| Uutinen Kiekko-Vantaa jäädyttää Jukka Hakkaraisen pelinumeron
[lue lisää] |
- Ei sitä vielä edes tajua, mitä tässä on tapahtumassa. Sanattomaksihan se vetää, kun tällaisen kunnian saa. Tosi hienolta tuntuu, Jukka ”Hakkis” Hakkarainen kertoo tuntemuksistaan ennen juhlallista pelipaidan kattoonnostamista.
Hakkarainen on todellinen vantaalaisen kiekkoilun ruumiillistuma. Mies kiekkoili yhtä Ranskassa vietettyä vuotta lukuun ottamatta koko uransa Vantaalla. Kiekko-Vantaan riveissä 30-vuotiaana uransa päättänyt Hakkarainen vietti peräti 12 kautta.
Luottomies
2000-luvun taitteessa Mestikseen nousseen Kiekko-Vantaan edustusjoukkueen riveissä Hakkarainen merkkautti tililleen peräti 211 runkosarjaottelua, joissa syntyivät tehot 43+67=110. Sekä ottelujen että tehtyjen pisteiden määrä on Kiekko-Vantaan seurahistoriassa puolustajien osalta ennätyksellinen.
Uran aikana mies pääsi maistamaan myös liigavauhtia Ilveksen paidassa 16 ottelun ajan kaudella 2002-03. Tämän lisäksi Hakkarainen kävi pokkaamassa Ranskan mestaruuden HC Molhousen riveissä kaudella 2004-05.
Uran huippukohdista puhuttaessa mies ei mieti hetkeäkään vastatessaan.
- Kyllä huippuhetkiä oli Mestikseen nousu kauden 99-00 päätteeksi. Ja tietysti se finaali keväällä -03 Jukureita vastaan.
Hakkarainen ei kiellä, etteikö tuo surullisen kuuluisa finaalisarja Jukureita vastaan olisi samalla sekä paras että pahin muisto uralta. Kiekko-Vantaalla oli finaalisarja katkolla kotikaukalossaan, kunnes ottelun viimeisellä minuutilla Jukurit tasoitti ottelun vieden lopulta mestaruuden viidennessä ottelussa Mikkelissä.
- Kyllä se kieltämättä kaivelee vieläkin, vaikka aikaa on kulunut. Mutta sillä kaudella pelattiin hyvää kiekkoa ja finaalisarjassa oli hieno fiilis.
Tuon ottelusarjan muistaa myös Hakkaraista lohipaidoissa neljän kauden ajan valmentanut Jami Kauppi, joka seisoi tuolloin Kiekko-Vantaan vaihtoaitiossa päävalmentajan roolissa.
- Kyllä Hakkis pelasi siinä ottelussa viimeiset kymmenen minuuttia varmaan koko ajan.
Hakkarainen kuului joukkueen ehdottomiin luottopuolustajiin ja miehen hyvin tunteva Jami Kauppi näkeekin Hakkiksen vahvuudet selvästi.
- Hakkis oli rauhallinen ja kiekollisena vahva. Sen mitä liikkeessä hävisi, mies paikkasi pelinäkemyksellä ja sijoittumisella. Ylivoimassa Hakkis oli ykkösvalinta viivamieheksi ja teki siltä paikalta paljon maaleja.
Hakkaraisen merkityksestä joukkueelle kertoo paljon myös Kaupin toteamus siitä, että luottopuolustaja oli ehdottomasti sitä ainesta joukkueessa, jonka paikka oli kapteenistossa. Kauppi halusi sanoa kapteeniston valinnassa viimeisen sanan ja Hakkarainen oli vuosi toisensa perään yksi valituista.
- Jukka on ulospäin suuntautunut ja oli aina helppo valmennettava. Hän, jos kuka kuului kapteenistoon.
Lohipaita henkeen ja vereen
Nykykiekkoilijoista harva pysyy yhtä seurauskollisena kuin Hakkis Hakkarainen. Mies aloitti kiekkouran 7-vuotiaana ja pysytteli yhtä Ranskassa vietettyä kautta lukuun ottamatta koko uransa ajan Vantaalla. Kiekkoura päättyi 30 vuoden iässä keväällä 2007.
- Kyllä tässä on tänä syksynä aktiivisesti tullut käytyä jokainen ottelu katsomassa, kun vaan on päässyt. Tietyllä tavalla tulee sellainen jännä fiilis, kun katsoo jätkien pelaamista nyt, mutta kyllä järki lopulta sanoo, että enää ei tee mieli sitä treenaamista, mies naurahtaa kysyttäessä haluista palata vielä tositoimiin.
- Jääkiekon kanssa haluan olla tekemisissä ja kuka tietää joskus vaikka valmentaakin, mutta katsellaan mitä aika tuo tullessaan, mies toteaa.
Pelkästä hyvästä tahdosta ei Hakkarainen kuitenkaan ole seurauskollisena pysynyt. Oma suuri rooli on luonnollisesti ollut myös hyvin toimivalla seuralla. Asiat on hoidettu luvatulla tavalla eikä esimerkiksi palkkoja ole jäänyt rästiin.
- Eihän seura ole koskaan isoja summia hommasta maksanut, mutta pääasia on, että se mitä on luvattu, on maksettu. Asiat on hoidettu niin kuin pitää. Sillä on iso merkitys, että vaikka tiukoilla on varmasti seuran talous ollut, niin se mitä on kerran luvattu tehdä, on tapahtunut.
- Kyllähän Kiekko-Vantaa ihan selvä kotiseura mulle on ollut, vaikka Helsingissä olen syntynyt ja nykyisinkin asun Helsingissä.
Kiekkoilun ohella ansioita on pitänyt hankkia myös normaalista työelämästä. Nykyinen ansiotyö oli osaltaan myös vaikuttamassa peliuran päättämiseen.
- Ihan alkuaikoina, kun Kiekko-Vantaassa pelattiin, taisin vielä opiskella, mutta sitten olen ollut vakuutusalalla osa-aikatöissä. Aktiiviaikoina tein 3-4 päivää viikossa töitä ja pelipäivät oli vapaata. Loppuaikoina työtehtävät sitten muuttuivat sen verran, että joustovaraa ei enää oikein ollut, mikä osaltaan tuki uran lopettamispäätöstä.
Pääkaupunkiseudulla on nähty monen seuran ajautuvan runsaan kiekkotarjonnan jaloissa sekä taloudellisiin että muunlaisiin vaikeuksiin. Kiekko-Vantaan tulevaisuuteen Hakkarainen suhtautuu luottavaisesti.
- Itse olen kyllä luottavainen, että Kiekko-Vantaalla on hyvä tulevaisuus edessä. Se tehdään mitä luvataan, kuten tähänkin saakka, niin se on hyvä pohja. Kyllä mä luotan siihen porukkaan. Tiukkaa tietysti on, kuten tiedetään, ja koskaanhan ei voi tietää mitä tapahtuu. Mutta tällä kaudella on ollut kiva nähdä yleisömäärien nousu ja vielä kun saadaan peli kulkemaan vähän paremmin, niin hyvä tulee.
Seiskan tarina
Kysyttäessä Jami Kaupilta, mitä miehelle tulee ensimmäisenä mieleen Jukka Hakkaraisesta heidän yhteisiltä Kiekko-Vantaan vuosiltaan, mies maalaa oitis sanoilaan kuvan äärimmäisen kovista kesätreeneistä, joissa herra Hakkarainen ilmoitti ”palaavansa asiaan” syksymmällä.
- Oli kesäpäivä ja vedettiin jotain kovaa mäkitreeniä. Äijät veti siellä ihan kuolemanrajoilla, naama eri värisenä loistaen. Hakkis oli palannut loukkaantumisen jälkeen treeneihin, mutta ilmeisesti homma ei tahtonut maistua, kun mies ilmoitti että ”antaa olla, palataan asiaan sit syksyllä kaukalossa”…
- No ei mitään, treenattiin kesä rajusti ja äijät hyvään kuntoon, ja syksyllä joukkue olikin huippukunnossa. Keväällä pelattiin sitten niitä kuuluisia finaalipelejä ja kyllä Hakkis siellä veti isoja minuutteja.
Kovana pelaajien kehittäjänä tunnettu Kauppi vaikuttaakin kovin pettyneeltä joutuessaan toteamaan, ettei nykyisen valmentajapestinsä vuoksi ehdi paikalle näkemään, kun Hakkaraisen pelipaita nousee Tikkurilan hallin kattoon.
- Olisihan se ollut hienoa, että tilaisuus olisi ollut viikon kuluttua, kun tulemme Jokipoikien kanssa Vantaalle pelaamaan, Kauppi toteaa.
- Se on varma, että siinä monella kyynel silmäkulmaan ilmestyy, kun Hakkiksen paita nousee kattoon. Aiemmin tänä syksynä seurasin paikan päällä Mikkelissä Kanervan Lassen paidannousemista hallin kattoon. Siinä tulee äkkiä niin paljon muistoja mieleen, että isompikin mies herkistyy.
Mutta nyt kun Kiekko-Vantaalta siis poistuu käytöstä Hakkaraisen urallaan käyttämä numero seitsemän, on pakko selvittää, mikä on se suuri tarina numeron taustalla?
- No ei siinä mitään ihmeellistä tarinaa ole. Sinällään hauska juttu, että 7-vuotiaana, kun kiekkoura alkoi, käteen lyötiin paita numero seitsemän. Hetken aikaa junnuvuosina pelasin myös numerolla viisi, mutta sitten sain taas takaisin numeron seitsemän ja sen kanssa on pelattu koko ura.
Eli yhtä uskollisesti kuin Jukka Hakkarainen urallaan edusti kotiseuraansa Kiekko-Vantaata, seurasi häntä myös pelipadassa onnennumero seitsemän. Saman päivänä, kun Suomi täyttää täydet 90 vuotta, saa Jukka Hakkarainen hienolle kiekkouralleen loistavan kruunun Kiekko-Vantaan nostaessa herran ylpeänä kantaman pelipaidan Tikkurilan hallin kattoon.
Se on hieno ja ensimmäinen laatuaan oleva huomionosoitus nuorelta seuralta esimerkillistä seurauskollisuutta ja työmoraalia osoittaneelle pelaajalleen.
Jukka Hakkaraisen pelipaita nostetaan Tikkurilan jäähallin kattoon Kiekko-Vantaa – Salamat –ottelun yhteydessä torstaina 6.12.
