40 liigaottelua tehoin 1+1, parhaana saavutuksena alle 18-vuotiaiden MM-pronssi – Janne Puhakan pelaajaura ei ollut erityisen mieleenpainuva tai merkittävä, varsinkaan verrattuna saman ikäluokan NHL-tähtiin Aleksander Barkoviin ja Juuse Sarokseen.
Puhakka kuitenkin jätti pelaajauransa päätyttyä itsestään pysyvän muistijäljen ja merkityksen kerrottuaan julkisesti homoseksuaalisuudestaan. Tuoreessa kirjassa “Ulos kopista” Puhakka kertoo taustastaan ja nykytilanteestaan lehtihaastatteluja kattavammin, mutta erityisen ansiokasta on kirjailija Risto Pakarisen laaja näkökulma jääkiekkokulttuuriin.
Intensiivinen lukukokemus
Saatuani uutuuskirjan käteeni yllätyin sen ohuudesta, mutta parisataasivuinen opus on tiivistämisen mestariteos. Kirjoitustyyli ei varsinkaan teoksen alkupuolella vakuuta, mutta sivujen edetessä haastatteluista poimittuja tehokkaita sitaatteja ympäröivät kommentitkin alkavat toimia paremmin.
Kirjan aiheesta voi henkilökohtaisesti olla mitä mieltä tahansa, mutta sen sivistävää vaikutusta ei pidä aliarvioida. Valmiiden mielipiteiden sijaan Puhakka ja Pakarinen tuntuvat halunneen tarjota monipuolisen kattauksen aiheesta, minkä jälkeen lukija saa jäädä miettimään omia asenteitaan.
Kirjan luvut on nimetty haastateltujen mukaan, kuten “Perhe” ja “Pelikaverit”. Luvut “Kulttuuri huipulla” ja “Naisleijonat” tuntuivat äkkiseltään irrallisilta täytepaloilta, mutta juuri tämän kaltaisista kurkistuksista kohdehenkilön ulkopuolelle syntyi tavoiteltu kokonaisuus.
Loppusanoissa Puhakka mainitsee halunneensa, että ääneen pääsevät niin aihetta tutkineet asiantuntijat kuin toiset seksuaalivähemmistöjen edustajat.
Sanaleikkien ystävänä ilahduin lisäksi kirjan otsikosta “Ulos kopista”, joka paitsi uudistaa ulos kaapista -klisettä myös ilmaisee kirjoittajan hakeneen haastateltavia ja sisältöä pukukopin ulkopuoleltakin.
“Olisin toivonut, että Jannen vanavedessä olisi tullut muitakin esiin”
Puhakka kertoi seksuaalisuudestaan julkisesti vasta peliuransa päätyttyä – lupaava hyökkääjä lopetti uransa vain 23-vuotiaana. Kirjassa käydään läpi, kuinka asiasta kertominen esimerkiksi perheelle tai agenteille vaikutti positiivisesti Puhakan pelaamiseen.
Sekä Puhakka että hänen kumppaninsa Rolf kertovat, kuinka hyvin tieto otettiin vastaan niin yksityisissä keskusteluissa kuin julkisten paljastusten myötä. Negatiivisesta palautteesta Puhakka mainitsee erikseen ainoastaan Jatkoajan keskustelupalstan, jonne kirjoitettuja kommentteja hän ei olisi halunnut lukea.
Pelikaverit, valmentajat ja muut kirjaan haastatellut näkivät Puhakan ilmoituksen positiivisena sekä yksilön että koko lajikulttuurin kannalta. Puhakan kokemus oli, että jos hänen ulostulonsa auttaa yhtäkin samojen asioiden kanssa kamppailevaa, kannatti näin tehdä.
Vastaavaan kokemukseen olen törmännyt esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivien kiekkoilijoiden haastatteluissa.
Kuitenkin kirjassa muistutetaan myös avoimesti seksuaalivähemmistöihin kuuluvien niukkuudesta lajissa ja taustoitetaan ilmiötä. Naiskiekon parissa homoseksuaalisuus on miesoletettuja avoimempaa mutta ei kuitenkaan ongelmatonta.
Kirjan ansioksi on luettava, ettei se pyri siloittelemaan aihetta, vaan eri näkökulmat tuodaan tasapuolisesti esiin.
Puhakan kokemus oli, että jos hänen ulostulonsa auttaa yhtäkin samojen asioiden kanssa kamppailevaa, kannatti näin tehdä.
“Vaikka asenteet ovat parantuneet vuosien varrella, ne ovat edelleen huonoja”
Polarisoivien ilmiöiden tasapuolinen käsittely voi kuitenkin pahimmillaan johtaa niin sanottuun tasavertaisuusvinoumaan. Kirjassa esimerkiksi toistuu eri henkilöiden lausumana kommentti “en minä julista heterouttani julkisesti” – henkilöstä riippuen kommentilla halutaan normalisoida tai vaientaa.
Kokemusmaailma on kuitenkin täysin erilainen.
Homoseksuaalin kokemusta lätkäkulttuurin suvaitsemattomuudesta tuo suorastaan kylmäävästi esille erotuomari Dre Barone: “Jouduin 17-vuotiaana todistamaan ampumavälikohtausta koulussani ja seisoin vain muutaman metrin päässä ampujasta. Silti siitä saamani trauma kalpenee jääkiekkokulttuurin minulle aiheuttaman trauman rinnalla”.
Myös kirjaan kerätyt tutkimukset kuvaavat lajikulttuurin ongelmia konkreettisesti. Teoksen sävy ei silti ole saarnaava – ongelmien toteamisen lisäksi niin haastateltavat kuin kirjailija esittävät myös ratkaisuehdotuksia.
Ja vaikka kirjan kantava teema on homoseksuaalisuus, ei seksin harrastamista kuvata sanallakaan. Keskiössä on ihminen tunteineen ja ajatuksineen eikä seksuaalisuuden yksi ilmenemismuoto.
Tätä ei voi liiaksi korostaa.
"Ulos kopista" (2022). Janne Puhakka & Risto Pakarinen. Johnny Kniga. 205s.