HIFK on kautta vuosien tuottanut omista juniorijoukkueistaan kasoittain laatupelaajia liigatasolle. Usein kuitenkaan nämä juniorit eivät ole todellista läpimurtoaan tehneet kasvattajaseurassaan vaan jossain muualla pienemmissä ympyröissä. Tämä ongelma on joukkueessa ollut myös viime vuosina. Malttia omien junioreiden kehittämiseen ei ole ollut. Toisaalta HIFK:ssa siihen ei ole usein aikaakaan. Menestystä olisi saatava lähes joka vuosi ja silloin ykkös- ja kakkoskentässä pelaa usein kovilla rahoilla hankittuja miehiä. Omat juniorit joutuvat tyytymään jämäminuutteihin.
Nyt kuitenkin HIFK:sta on nousemassa liuta loistavia omia junioreita. Loistavina esimerkkeinä toimivat esimerkiksi Hannu Pikkarainen, Arttu Luttinen, Turo Järvinen ja Lennart Petrell. Kaikki ovat kuluneella kaudella saaneet vastuuta ja myös kiittäneet valmennusjohtoa esityksillään.
Tälläkin kaudella omista junioreista kuitenkin Joonas Vihko ja Eetu Holma siirtyivät SaiPaan, koska vastuuta ei ollut tarpeeksi tarjolla. Etenkin Joonas Vihko on osoittautunut Lappeenrannassa loistavaksi maalintekijäksi. Kyse on siis hyvin pitkälle vastuusta ja peliajasta.
- Esimerkiksi täällä on yleensä kovan luokan pelimiehiä ykkös- ja kakkoskentissä, että ei sinne kukaan junnu ihan heittämällä pääse, sanoo HIFK:n valmennusjohtoon kuuluva Samu Kuitunen.
- Lisäksi on paljon kyse siitä minkä tyyppistä pelaajaa on ollut tarjolla. Jos ei kiekollinen pelaaja pääse täällä kiekolliseen rooliin, on aika vaikeaa kehittää omaa peliä. Sitten usein mennään muualle ja saadaan sieltä se kiekollisuus, Kuitunen lisää.
Toki voidaan myös todeta, että esimerkiksi Joonas Vihko sai usean kauden ajan yrittää HIFK:ssa ja toisinaan hyvissäkin ketjuissa. Homma ei vain koskaan loksahtanut kohdalleen. Kuitenkaan siirron pienempään seuraan ei tarvitse olla lopullinen.
- Kyllä siellä mahdollisuus on yleensä kaikille annettu. Kyse on paljon myös siitä, kuinka sitä vastuuta pystyy kantamaan, Kuitunen toteaa.
- Usein yhden vuoden keikka muualla voi tehdä hyvääkin uralle. Sitten voi päästä uudelleen haastamaan siitä ykkös- ja kakkosketjun paikasta tällaisissa joukkueissa kuin HIFK, Kuitunen sanoo.
Vaakakupissa suurseuroilla ovatkin usein menestys sarjassa sekä toisaalta omien nuorten sisäänajo ykkös- ja kakkoskentissä. Usein ensimmäinen vaihtoehto vie voiton. Kuitunen ei kuitenkaan suoraan hyväksy väitettä, ettei niin sanotuilla suurseuroilla olisi malttia antaa junioreille aikaa kehittyä.
- Mitä sillä maltillakaan tekee, jos ei pelaaja saa peliaikaa. Mieluiten ei silloin pysäytä jonkin pelaajan uraa sillä, että vaan istuttaa ja kaverin ura menee ohi. Kannattaisiko sitten pelaaja sijoittaa joksikin aikaa muualle ja ottaa sitten takaisin. Laittaa jossain kohtaa nuori pelaamaan Mestistä, Kuitunen kysyy.
Positiivinen poikkeus
HIFK on ylittänyt kaikki odotukset tällä kaudella nuorella joukkueellaan. Kiitosta on jaettu paljon valmentaja Doug Sheddenille. Tosiasia on, että joukkueesta on kauden aikana noussut omia junioreita isoihin rooleihin. Isoimpina yllättäjinä, positiivisina sellaisina, lienevät Arttu Luttinen ja Lennart Petrell.
- Aika vähän on otettu huomioon sitä, että meillä on nuoret pelaajat nousseet tänä vuonna paljon esiin. Shedden on saanut meidät pelaamaan joukkueena. Kaikki tietää mitä pitää tehdä. Jokainen tekee sen mitä on pyydetty ja mitä osaa eikä mitään muuta, Petrell sanoo.
HIFK:n kohdalla voidaan toki kysyä myös, kuinka paljon nuorten pelaajien sisäänajo oli pakon sanelemaa. Matikaisen riskipeli viime kaudella ei voinut olla näkymättä tämän kauden joukkuetta rakennettaessa.
- Kyllä kyse on tietysti vastuusta ja osaltaan pakon sanelemasta sellaisesta. Meillä on nyt noussut esiin esimerkiksi Luttinen, Pikkarainen ja Petrell, kun he ovat saaneet sitä vastuuta, Kuitunen myöntää.
Mutta mikä on vaikuttanut juuri näiden nuorukaisten läpimurtoon? Useina vuosina omien pelaajien siirtyminen muualle on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Doug Sheddenin tuoman pelityylin voisi kuvitella olleen ainakin Luttisen ja Petrellin kaltaisille pelaajille onnenpotku.
- Mitään kaavaa tai menetelmää ei ole olemassa. Pitää vaan pystyä yksilöllisesti lukemaan niitä kavereita. Siinä on hirveästi eroja urakäyrissä ja muissa. Joku fyysinen kaveri saattaa tässä päästä nopeastikin nelosketjun kautta ylöspäin ja ura menee hirveästi eteenpäin. Sitten taas kiekollisemmalla kaverilla saattaa olla vaikeampaa, Kuitunen muistuttaa.
Lennart Petrellin kohdalla ainakin vastuuta ja peliaikaa on tullut tarpeeksi. Doug Shedden on luottanut mieheen alusta asti. Samaa voidaan sanoa Luttisesta, Järvisestä ja kumppaneista.
- Ensimmäinen asia on tietysti se, että valmentaja on tykännyt. Pelit lähti hyvin menemään heti, kun liiga alkoi. Tärkeintä on ollut, että oon saanut luottoa. Olen päässyt kolmosessakin pelaamaan kovien jätkien kanssa ja vähän ylivoimaakin. Viime kauteen verrattuna mun peliaika lisääntynyt huomattavasti. Se varmasti se suurin asia on, Petrell sanoo.
Me vastaan muut
Lennart Petrell korostaa, että HIFK:laisuus ja pelaaminen HIFK:ssa on hänelle ensisijainen vaihtoehto. Vaikka mies pelasi junnuvuotensa suurimmaksi osaksi Karhu-Kissoissa, on hänestä tullut puhdasverinen HIFK:n pelaaja.
- Kaikki tässä organisaatiossa, fanit mukaan lukien, ovat mun mielestä enemmän yhtä kuin missään muualla. Se on vähän niin kuin yhdessä kaikkia muita vastaan. Kaikki, jotka työskentelee tässä, tykkäävät toisistaan ja sitten kun lähdetään ulkopuolelle, kukaan ei tykkää meistä. Sitähän se on. Hirveä yhtenäisyys, Petrell kuvaa HIFK-henkeä.
Nouseminen edustusjoukkueeseen on kuitenkin usein pitkä ja kivinen tie. Petrell sanoo, että usein nuoret pelaajat saattavat pelätä Mestiksessä piipahtamista.
- Nuoret pelaajat turhaan karttaa sitä Mestistä. A-junnut ei ole huono vaihtoehto, siellä saa kuitenkin paljon peliaikaa ja vastuuta. Ehkä sitä ei tajuta, että kun sä liigasta meet Mestikseen, niin kyllä se on melkein se ykkös-kakkoskenttä useimmilla mihin pääsee. Nyt esimerkiksi HIFK:n 85-syntyneet ovat olleet Vantaalla ja ne ovat tykänneet olla siellä. Se on parempi sarja kuin mitä ajatellaan, Petrell toteaa.
Aikaisempina vuosina kohua siirroillaan HIFK:sta Jokereihin aiheuttivat Ville Peltonen ja Tuomo Ruutu. Ensin mainittu siirtyi rahan perässä ja Ruutu peliaikaa hakemaan. Voisiko Petrell kuvitella pelaavansa Jokereissa?
- Aika paljon pitäisi tapahtua ennen kuin mä sinne menisin. Mutta jos olisi vaihtoehdot vähissä niin miksei. Kyllä mä silti mielummin lähden maakuntaan, Petrell miettii.
- Jos olisi sellainen tilanne, että ei pääsisi täällä pelaamaan, voisin lähteä maakuntaan. Nyt, kun mulla loppuu sopimus, ja jos HIFK ei olisi kiinnostunut, niin pakko tässä vaiheessa olisi ajatella omaa uraa ja lähteä muualle.
Petrellillä on kuitenkin selvät sävelet, jos ura jatkuu Suomessa.
- Jos Suomessa pelaisin koko uran, niin totta kai HIFK:ssa haluaisin pelata. Matikaiselle vaan terveisiä, että jatkosopimusta pöytään, ”Lennu” nauraa.
Helppoa nouseminen isossa seurassa isoon rooliin ei kuitenkaan ole. Kyse on paljon myös pelaajan henkisistä ominaisuuksista. Matkalla on monta mutkaa ja kuoppaa, joiden yli on vain mentävä.
- Pitää katsoa tarkkaan minkälainen pelaaja on, millainen luonne on, kuinka valmis hän on ja mitkä ovat taustat. Tällaiset asiat pitää kartoittaa tarkkaan jos jonkinlaista toivereittiä haluaa mennä eteenpäin, Samu Kuitunen sanoo.
Selvää kuitenkin on, että HIFK:lla on todellisia helmiä riveissään tällä hetkellä. Nyt luulisi myös seurajohdon olevan hereillä, kun jatkosopimuksia väännetään ja ensi kauden joukkuetta rakennetaan.
- Se on ihan selvä juttu, että nämä kaverit ovat todella tärkeitä pelaajia tälle seuralle, Kuitunen lopettaa.
