Ässien pelaaja-arviot 2015-2016

Bernard valloitti kotiyleisön sydämet ja ykkösvahdin paikan. Loppukaudella väsymys painoi, ja italialaisen vuoro oli avata luukkua. Jatko Ässissä on hyvä asia kaikille, sillä Bernard näytti viihtyvän porilaisessa valmennuksessa. Potentiaalia on, sillä päättynyt kausi oli ensimmäinen kunnon vastuussa Liigassa.

Loukkaantumiset vaivasivat tämänkin kauden aikana, ja paluu pitkän tauon jälkeen oli hankala. Kevään lähestyessä Ahonen pääsi kuitenkin kelpo vireeseen ja sai torjuntavastuun runkosarjan viimeisellä neljänneksellä. Ahonenkin jatkaa Porissa myös ensi kaudella, ja ehjän kesän jälkeen on lupa odottaa vieläkin enemmän.

Viitasen ensimmäinen kausi Ässissä jäi hieman torsoksi, sillä loukkaantuminen päätti kokeneen puolustajan kauden vuoden vaihteeseen. Isokokoinen järkäle tarjosi vastustajille fyysistä osaamistaan ja pelasi loukkaantumiseensa asti isoja minuuttimääriä. Kokemusta ja johtajuutta, ei niinkään tehopisteitä. Siinä hyvä kuvaus Viitasen kaudesta ja hänestä pelaajana muutenkin.

Viime kaudella täydet 60 runkosarjaottelua pelannut Viljanen kärsi tällä kaudella pienistä loukkaantumisista ja tilille kertyi yhteensä 49 ottelua. 22-vuotias puolustaja petrasi otteitaan läpi kauden ja varsinkin hyökkäyspäässä syntyi tulosta. Seitsemän tehtyä maalia oli selvästi parasta valuuttaa ässäpakistossa. Pienikokoinen Viljanen on ajoittain vaikeuksissa vastustajan hyökkääjien kanssa, mutta hyvä liike tasapainottaa paljon. Lupaava puolustaja jatkaa Ässissä myös ensi kaudella.

Toinen kausi Liigassa ei tuonut Vuorisalolle vielä merkittävää läpimurtoa. Otteluita kertyi huomattavasti enemmän kuin debyyttikaudella, mutta jotain jäi silti vielä uupumaan. 22-vuotias Vuorisalo oli ajoittain vaikeuksissa omassa päässä, ja pakiston huonoin tehotilasto -13 kielii myös hieman nuoren puolustajan heikkouksista, vaikka aivan yksiselitteinen tuo tilasto ei olekaan. Jatkaa Ässissä ensi kaudella.

194-senttinen ja yli satakiloinen Walli pelasi mukiinmenevän debyyttikauden Liigassa. 43 ottelua, yksi syöttöpiste ja parhaan tehotilaston jakaminen Marttisen kanssa ovat hyviä meriittejä 19-vuotiaalle debytantille. Vastuu kasvoi tasaisesti kauden edetessä, ja Walli pelasi varmasti, eikä yrittänyt liikoja hienouksia. Walli jatkaa Ässissä vielä pitkään, ja hänestä on organisaatiolle varmasti paljon iloa tulevaisuudessa.

Sammalkangas oli tällä kaudella tuttu itsensä. Kolhuja tuli, ja päälle muutama hassu syöttöpiste. Tehotilasto jäi 36-vuotiaalla puolustajalla plussan puolelle, mutta ura on Uusitalon tapaan jo jonkin aikaa ollut laskussa. Upeasti kymmenen kautta putkeen Ässissä, mutta nyt Sammalkankaankin aika Porissa tuli päätökseen.

22-vuotias Vainonen siirtyi Poriin marraskuussa, ja tilille ehti kertyä yhteensä 39 ottelua. Peruspuolustajana tunnetun Vainosen kausi Ässissä ei ollut helpoimmasta päästä. Vainonen pelasi isoja minuuttimääriä ja operoi myös Padan ylivoimalla, jossa isokokoisen puolustajan vahvuudet eivät ole. Taitotasoonsa nähden Vainonen joutui pelaamaan liian suuria minuutteja illasta toiseen, mikä näkyi myös virheiden määrässä.

Sotaratsu taisteli, repi ja raastoi, mutta tuloksena oli ässäuran heikoin pistekausi. Alkukausi ei ollut tutun energistä Uusitaloa, ja koirankoppikin tuli tutuksi kauden aikana. Helmikuussa alkoi kuitenkin tapahtua. Peliaika kasvoi selvästi, ja seisomakatsomo näki taas heille tutun, taistelevan puolustajan, vaikkei Uusitalokaan varsinaisiin ihmeisiin jäällä pystynyt. 36-vuotiaan Uusitalon otteet ovat jonkin aikaa olleet laskusuhdanteessa, eikä ole vielä tietoa, missä ura jatkuu, sillä neljänä kautena Ässien kapteenina toiminut pelaaja ei enää Porissa jatka.

Moni ajatteli syksyllä, että Vance hoitaa Ässissä korkeintaan seiskapakin roolin, mutta toisin kävi. Rooli kasvoi kauden aikana ja Marttisen loukkaantumisen jälkeen vieläkin lisääntyvissä määrin. Peliminuutteja piisasi, ja 22-vuotias puolustajajärkäle oli isosta rasituksesta huolimatta positiivinen ilmestys. Tehot 3+16 ovat ennakko-odotuksiin nähden mainiot, mutta 240 laukauksella olisi voinut syntyä muutama maali enemmänkin.

Marttinen ehti pelata runkosarjassa vain 21 ottelua, kunnes valitettava loukkaantuminen päätti kokeneen puolustajan kauden. 33-vuotias puolustaja pelasi todella vahvasti sen mitä pelata ehti. Jakoi joukkueen parhaan lukeman plusmiinus-tilastossa. Marttisen arvosana on sama kuin joulukuun arvioissa.

Kolmannella kaudella peräkkäin 11 maalia tehnyt Kiilholma rikkoi piste-ennätyksensä, vaikka kausi sisälsi pienen suvantovaiheen. Ässäkasvatti pelasi paremmin keskellä kuin laidassa. Tehosaldo oli liikaa pakkasen puolella, mutta muuten Kiilholman kausi oli odotetun kaltainen.

Padan kultakypärä pelasi läpimurtokautensa Liiga-tasolla. Väsymys vaivasi loppukauden peleissä ja myös tehokkuudesta katosi pieni napsu. Silti suunta on vahvasti ylöspäin, eikä ikäkään ole vielä rasitteena 21-vuotiaalla hyökkääjällä.

Ojamäki paikkaa kehityskohteitaan valtavalla liikkeellään. Kärkiketjujen tehomieheksi kesällä 21 vuotta täyttävä porilaisnuori jakaa yllättävän paljon mojovia taklausia. Kehitys palkittiin maajoukkuekomennuksella huhtikuun EHC-peleihin.

Kerälä toimi Ässien ylivoiman kantavana voimana. Maalipaikkoja oli enempäänkin kuin seitsemään osumaan, mutta jossain vaiheessa sekä Kerälä että ylivoima katosivat kuvasta. Tehosaldo 12 pykälää plussan puolella ja uran paras kausi sitten Jokerit-vuosien riittivät ansaittuun jatkosopimukseen.

Saarela löysi lopulta Porista sen, mitä hän etsikin: tasonnoston kohti Liigan eliittiä. 19-vuotias laitilalainen on uransa alussa, mutta pelannut Liigaa jo neljällä kaudella. Nuorten maailmanmestaruus oli rajapyykki, sen jälkeen tehojen lisäksi muutkin ratkaisut olivat hyvällä tasolla. Laukaus on vieläkin suurin vahvuus.

Mullanen onnistumiset jäivät liian satunnaisiksi. Valmentajan vaihduttua rooli kasvoi hieman, mutta viimeinen silaus jäi puuttumaan. Ei onnistunut siirtämään treeneissä nähtyä maalia korkeasta polviasennosta peleihin. Mullane oli yksi monista sekä sentterinä että laiturina pelanneista hyökkääjistä.

Marjamäki toi Ässiin kaivattua ryminää, eikä piste-ennätyskään jäänyt kovin kauaksi. Kolhujakin oli, sillä voimahyökkääjä huilasi noin kolmanneksen kauden peleistä. Loppukaudella hieman katosi kuvasta.

Kallela on pelityyliltään hyökkäävä, mutta luisteluaan lukuun ottamatta taso ei riittänyt tälläkään kaudella hyökkäävään rooliin. Väläytteli syöttötaitoaan ajoittain, mutta kokonaisuudessaan oli liian usein pimennossa.

Hansenin pelaaminen parani selvästi kauden loppua kohti, kuten viime kerrallakin. Liike kestää vertailun jopa Ojamäkeen, mutta Hansen pystyi aiempaa paremmin myös rytmittämään hyökkäysalueen pelaamista, mistä kertoo 14 syöttöpistettä. Osa syötöistä oli todella oivaltavia. Tuhlattuja maalipaikkoja oli edelleen liikaa.

Kärpistä Ässiin siirtynyt nuorukainen sai vastuuta edustusjoukkueessa, kun miestä lakosi sivuun oikealta ja vasemmalta. Sitten kävi niin, että lopullinen tarve siirtää poika nuorten peleihin oli vasta Liigan runkosarjan jälkeen. Juonikkaalla sentterillä on vielä kehitettävää, mutta kiekolliset taidot ja pelirohkeus ovat hyvällä tasolla.

Ben-Amorista odotettiin uutta Isonmäen lemmikkiä, mutta toteutuma ei ollut niin suosiollinen. Alivoimaa Ben-Amor pelasi hetkittäin erittäin mallikkaasti, mutta vastaavasti -16 on tehosaldona kirkkaasti hänen Liiga-uransa heikoin.

Liike on edelleen Ahlgrenin paras vahvuus, mutta Porin-vuodet eivät tuoneet riittävää kehitystä kokonaisvaltaisessa pelissä. Liian harvoin nähtiin muita ratkaisuja kuin kiekon heittäminen kulmaan keskialueelta.

Saha pelasi kauden melkein puoliksi edustuksessa ja nuorten joukkueessa. Tulevaisuuden kannalta on lupaavaa, että nuorten SM-liigassa havaittua oivaltavaa pelaamista nähtiin myös Liigan puolella. Tehopisteitä ei kertynyt solkenaan, mutta pelaaminen oli melko hyvällä tasolla.

Gratton oli yleisön lemmikki ja kaikin puolin vallaton velikulta. Kaukalon puolella rooli jäi pieneksi, mutta maine ja olemus auttoivat selvästi kulmaväännöissä ja maalin edustalla. Onneksi ei menettänyt näkökykyään marraskuisena iltana Turussa.

Kuparisen kotiinpaluu ei sujunut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Täysin ennalta-arvaamaton vaiva loppukesällä pilasi käytännössä koko kauden, vaikka 24 peliä kertyi mittariin. Loppukauden peleissä Kuparinen näytti kokemuksen merkityksen, vaikka joukkueen taistelu ei riittänytkään pudotuspelipaikkaan.