Kyllä karkasi, ja pahasti. Optimistisimmat arvioivat huusivat Lehterälle jopa 60-70 pisteen kausia, olihan hän tehnyt vastaavalla tahdilla tehoja niin KHL:ssä kuin maajoukkueessakin. Ainoa mutta asiassa on, että NHL on sekä KHL:ään että MM-kisoihin ja jopa olympialaisiinkin verrattuna aivan eri luokan luokkaretki.
Lehterä on hyvä jääkiekkoilija, monilta osin jopa loistava. Hänen suurin ongelmansa on kuitenkin nopeus, ja nopeus nimenomaan jalkojen osalta. Ja nopeus on nimenomaan se seikka, joka erottaa NHL:n muista maailman kiekkoareenoista. Kapeassa kaukalossa maailman nopeimpia pelaajia vastaan ei riitä, että peliäly on maailmanluokka ja maila taipuu käsissä mitä ihmeellisimpiin temppuihin. Kaiken tämän pitää tapahtua nopeasti, ahtaassa tilassa ja mielellään vielä kovassa luisteluvauhdissa.
Lehterällä on kyllä kaikki edellytykset olla NHL-tason pelaaja ja pärjätä nimenomaan tulosketjujen roolissa NHL:ssä, talentista ja perusominaisuuksista se ei jää kiinni. Hyppäys eurokaukaloista NHL:ään vaatii kuitenkin totuttelua. KHL:ssä tilaa ja aikaa on aina enemmän kuin NHL:ssä, joten Lehterän ei ole tarvinnut käyttää kaikkea nopeuspotentiaaliaan. Nyt se pitäisi kaivaa esiin.
Kun tieto Lehterän NHL-sopimuksesta saavutti Suomen, osasivat monet nostaa framille nimenomaan kysymyksen hänen nopeudestaan, mutta se hautautui hyvin pian suomalaisittain jopa hämmentävän optimisiin toteamuksiin kokemuksesta kovista peleissä, loistavasta pelikäsityksestä ja taitavista käsistä.
Lehterän kanssa samat keskustelut ja argumentit pätevät oikeastaan myös Petri Kontiolaan, jonka tilanne on hyvin samankaltainen Lehterän kanssa.
Vastauksena otsikon kysymykseen voi siis todeta, että kyllä, hype ja odotukset lähtivät pahasti lapasesta, mutta kirvestä ei silti kannata heittää vielä kaivoon. Hyvät harjoituspelit osoittivat Lehterän pystyvän pelaamaan hyvällä tasolla myös NHL:ssä, se vain ottaa oman aikansa. Hiljaa hyvä tulee, ja varmasti ainakin ennen joulua.
