Viime vuosina on nähty, kun tyvipäähän jämähtäneet SM-liigajoukkueet ovat kaupanneet tähtiään vuokramiehiksi mitaleista taisteleviin seuroihin. Kuluvalla kaudella tilanne oli täysin toinen.
Erittäin tasaisessa SM-liigan runkosarjassa kaikilla on vielä mahdollisuus venyä pudotuspeleihin. Joukkueet halusivat tarrata viimeiseen oljenkorteensa ja luottavat paikkaan auringossa.
Vuosi sitten tilanne oli täysin toinen. Pudotuspelimahdollisuudet menettänyt HPK myi kovista nimistään Andy Chiodon ja Jonas Anderssonin Kärppiin, Mikko Mäenpään ja Emil Lundbergin Ruotsiin, Pasi Tuomisen Bluesiin ja Aki Uusikartanon TPS:aan. KalPa puolestaan luopui ikitaistelija Jani Tuppuraisesta, kun hyökkääjä oli tehnyt sopimuksen seuraavasta kaudesta JYPin kanssa.
Joukkueet halusivat tarrata viimeiseen oljenkorteensa ja luottavat paikkaan auringossa.
Räikein esimerkki aiempien vuosien pelaajakaupoista on SaiPan toiminta Vladimir Machuldan kanssa. Lappeenrantalaiset myivät tshekin aikoinaan kahtena eri kautena pois. Molemmilla kerroilla Machulda pääsi muuten juhlimaan kauden päätteeksi Suomen mestaruutta. Melkoinen kultainen kosketus hyökkääjällä.
Oliko toiminta oikeutettua? Taloudellisesti siirrot olivat seuroille erittäin järkeviä ja niiden avulla joukkueet helpottivat seuraavan kauden joukkueen rakentamista. Monelle seuralle kyseinen toiminta antoi mukavan määrän lisää ostovoimaa pelaajaneuvotteluissa.
Lisäksi puntarissa oli pelaajan motivaatio, jos hän oli jättämässä seuraa joka tapauksessa kauden jälkeen. Kuopiossa ainakin muistetaan Tomas Kurkan surffailut, kun KalPa ei suostunut luopumaan tähdestään pelaajan omasta pyynnöstä huolimatta. Seuran kannalta oikea päätös oli laittaa pelaajat lihoiksi, kun vielä oli mahdollisuus.
Petettiinkö pelaajamyynneillä kausikortin ostaneita faneja? Aivan surutta, mutta kyllä omiaan rakastavat fanit tulevat peleihin. Kesän aikana moni asia ehtii unohtua ja uusi kausari ostetaan kaikesta huolimatta, kun oma joukkuehan vain rakensi tulevaisuutta.
Suuria kaloja ei tällä kertaa juuri liikkunut. Blues teki tammikuun lopussa eniten pelaajasiirtoja, kun Ben Eaves palasi Espooseen ja KooKoon puolustaja Jarno Kultanen liittyi hieman yllättäen Bluesiin. Muuten suurin osa siirroista koski marginaalipelaajia, jotka tuskin ovat ratkaisevassa asemassa, kun mestaruuksia ratkotaan.
Kultasen siirron myötä liigapaikasta puhunut KooKoo menetti suuren määrän uskottavuuttaan. Joukkue myi kapteeninsa ja tärkeimmän pelaajansa. Uskooko kukaan siis Mestis-seurojen mahdollisuudesta nousta liigaan? Ei ainakaan kukaan tervejärkinen.
Pelillisesti kuilu on suuri ja taloudellisella puolella vieläkin suurempi. SM-liigaseuroista suuri osa elää taloudellisessa kurjuudessa. Mestiksessä tilanne on vielä surkeampi. Maailmalla myllertävän talouskriisin mukana yhteistyökumppaneiden eurot tulevat jatkossa olemaan entistä tiukemmassa.
Ilman tasaista tilannetta SM-liigassa olisivat häntäpään joukkueet surutta myyneet pelaajia. Liigakarsinnat ovat edelleen mitä ovat. Ilman täysin avointa SM-liigaa eivät tyhjennysmyynnit tule olemaan historiaa.
Kirjoittaja on Jatkoaika.comin päätoimittaja.
