilta osin mukava lukea, mutta tarina etenee kuin juna ja vie lukijan mennessään.

Harvinaislaatuinen elämäkerta tuli ahmaistua lähes yhdeltä istumalta.

Jantunen oli ongelmistaan huolimatta rakastava ja rakastettu persoona.

Ainutlaatuinen ura

"Jarnan" isä Eero Jantunen muistelee, että tuleva kiekkotähti oli 3-vuotiaana luistimet saatuaan alkanut saman tien luistella takaperin.

Juuri luistelu oli Jantusen suurin vahvuus kiekkoilijana. Taitava hyökkääjä hämmästytti yleisöä myös nopealla peliälyllään ja taitavalla kiekonkäsittelyllään. Jantunen oli tähti sekä Liigassa että SHL:ssä ja voitti Ruotsissa myös mestaruuden. Liigassa saaliiksi tuli kaksi hopeaa ja maalikuninkuus kaudella 1993-94.

Koko uransa Jantunen teki asioita omalla tavallaan, muun muassa säästellen harjoittelussa ja pelaten enenevässä määrin krapulassa.

Teemu Selänteen luonnehdinnan mukaan todennäköisesti kukaan muu kuin Jantunen ei olisi pystynyt pelaamaan niin menestyksekkäästi vastaavilla elämäntavoilla. Selänne myös korostaa, että Jantunen ei ollut henkisesti yhtä lahjakas kuin pelillisesti, vaan hän jätti potentiaaliaan käyttämättä.

Jantunen käy seikkaperäisesti läpi kiekkouransa saavutuksineen ja pettymyksineen, mutta alusta asti mukana kulki myös koko ajan paheneva päihdeongelma, joka pelaamisen päätyttyä valtasi Jantusen koko elämän.

Monisäikeinen persoona

Peliuran jälkeiset vaiheet ovat yksityiskohtaista kerrontaa huumehelvetistä, jollaista ei yleensä yhdistetä huippukiekkoilijoihin. Velat, rikollisuus, hengenvaara − Jantunen ei säästele lukijaa kertoessaan kauhun vuosistaan.

Rehellisesti sanottuna, en olisi halunnut tietää kaikkia yksityiskohtia Jantusen ahdingosta, mutta kiekkotähden rehellisyyttä on arvostettava. Tarinassa on myös pitkä vaihe, kun Jantunen peittelee tekojaan niin läheisilleen kuin työnantajilleen.

Muiden ihmisten kertomukset pitävät mielessä, että Jantunen oli ongelmistaan huolimatta rakastava ja rakastettu persoona.

Vilkas ja sosiaalinen lahtelainen toteaa itsekin nauttineensa huomion keskipisteenä olemisesta. Jantunen halusi olla paras ja janosi voittoja, vaikka harjoittelu ei aina kiinnostanutkaan.

Jantusen voittajaluonne nousee esiin, kun päästään raitistumiseen asti. Pohjalta nousemiseen vaadittiin valtava määrä työtä ja tahtoa. Huumeista eroon pääseminen oli Jantusen suurin voitto.

Raitistuttuaan Jantunen on käynyt kouluissa ja seminaareissa puhumassa päihteiden vaaroista. Jantunen on myös mukana häntä hoitaneen päihdeklinikan toiminnassa.

Marko Lempinen (2016): Läpi helvetin − Marko Jantusen tarina. Kustannusosakeyhtiö Otava. 325s. 

» Lähetä palautetta toimitukselle