Viasatin Esko Seppänen ja Jatkoajan NHL-toimittaja Miikka Heinonen puntaroivat Olli Määtän tilanteen halki kahdelta eri kantilta. Otsikko esittää kylmän väitteen. Arpa päätti, että Seppäsen tehtävänä on argumentoida otsikkoa vastaan, kun taas Heinonen valottaa kolikon vihreämpää puolta.
Olli Määttä on NHL:n kovin suomalainen
Olli Määttä on NHL:n kovin suomalainen
Olli Määttä on raudanluja jätkä. Häntä ei hetkauta kukaan tai mikään. Mutta mihin hän asettuu sinivalkoisen NHL-kartan polttopisteessä?
Olli Määtän kesä meni olkapääleikkauksesta toipuessa. Harjoitusotteluita tuli syksyn leirillä kasaan nolla. Toisen kauden kirousta odotettiin peläten ja vapisten.
Määttä tuli ja löi taikauskon nopeasti romukoppaan kauden avausottelussa muistuttaen, että viime kädessä vain asenne ratkaisee.
Alkukauden otteet ovat olleet järisyttävän varmoja. Viime kaudella Matt Niskasen lapsenvahtina toiminut suomalaispakki on joutunut nyt katsomaan Kristopher Letangin perään, jolla on ikävä taipumus tehdä alasarjatason puolustusvirheitä. Määttä ei todellakaan ole parissaan hyökkäävässä roolissa, mutta silti johtaa joukkueen puolustajien pistepörssiä. Siis toisella NHL-kaudellaan, 20-vuotiaana, lähes kokonaan ilman ylivoima-aikaa.
Yli 20 minuuttia per peli kellottava Määttä ei ole epäonnistunut kauden yhdessäkään ottelussa. Ei edes niissä, joissa Jevgeni Malkin on seilannut jokaisen erän pelitilanteiden ulkopuolella tai Sidney Crosby on pimennetty totaalisesti. Joukkueen valmennus voi luottaa Määttään aivan yhtä vankasti kuin viiden miljoonan dollarin Paul Martiniin tai neljän miljoonan Christian Ehrhoffiin käskiessään puolustajia kaukaloon.
Kun vielä miettii olosuhteita, joissa viimeviikkoiset suoritukset ovat syntyneet, on pakko pysähtyä hetkeksi. Määttä tosiaan tekee millintarkkoja luistimenpiirtoja ilta toisensa jälkeen, vaikka hänen kilpirauhasestaan löytyi kasvain aiemmin syksyllä. Se ei ole estänyt puolustajaa keskittymästä ammattiinsa täyspainoisesti ja iskemästä debyyttikauteen nähden entistä kypsempää vaihdetta silmään.
Vaikka leikkaukseen joutuva Määttä palaisikin kaukaloon jo ennustetun neljän viikon sairasloman jälkeen, ja vaikka kyse ei ole sakukoivumaisesta paluusta suurseuran kapteeniksi, lienee aplodit seisoen paikallaan. Määtän vajaan sadan ottelun NHL-ura on ollut tähän mennessä tuhkimotarina, joka hakee vertaistaan.
Olli Määttä on esimerkkinuori, joka kuuluu jo nyt suomalaisten NHL-kiekkoilijoiden eliittiin. Ihme on, jos hatut eivät nouse päästä.
Vastaan
Tässä on otettava itse kunkin nyt otsikon pelaajasta esimerkkiä. Määttä suhtautuu asiaan kylmänviileästi. Hän ei dramatisoi tilannetta, eikä tee itsestään miltään osin tapahtumien keskipistettä. Määttä on ottanut mediativolin rauhallisesti huomaansa. Se kielii kypsyydestä. Voin kerrankin kirjoittaa koko jääkiekkoyhteisön kynällä, kun toivon Määtälle täydellisesti onnistunutta kasvainleikkausta ja pikaista sekä 100-prosenttista toipumista.
Kun jättää ikävät terveyteen liittyvät seikat taka-alalle, on vaivatonta todeta, että Mikko Koivu on elänyt koko uransa vastaavanlaisessa valokeilassa. Hän on edelleen – pelillisestä perustasostaan huolimatta – NHL:n kovin suomalaispelaaja. Koivu on pitänyt henkisen kokonaispakettinsa kasassa läpi vuosien paikassa, joka elää ja hengittää jääkiekkoa. Minnesotaa sanotaan USA:n Montrealiksi, ja Koivu on kiekkojumalten valikoima profeetta, jonka mukana joko voitetaan tai hävitään.
Koivu on osoittanut tämän syksyn aikana todella kylmää henkistä lujuutta. Kapteenien kapteenin ote ei ole lipsunut, vaikka itse suoritusnäyttö onkin kaukana NHL:n huipusta tai edes Koivun henkilökohtaisesta kärkitasosta. Luonnejohtajan on kuitenkin näytettävä eteen. Sen on oltava etulinjassa tilanteesta huolimatta. Koivu ei voi kadota kuvista. Hän ei voi koskaan vilkuilla epävarmassa tilanteessa sivuilleen, sillä se levittää pelkotilaa koko villilaumaan.
Nostan hattuni internetin näkymättömään kattoon saakka, mikäli Koivu kykenee pitämään pokerinsa jiirissä läpi vaikean alkukauden. On todella kunnioitettavaa, mikäli akvaarion ikuinen alfauros ymmärtää olla pelillisesti vain osa joukkuetta. Se on todellista kovuutta, mikäli Koivu piirtää itsensä pihalle Wildin ämpärisurkeasta ylivoimapelistä.
Olli Määttä on esiintynyt harmillisen vastoinkäymisensä kanssa kuin A-luokan esikuva. Koivun arki on samanlaista pyöritystä päivästä toiseen. Tämä pitää Koivun vielä useamman vuoden ajan Suomi-kiekon itseoikeutettuna päällikkönä. Vasta sitten on Määtän, Mikael Gralundin ja Aleksander Barkovin aika.
