Ässien kausi päättyi katkerasta finaalitappiosta huolimatta lopulta hienoihin tunnelmiin. HPK:lle taipuminen ei laimentanut koko Porin villinnyttä mitalihuumaa.
Jesse Saarisen osalta juhlat jäivät hieman lyhyeksi, kun kotikaupungin uudet haasteet kutsuivat kiekkokiertolaista. Vaikka kisaväsymys kenties painoi vielä hieman miestä, ei mitalisaunonnan kesken jättäminen harmittanut Saarista.
- Hyvillä mielin ollaan täällä, saunat on saunottu ja nyt pitäisi taas ryhtyä hommiin, naurahti kotikonnuilleen paluuta tekevä puolustaja.
- On tämä ollut eräänlainen unelma, oma joukkue, oman kotikaupungin porukka. Hienot on fiilikset tällä hetkellä.
Täysosumakausi Porissa
Kausi 2005-06 oli sekä Ässille että Jesse Saarisella tasaista nousukiitoa. Porilasjoukkue nousi kuin varkain SM-liigan kellarikerroksesta kevään superyllättäjäksi. Saarinen taas vakiinnutti paikkansa Ässien takalinjoilla ja kasvatti rooliaan hiljalleen kauden aikana.
Saarinen itse ei pidä Ässien suoritusta edes kovin yllättävänä jälkikäteen.
- No, menikö se sitten yläkanttiin vai just silla lailla, kun itse ajatteli ja joukkue ajatteli. Huippusuoritus se oli kuitenkin koko joukkueelta. Kyllä me siihen uskottiin vahvasti koko ajan.
Viime aikojen keskusteluun niin sanotun porilaisen hulluuden ja Ässien pelillisen osaamisen keskinäisestä suhteesta Jessellä on maltillinen näkemys. Ilman toista ei välttämättä olisi toista.
- Kyllä siihen vaaditaan molemmat asiat ilman muuta. Ei niitä voittoja ihan pelkällä hulluudellakaan oteta, täytyy pelatakin hyvin. Mutta sopivana yhdistelmänä molemmat, olihan kaikki se tuki ja kannustus mitä me saatiin uskomatonta.
Henkilökohtaisella tasolla Saarisen kausi oli niin ikään menestys. Mies pelasi pitkän uransa ensimmäisen täyden kauden SM-liigassa, eikä jälki ollut hassumpaa. Teholukemat 3+9 ovat peruspakille hyvät, ja ennättipä hän finaaleissa tekemään jopa ratkaisevan osuman toisen ottelun jatkoajalla.
- Tasaisesti enemmän ja enemmän tuli ylivoima-aikaa ja vastuuta. Ihan tyytyväinen olen, tietysti pisteitä olisi lisääkin voinut tehdä.
Saarinen ei aio kolmekymppisenä muuttua miksikään superpuolustajaksi, vaan tiedostaa oman roolinsa. TPS:n takalinjoille hän aikoo tuoda perusvarmaa suorittamista.
- Sellaista perusduunaripakin hommaa, omaa maalinedustaa pidetään puhtaana ja annetaan hyökkääjille kiekkoa lapaan, tuore TPS:n #52 summaa.
