Jori Lehterä on yksi tämän NHL-syksyn suomalaisista valopilkuista. Alkukauden pienen ailahtelun jälkeen hän on saanut otteisiinsa tasaisuutta ja kerännyt siinä sivussa 18 otteluun yhtä monta pistettä. Kysymys kuuluukin: Onko Lehterä kiekollinen suomalaissentteri numero yksi? Väittämän puolella on Esko Seppänen ja vastarannan kiiskenä toimii Mikko Saarela.
Jori Lehterä on suomalaisen jääkiekon ykkössentteri
Jori Lehterä on suomalaisen jääkiekon ykkössentteri
Jori Lehterä valittiin maanantaina NHL-viikon kirkkaimmaksi tähdeksi. Onko hän tällä hetkellä suurempi kiekollinen johtaja kuin yksikään toinen suomalaissentteri?
Puolesta
Ensinnäkin on todella vaivatonta rajata keskusteluun vain eturivin kotimaiset keskushyökkääjämme. Heitä on kaksi kappaletta tämänhetkisillä näytöillään. Jori Lehterä ja Valtteri Filppula. Seuraavalla tasolla itseään etsivät Mikael Granlund, Mikko Koivu ja Aleksander Barkov. Markus Granlund ansaitsee erityismaininnan, mutta ei noteerausta.
Lehterä on sinivalkoisen lätkän johtava keskushyökkääjä, sillä hän on nimenomaan pelintekijäluonne. Lehterä on rytmittäjä, hän luo jatkuvasti jotakin tyhjästä pelkästään pelikäsityksensä voimin. Hän on pelannut 18 ottelua NHL:ssä, ja tendenssi on ollut jatkuvasti sama: Ratkaisut ilmentyvät yhä nopeammin pelin luonnolliseen virtaukseen. Lehterä on nostanut ensin STL-vitjan NHL:n huipulle, ja nyt hänen reppuselässään on koko Bluesin joukkue.
Hän on ollut nuottijääkäreiden MVP koko alkukauden ajan. Hän on ollut yhdistävä, liimaava, sitova ja sitouttava tekijä samalla kun joukkueen muu kärkiosasto on kahlannut tehottomuuden kaislikossa. Mikäli olet lukenut vielä tähän saakka, niin leikkaahan Bluesin kaudesta STL-vitjan tehot kylmästi pois. Mitä jää jäljelle? Kyllä vain. Buffalon haastaja.
En ole koskaan pitänyt Lehterää mikkokoivumaisena liiderinä, joka päättää, mistä ovesta kuljetaan ja monelta. Olen kuitenkin havainnoinut hänen pelikieltään kentän tasolta noin 12 NHL-ottelun verran, ja Lehterä toimii jäällä yhä vahvemmin henkisen johtajan roolissa. KHL-joukkueessaan hän oli sitä ikään kuin luonnostaan – Venäjällä paras on myös kovin. NHL:ssä Lehterä on puolestaan ottanut johtajuutta ripauksen kerrallaan vyölleen.
Tehopisteet ja NHL-viikkopalkinnot ovat kaksoiskirsikka sinisen kakun päällä. Lehterä ei ole ottanut Bluesissa ainoastaan ykkössentterin soihtua käteensä, vaan hänestä on kuoriutunut ratkaisuhetkien kovaluonteinen johtajatyyppi. Hän on osoittanut lujuutta, luotettavuutta ja stabiliteettia. Illasta ja viikosta toiseen. Kaikki se edustaa voittavaa jääkiekkoa.
Lehterä on tästä syystä ja tällä haavaa suomalaisen jääkiekon johtava keskushyökkääjä – ja nyt sentteripelaamisesta puhutaan nimenomaan taiteenlajin klassisessa muodossa.
Vastaan
Niin hienoa kuin se olisikin nostaa uusi, kirkastakin kirkkaampi suomalaistähti NHL-taivaalle, niin en ole valmis tekemään sitä. Kaikki tietävät, että Valtteri Filppula tekee tulosta ilman Steven Stamkosia. Mutta kuka voi oikeasti olla varma, että Lehterä saisi NHL-tasolla edes puolta pistettä per peli ilman vanhaa tuttuaan Vladimir Tarasenkoa?
Tarasenko on Bluesin tämän hetken ylivoimaisesti tärkein pelaaja hyökkäyspäässä. Hän on laajalti STL-ketjuksi ristityssä triossa se, joka tekee näppärimmät kikat kiekon kanssa, jolla on paras laukaus, joka on nopein jaloistaan, joka pitää hyökkäyspelin jatkuvasti vaarallisena ja niin edelleen. Pitää katsoa aika sinivalkoisten lasien takaa tätä lajia, jos väittää tämän pelaajan olevan Jori Lehterä.
Helsingistä lähtöisin olevan Lehterän NHL-ura on nyt 18 ottelun mittainen. Pitäisi olla aika poikkeuksellinen pelaaja, että edes Suomessa tällä otannalla voitaisiin laittaa miehen kaulaan seppele maan parhaan kiekollisen sentterin tittelin merkiksi. Sadan kilon rajapyykin kesällä ylittänyt keskushyökkääjämme on aloittanut kautensa hyvin, mutta missään nimessä hän ei näin poikkeuksellinen ole.
Tämän hetken johtava kiekollinen sentteri on Valtteri Filppula. On ehkä vain ajan kysymys, milloin Mikael Granlund tämän tittelin häneltä nappaa, mutta uskallan väittää, että Lehterä ei ikinä tule tällä pallilla istumaan. Tämä johtuu edellä sanomieni asioiden lisäksi siitä, ettei Lehterä ylipäätänsä ole puhtaasti kiekollinen sentteri. Hän on erittäin tyypillinen suomalainen; kahden suunnan hyökkääjä, joka tekee lähes kaiken jääkiekossa keskitason tietämillä. Toisin sanottuna hänen tekniset taidot ovat ainakin jossain määrin verrattavissa Mikko Koivuun.
Summa summarum. Jori Lehterä ei ole Suomen sentterien kiekollinen johtaja. Hän ei ole St. Louis Bluesin tähti. Hän ei ole pelannut NHL:ää 18 ottelua enempää. Lisäksi Lehterä on pelaajatyypiltään kahden suunnan sentteri.
Lehterällä vain sattuu olemaan huikean hyvä tutkapari Tarasenkossa. Suomalaisittain ei voi kuin toivoa, että tämä parivaljakko pysyy yhdessä, kunnes eläke heidät erottaa.
