Onko ”maailman paras” palannut NHL:n terävimmälle huipulle?

NHL / Viasat Prime Time

Onko ”maailman paras” palannut NHL:n terävimmälle huipulle?

Claude Giroux hurmasi jääkiekkomaailman keväällä 2012. Sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Onko porkkanatukka palannut kuitenkin huipulle?

Nimi Claude Giroux ja epiteetti "maailman paras" olivat erottamaton pari noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Flyersin kiekollisesta johtajasta tuli yhden playoff-ottelusarjan aikana MVP, kulttipelaaja ja rokkitähti. Sen jälkeen hän ei ole mahtunut esimerkiksi Sidney Crosbyn kanssa edes samaan lauseeseen. 

Onko oranssipaitojen letkeä liideri palannut NHL:n terävimmälle huipulle? Viasatin kolumnisti Esko Seppänen argumentoi vihreää valoa näyttäen, kun taas Jatkoajan Miika Arponen lyö mandariinin väriset hansikkaat tiskiin. 

Flyers
28.11.2014
20.05

Kiekolliset, pelinopeat keskushyökkääjät hallitsevat NHL:ää vuonna 2014. NHL:n viihdekehyksen kiillotus on onnistunut. Peliä myyvät nimenomaan keskikaistan vauhtilätkän messiaat, eli luontaiset sentterit, joille pelinteon jalo taito tuli äidinmaidon mukana. NHL on halunnut nostaa nämä talentit estradille sääntömuutoksillaan. Korkein eliitti on vastannut huutoon. Kärkisentterit pelaavat illasta toiseen häkellyttävän korkealla tasolla. 

On ilo toivottaa oranssipaitojen pelillinen johtaja takaisin NHL:n pelaajakategorian kärkihaminoihin. Giroux on ollut tällä kaudella vähintäänkin loistava. Hän on palannut takaisin 5-5-pelin epäitsekkääksi sillanrakentajaksi, jolla on ainoastaan yksi tehtävä muistivihkosessaan. Giroux'n tulee tehdä joukkuetovereistaan parempia, jotta he voittavat kollektiivina jotakin suurta ensimmäisen kerran sitten muinaisaikojen halonhakkuujääkiekon. 

En lähde toitottamaan pitkin turuja ja toreja, että Flyersin numero 28 olisi ollut täysin kuutamojussina viime vuodet. Totean vain olleeni itsekin asian tiimoilta väärässä. Olin yltiöoptimistinen tämän kanadalaispojankoltiaisen kehityskaaresta. Se siitä.

Kaikki näyttää nyt henkilökohtaisen tasonmittauksen valossa paremmalta. Giroux luottaa jälleen itseensä. Hän haluaa ja vaatii kiekkoa. Hän haluaa vilpittömästi olla ylivoimapelin aivot ja haarniska. Giroux ei ole vain nauttimassa pöydän antimista. Hän on timpuroimassa ensimmäisenä haalarijätkänä pöytää kasaan. 26-vuotias kanadalainen puskee hartiavoimin töitä, jotta hän kykenee ratkaisemaan ottelut hankkimillaan jäähyillä. 

Giroux kuuluu NHL:n ehdottomaan eliittiin ylivoimapelinsä siivittämänä. Hän on aito ja oikea laukausuhka painottomalla puolella. Yhtä paljon pakkihuomiota keräävät vain Steven Stamkos ja Aleksandr Ovetškin. Giroux on palannut NHL:n kärkeen, mutta missä kulkevat rajat? Viimeksi tuli työsulkua ja muuta jarrupoljinta suoraan nivusiin. Nyt kaukalossa vipeltää iloinen, veijarimainen ja luovuuspuuskan jos toisenkin tällä kaudella kohdannut Claude Giroux. 

En usko, että häneen liitetään enää koskaan sanaparia maailman paras. Nyt fokus on syytä suunnata oleellisimpiin asioihin. Kuten vaikkapa siihen, miten Giroux aikoo hilata Flyersin pudotuspeleihin. Hän on osoittanut kuuluvansa NHL:n kärkeen. Voiko hänen joukkueestaan todeta samaa? Ei voi. Siinä on 28:n ensimmäinen suuri savotta. Voittaminen, nimittäin. 

 

Miika Arponen
Vastaan

Claude Giroux on tähtipelaaja. Tietenkin. Harva keskiverto, hyvä tai edes todella hyvä jääkiekkoilija pystyy pelaamaan neljä kautta yli piste per peli -tahdilla. Mutta maailman paras, tai edes lähellä sitä? Ei nyt sentään.

NHL:n mittakaavassa on hyviä jääkiekkoilijoita, kuten vaikkapa Jussi Jokinen, Antoine Vermette tai Mikkel Bødker. Sitten on todella hyviä jääkiekkoiljoita, esimerkkeinä Andrew Ladd, Jordan Eberle tai James Neal.

Ja sitten on tähtipelaajien luokka. Tähtipelaajiksi lasketaan esimerkiksi John Tavares, Henrik Zetterberg tai vaikkapa Joe Pavelski. Ja tähän kategoriaan lasken Claude Giroux'nkin. Yhtä 92 tehopisteen kautta lukuun ottamatta hän ei ole esittänyt mitään, joka nostaisi hänet aivan maailman kuumimpaan eliittiin.

Sidney Crosby, Aleksandr Ovetškin, Steven Stamkos ja Jevgeni Malkin ovat aivan maailman terävintä huippua. Yhteensä viisi pistepörssin ja seitsemän maalipörssin voittoa ovat nostaneet nämä herrat tähän kategoriaan. Giroux'lla ei ole palkintokaapissaan yhtään Art Ross Trophya sen enempää kuin Rocket Richard -pystiäkään.

Hyökkääjille kovimpia saavutuksia numeroiden valossa ovat 100 tehopisteen tai 50 maalin ylitykset. Crosbylla satanen on paukkunut viidesti ja takataskussa on myös yksi 50 maalin kausi. Ovetškinilla vastaavat lukemat ovat kolme ja viisi. Stamkosilla sata pistettä on vielä puhkaisematta, mutta 50 maalia on saavutettu jo kahdesti. Malkinilla on kolme sadan pisteen ylitystä ja yksi 50 maalin kausi.

Giroux'lla? Nolla sadan pisteen ylitystä ja nolla 50 maalin ylitystä. Henkilökohtaiset meriitit ovat siis vähissä. Entä joukkuemeriitit? No aivan yhtä vähissä. Uran kruununa voinee toistaiseksi pitää vuodenvaihteessa 2007-08 saavutettua nuorten MM-kultaa.

Olli Jokisellakin on nuorten MM-kulta. Ja yhtä monta, eli yksi, 90 pisteen kausi. Eikä kukaan ole koskaan tainnut pitää Jokistakaan eliittiluokan pelaajana.

Tähtipelaaja, kyllä. Mutta matkaa eliittiluokkaan maailman parhaiden seuraksi on vielä taitettavana.