Monesti on totuttu siihen, että kokeneet pelimiehet syttyvät vasta kun kevätaurinko alkaa lämmittää ja panos peleissä kasvaa. Suurin osa seurattavista veteraaneista on kuitenkin pelannut tasaisesti ja odotusten mukaan heti alkukaudesta, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Seurojen ikämiehistä etenkin Erik Hämäläinen ja Janne Ojanen ovat näyttäneet, että väite hitaasta syttymisestä ei aina pidä paikkaansa. Molemmat ovat pelanneet todella hyvän syksyn ja johdattaneet joukkojaan niin kentällä kuin pukukopin puolellakin.
Kaikki eivät ole kuitenkaan syttyneet kuten edellä mainitut herrat. Kalle Sahlstedtin, Mikko Lainen ja Petri Variksen syksyt ovat olleet nihkeitä, eikä tehoja ole tullut odotettuun tahtiin. Nähtäväksi jää, saavatko miehet pelinsä käyntiin kauden edetessä.
Juttusarjan ensimmäinen osa löytyy täältä, mutta seuraavassa katsaus tämänhetkisiin tilanteisin.
Ismo Kuoppala, Blues
Vuonna 1975 syntynyt espoolaisjoukkueen nestori iski viime kaudella kuusi maalia ja 20 tehopistettä, joilla hän rikkoi yhden kauden maali- ja piste-ennätyksensä. Tänä syksynä tahti on ollut huomattavasti hiljaisempaa: pistetili on vielä avaamatta.
Tammikuussa 2006 Bluesiin palannut Kuoppala ihastutti viime ja toissa kaudella persoonallisella pelityylillään, johon kuului bobbyorrimainen kiekon kanssa temppuilu ja vauhdikkaat nousut hyökkäyksen kärkeen. Tällä kaudella näitä urotekoja on nähty harvemmin ja pienikokoinen Kuoppala on ollut pulassa kiekottomassa pelissään.
Fanien suosikkeihin kuuluva Kuoppala vajosi lokakuussa puolustajien hierarkiassa seitsemänneksi puolustajaksi, mutta maajoukkuetauon kynnyksellä hän nousi takaisin kolmeen ensimmäiseen pakkipariin. Kokeneen pelimiehen tason voi odottaa nousevan kauden edetessä.
Rem Murray, HIFK
HIFK on kontannut pahemman kerran, mutta joukkueen todellinen kapteeni Rem Murray on ollut yksi helsinkiläisten parhaista pelaajista. Murray on kahdeksalla osumallaan HIFK:n paras viimeistelijä, joukkueen sisäisessä pistepörssissä 11 tehopistettä riittävät toiseen sijaan.
Murray pelaa tasaisesti noin 20 minuuttia ottelua kohden, pelipaikka on vaihdellut kolmosketjun laiturista ykkösketjun sentteriksi. Useimmiten vierellä ovat viihtyneet Janne Keränen ja Jerry Ahtola, joista varsinkin jälkimmäinen on hukannut ison osan Murrayn loistosyötöistä. Viime kierroksilla pelipaikaksi on vakiintunut kakkosketjun sentterin tontti, laituireina Ahtola ja Ilkka Pikkarainen.
Murrayllä on edelleen suuri rooli myös pukopissa, jossa kokenut Stanley Cupin finaaleissakin pelannut kanukki nauttii suurta arvostusta. Murray on niitä hiljaisia johtajia, jotka omalla esimerkillään johtavat joukkuetta. Murray on ottanut vastuuta myös saadakseen joukkueen ylivoimapelin toimimaan vetämällä ylivoimaharjoituksia.
Kai Nurminen, HPK
Kokeneen Kai Nurmisen esitykset syyskaudella ovat kulkeneet jokseenkin käsi kädessä HPK:n räpellyksen kanssa. Aika ajoin Nurminen on ihastuttanut uhrautuvaisella puolustustyöskentelyllä, oivallisella pelinrakentelulla ja jäätävällä laukauksellaan, mutta turhan usein mies on vajonnut siihen samaan harmaaseen massaan, miltä koko Kerhon joukkue on alkukaudesta näyttänyt. Vähimmäisvaatimuksen, joukkueen sisäisen pistepörssin kärkipaikan, Nurminen on kuitenkin täyttänyt.
Ruotsalaisen Emil Lundbergin laidalla pääasiassa viilettävä Nurminen on kärsinyt hieman samalla aaltopituudella olevan pelikaverin puutteesta. Mikäli Kerhon valmennusjohto taikoo jostain Nurmiselle tutkaparin voi maalisarake saada nopeasti täytettä jo tehdyn kuuden maalin lisäksi.
Kevätkauden osalta Nurmisen harteille kohdistuvat kovat odotukset, sillä Toni Mäkiahon poistuminen ritaripaitojen rivistöstä kääntää katseet kohti Kultarannetta. Harmittava loukkaantuminen viimeisessä ottelussa ennen maajoukkuetaukoa ei näillä näkymin ole vakava, mutta saattaa silti aiheuttaa käynnistysvaikeuksia pelien taas alkaessa.
Raimo Helminen, Ilves
Raimo Helminen on pelaaja, jota ei enää tarvitse kenellekään esitellä. Legenda on osoittanut viimeiseksi jäävällä kaudellaan olevansa edelleen siinä kunnossa, että pelaaminen on vielä perusteltua.
Rooli on muuttunut monen muun kokeneemman sentterin kanssa samankaltaisesti puolustavaan rooliin. Helminen tuo Ilveksen joukkueeseen edelleen korvaamatonta osaamista alivoimapelaamiseen ja aloituksiin. Tasaviisikoin vauhti ei juuri riitä hyökkäystoimintaan, mutta tästä on annettava pyyhkeitä myös ketjukavereille Vesa Viitakoskelle ja Sami Sandellille.
Petri Varis, Jokerit
Jokerikapteenin alkukausi ei ole ollut supermenestys. Maalitilin aukaiseminen kesti luvattoman kauan ja 20 ottelun jälkeen takavuosien maalitykki on kasannut vasta 3 osumaa. Syöttöpisteitä Varis on kahminut alkukauden aikana seitsemän, joten yhteispistesaldo näyttää lukemaa kymmenen.
Varis pelasi hieman samanlaista nahkeaa alkukautta kausi takaperin, mutta syttyi kevään tullen hyvään maalintekovireeseen. Samanlaista heräämistä toivotaan narrileirissä nytkin.
Osansa Variksen vaisuhkoon alkukauteen on vastuun vähenemisellä. Viime kaudella Varis kiisi koko sesongin Kim Hirschovitsin johtamassa ykkösvitjassa ja sai paljon ylivoimapeliaikaa. Viime aikoina Varis on pelannut pääosin puolustavammassa ketjussa ja ylivoimasta päävastuun on kantanut Jokerien uusi tehoketju, jota johtaa Tommi Santala.
Sinuhe Wallinheimo, JYP
Vuodet vierivät, mutta Wallinheimo ei muutu. 18 pelattua ottelua, torjuntaprosentti 92,26. Kokenut kehäkettu on jälleen vallannut selkeän ykköstorjujan paikan, eikä valta näyttäisi olevan uhattuna ilman suurta romahdusta.
Mukaan on toki mahtunut muutama helppo päästetty maali, mutta toisaalta otteillaan Wallinheimo on jälleen tarjonnut joukkueelle mahdollisuuden pelata voitosta joka ilta. Edellisvuosien loukkaantumiset näyttäisivät olevan historiaa, joten vastuu pysynee suurena tulevaisuudessakin.
Miehen elkeet ovat olleet jälleen tutut. Milloin ovat varusteet olleet rempallaan, milloin ollut asiaa vastustajan vaihtoaitioon. Joskus saattavat mennä myös hermot. Wallinheimo kamppailee jälleen kovasti joukkueen jäähypörssin kärkipaikasta, vaikka onkin jättänyt varsinaiset sirkustemput vähemmälle ja keskittynyt torjumaan.
Mikko Laine, KalPa
Kokenut laitahyökkääjä hankittiin Kuopioon suureen rooliin. Kauden alussa Laineen otteet eivät ole vakuuttaneet ja laituri on löytänyt itsensä katsomosta tai vaihtopenkin päästä tuppia puremasta. 15 ottelussa Laineen pistesarakkeeseen on merkattu tehot 0+2.
Duunarilaiturina ja rankkarispesialistina tunnettu konkari ei ole päässyt KalPassa kokeilemaan pelaamista omassa roolissaan. Valmentaja Pekka Virta ei ole millään löytänyt Laineelle sopivaa pelipaikkaa kokoonpanossa. Kun paikkaa kahdessa hyökkäävässä kentässä ei löytynyt, Laine on joutunut valmennusjohdon koirankoppiin ja ulko-ovi tuntuu olevan tukevasti säpissä.
Kalle Sahlstedt, Kärpät
Sahlstedtin alkukausi on sujunut tehollisesti vaisuissa merkeissä. Sentteri on päässyt pisteille ainoastaan kolmessa ottelussa, kun tilastoihin on merkitty lukemat 2+3, vaikka peliaikaa ja vastuuta on riittänyt. Kyseiset tehot ovat auttamatta liian vähän Kärppien kakkoskentän sentterille.
Osaltaan Sahlstedtin peliä on vaikeuttanut kentän laituriksi kaavaillun Juhamatti Aaltosen loukkaantumiset. Nuoren kiekkotaiturin puuttuminen on vienyt kentästä taitoa ja tehoja.
Sahlstedt on Kari Jalosen luottomies alivoimapelissä, mutta puolustuspäänkään peli ei ole miehellä kulkenut toivotulla tavalla. Tehotilastossa sentterin kohdalla on karu lukema -6, mikä on todella huono, kun joukkue on sarjataulukossa toisena.
Erik Hämäläinen, Lukko
Veteraanihan vain paranee vanhetessaan. Erik Hämäläinen on aloittanut kauden erittäin vahvasti, ja Lukon ikonipuolustaja näyttää kesällä löytäneen uusia reseptejä kuntokeittokirjaansa. 42-vuotiaan pakin luistin ei ole alkanut painaa, vaan otteet kaukalossa ovat pirteämpiä kuin parina edellisenä talvena.
Myös tilastojen valossa Hämäläinen on esiintynyt edukseen. Häntä enemmän Lukon puolustajista ovat jääaikaa saaneet vain kanadalaiset Mike Siklenka ja Doug O'Brien. Eepi on myös Lukon toiseksi tehokkain puolustaja kerättyään toistaiseksi pisteet 2+6=8. Kahdella edellisellä kaudella mies on koonnut 14 merkintää tehotilastoihin, joten tasaisen vauhdin taulukolla Hämäläinen ylittää selkeästi edellisten talvien noteeraukset.
Kentällä näkyvien otteidensa lisäksi Hämäläinen tuo ison panoksen joukkueen suorittamiseen pukukopissa. Jos joukkueen kapteeni korottaa äänensä, häntä kuunnellaan.
Marko Jantunen, Pelicans
Pelicans-konkarin syksy alkoi totuttuun tyyliin: pisteitä tuli mukavasti, vaikka henkilökohtainen peli oli koukeroista ja ailahtelevaa. Sittemmin Jantunen on ryhdistäytynyt. Hän on yksinkertaistanut peliään ja alkanut kantaa vastuutaan jopa johtajan elkein. Jantunen selvästi kunnioittaa Pelicansin valmennusryhmää niin paljon, että hän pelaa joukkueelle enemmän kuin aiemmin.
Pelicansin ketju Jantunen−Loppi−Sopanen on pysynyt koko alkukauden yhdessä. Loppi on ollut tehonyrkin johtotähti, mutta Jantunenkin on kasannut 21 pelissä 9+9 pistettä. Koska suoritustaso vaikuttaa vakiintuneen kohtalaisen hyvin ja Jantunen tunnetaan kevätkaudella syttyvänä pelaajana, 36-vuotias hyökkääjä tekee suurella todennäköisyydellä enemmän pisteitä kuin viime kaudella. Silloin hän keräsi 41 runkosarjapistettä.
Jantunen on myös vankistanut mainettaan rankkarieksperttinä. Alkukauden kuudesta rangaistuslaukauksestaan hän on osunut neljästi.
Jaska Vilen, SaiPa
Jaska Vilenin alkukausi kuvaa samalla koko joukkueen syksyä. Lukuisista maalintekopaikoista huolimatta Vilen on onnistunut viimeistelemään vain kaksi täysosumaa. Näytön paikkoja on annettu aina ykköskenttää ja rangaistuslaukauskilpailua myöten.
Valtaosan Vilen on kuitenkin pelannut SaiPan neloskentässä yhdessä Mikko Hakkaraisen ja Petri Koskisen kanssa. Ketju on ollut joukkueen parasta antia syksyn pimeinä iltoina, väsymätön pörräys tavaramerkkinään. Kova työ ei ole näkynyt silti tehojen muodossa.
Kaksi Jaskan tehtyä tasoitusmaalia ovat olleet sitten sitäkin tärkeämpiä. Kolmannella kierroksella Vilenin rannelaukaus viuhui aloituksen jälkeen HIFK:n maalin ylänurkkaan. Viimeksi onnistuminen tapahtui juuri ennen maaottelutaukoa Raumalla maalin edestä. Molemmat pelit päättyivät lopulta SaiPalle voitokkaasti.
Janne Ojanen, Tappara
Janne Ojanen kipusi syyskuussa jo kolmanneksi SM-liigan kaikkien aikojen pistepörssissä ohi Reijo Leppäsen. Alkukauden pistetahti on jatkunut hyvänä, ja Ojasen saldo on nyt 21 ottelussa muikea 5+13=18. Kaikkien aikojen pörssin kakkonen Matti Hagman on enää viiden pisteen päässä.
Ojanen johtaa Tapparan ykkösketjua, mutta ketjun pelintekijän rooli on yhä tukevammin siirtymässä Timo Koskelalle. Maaottelutauon lähetessä Ojasen luistelussa ei ollut yhtä vahvaa potkua kuin alkusyksystä. Olosuhteiden pakosta 39-vuotias konkari urakoi vähän turhankin paljon peliminuutteja ottelua kohden, mutta peliälynsä turvin Ojanen osaa yhä välttää virheet ja antaa ratkaisevia maalisyöttöjä. Niitä Tappara tarvitsee edelleen.
Marko Kiprusoff, TPS
Kiprusoff on pelannut kutakuinkin odotetunlaisen alkukauden. Ei ole pahemmin häikäissyt, mutta on silti kummassakin päässä kenttää ollut varsin vahva. Jääaikaa on lohjennut keskimäärin 17 minuuttia ottelussa. Pisteitäkin on syntynyt hyvällä tahdilla. Puolustajien pistepörssissä Kiprusoff on 15. ja pistekeskiarvo on jo lähellä huikean kauden 2004-05 tasoa.
Kiprun ikuisuusmurhe eli selkä on myös kestänyt jopa odotettua paremmin pelaamista. Toistaiseksi ainoastaan yksi peli on jäänyt väliin selkävaivojen vuoksi. Sen TPS hävisi tylysti 4-0.
Pasi Peltonen, Ässät
Ässäikonin viidestoista kausi SM-Liigassa on sujunut hieman alavireisesti. Kauteen totutusti kapteenina lähtenyt Peltonen ajautui, joukkueen äänitorvena toimiessaan, jonkin asteiselle törmäyskurssille valmennuksen kanssa. Niinpä lähes kaiken kokenut ja nähnyt porilainen kiekkolegenda sai ”kuntoutuslomansa” jälkeen tehdä kapteenistossa tilaa uusille tulokkaille.
Tehollisesti Peltosen kausi ei ole aivan sujunut totuttuun tapaan. Osaltaan tehojen lasku johtuu entisestään vähentyneestä ylivoima-ajasta. Ensimmäisten 17 ottelun pistesaldona Peltosella on vaatimaton 1+3=4. Pakkipari vierellä on myös vaihtunut taajaan, mutta tilanteen normalisoiduttua Pelen viereltä löytynee Matt Nickersonin paikka.
Kapteeniudesta luopumisen jälkeenkin Peltonen on ässäjoukkueelle iso pelaaja ja yksi henkisistä johtajista. Peliesityksetkin saattavat kauden vanhetessa parantua kapteenin roolin siirtyessä pois harteilta. Mikäli näin käy, saattaa Peltonen pelata tehollisestikin mukiin menevän kauden. Omassa päässä veteraanipuolustaja on edelleen joukkueen parhaimmistoa.